Julkaistu: 15. marraskuuta 1919 L'Ordine Nuovo -lehden n:ossa 26
Suomennos: © Martti Berger, Mikael Böök, Riitta Ahonen
Lähde: »Työväenluokan yhtenäisyys. L'Ordine Nuovossa julkaistuja artikkeleita», s. 116–119. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976)
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Mitä tietoiset vallankumoukselliset odottavat vaaleilta? Mitä odottavat työläiset ja talonpojat, jotka tietävät yleisillä vaaleilla vaalipiireittäin valitun eduskunnan (valitsijoina riistäjät ja riistetyt) olevan porvarillisen diktatuurin naamio? He eivät tietenkään odota yhden edustajan enemmistöä ja lainsäädäntöä, joka pyrkisi hiomaan terävät särmät ja helpottaisi kaikin tavoin kahden luokan, riistäjien ja riistettyjen yhteiselämää. He odottavat sen sijaan, että vaalikampanjan tuloksena eduskuntaan saadaan huomattava joukko sosialistisen puolueen aktivisteja. He odottavat, että nämä olisivat kyllin lukuisia ja parkkiintuneita voidakseen estää porvariston johtajia luomasta vakaa ja voimakas hallitus, pakottaakseen porvariston näin luopumaan demokraattisesta valepuvustaan, rikkomaan laillisuuden puitteet ja nostamaan siten työtätekevien luokan pohjimmaiset ja laajimmat kerrokset riistäjien yksinvaltaa vastaan.
Tietoiset vallankumoukselliset, työläiset ja talonpojat, jotka jo ovat vakuuttuneita siitä, että kommunistinen vallankumous toteutuu vain proletaarisen diktatuurin kautta, työläisiä talonpoikaisneuvostojen muodossa, ovat taistelleet saadakseen useita sosialistiedustajia eduskuntaan, koska ovat ajatelleet tähän tapaan:
Kommunistista vallankumousta ei voida toteuttaa yhdellä iskulla. Vaikka vallankumouksellisen vähemmistön onnistuisikin ottaa väkivalloin valta, sen kaataisi kapitalismin palkkasotureiden vastaisku seuraavana päivänä. Vallankumouksellisen liikkeen ulkopuolelle jäänyt enemmistö näet sallisi vallankumouksen parhaiden voimien teurastamisen ja antaisi kapitalistisen rahavallan ja lahjonnan luomien alhaisten intohimojen ja raakuuksien raivota. On sen tähden välttämätöntä, että proletariaatin etujoukko organisoi aineellisesti ja henkisesti velton ja takapajuisen enemmistön. On välttämätöntä, että etujoukko luo omilla keinoillaan ja omalla toiminnallaan aineelliset ja henkiset olosuhteet, joissa omistava luokka ei enää kykene hallitsemaan rauhanomaisesti, ilman laajoihin kansanjoukkoihin kohdistuvaa avointa väkivaltaa, vaan joissa sen on puolueen johtamien ja valvomien sosialistiedustajien peräänantamattomuuden tähden pakko terrorisoida kansanjoukkoja, iskeä umpimähkään ja nostattaa ne kapinaan. Tähän päämäärään saattaa tänään johtaa yksistään parlamentaarinen toiminta, jonka on määrä lamaannuttaa eduskunta, riisua porvarillisen diktatuurin naamio ja näyttää kaikille sen iljettävät kasvot.
Kommunistinen vallankumous on välttämätön Italiassa pikemminkin kansainvälisistä syistä kuin kansallisen tuotantokoneiston sisäisen kehityksen tähden. Reformistit ja koko opportunistikopla ovat oikeassa väittäessään, ettei Italiassa ole objektiivisia edellytyksiä vallankumoukselle. He ovat oikeassa puhuessaan nationalisteina, mikäli he käsittävät Italian muusta maailmasta irralliseksi elimistöksi ja Italian kapitalismin puhtaasti italialaiseksi ilmiöksi. He eivät ymmärrä, että internationalismi on elävää ja toimivaa todellisuutta kapitalismin ja proletariaatin historiassa.
Jos sen sijaan katsotaan Italian todellisuus riippuvaiseksi osaksi kansainvälistä järjestelmää, historiallinen arvio muuttuu. Tällöin käytännön johtopäätös, johon jokaisen luokkansa vallankumouksellisesta tehtävästä tietoisen sosialistin, jokaisen työläisen ja talonpojan tulee päätyä, on seuraava: pitää valmistautua ja varustautua yhteiskunnallisen vallan valloittamiseen. Se tosiseikka, että kansainvälisen kapitalismin nykytila tekee vallankumouksen ajankohtaiseksi, vaikeuttaa ja mutkistaa Italian vallankumouksellisen etujoukon tehtäviä. Mutkistumisen ja vaikeuden tulee kuitenkin edesauttaa varustautumista ja valmiutta, eikä se saa johtaa harhakuviin tai epäröintiin.
Todellakin vallankumous kohtaa Italiassa vielä laajalti tietämättömät kansanjoukot, vielä hajallaan elävän, sekavan lauman, jolta puuttuu kurinalaisuutta ja kulttuuria, joka tottelee vain vatsansa käskyjä ja seuraa alkukantaisia intohimoja. Tietoiset vallankumoukselliset ovat hyväksyneet vaalitaistelun juuri luodakseen alkeellisen yhtenäisyyden tuolle kansanjoukolle, rakentaakseen sen yhteydet sosialistisen puolueen toimintaan, ohjatakseen sen vaistoja ja intohimoja ja antaakseen sille johtotähden, poliittisen tietoisuuden. Vallankumouksellinen etujoukko haluaa silti estää samalla kansanjoukkoja eksymästä harhakuvitelmiin ja torjua käsitykset, joiden mukaan nykyinen kriisi olisi voitettavissa parlamentaarisella toiminnalla, reformistisin toimenpitein. Luokkaristiriitaa on kärjistettävä, porvaristo on saatava osoittamaan täydellinen kyvyttömyytensä tyydyttää kansanjoukkojen tarpeita. On välttämätöntä, että joukot itse, oman kokemuksensa avulla tulevat vakuuttuneiksi siitä, että edessä on selkeä ja ankara valinta: joko nälkäkuolema, orjanelämä ulkomaisessa ikeessä, joka näännyttää työläisen koneen ääreen ja talonpojan maatilkulleen, tai urhoollinen ponnistus, italialaisten työläisten ja talonpoikien yli-inhimillinen ponnistus proletaarisen järjestyksen luomiseksi, omistavan luokan kukistamiseksi ja kaiken tuhlauksen, tuottamattomuuden, kurittomuuden ja epäjärjestyksen poistamiseksi.
Vain näistä vallankumouksellisista vaikuttimista Italian proletariaatin tietoinen etujoukko on ryhtynyt vaalitaisteluun ja ottanut aktiivisesti osaa parlamentaariseen näytelmään. Sitä eivät kannustaneet demokraattiset harhakuvat, eikä se kamppaillut reformistisen selkärangattomuuden tähden vaan luodakseen proletariaatin voiton edellytykset, turvatakseen vallankumouksellisten ponnistusten kaikinpuolisen onnistumisen, toteuttaakseen neuvostojärjestelmään pohjautuvan, eduskunnan ulkopuolella ja sitä vastaan toimivan proletariaatin diktatuurin.
Ilman allekirjoitusta.