Viime puoluekonferenssi esitti Suomen vallankumouksellisessa työväenliikkeessä kehittyneestä oikeistolaisesta opportunismista yksityiskohtaisen erittelyn, osoittaen mm kuinka se työväen joukkotaistelujen edistyessä saa suorastaan lakonrikkuriluonteen, osoitti sen olevan puoluevastaisen ja proletaarisen vallankumouksen eduille kerrassaan vastakkaisen, likvidaattorimaisen, pohjaltaan sosialidemokraattisen virtauksen, joka kuljettaa porvarillista vaikutusta työväenluokkaan ja sosdem vaikutuksia kommunistiseen liikkeeseen. KK:n pleenumi toteaa, että konferenssin jälkeisen lyhyen ajan sisällä on käytäntö yhä enemmän osoittanut puoluekonferenssin päätöksen oikeaan osuneeksi.
Opportunismin lakonrikkuriluonne paljastui erikoisen räikeällä selvyydellä marraskuun joukkolakon aikana. Opportunistit ammatillisen liikkeen johdossa mukana ollen suostuivat kyllä julistamaan suurlakon, mutta — kuten Väisänen jälestäpäin selitti — tarkoittamattakaan todella kehittää siitä vallankumouksellista joukkoliikettä, vaan osoittaakseen, ettei ollut muka taistelun aika ja saattaakseen huonoon huutoon kommunistisen linjan ja sitä noudattavat toverit. Opportunistit eivät valmistaneet taistelua, vaan jarruttivat sitä; kaikilla paikkakunnilla ei edes ajoissa tiedotettu taistelun alkamisesta. Tällaisella edesvastuuttomuudella turmeltiin taistelun kehittämiselle otollinen tilanne ja aiheutettiin työväelle tappio. Näin opportunistit joutuivat asiallisesti auttamaan fasisteja, jotka marraskuun joukkolakon epäonnistuttua alkoivat entistä kiukkuisemmin hyökätä vallankumouksellista työväenliikettä vastaan, jota hyökkäystä yhä jatkuu.
Oikeistolaiset opportunistit ovat selvästi paljastaneet vihamielisyytensä, kommunistista puoluetta ja vallankumouksellista liikettä vastaan salaisen fraktiaverkoston luomisen kautta sekä perustamalla julkisia hajotusjärjestöjä.
Varsin häikäilemättömästi tämä vihamielisyys on ilmennyt erikoisen hajoituslehden »Suomen Työmies» perustamisessa. Hyväkseen käyttäen valtiovallan toimeenpanemaa »T.Tiedonantajan» lakkauttamista ja eräiden johtavien tovereiden vangitsemista, opportunistiluopiot perustivat lehtensä johtamaan taistelua komm. puoluetta ja vallankumouksellista liikettä vastaan. Hajoituslehden perustaminen ja sen jatkuva olemassaolo on porvariston ja sosialifasistien auttamista luokkataisteluliikettä vastaan ja moninkertaista petturuutta nykyisellä kärjistyvien taistelujen kaudella.
Hajoituslehtensä perustamista puolustavat oikeisto-opportunistit sillä, että »maassa vallitsee erittäin synkkä taloudellinen ja poliittinen taantumus». (»S.T». näytenumero, ohjelmakirjoitus 18/I–30). Tällainen tilanne olisi kaikkein vähemmän oikeuttanut hajoituslehden perustamiseen ja sen kautta heikentämään työväen luokkataistelua. Mutta luopureiden tarkoituksena ei olekaan johtaa ja valmistaa työväkeä taisteluun »synkkää taantumusta» vastaan, vaan koettaa saada sitä antautumaan porvariston armoille. Taistelusta luopumista ne vaativat ja väittävät valheellisesti, että muka työväen vasemmistolehdistö on viime kesästä saakka »taisteluasenteessa koko ammattiyhdistysliikettämme vastaan» ja niinikään, että puolueemme on muka — »tiukassa taisteluasenteessa ammattiyhdistysliikettämme vastaan». Molempien valheiden ilmeisyys on kouraantuntuva. Eivät sen enempää vasemmistolehdet kuin puoluekaan ole eivätkä ole olleet »ammatillisen liikkeen vastustajia», ne ovat päinvastoin entistä tiukemmin toimineet sen puolesta, mutta samalla sen ohjaamiseksi jälleen oikealle kannalle, pois sosialifasismin edessä antautumisen tieltä, jolle opportunistit eräissä tärkeissä kysymyksissä saivat sen viime keväänä horjahtamaan.
Tämä selviää myöhemmin myöskin opportunististen luopioiden omasta ohjelmasta. Siinä sanotaan, etteivät he tule ajamaan mitään »uutta suuntaa Suomen työväenliikkeessä», vaan muka sitä, jolla »vasemmistolehdistömme oli viime kesään asti», toisin sanoen, AJ:n kongressiin asti, jossa opportunistit vastoin puolueen tahtoa saivat ajettua läpi eräitä opportunistisia päätöksiä, antautuen noskelaisten edessä. Tosiasia on, että luopiot ovat jo pitemmän aikaa enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti olleet tämän opportunistisen suunnan edustajia, mutta jatkaneet sitä entistä avonaisemmin ja julkeammin AJ:n viime kongressin jälkeen. Vasemmistolehdistö sensijaan on pysynyt luokkataistelukannalla, joka nyt vaatii entistä tiukempaa taisteluasennetta, mutta opportunistit ovat siitä entistä avoimemmin luopuneet. Tätä puolueenvastaista politiikkaa, jota puolue ja vasemmistolehdet tiukasti vastustavat, tahtovat opportunistit »syventää ja kehittää» hajoituslehtensä avulla, mikä itseasiassa on samaa kuin sosialidemokratian pohjalle liukumista ja työväen luokkataistelun sotkemista, hajoittamista ja pettämistä.
Jyrkästi puoluevastainen on opportunistien ohjelmassa kierosti esitetty vaatimus, »että proletaarisen työväenliikkeen itsemääräämisoikeus pidetään loukkaamattomana». Sen mukaan vasemmistolaisen työväenliikkeen tulisi olla »riippumatonta» eli kilttiä vasemmistoliikettä vailla puolueen ohjausta ja johtoa. Tällä »riippumattomuus»-puheella yritetään peittää opportunistien yhä selvempää riippuvaisuutta sosialifasisteista. Avoimesti kieltävät opportunistit nyt kommunistisen puolueen johtavan osan, vaikka he tähän asti tätä ovat puolittain peitelleet. Kaikki tämä on yhä julkeampaa valmistusta »vasemmisto»-sosialidemokraattisen »riippumattoman» puolueen perustamisen varalle. Tässä tarkoituksessa onkin muodostettu koko maata käsittävä johtava keskus.
Proletaarisen itsekritiikin muuttavat opportunistit sen vastakohdaksi, tehden siltä keppihevosen likvidaattoripolitiikalleen. Käytäntö on osoittanut, että ei heillä mistään proletaarisesta itsekritiikistä ole jälkeäkään, vaan sensijaan vallankumouksellisen liikkeen ja siinä toimivien toverien parjaamista näiden pysyessä luokkataistelulinjalla. Monessa suhteessa on tämä »itsekritiikki» lyhennellyt selvää ohranoimista sosiali-fasististen mallien mukaan (esim. kysykääpäs työläiset, mikä se sellainen komitea — LLL-komitea — on, kuka sen on valinnut ja miksi meidän järjestömme aina Ammattijärjestöä myöten tulisi tanssia sen pillin mukaan». — »S.T». N:o 1. 1/II—30). Opportunistien kirjoituksien tarkoituksena on vetää luokkataistelukannalla oleva liike reformistiselle kannalle, kiskoa se kovalta tieltä suolle. Törkeitä ja mielikuvituksellisia väitteitä ovat he tässä tarkoituksessa myös panneet »huitojiksi» nimittämiensä luokkataistelijain suuhun ja niitä sitten »oikoneet». Näin järjestelmällisesti on koetettu halventaa ja saattaa huonoon huutoon työväen luokkataisteluliikettä ja sen kannattajia.
Ammatillisen liikkeen alalla lähentelee opportunistien viimeaikainen toiminta samanveroisuudessa noskelaisten hajoitustyötä. Yksistään sovittelema suhtautumista sosialidemokratiaan se ei ole (jollaiseksi vielä voitaisiin katsoa AJ:n ylimääräisen edustajakokouksen vaatimuksen ajamista järjestöllisen yhteyden palauttamiseksi sosdemien kanssa). Viime aikoina on oikeistolaisluopurien kaikilla voimilla käyty kamppailua asiallisesti sosialifasistien auttamiseksi AJ:n repimisessä. Kun sosialidemokraatit fasistisin keinoin ovat saaneet irroitettua eräitä liittoja AJ:n yhteydestä, tarkoituksella yhdistää ne sosialifasistien hajoituskeskukseen, niin ovat opportunistit asettuneet kiihkeästi vastustamaan luokkataistelukannalla olevien työläisten pyrintöjä pysyä AJ:n yhteydessä ja järjestää täydennysliittoja poistuneiden sijaan. Julkeasti leimaavat luopiot AJ:n yhteyteen kuuluvain liittojen järjestämisen hajoitustyöksi, vieläpä rinnastavat sen samanveroiseksi noskelaisjohtajain hajoitustyön kanssa (esim. Härmä, vastatessaan, onko AJ:n yhteydessä, eronneiden liittojen sijalle uusien liittojen luominen hajoitustyötä, julistaa, että — »ei siihen kukaan ajatteleva ihminen voi muuta vastata kuin todeta, että hajoitustyötä se on. Myöskin sosdemit yrittävät kätkeä hajoitustyönsä kauniiden iskulauseiden taakse, mutta ei ne sitä »en oikeutetummaksi tee.» — »S.T». 17/III—30). Näinollen opportunistien kannanotto ja toiminta ammatillisella alalla on tässäkin asiassa antautumista sosialifasistien edessä, suoraa rintamakarkulaisuuden edistämistä Ammattijärjestön riveissä, sen taisteluvoimien pirstomista.
Työväen urheiluliikkeen piirissä ovat opportunistit asettaneet etualalle urheiluaktiivin yksipuolisen kilpailuttamisen, väheksyneet ja laiminlyöneet joukkojen luokkataistelukasvatuksen, esittäneet »sovun ja rauhan» -politiikkaa sosialifasistisille johtajille, mikä kaikki on häirinnyt sosialidemokratian olemuksen paljastamista ja joukkojen siirtymistä luokkataistelukannalle.
Muillakin aloilla on opportunismin ilmeneminen häirinnyt ja estänyt vallankumouksellisen proletariaatin joukkotaistelun kasvua ja kehitystä yhä yltyvää taantumusta ja hyökkäävää fasismia vastaan, laillisuusharhojen poisjuurittamista ja taistelun terävöittämistä porvaristoa vastaan, suhtautuen vihamielisesti nuorison ammatilliseen ja poliittiseen toimintaan kun myöskin muihin työväen luokkataisteluliikkeen toimintoihin.
Myöskin on merkittävä, etteivät Suomen opportunistit taistele ainoastaan SKP:tä vastaan, pyrkiessään luomaan kilttiä »vasemmisto»-sosialidemokraattista puoluetta. He ovat samalla osana kansainvälisestä opportunististen luopurien ryhmästä. Vissejä suhteita ja yhteyksiä on heillä Norjan tranmaelilaisten ja Ruotsin kilbomilaisten kanssa; yhteistyötä ovat he yrittäneet myös Kanadan ja Yhdysvaltain suomalaisten oikeisto-opportunistien kanssa. Välläriläinen hajoituslehti julkaisee Saksan komm. puolueesta poispotkittujen oikeisto-opportunistien lehden häväistyskirjoituksia Kominterniä ja sen johtoa vastaan (useat Royn kirjoitukset »S.T:ssä») kuin myös Neuvostoliiton leniniläistä puoluetta vastaan, joka siellä johtaa sosialismin rakennustyötä. Oikeistoluopiot ovat siis vallankumouksellisen liikkeen hajoittajia ja likvidaattoreita, niinkuin menshevikit ennen Venäjällä, sekä aktiivisia taistelijoita Kominterniä vastaan yhdessä muiden maiden luopurien rintamassa.
Tähän asti käydyssä tiukassa taistelussa opportunisteja vastaan on taistelevan proletariaatin rivit tiivistyneet ja sisäisesti vahvistuneet, taistelutehtävät selventyneet ja taistelutahto karaistunut (mikä näkyy esim. fasismin vastaisessa taistelussa). Työväen luokkataistelun rintaman luopioita vastaan ovat puolueemme järjestöt ylipäänsä viime aikoina osoittaneet valppautta ja toimeliaisuutta. Työväen joukkojen edessä on kamppailu niitä vastaan voimistunut ja terävöitynyt, opportunistiset luopiot saatu paljastetuiksi ja eristetyiksi, joskin niillä eräissä pienemmissä piireissä on vielä kannatusta.
Mutta toiselta puolen on taistelu opportunisteja vastaan ollut vielä liian pinnallista. Isketty on useinkin nasevasti ja jyrkin sanoin, mutta opportunismin olemus on jäänyt perusteellisemmin selvittämättä. Nykyisessä vaiheessa ovat opportunistiset luopiot toiselta puolen vallankumouksellisen työväenliikkeen ajaman jyrkän luokkataistelun ja toiselta puolen noskelaisten petturitoiminnan selvänä väliryhmänä, poliittisena lakonrikkurisakkina, joka ei liity avoimesti sosialidemokratiaan, jolloin sen paljastaminen työväelle olisi helpompaa, vaan joka yrittää pysytellä — ainakin toistaiseksi — omana ryhmänä ja antaa hommilleen eräänlaisen »kommunistisen oikeiston» värin, vaikka niiden kannanotot ja teot työväen taistelujen sotkijoina ja turmelijoina ovat asiallisesti taistelua noskelaisuuden puolessa, selvää lakonrikkuriutta vallankumouksellista työväkeä vastaan. Voidakseen paljastaa työväenjoukoille opportunismin oikean olemuksen, on välttämätöntä, että opportunistien jokainen pääväite ja teko erikseen tarkasti arvioidaan ja kussakin tapauksessa joukoille selvitetään niiden hommailun turmiollisuus. Vain tämän kautta tulevat ne nopeimmin paljastetuiksi ja joukoista eristetyiksi. Tässä kohden ilmenneet puutteet on lähinnä edessä olevana aikana poistettava ja opportunistien paljastamista tehostettava ja syvennettävä.
Taistelua oikeistolais-opportunististen luopurien hajallelyömiseksi, niiden syrjäyttämiseksi kaikilta työväenliikkeen johtavilta paikoilta, koko tuon proletariaatin taistelulle vihamielisen virtauksen poisjuurittamiseksi on entistä tarmokkaammin taistelua käytävä. Nykyhetkellä on tähän keskitettävä kaiken toiminnan kärki ja huomiota kiinnitettävä lähinnä seuraaviin seikkoihin.
1) Viime puoluekonferenssin päätöksen sisältö taistelussa oikeistovaaraa vastaan on tapahtuneen käytännön valossa tehtävä täysin selväksi sekä puolueen jäsenille että myös laajoille joukoille. Samalla on mahdollisimman hyvin varustettava puolueen jäsenet ja lehdet terävillä poliittisilla argumenteilla, pätevästi ja työväenjoukoille täysin ymmärrettävästi kumoamaan ja paljastamaan kaikki opportunistien saivartelut. Tällöin on myös entistä enemmän kiinnitettävä huomiota teoreettiseenkin opportunismin selvittelyyn sen oleellisen »vasemmisto»-sosialidemokratian luonteen paljastamiseksi. Varsinkin vasemmistolehdistön tulee konkreettisten esimerkkien valossa kiinnittää entistä laajemmin huomiota tähän selvitystyöhön, valaisemalla myöskin opportunismin kehittymistä aikaisemmalla kaudella. (Esim. STP:n ajalla, välläriläisyys vankilassa jne.)
2) Luopurien alullepanema »vasemmisto»-sosialidemokraattisen puolueen perustaminen on työväen luokkataistelun vastainen, vallankumouksellisia voimia pirstoava ja kapitalismia tukeva teko. Erikoisena iskutyönä on ponnistettava kaikki voimat sen estämiseksi, että työväenjoukkoja joutuisi tämän luopuriryhmän mukana pois vallankumoukselliselta rintamalta sosialidemokratian harhapoluille.
3) Hajoituslehteä vastaan on käytävä entistä tiukempaa taistelua, tehden sitkeällä ja tarmokkaalla työllä sen vahingollisuus proletariaatin taistelulle tunnetuksi suurten joukkojen keskuudessa. Sitä varten on eritoten voimistutettava taistelua työpaikoilla. Vastatoiminnassa tulee lyödä järjestelmällisesti siltä pohjaa pois, eroittaa se joukoista niin, ettei yhtään työläistä olisi hajoituslehden lukijana, sekä varoen, ettei toiminta muodostu reklaamin teoksi luopurien ja likvidaattorien lehdelle.
4) Ammatillisessa liikkeessä on jatkettava uupumatonta taistelua sosialifasistisia hajoittajia ja niiden tukijoita, opportunistisia luopioita vastaan, valppaasti varoen amsterdamilais-reformistisen vaikutuksen salakuljettamista ja syövyttämistä ammatilliseen liikkeeseen ja nostattaen joukkoja tarmokkaaseen toimintaan luokkapettureita vastaan.
5) On tarkasti valvottava, etteivät opportunistit pääse työväen joukkoliikkeissä johtaville paikoille sotkemaan, himmentämään ja turmelemaan luokkataistelua. Samoin on varottava luopuriainesten pääsemistä työväen taloudellisten laitosten johtoon.
6) Taisteluun opportunismin ilmiöitä vastaan osuustoimintaliikkeessä on kiinnitettävä vakavaa huomiota ja kaikkinaiset laiminlyönnit tässä suhteessa pikaisesti korjattava.
7) Kunnallisen ja parlamenttitoiminnan alalla on valitsijajoukkojen keskuudessa aikaansaatava selvä rintama oikeisto-opportunistisia luopureita vastaan, on vaadittava heidät julkisesti tilille kannanottonsa johdosta ja armotta syrjäytettävä luottamustehtävistä. (Kuitenkaan heittätämättä näiden parantumattomien kanssa samaan romukoppaan sellaisia tilapäisiin oikeistolaisiin erehdyksiin langenneita tovereita, jotka tahtovat erehdyksensä korjata.)
8) Urheiluliikkeessä esiintyviä opportunistisia ilmiöitä ja luopioita vastaan on taistelua voimistettava. Niinikään nuorisoliikkeessä on jatkettava entistä tarmokkaammin luopurienvastaista taistelua nuorison omien kysymysten yhteydessä.
9) Opportunistien kansainvälisiin ryhmittymispyrkimyksiin on kiinnitettävä huomiota paljastamalla niiden tarkoitukset ja teot Suomen työläisille ja suomalaisten opportunistien teot Skandinaviassa, Amerikassa ym.
10) Sovitteleva suhtautuminen opportunistisiin luopioihin on luopurien auttamista. Samalla kun käydään päättävää taistelua opportunistisia luopureita vastaan, on jyrkästi taisteltava heihin sovittelevasti suhtautuvia vastaan.
Oikeistolaisluopurimaisuuden esiintyminen puolueen ulkopuolella, mikä on yhteydessä yleisen luokkataistelutilanteen kärjistymisen kanssa, on nyt nykyisellä kolmannella kaudella jatkuva ilmiö, joka ei voi olla heijastumatta puolueen sisällä.
Puutteena on todettava, ettei ole työväen joukoille riittävästi selvitetty Suomen vallankumouksellisessa työväenliikkeessä luokkasodan jälkeen ilmenneitä poikkeamisia oikealta linjalta (esim. sosdem perujen ilmenemiset STP:ssä, välläriläisyys vankilassa, aristelu taistelussa noskelaisia, varsinkin »vasemmistolaisia» sosdemejä vastaan, virheellistä suhtautumista sosdem hallitukseen, hidastelu työväen taloudellisten taistelujen kehittämisessä ammattijärjestöjen johdon puolelta ja luisumiset SKP:ssä jne). Oikeistolaisuutta ja vaistovaraista opportunismia esiintyy puolueen jäsentenkin toiminnassa kunnallisella alalla, taloudellisten taistelujen valmistamisessa, työttömyyskamppailujen heikossa järjestämisessä, sodanvastaisen joukkotaistelun ja sen konkretisoimisen heikkoudessa, joukkoliikkeen perässä laahaamisessa, legaalisten harhojen vaikutuksessa, riittämättömässä työskentelyssä puolueen organisation vahvistamisessa ja laajentamisessa jne.
Jos kohta on tosiasia, että puoluejärjestöjen toimintaa ovat kuluneena toimintakautena haitanneet taajat vangitsemiset, on jokatapauksessa myös todettava tapahtuneen myöhästymistä ohjeiden antamisessa ja laiminlyöntejä näiden toimeenpanossa. Varsinkin on mainittava marraskuun yleislakkoyrityksen ja maaliskuun 6 p:n ohjeiden toimeenpanon heikko suorittaminen, mikä on leimattava oikeistolaisvirheeksi. Samanlaista toimettomuutta, vaikkakin »vasemmistolaisella» kyltillä, on ilmennyt joukkojen aktivisoimisen laiminlyömisenä. Esiintyy sellaista äkkijyrkkää käsitystä, että väheksytään katumielenosoituksia ja »odotetaan ratkaisevia taisteluita», mikä itse asiassa on oikeistolaisuutta ja opportunismia teoissa. Myös sellaista viettymystä on ilmennyt, että vainojen kiihtyessä rajoituttaisiin yksipuolisesti salaiseen toimintaan, eikä pyrittäisi käyttämään ja kehittämään kaikkia julkisia mahdollisuuksia puolueen toiminnan ja joukkoliikkeen hyväksi. Kommunistisessa nuorisoliikkeessäkin on ilmennyt tätä taipumusta ja käsitystä, että pieni »laadullisesti hyvä» etujoukko riittäisi johtamaan luokkataistelua.
Äkkijyrkkyyden taipumus ilmenee siinäkin muodossa, että ainakin eräässä tapauksessa, josta tosin ei ole kaikinpuolista selvyyttä, on erotettu sosdem työläisiä ammatillisista järjestöistä mielipiteittensä vuoksi. Vakuuttamisen ja oikean poliittisen vaikutuksen kautta on koetettava saada sosdem työläiset pysymään järjestöissä ja esiintymään aktiivisesti noskelaisia herroja vastaan. Milloin joku juonitteleva sosdem hajoittaja erotetaan järjestöstä tai opportunistiluopuri toimittajan paikalta, tulee sen tapahtua sillä tavalla, että joukot sen ymmärtävät ja hyväksyvät.
Erikoisena heikkoutena on puolueessa myös pidettävä sellaista hitautta järjestettäessä opiskelua, joka syvennyttäisi teoreettista ja käytännöllistä taistelua. Nämä puutteet puolueemme järjestöissä ovat olleet omansa myös heikontamaan taistelua oikeisto-opportunistisia luopioita vastaan ja hidastuttamaan työväen taisteluiden kehittämistä.
Puolueen elimissä ja järjestöissä on ankaralla itsearvostelulla paljastettava laiminlyönnit ja heikkoudet ideologisessa, organisatoorisessa ja toiminnallisessa taistelussa opportunismia ja »äkkijyrkkiä» taipumuksia vastaan sekä ne viipymättä korjattava. PB:n on pidettävä huolta siitä, että puolue-elimet saavat ajoissa ohjeet, tarkastettava niiden noudattamista, varustaen niitä ainehistolla ja puolueopiskelun välineillä, sekä muutenkin autettava organisatoorisilla toimenpiteillä. Milloin puolueen jäsen rikkoo puolueen päätöksiä, menettelytapoja, puoluekuria ja parantumattomana opportunistina ei ota korjatakseen virheitään, niin on sellainen puolueesta erotettava. Jäsenen kohdalta on erottamisasia asianomaisten puolue-elimien käsiteltävä ja ratkaistava, kuten puolueen säännöt ja päätökset edellyttävät.
Puolueen organisation vahvistamiseen ja laajentamiseen, sen saattamiseksi toiminnalliseksi taistelussa oikeistovaaraa vastaan on kaikkien puolue-elimien tosityössä ponnisteltava.
KK:n plenum vahvistaa PB:n hyväksymän pääsuunnan lähimmän ajan taloudellisia taisteluja varten, joka on yhdenmukainen KI:n täysi-istunnon ja KI:n puhemiehistön (helmik. 1930) päätösten kanssa.
KK:n plenum toteaa, että puolueemme on riittämättömästi paljastanut reformistis-opportunististen ammattiliittojohtajien tosiasiassa kapitalistien hyväksi suorittamaa jarrutus- ja vastustustoimintaa taloudellisissa taisteluissa. (Kuljetustyöl. taistelu v. 1924; paperityöt, taistelu-yritys v. 1927). Puolueemme ei ole liioin aina ajoissa riittävässä määrässä ja myöskin julkisuudessa arvioinut työtaisteluvalmistuksissa ilmenneitä omia puutteitaan, heikkouksiaan ja virheitään, minkä arvostelun yhteydessä reformistien ja opportunistien petospolitiikka olisi tullut riittävän selvästi paljastettua sekä puolueen jäsenille että suurille työväen joukoille. Tosin julkistakin arvostelua reformistien ja opportunistien paljastamiseksi on suoritettu eräistä taisteluista (v. 1926 kuljetus- ja sahatyöläisten ja vv. 1928–29 kuljetustyöläisten taistelut). Mutta aivan liian vähän on työläisille paljastettu noskelaisjohtajien samoinkuin opportunistiluopioiden erikoisesti nykyisessä tilanteessa harjoittamaa jarrutusta ja vastustusta työväen taistelumielialan kohottamista vastaan ja niiden toimintaa työväen oma-alotteisten taistelujen tärvelemiseksi (esim. rakennus- ja puuteollisuuden aloilla).
KK:n plenum toteaa, että hyväksytyn pääsuunnan toteuttaminen lähimmän ajan taloudellisissa taisteluissa vaatii seuraavien tehtävien suorittamista:
1) On tehostettava ja laajennettava kamppailua taloudellisten taistelujen välttämättömyydestä lehdissä, työpaikoissa, järjestöissä, järjestyneiden ja järjestymättömien yhteisissä kokouksissa, joihin on myös työttömät kutsuttava mukaan, ja työläisnaisten edustajien kokouksissa. Kamppailu on suunnattava reformistis-opportunistisia ammattiliikkeen johtajia ja luopioita vastaan, paljastaen ja osoittaen, että ne toiminnallaan, nimenomaan taloudellisten taistelujen jarruttamisella ja vastustamisella tosiasiassa tukevat kapitalistivaltaa ja tahtovat auttaa sitä pääsemään pulastaan. Erikoisesti on paljastettava sosdem johtajien, luopioiden ja opportunistien kanta, että työläisten on toivotonta käydä taisteluja ensinkään nykyisen pulan aikana, vaan olisi antauduttava taisteluitta kapitalismin sanelemiin ehtoihin. Samoin on paljastettava niiden levittämää harhakäsitystä, että työläisten osittaiset ja pienet taistelut, joita ei pyrittäisikään laajentamaan ja kohottamaan taisteluiksi koko kapitalistista valtaa vastaan ja sen kukistamiseksi, olisivat riittävänä vastarintana työväen elinehtojen puolustamiseksi kapitalistien ja sen luokkavallan yhteisiä hyökkäyksiä vastaan. Nykyisten taloudellisten taistelujen muuttamista enemmän kuin aikaisemmin luonteeltaan poliittisiksi valtataisteluiksi, missä on luokka luokkaa vastaan, on valaistava ja selvitettävä kansainvälisillä ja oman maan esimerkeillä. Myös on paljastettava sosdemien luopioiden ja opportunistien vihamielinen suhtautuminen nuorten työläisten ammatilliseen toimintaan, erikoisesti työläisnuorison itsenäisten taistelujen järjestämiseen, osoittaen välttämättömäksi, että järjestyneen työväen on yhdessä suurten työväen joukkojen kanssa tuettava ja autettava nuorten työläisten itsenäisiäkin taisteluja. On osoitettava tosiasioin valossa työväenjoukoille sekä kaupungissa että maaseudulla joukkotaistelun välttämättömyyttä työpäivän pidentämistä, palkkain alentamista ja kaikkea työehtojen huonontamista vastaan, mikä taistelu on suunnattava taisteluksi koko kapitalistista järjestelmää vastaan ja sen kukistamiseksi sekä työväen diktatuurin pystyttämiseksi.
Kamppailussa on erikoisesti huomiota kiinnitettävä niihin työläisjoukkoihin, jotka PB:n päätösten mukaan ensimäiseksi pyritään taisteluihin valmistamaan.
2) Ammattiliittojen johtojen vasemmistolaisjäsenet, jotka tähän asti ovat heikosti kannattaneet työläisten oma-alotteisia taisteluvaatimuksia, on saatava esittämään kantansa julkisesti niiden puolesta ja paljastamaan työväenjoukoille työtaistelukysymyksissä reformistis-opportunistien petospolitiikka.
3) Keskeisimpänä vaatimuksena on pidettävä 7-tuntista työpäivävaatimusta (jota myöskin työttömien on vaadittava) sekä 6-tuntista työpäivää terveydelle vaarallisissa ammateissa ja nuorille työläisille alle 18 vuotta kaikissa ammateissa. On vaadittava kaikkien, työläisten ja työläisnaisten, vanhojen ja nuorten työläisten realipalkkojen kohottamista; kaikille työläisille on vaadittava samasta työstä sama palkka; tarmokkaasti on taisteltava sen puolesta, etteivät kapitalistit saa eroittaa työläisiä yksitellen eikä joukoittain työstä; on vastustettava kapitalistisen valtion (välitysmiehenkin) sekaantumista työriitoihin; on päättävästi vastustettava rikkuri-, suojeluskunta- ja erikoisten aseellisten joukkojen lähettämistä taistelualueille; vaadittava, että työläiset saavat vapaasti järjestää lakkovahtitoiminnan taistelualueille; sosdem ammattiliittojen johtojen tekemiä työehtosopimuksia työnantajien järjestöjen kanssa ei ole tunnustettava; kapitalistien kiristettyä työläisten työvoiman riistämistä, ratsionalisoimista vastaan (erikoisesti ammattitaidottomien, nais- ja lapsityövoiman riistoa vastaan) on taistelua entisestään voimistutettava: on vaadittava kapitalistien kustannuksella 2 viikon kesäloma työläisille sekä heitä turvaavia suojelustoimenpiteitä sairauden ja tapaturman varalta, raskauden tilassa oleville naisille 8 viikon täydellinen lepo ennen ja jälkeen synnytyksen; järjestäytymis-, toiminta- ja kokoontumisvapautta työpaikoissa ja tehtaissa sekä lehtien ja työväen kirjallisuuden julkista levittämistä on päättävästi ajettava ja puolustettava.
4) Taisteluja valmistavissa yhteisissä työläisten kokouksissa sekä kaupungissa että maaseudulla on valittava taistelukomitea (lakko- ja sulku), johon jäseniksi on valittava myös järjestymättömiä, taistelua aktiivisesti kannattavia työmiehiä ja työläisnaisia sekä työläisnuorison edustajia.
5) Puolueemme on järjestettävä taistelualueella työväenjoukot tehokkaaseen lakkovahtitoimintaan rikkuri-, suojeluskunta- ja poliisijoukkojen työläisiä vastaan tekemien hyökkäyksien torjumiseksi.
6) On selvitettävä luottamusmiesverkoston laajentamisen välttämättömyyttä kaikkiin tehtaisiin ja työpaikkoihin, osoitettava sen toiminnan tarpeellisuus ja perustettava luottamusmiesverkostoa työpaikkoihin. Erikoista huomiota on kysymykseen kiinnitettävä taloudellisten taistelujen valmistuskaudella ja taistelujen aikana.
7) Työväenjoukoille on selvitettävä työehtosopimuskysymyksen luonne ja sen merkitys erikoisesti työtaistelukysymysten yhteydessä. Puolueemme ei ole periaatteessa työehtosopimuksia vastaan. Se taistelee työväenjoukkojen kanssa sen etuja puolustavien ja työväen taistelu- ja toimintavapautta turvaavien, lyhytaikaisten työehtosopimusten puolesta. Mutta on käytävä päättävää taistelua sosdem ammattiliittojen johtajien, luopioiden ja opportunistien »työehtosopimuksen työrauhan turvaajina» — paljastamiseksi sekä omissakin riveissä ilmenevien virheellisten käsitysten selvittämiseksi, että vain pitkäaikaiset työehtosopimukset olisivat työväelle hyödylliset. On osoitettava, että sellaiset sopimukset turvaavat kapitalisteille riistorauhan työväen elinehtojen alentamisen kustannuksella ja estävät työläisiä taistelusta silloin kuin sopiva tilaisuus elinehtojensa kohottamisen puolesta käytävään taisteluun olisi olemassa.
8) Maa- ja metsätyöläisten liiton on yhdessä puutyöntekijäin liiton kanssa ja AJ:n tukemana järjestettävä laaja kamppailu maaseudun palkkatyöväen suurten joukkojen kokoamiseksi joukkotaisteluun kapitalismin hyökkäyksiä vastaan. Keskeisimpänä taisteluvaatimuksena on pidettävä kaikkia maatyöläisten (myös naisten ja nuorten) realipalkkojen kohottamista teollisuustyöläisten keskimääräisten palkkojen tasolle, 8-tunnin työpäivävaatimusta sekä 6-tunnin työaika alle 18 vuotiaille, yhteiskunnallisen suojeluksen puolesta jne.
9) Työväen- ja pienviljelijäyhdistysten, köyhien talonpoikain komiteain ja työläisnaisten edustajaliikkeen yms työväen toimintaelimien on järjestettävä maaseudulla laajaa kamppailua oikean käsityksen juurruttamiseksi työtätekeville talonpojille työläisten taloudellisista taisteluista. On aikaansaatava tehokas vastarinta taistelualueilla rikkurijoukkojen lähettämisen ehkäisemiseksi. Mainittujen järjestöjen on aktiivisesti otettava osaa maaseudun palkkatyöväen taisteluvalmistuksiin ja tuettava niitä kaikella tavalla.
Kamppailun yhteydessä on puolueemme pyrittävä myös vahvistamaan omia tukikohtiaan maaseudulla.
10) Erikoisesti huomattavien taistelujen edellä on AJ:n ja asianomaisten ammattiliittojen julkaistava lentolehtisiä ja kirjasia, joissa käsitellään teollisuuden ja maaseudun työväen ja köyhäin talonpoikaisjoukkojen yhteisiä taistelukysymyksiä.
11) Taloudellisten taistelujen valmistuskaudella on työväen joukoille selvitettävä »Kansainvälinen Työväenapu»-nimisen järjestön kansainvälistä merkitystä työväen taisteluissa sekä muualla että meillä. Missä taloudelliset taistelut puhkeavat, on puolueemme alotteesta ryhdyttävä järjestämään avustusjärjestöjä taistelussa olevien ja siihen osallistuvien perheiden avustamiseksi.
KK:n plenum vahvistaa PB:n antamat ohjeet tämän järjestön organisatioperusteista ja sen tehtävistä.
KK:n plenum toteaa, että luokkavastakohtien ja luokkataistelun kärjistyminen Suomessa on johtanut sisäisen taistelun voimistumiseen ja terävöitymiseen ammatillisessa liikkeessä ja AJ:ssä sosialifasistien ja oikeistolaisten opportunistien yhdeltä puolen ja toiselta puolen vallankumouksellisen siiven välillä. Viime syksynä aloittamallaan AJ:n järjestöllisellä hajoitustyöllä ovat noskelaisjohtajat saaneet aikaan muutaman kymmenen ammatillisen perusjärjestön ja neljän ammatti- ja teollisuusliiton eroamisen AJ:stä.
Taistelussa noskelaisjohtajien hajoitustyötä ja sitä avustavia oikeistolaisopportunistisia luopioita vastaan on kyllä havaittavissa työläisjoukkojen yhteisrintaman aktivisoitumista ja tiivistymistä, mutta niin ylivoimainen ei tämä työläisten yhteisrintama vielä ole, että noskelaisten hajoitustyö sen kautta olisi saatu kokonaan pysähtymään. On todettavissa vallankumouksellisten asemien vahvistumista AJ:n ja eräiden liittojen johdossa, mutta suurimpana vaarana ovat vieläkin AJ:n eräiden liittojen oikeistolaisopportunistiset luopiojohtajat, jotka yhdessä selvien sosialidemokraattien kanssa näyttelevät AJ:n hajoitusvaaraa ja avoimesti vaativat työläisiä pysymään sosialifasistien valtaamissa liitoissa, harjoittavat jatkuvasti julkisesti ja salaa provokatoorista myyräntyötään luokkataistelukannalla olevia tovereita ja joukkoja vastaan ja täten tosiasiallisesti auttavat sosdem hajoittajien puuhia tiedottomimpien työläisainesten irroittamiseksi AJ:n yhteydestä sekä suuresti voimistuttavat sosdem johtajien ja niitä komentavien luokkavihollistemme taholta uhkaavaa hajoitusvaaraa. Näiden oikeistolaisopportunististen luopioiden paljastamista vaikeuttaa se, että he pysyttelevät muodollisesti erossa sosialifasistiseksi kehittyneestä sosialidemokratiasta, vaikka ovatkin aatteellisesti vasemmist©sosialidemokraatteja ja sen mukaisesti käytännössä taistelevat kaikin voiminsa kommunisteja ja ylipäänsä vallankumouksellisia vastaan.
Sosialifasistien käytännössä toimeenpaneman Ammattijärjestön rivien hajoittamisen takia on tilanne muuttunut sikäli, että se vaatii uusia menetelmiä myös luokkatietoisen työväen ja kommunistien taistelussa proletaaria vallankumouksellisen luokkayhtenäisyyden puolesta. Kun sosialifasistit, käyttäen hyväkseen fasistien hyökkäystä, särkevät työväen luokkataistelujärjestöjä, on luokkatietoisen työväen entistä lujemmin ja tiiviimmin rakennettava omat rivinsä, antamatta yhdenkään proletaarin, joka vain voidaan voittaa, olla sosialifasistien komennettavissa olevassa järjestössä. Sellaisissa tapauksissa, kun sosialifasistit ovat saaneet järjestön erotettua Ammattijärjestöstä tai sen alaisesta liitosta, on kaikki viivyttely tässä suhteessa proletaariluokkatietoisten ainesten ja kommunistien puolelta niille itselleen vahingoksi ja sosialifasisteille eduksi. Siksi on eroamistapauksissa nopeasti ryhdyttävä toimenpiteisiin luokkataistelun pohjalla ammatillisen liikkeen eheyttä kannattavien eronneen liiton jäsenten AJ:ssä pysyttämiseksi ja myös järjestön ulkopuolella olevien AJ:n riveihin vetämiseksi.
Tämän toteuttamiseksi ja siihen suuntaan jo suoritettujen toimenpiteiden oikealle tolalle ohjaamiseksi hyväksytään seuraavaa:
1) Eronneen liiton tilalle muodostetaan Ammattijärjestöön kuuluva liitto ja eronneiden perusjärjestöjen tilalle AJ:n alaisen liiton perusjärjestöt, pyrkien näiden kautta vetämään kaikki kunnon työläiset pois sosialifasistien johdossa olevista järjestöistä ja AJ:n jäseniksi. Tätä päälinjaa noudattaen on kuitenkin kussakin tapauksessa erikseen päätettävä, miten pian näihin toimenpiteisiin ryhdytään. Mutta heti liiton AJ:stä eroamisen jälkeen on perustettava asianomaisen liiton sosialifasisteja vastustavista aineksista väliaikainen organisatiokeskus, joka johtaa kamppailua koko maan mitassa.
2) Sellaisissa tapauksissa, kun Ammattijärjestössä pysymisen kannalla olevat jäsenet perusjärjestöissä jäävät pieneksi vähemmistöksi tai kun ei muista syistä ole tarkoituksenmukaista heti varsinaista järjestöä muodostaa, on heti muodostettava yhteyskomitea johtamaan kamppailua selviä hajoittajia, noskelaisia ja myös opportunistisia luopioita vastaan Ammattijärjestössä pysymisen puolesta ja asianomaisen järjestön jäsenten samoinkuin vielä järjestöön kuulumattomienkin järjestämistä AJ:n yhteyteen.
3) Toimintaa hajoitustyötä vastaan työpaikoilla on vielä varsin vähän tai ei ollenkaan. Heikkoutta tässä suhteessa osoittaa esim. erittäin laimea osanotto paperityöväenliitossa suoritettuun äänestykseen useissa niissä osastoissa, joissa AJ:n kannattajat ovat enemmistönä, kuten Helsingissä, Tampereella, Ensossa, Valkeakoskella, Hallassa, Turussa, Porissa ym, kun sitävastoin nosket ovat saaneet kannattajansa liikkeelle yleensä runsaammin ja monissa noskein hallussa olevissa osastoissa lähes sataprosenttisesti.
Rajoitusta vastaan käytävässä joukkokamppailussa tulee entistä suurempaa huomiota kiinnittää työpaikoilla tehtävään työhön. Siitä riippuu oleellisesti kamppailun tulokset. Työpaikkojen luottamusmiesverkostoa tulee pyrkiä laajentamaan kaikille aloille. Luottamusmiesten tulee mm. järjestää ja ohjata taistelua noskelaisten hajoitustyötä ja niiden ammatillisia järjestöjä vastaan, luokkataistelun kannalla olevien ammatillisten järjestöjen puolesta sekä toimia työpaikan kaikkien työläisten vetämiseksi tähän taisteluun. Siksi tulee pitää huolta siitä, että luottamusmiehiksi valitaan tinkimättömän luokkataistelun kannalla olevia AJ:n yhteyttä tiukasti puolustavia luokkatietoisia työläisiä (myös erityisiä naisten ja nuorten työläisten luottamusmiehiä). Edellämainitut tehtävät kuuluvat myös työpaikkakomiteoille, joiden muodostamiseen on kaikella tarmolla ryhdyttävä. Myös naisten edustajaliikkeen tehtävä tulee olla AJ:n eheyden puolustaminen noskelaisten hajoitusta vastaan.
4) Tähänastinen toiminta joukkojen erottamiseksi sosialifasistien valtaamista järjestöistä ja Ammattijärjestössä pysyttämiseksi osoittaa, että puolueemme on saanut juurrutettua oikeaa käsitystä joukkoihin ja johtajien vallankumouksellisiin aineksiin (esim. työläisjoukkojen toimenpiteet AJ:n alaisten kutoma- ja liiketyöläisliittojen muodostamiseksi ja AJ:n toimikunnan asiua koskeva päätös). Mutta on esiintynyt epäröintiäkin (esim. Vaasan kirjatyöläisten yhteyskomitean julkilausuma, jossa esiintyi se harhaluulo, että liiton aparaatin valtaus sosialifasistisilta johtajilta olisi lähiaikana mahdollinen). Epäröimistä ja horjuntaa ylläpitävät oikeistolaisopportunistiset luopiot, joista toiset jyrkästi vastustavat luokkatietoisten ainesten eroamista sosialifasistien johtamista AJ:stä eronneista liitoista (esim. Härmä ja Välläri), toiset taas (Pekkala ym) esittelevät AJ:ssä pysymistä haluavien työläisten palaamista sen yhteyteen toisten alojen liittojen kautta, yleensä siis vastustaen kaikkien työläisten nopeata irrottamista sosialifasistien valtaamista järjestöistä. Nämä opportunistien esitykset ja puuhat on jyrkästi torjuttava ja ajettava tiukasti edellämainitun päälinjan mukaista kantaa, että AJ:ssä tulee olla kaikkien tärkeimpien alojen liitot, joihin työläiset tuntevat kuuluvansa. Mutta ei ole syytä vastustaa oikeisiin ja AJ:n aikaisempiin järjestömuotopäätöksiin nojautuviin teollisuusliittomuotoihin siirtymistä silloin, kun tämäkin muodostuu taisteluksi sosdem hajoittajia ja reformististen ammattiyhdistysjohtajien suosimaa ja ylläpitämää ahdasta ammattikuntamaista liittomuotoa vastaan. Esimerkiksi noskelaisten valtaamasta Lasiteollisuustyöläisten liitosta eroavien työläisten ja Muurarien liiton yhdistämistä Rakennusteollisuustyöläisten liittoon tulee puoltaa, mutta paperiteollisuustyöväen yhtymistä Puuteollisuustyöläisten liittoon vastustaa.
5) Paperiteollisuustyöväen liitossa on nyt vielä yritettävä Ammattijärjestöstä eroamispäätöksen purkamista. Mutta sen toteuttaminen on mahdollinen vain laajan ja erikoisen voimakkaan joukkokamppailun kautta, jossa joukkojen mahtavalla painostuksella on pyrittävä saamaan liiton johdon horjuva enemmistö joko estämään eron toimeenpano ilman muuta tai ainakin kutsumaan liiton ylimääräinen edustajakokous asiasta päättämään. On kuitenkin selvää, että jos ylimääräinen edustajakokous saataisiinkin toimeen, ei sen enemmistön valtaaminen voi tapahtua ilman edeltäpäin suoritettua ripeää ja tarmokasta työtä. Sen osoitti suoritetta liittoäänestys, jossa sosdem johtajat saivat pienen enemmistön. Siksi ei ole hetkeäkään luotettava siihen, että kamppailu menisi omalla painollaan ja yksistään lehdissä harjoitettavan propagandan avulla, vaan on käytettävä kaikkia joukkotyön muotoja, kuten suullista agitatiota työpaikoilla, lentolehtiä ym.
6) Ratkaisevan yliotteen saavuttamiseksi ammatillisten järjestöjen johdoissa alhaalta ylös asti, on välttämättömästi parannettava ja kehitettävä puolueen fraktiotoimintaa, jossa on vielä suuria puutteita.
KK:n plenum toteaa vielä, että Politbyro on antamissaan ohjeissa noudattanut oikeaa päälinjaa, merkiten myös, että sihteeristö on todennut puolueen fraktiolle Kutomoliiton edustajakokouksessa antamansa ohjeen virheellisyyden siinä suhteessa, että ohjeessa ei kiinteästi velvoitettu fraktiaa esittämään Ammattijärjestöön jäämisen tunnusta ja ryhtymään alustaviin käytännöllisiin toimiin. AJ:n alaisen liiton aikaansaamiseksi siinäkin tapauksessa, että sosialifasistit, erottaen liiton AJ:n yhteydestä, jättäisivät sen muodollisesti riippumattomaksi, ja että sihteeristö on heti Kutomoliiton edustajakokouksen jälkeen tämän virheen korjannut ja antanut edellämainitun kannanmukaiset uudet ohjeet, jotka Politbyro on vahvistanut ja joiden käytännössä toteuttamiseen on ryhdytty.
KK:n plenum toteaa, että kysymys kunnallisen toiminnan vallankumouksellisesta hyväksikäyttämisestä on yksi puolueemme tämän hetken tärkeimmistä järjestely- ja toimintakysymyksistä. Porvarillisten ohjesääntöjen ja sosialidemokraattisten perinnäistapojen viitoittamia latuja tallaava touhu kunnallisella alalla, jota vasemmistotyöväenkin kunnallinen toiminta tähän asti käytännössä on suurelta osalta ollut, on muutettava ja kehitettävä todella proletaariseksi luokkataisteluksi, hyökkäävää pääomaa ja fasismia vastaan käytävän työväenluokan vallankumouksellisen joukkotaisteluliikkeen kiinteäksi osaksi. Tämän käänteen käytännöllinen toteuttaminen vasemmistotyöväen kunnallisessa toiminnassa vaatii vastaavanlaista käännettä puolueemme kunnallispolitiikassa ja ennen muuta puolueemme suorittamassa vasemmistotyöväen kunnallispolitiikan ohjaamisessa, minkä toteuttamiseen valmistautuminen vaatii mm seuraavien toimenpiteiden nopeaa suorittamista:
1) KI:n puhemiehistön äskeisen laajennetun kokouksen kunnallisresolutioni on saatettava puoluelinjamme tiedoksi, toteutettava siinä määritellyt yhteiset tehtävät sekä suoritettava sen konkretisoiminen ja sovelluttaminen Suomen oloihin. Tämän resolution pohjalla on Suomessa alettava tarmokas vallankumouksellinen valistustyö ja taistelu, jotta välttämätön käänne tällä alalla saataisiin mahdollisimman nopeasti läpivietyä.
2) Sosialistisen Kunnallisen Keskustoimiston toimintakuntoisuutta on kohotettava puolueohjausta tehostamalla. SB on asetettava vastuuseen Kunnallisen Keskusneuvoston työn tehostamisesta sekä paikalliset puoluejärjestöt ja -elimet työväen valtuustoryhmien toiminnasta. On joudutettava toimivien puoluefraktiain muodostamista kunnanvaltuustoihin. On heti toimeenpantava tietojen hankinta vasemmistotyöväen valtuustoryhmäin kokoonpanosta (valtuutettujen yhteiskunnallinen asema, nykyinen työpalkka yms) ja valtuutettujen toiminnasta sekä valtuustoissa että valtuutettujen ulkopuolella (ryhmäkokoukset, osanotto työväen yleiseen luokkataistelutoimintaan jne), kuin myöskin erityisesti valtuustoihin kuuluvista puolueen jäsenistä, komfraktioista, valtuustoissa olevista opportunisteista ja muusta puoluetta välittömästi koskevasta. Niin hyvin legaalisella kuin illegaalisellakin linjalla on aikaansaatava säännöllinen kunnallistoimintaa koskeva raportteeraus.
3) Vaalikomiteain ja vaalijärjestöjen ohjausta on tehostettava. Tämän lisäksi on valtuustoryhmäin ja vaalikomiteain ympärille pyrittävä, työpaikka- ja kyläedustajaperiaatetta noudattaen, muodostamaan puolueen vaikutuksen alaiset laajemmat kunnallisaktiivit joko valitsijakomiteain tms. nimellä kunnallisten kamppailujen valmistamista ja suorittamista silmällä pitäen. On otettava valmistuksen alaiseksi kysymys, missä eri muodoissa kunnallisaktiivin pysyväistä toimintaa paraiten voidaan järjestää.
4) Työväen sanomalehtien (myöskin »Liekin» sekä »Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehden») on otettava kunnallispolitiikan kiinteä seuraaminen ja tarmokas ajaminen jatkuvasti työalakseen. Työväen päivälehtiin on viipymättä saatava vakituinen kunnallisen luokkataistelun osasto, työläiskirjeenvaihtajaverkostoa on vahvistettava kunnallisia asioita silmälläpitäen; asian esittämistavoissa on siirryttävä porvarillis-sosialidemokraattisista selostusmuodoista uusiin parempiin metoodeihin.
»Sosialistinen Aikakauslehti» on koetettava saada ilmestymään silmälläpitäen myöskin välttämättömän käänteen läpiajamista kunnallispolitiikan alalla.
5) On ryhdyttävä heti valmistamaan julkisten kunnallispolitiikan ohjauskurssien toimeenpanemista ensi syksynä. Erityisesti on ryhdyttävä toimenpiteisiin kurssiohjaajaln valmistamiseksi.
6) Työväen vaalijärjestöt, naisten edustajakokoukset ja työläisnuorisojärjestöt on saatava säännöllisesti käsittelemään kunnallisen luokkataistelun kysymyksiä hetken vaatimuksien ja puoluepäätösten mukaisesti.
7) Neuvostoliiton paikallisten neuvostojen toiminnasta on säännöllisesti toimitettava aineistoa Suomessa käytettäväksi.
8) PB:n tehtäväksi jätetään tämän päätöksen toteuttamista koskevien lähempien ohjeiden antaminen.
1. KK toteaa SKNL:n organisatoorisen vahvistumisen I:n liittokokouksen jälkeisenä aikana, jäsenmäärän kasvun, työmaasoluverkoston laajenemisen, joskin hyvin vähäisessä määrässä, ja illegaalisen lehdistön kasvun. Kuitenkin on solujen, erikoisesti työmaasolujen, toiminta heikkoa. Niitä ei ole osattu muodostaa työläisnuorisojoukkoja taisteluun kokoaviksi elimiksi. Liiton poliittisessa toiminnassa on ollut suurena heikkoutena toimettomuus fasistien yltyvien hyökkäyksien edessä. Liitto ei ollut, päätöksistä huolimatta, organisatoorisesti ja aatteellisesti valmistautunut porvariston hyökkäyksiin, josta seurauksena oli julkiset järjestöt menetettäessä niihin koottujen nuorisojoukkojen hajaantuminen.
Porvariston vainotoimenpiteiden sekä oikeistolaisten ja sosialifasistien hyökkäyksen kärjistyessä luokkataistelukannalla olevaa työväestöä vastaan ovat eräät vaaralliset vinopyrkimykset kasvaneet ja voimistuneet nuorisoliikkeessä. Toiselta puolen ilmenee käsityksiä, jotka tahtovat supistaa Komm. Nuorisoliiton vain pienen kouluutetun ryhmän järjestöksi. Käytännössä se ilmenee liitossa kuoreen sulkeutumisena, siinä, että kyetä murtamaan tietä nuorisojoukkojen luo. Toiselta puolen, taistelussa oikeisto-opportunismia vastaan on nuorison taholta esitetty tunnuksia, jotka tähtäävät siihen, että nuorison on otettava johto käsiinsä puolueen ohi tässä taistelussa: »nuorison on kaikilla toiminta-aloilla käytävä sanelemaan taistelun suunta ja taistelumuodot» (Varsinais-Suomen nuor. piirilehti). Käytännössä vievät molemmat esitetyt »vasemmistolaiset» pyrinnöt samaan päämäärään: järjestön eristäytymiseen työläisnuorisojoukoista ja puolueen johdon aliarvioimiseen. Liiton KK:n on suunnitelmallisesti ryhdyttävä taistelemaan näitä käsityksiä vastaan.
Tilanteen kärjistyessä, julkisten toimintamahdollisuuksien yhä vähentyessä, on liitto yhä selvemmin saatava näkymään työläisnuorison taistelujen johtajana. Aivan erikoista huomiota on kiinnitettävä liiton organisation lujittamiseen työpaikoilla. On muodostettava ja otettava käytäntöön uusia joukkotyön muotoja, joiden kautta liitto nykyisessä tilanteessa pääsee välittömästi lähemmäksi nuorisojoukkoja (illegaalinen kamppailutoiminta, työmaa- ja muu joukkolehdistö). Fraktiaverkostoa on pyrittävä luomaan kaikissa uusissa ja vahvistamaan vanhoissa järjestöissä.
2. KK teroittaa nuorison aktiivisen itsepuolustuksen järjestämisen välttämättömyyttä taistelussa fasismia vastaan. Tähän taisteluun on koottava nuorisojoukot, ei luovutettava entisiä asemia ilman vastakamppailua, vaan laajennettava taistelua työväen vapaan poliittisen järjestäytymisoikeuden puolesta. On tehtävä työläisnuorisojoukoille selväksi työväenluokan laajan itsepuolustuksen tarpeellisuus joukkokokousten ja sanomalehdistön kautta ja ryhdyttävä käytännössä järjestämään sitä (mielenosoitusten, lakkotaistelujen ym yhteydessä). Erityistä huomiota on kiinnitettävä työmaafasismin eri ilmenemismuotoihin (työmaaterroriin, fasististen kyttien järjestämiseen ja niiden toimintaan) ja kehitettävä voimakas liikehtiminea niitä vastaan ensi kädessä työpaikoilla.
3. Sodanvaaran ja luokkataistelun kärjistyessä päivä päivältä on liiton ryhdyttävä todella tekemään antimilitaristista työtä, jonka laiminlyöminen on vakava oikeistolainen virhe koko liiton toiminnassa. Liittokokouksen päätöksistä huolimatta ei tätä työtä ole lainkaan tehty. On ryhdyttävä jälleen perustamaan nuorison antimilitaristisia komiteoita johtamaan työtä. Kaikissa nuorison järjestöissä on kysymys sodan vaarasta ja taistelusta sitä vastaan nostettava esiin. Sellaiset käsitykset, että kysymys sodasta ei ole joukoille kyllin läheinen, kun »siltä on puhuttu jo vuosikaupalla» (Uudenmaan nuorisopiirikomitean selostuksesta), että antimilitaristisilla tunnuksilla ei voida mobilisoida nuorisojoukkoja, että antimilitaristinen työ on yksinomaan sitä varten perustettujen erikoisten elinten eikä koko nuorisojärjestön tehtävä, on täysin virheellisenä jyrkästi tuomittava. Antimilitaristista taistelua on käytävä työväenluokan kunkin päivän taistelukysymysten pohjalla sekä otettava siinä huomioon myöskin sotilaitten oikeuksien ja vaatimuksien puolustaminen. Sotaväkeen ottojen yhteydessä on järjestettävä joukkokamppailuja, levitettävä lentolehtisiä, julistuksia, järjestettävä lähtiäisiä, kokouksia jne. Reserviläisten harjoituskutsuntoihin on liiton valmistauduttava ottamalla selvää, ketkä niille joutuvat ja valmennettava heitä, jotta työ manööveripäivien aikana saataisiin mahdollisimman voimakkaaksi. »Omaisten päivien» tms. yhteydessä on kehitettävä laaja vastakamppailu järjestämällä mielenosoituksia, kumouksellisia esiintymisiä »omaisten päivien» tilaisuuksissa, joiden avulla paljastetaan niiden luonne ja merkitys aatteellisessa sodan valmistelussa. On kehitettävä taistelua muitakin militarismin muotoja, kuten suojeluskuntaa, koulujen militarisoimista ym vastaan. Koska maaseutua militarisoidaan erikoisen kiihkeästi ja koska maatyöläis- ja köyhä talonpoikaisnuoriso muodostaa lukumäärältään valtavimman osan porvarillisesta armeijasta, on työhön näiden ainesten keskuudessa kiinnitettävä suurta huomiota (organisation luominen, yhteyksien perustaminen, valmennustyö jne). Liiton ja julkisen nuorisolehdistön on jatkuvasti omistettava suurta tilaa ja huomiota antimilitaristisen taistelun kysymysten käsittelylle.
Liiton sotilasvalmennustyö on ollut tavattoman huonoa. Huolimatta yhteyden parantumisesta sotilaslinjaan ovat työn tulokset jatkuvasti heikentyneet. Elleivät liiton johtoelimet saa valmennus- ja yleistä antimilitaristista työtä käyntiin, on ne korvattava uusilla voimilla. Tilanteen nykyisellään ollen ei enää voida sallia minkäänlaisia laiminlyöntejä tässä suhteessa.
4. Kapitalismin pulan aiheuttaessa edelleen työttömyyttä, palkkojen alentumista ja yleensä työtätekevän nuorison aseman kurjistumista, on taloudellisten taistelujen valmistaminen ja kehittäminen yksi tärkeimmistä tehtävistä. Yleisten taloudellisten taistelujen aikana on liiton ponnisteltava vetääkseen työläisnuorison näihin taisteluihin kiinteästi mukaan (nuorisoedustajat lakkojohdossa, nuorisokonferenssit ym erikoistyömuodot) sekä järjestettävä mikäli mahdollista nuorison taistelua vaatimustensa puolesta itsenäisten nuorisolakkojen avulla (nuorison lakkokomiteain johdolla). Työpaikkojen nuorison taistelutoiminnan kärjessä on oltava työmaanuorison luottamusmiehistön; solun, jos sellainen on, täytyy säilyttää tällöinkin johtava osuutensa työpaikan nuorison kaikissa toiminnoissa. Tätä verkostoa on ryhdyttävä luomaan. Erikoista huomiota on kiinnitettävä työssä olevan ja työttömän nuorison taisteluun yhdistämiseen (yhteiset kokoukset ja mielenosoitukset, työttömän nuorison edustajat työläisten eri komiteoissa ja päinvastoin, yhteiset vaatimukset jne) sekä kehitettävä työttömän nuorison toiminnan erikoismuotoja (kokoukset, nuorisoedustajat yleisissä työttömäin komiteoissa jne).
5. Kaikki tähänastiset päätökset taistelusta sosdem nuorisojärjestöjä vastaan ovat jääneet paperille. Lukuunottamatta satunnaisia kirjoituksia sanomalehdistössä taistelun välttämättömyydestä ei perusjärjestöissä ole tehty mitään laajan joukkokamppailun järjestämiseksi sosdem nuorisojärjestöjä vastaan. Niiden sisällä tehtävässä hajoitustyössä ei myöskään ole saatu mitään tuloksia, joskin työtä on alettu jossain määrin tehdä viime aikoina.
Pääasiallisena syynä työn laiminlyöntiin on ollut sosdem nuorisoliikkeen aliarviointi niin SKNL:ssä kuin julkisessa vallankumouksellisessa nuorisoliikkeessäkin. Sosdem nuorisoliikkeen organisatorinen heikkous julkiseen vallankumoukselliseen nuorisoliikkeeseen verrattuna, varsinkin teollisuuskeskuksissa, on johtanut siihen, että työtä näiden järjestöjen sisällä ja niitä vastaan on pidetty tarpeettomana. Tulokset näistä vääristä käsityksistä ovat nyt näkyvissä. Sosdem nuorisoliike, joka näyttelee sosdem puolueessa »vasemmistolaisen» siiven »vallankumouksellista» osaa, on viime aikoina huomattavasti voimistunut niin organisatorisesti kuin vaikutukseltaankin. Käyttäen hyväkseen vallank. työläisnuorisoliikkeessä porvariston vainojen aiheuttamaa hajaannusta, yrittää se »vasemmistolaisten» fraasien avulla ja kopioimalla tarkoin kommunistisen nuorison joukkotyömuodot (sinipuserot, seinälehdet, kollektiiviset esitykset) vetää työläisnuorisojoukkoja omiin järjestöihinsä. Sen vuoksi on taistelu sosdem järjestöjä vastaan nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen ja sitä on kaikin keinoin tehostettava. Nuorisoliiton KK:n on tarkkaan harkittava keinoja, joiden avulla sosialifasistista nuorisoliittoa vastaan voidaan parhaiden taistella sen vaikutuksen hävittämiseksi työläis- ja köyhän talonpoikaisnuorison joukossa. Liiton on lehdistössä ja muussa toiminnassa ryhdyttävä säännöllisesti seuraamaan nuorisojärjestön toimintaa ja paljastamaan erikoisesti sen »vasemmistolaisten» lauseparsien onttous ja valheellisuus osoittamalla tosiasioilla, että sosdem nuorisojohtajisto muodostaa erottamattoman osan sosialifasistien rintamasta. Koska sosdem nuorisoliikkeen varsinainen tukikohta on maaseudulla, on siellä tämän liikkeen vastaista ja muuta kumouksellista valistustyötä vahvistettava. Voimakas vastakamppailu on järjestettävä sosdem nuorison ensikesäistä maatakäsittävää juhlaa vastaan, ryhtymällä samanaikaisesti järjestämään koko työtätekevän nuorison maata käsittäviä päiviä, piirijuhlia tai suuria kokouksia, joissa paljastetaan sosialifasismia ja sen luonnetta.
6. KK pitää tarpeellisena työläisnuorison julkisten joukkojärjestöjen kehittämistä seuraavasti:
a) Nuorison taloudellis-ammatillisen työn ja joukkotoiminnan voimistuttamiseksi sekä sosialifasismia ja oikeisto-opportunisteja vastaan käytävän taistelun tehostamiseksi on ryhdyttävä ensisijassa kehittämään taloudellis-ammatillisen työn muotoja työpaikkapohjalla (nuoriso-osastot ja -komissionit).
b) Nuorison laajan joukkotoiminnan yhdeksi päämuodoksi muodostetaan Työväen Raittiusliiton järjestöt. Sitä varten on niissä kaikkien elinten yhteyteen perustettava nuorisojaostoja ohjaamaan nuorisotyötä. Perusjärjestöihin on muodostettava nuorten kerhoja ja piirejä, joihin järjestöihin kuuluva nuoriso kootaan. Samalla on järjestöjen työn sisältä saatava muuttumaan luokkahenkiseksi, vallankumoukselliseksi kasvatus- ja valistustyöksi.
c) On ryhdyttävä luomaan uusia nuorisojärjestöjä, erikoisesti nuorison työpalkkaseuroja, työväen kirjallisuuden levityskerhoja, Sivistysliiton opintokerhoja ja Työväen Kirjailijaliiton kerhoja.
d) Luokkatietoisen työläisnuorison on mentävä urheiluopposition järjestöihin ja muutettava niiden työn sisältö vallankumouksellisten kasvatus- ja taistelujärjestöjen suuntaan (opintokerhot, ohjelmalliset viikkokokoukset, retkeilyt ym).
e) Komiteatoimintaa on järjestettävä edelleen liittopäätösten pohjalla. Sen on suuntauduttava yhä enemmän työpaikoille ja muodostuttava työläisnuorison yhteisrintamaa järjestäväksi työmuodoksi.
f) Lasten liiton hajoituksen varalta on ryhdyttävä luomaan tarpeellista koneistoa Työv. Raittiusliiton ja urheilujärjestöjen yhteyteen. Päättävää taistelua on käytävä Lasten liitossa ja sen johdossa ilmenevää oikeisto-opportunistista suuntaa vastaan, käyttäen tarpeen vaatiessa organisatorisia toimenpiteitä.
g) Jätetään PB:n harkittavaksi kysymys maata käsittävän elimen, esim. Työväen Sivistys-Keskuksen perustamisesta työväenjärjestöjen agitatio- ja propagandatyön yhtenäistä johtoa varten. Sen tehtävänä olisi mm nuorison paikallisten erinimisten kerhojen työn ohjaus.
7. Puolueen on nyt, nuorisoliikkeen vaikean tilanteen ja lisääntyneiden tehtäväin vuoksi annettava yhä voimakkaampaa tukea SKNL:n työlle. Tiheään, jatkuvasti ja säännöllisesti on puolue-elinten ylhäältä alas asti kuultava selostuksia ja käsiteltävä nuorisotyön kaikkia kysymyksiä. Puolueen yleisistä kysymyksistä ja kamppailuista on tehtävä selkoa aina nuorisosoluille asti. Molemminpuolinen edustajajärjestelmä puolueen ja nuorison kaikissa elimissä on lopullisesti toteutettava.
8. Puolueydintä nuorisoliitossa on vahvistettava. Toimitettavien puoluesiirtojen yhteydessä on se osa nuorisoliittolaisista, jota katsotaan tarvittavan nuorisotyössä, jätettävä liittoon puolueytimeksi. Samassa tarkoituksessa on nuorisoliittoiässä olevat puolueen jäsenet siirrettävä nuorisoliiton jäseniksi ja sen työhön (ei yksin edustajatehtäviin), jota työtä on katsottava osaksi heidän puoluetyöstään.
9. KK pitää tarpeellisena nuorisoliiton piiriedustajain konferenssin järjestämistä lähikuukausien aikana, jossa neuvottelussa käsitellään liiton organisatio-, antimilitaristista- ja taloudellis-ammatillista kysymystä, ja antaa kaiken tukensa sen aikaansaamiseksi.