1. Kommunistisen Internationalen Toimeenpanevan Komitean täysi-istunto osoitti vääjäämättömillä tosiasioilla toukokuun 29 päivänä 1927 hyväksymässään lausunnossa sodasta ja sodanvaarasta uuden imperialistisen sodan puhkeamisen uhan entistä läheisemmäksi ja erikoisesti vastavallankumouksellisen sodan valmistukset Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa vastaan yhä ilmeisemmiksi ja kouraantuntuvimmiksi. Tämän konferenssin jälkeiset tapahtumat (esim. merivarustusten rajoittamista koskevan, eräitten suurimpain imperialististen valtain välisen konferenssin tuloksettomasti hajaantuminen; Kansainliiton sisällä olevain vastakohtain kärjistyminen; Englannin laivaston ja ilmailuvoimien esiintyminen Itämerellä ja Baltian maissa) ovat yhä vain vahvistaneet Kominternin edellämainitun toteamisen.
2. Maailman kapitalismi on muutaman viime vuoden kuluessa jonkun verran vakaantunut. Mutta tämä vakaantuminen on ollut sangen suhteellista laatua. Ensiksikin proletaarinen vallankumous Venäjällä on antanut hyvin raskaan iskun maailman kapitalismille. Toiseksi kansallisvallankumoukselliset liikkeet siirtomaissa lohkovat siihen uutta repeämää. Pelkästään näiden kahden tekijän olemassaolo, samanaikaisesti maailman työväenluokan pääoman hyökkäystä vastaan harjoittaman vastarinnan kanssa (esim. Wienin työväen vallankumouksellinen yleislakko ja aseellinen esiintyminen) tekee mahdottomaksi kapitalistisen järjestyksen horjumattomuuden.
3. Viime vuosien kuluessa muodostunutta suhteellista tasapainoa, toiselta puolen imperialististen valtojen kesken ja toiselta puolen imperialististen valtojen ja Neuvostoliiton sekä vapautuvien puolisiirtomaiden (Kiina) välillä, yhä enemmän häiritsevät avoimet sotilaalliset selkkaukset, jotka merkitsevät tämän tasapainon lopun lähestymistä ja tilanteen kehittymistä uuteen imperialistiseen sotaan. Kaikkialla maapallolla tapahtuu polttoaineen kasaantumista, valmiina leimahtamaan ilmiliekkiin ensimäisestä heitetystä kipinästä.
4. Kaikki kapitalististen valtioiden keskinäiset ristiriidat jäävät taka-alalle siihen pääasialliseen rajalinjaan nähden, joka erottaa koko maailman kahteen leiriin: toisella puolella Neuvostoliitto ja vallankumouksellinen Kiina, toisella puolen koko kapitalistinen maailma. Kiina ja Neuvostoliitto ovat koko kansainvälisen aseman kaksi solmukohtaa. Tänne kasaantuvat ne sodanpilvet kaikkein voimakkaimmin. Taistelu näistä kahdesta mittaamattoman laajasta markkina-alueesta on kansainväliselle pääomalle kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä taistelu kestää niin kauan, kunnes maailman proletariaatti tekee lopun kansainvälisen porvariston vallasta.
5. Imperialistisen politiikan uudelle vaiheelle on luonteenomaista se, että kapitalismi valmistautuu »pienistä» sodista siirtymään suuriin sotiin. Sota Kiinassa, jonka muodot toistaiseksi muistuttavat vuosien 1918–19 sekaantumista neuvostojen maassa, on alkua suurten sotien jaksolle. Kansainvälisen merkityksensä puolesta on imperialististen voimien sekaantuminen Kiinassa jo suurta sotaa. Se on suurta sotaa sen vuoksi, että sitä käyvät suurimmat kapitalistiset valtiot, joiden apuna ovat Kiinan omat vastavallankumoukselliset voimat, imperialistien sota Kiinassa yhdessä Kiinan vastavallankumouksen kanssa vie auttamattomasti uusiin sotiin, jos ei se tule tukahdutetuksi alkuunsa. Tämä sota on jo muuttumassa sodaksi Neuvostoliittoa vastaan.
6. Hyvin kiinteässä yhteydessä Kiinan sodan kanssa on yhä tiukemmin käynnissä oleva maailman proletariaatin tärkeimmän tukikohdan, Neuvostoliiton, saartamispolitiikka Euroopan ja Aasian mantereen muissa kohdissa. Englannin diplomatia työskentelee herkeämättä Neuvostoliittoa vastaan mm Itämerenmaiden neuvostovastaisen yhteisrintaman muodostamiseksi Suomesta Puolan kautta Rumaniaan saakka. Samanaikaisesti tapahtuu kuumeentapaisia sodan valmisteluja Neuvostoliiton rajamaissa.
7. Useissa maissa on sattunut tapahtumia, jotka ovat sangen ominaisia sille sodanvalmistelujen ilmapiirille, jossa suurimmat kapitalistiset maat elävät. Kaikissa kapitalistimaissa on nyt havaittavissa taantumuksen voimistuminen (esim. ammattiyhdistysten vastainen laki Englannissa), terrorististen fasististen työväenluokan kuristamistapojen kansainvälistyminen suuremmassa tai pienemmässä määrässä. Sisäinen taantumus käy yhtä jalkaa ulkonaisten valloituspyrintöjen kanssa. Voidakseen käydä sotaa täytyy kapitalismilla olla »rauhoittunut» selkäpuoli.
8. Toisen Internationalen ja Amsterdamin päätehtävänä 1914–18 sodan jälkeen on ollut toimia jonkunlaisena kansainvälisen porvariston agitatio-osastona, jonka velvoituksiin on kuulunut kapitalistisen järjestelmän konnuuksien aatteellinen puolustaminen. Pääoman ja sosialidemokratian välillä on ollut olemassa työjako. Kapitalismi on aseistautunut, tehden teknillisiä valmistuksia sotiin, sosialidemokratia on niitä asteettaisesti valmistellut, tarmokkaasti toiminut työväenluokan yhtenäisen taistelun estämiseksi imperialismia ja sotaa vastaan.
Kaikkialla sattuu sosialidemokratian kanta yhteen kunkin maan oman kansallisen porvariston etujen kanssa. Mutta sosialidemokratian kehityksessä on viime aikana havaittavissa jotain uutta. Tätä uutta ilmenee siinä, että muutamissa maissa sosialidemokratia ei tyydy yksistään aktiivisesti tukemaan oman maan hallitsevien imperialistista politiikkaa, vaan menee vielä pitemmälle. Se ottaa porvaristolta imperialistisen politiikan ja aseistamispolitiikan aloitteen omiin käsiinsä (esim. Suomen sosialidemokratia hallituskautenaan).
9. Suomi, jonka kapitalistinen talous ratsionalisoimisen, s.o. tehostetun kapitalistisen riistomenetelmän kautta ja jonka valkoinen valtajärjestys on viime vuonnakin suhteellisesti stabilisoitunut samaan tapaan kuin maailman kapitalismikin, muodostaa osan kapitalististen valtioiden järjestelmästä. Sen kautta se on ehdottomasti riippuvainen niin taloudellisesti kuin poliittisestikin maailman kapitalismin piirissä tapahtuvista muutoksista ja imperialismin ja vallankumouksen voimien keskinäisten suhteiden kehityksestä.
Suomen asennetta nykyisessä kansainvälisessä asemassa ja sen sisäistä valtiollista tilaa luonnehtivat erikoisesti seuraavat tosiasiat:
a) Englannin imperialismin kaikinpuolinen vaikutus, joka alkoi vuonna 1919, on vuosi vuodelta, mutta erittäinkin viime aikoina vahvistunut ja vakaantunut. Englantilaisella pääomalla on vankka asema valkoisessa Suomessa toiselta puolen pääomasijoitusten kautta (teollisuusosakkeet ja lainat), toiselta puolen sen kautta, että Englanti on Suomen tärkeimpien teollisuustuotteiden pääostaja (38 %). Imperialistinen Englanti on julkisesti ja menestyksellä sekaantunut Suomen porvariston sisäpolitiikkaankin (mm Suojärven lampuotien asia). Kansainliiton kautta Englannin imperialismi on ajanut valkoista Suomea Neuvostoliittoa vastaan ja järjestää sille rahallista apua turvatakseen Suomessa neuvostovastaisen imperialistisen politiikkansa mukaisen menettelyn. Englannin imperialismin sotilasasiain tuntijat ovat johtaneet Suomen porvariston aseellisten voimien kehittämistä ja vahvistamista (armeijan uudistaminen ja laivastorakennussuunnitelma): Neuvostoliittoa vastaan suunnatun vakoilunsa ja terroristisen toimintansa yhdeksi huomattavammaksi tukikohdaksi on Englanti valinnut Suomen, samoin kuin se on käyttänyt Suomen Neuvostoliittoa vastaan kohdistettujen laivastomielenosoitustensa välikappaleena.
b) Valko-Suomi itse suorittaa, Englannin vaikutuksen ja johdon alaisena, suunnitelmallista sodan valmistelua Neuvostoliittoa vastaan sekä aineellisesti että poliittisesti. Militaristinen varustelu on kasvanut ja kasvaa. Suojeluskunnat pyritään tekemään varsinaisiksi lahtarien sotavoimiksi tarkoituksella kehittää niistä porvariston aseellisten voimien kantajoukko, samaan tapaan kuin Ranskassa suunnitellaan palkkajoukkoja kantajoukoksi. Tämä tapahtuu silmällä pitäen sitä, että kun imperialistien sota Neuvostoliittoa vastaan alkaa, niin se tulee olemaan luokkasotaa, jossa yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija ei porvaristolle ole täysin luotettava. Teollisuuden mobilisoiminen valkoisen valtakomennon sotaselkkailuja varten on valmisteilla. Maatalouttakin pyritään, varsinkin maataloustuottajain taantumuksellisen keskusliiton kautta, saattamaan samaa politiikkaa palvelemaan. Kaikki nämä toimenpiteet ovat tähdätyt Neuvostoliittoa vastaan. Siihen liittyy kieltäyminen solmiamasta Neuvostoliiton tarjoomaa hyökkäämättömyyssopimusta sekä toiselta puolen pyrkimys perustaa Englannin johdolla erikoinen reunavaltojen yhtymä Neuvostoliittoa vastaan, jolle yhtymälle kansainliitto turvaisi rahallisen avun. Valkoinen Suomi pyrkii myöskin muodostumaan Skandinavian maiden ja reunamaiden yhdistäjäksi Englannin johtamassa neuvostovastaisessa vehkeilyssä. Neuvostoliittoa parjaavat kaikki valkoisen valtakomennon kannattajat muka sodan lietsojaksi ja Suomen itsenäisyyden viholliseksi, huolimatta siitä, että Venäjän proletaarinen vallankumous Suomen itsenäisyyden toteutti ja Neuvostoliitto kaikin keinoin on pyrkinyt rauhaa ylläpitämään, kun taas valkosuomalaisten aktivistien keskuudessa julkeasti puhutaan Neuvosto-Karjalan ja Inkerin valtauksesta, mikä osoittaa, että niillä on suunnitelmia järjestää sinne uusia rosvohyökkäyksiä. Alkuna tällaiselle jo on se, että valkoisen Suomen vallanpitäjät ovat avuliaasti luovuttaneet Suomen valtakunnan englantilaisen vakoilun ja terroristivehkeilyn tukipaikaksi ja suomalaiset lahtarit ovat palkkautuneet Neuvostoliiton kansainvälisten vihollisten käskettäväksi (Elfvengren). Tällä tavalla valkoinen Suomi ja sen lahtarivoimat ovat viime aikoina työntyneet Englannin johdolla Itämeren maissa Neuvostoliittoa vastaan sotaa valmistavan politiikan etunenään.
c) Fasismi, joka esiintyy Suomessa kaikille tunnettuna valkoisena valtakomentona ja aitosuomalaisuutena, ei vaikutuksensa puolesta ole heikentynyt, vaan on se päinvastoin viime aikoina osoittanut määrättyä aktiivisuutta sekä laajentumista ja vahvistumista. Ent. tsaarin kenraalin Gerichin järjestämät salaiset fasistikokoukset eri paikoilla maata puhuvat myös aktiivisen hyökkäystoiminnan valmistuksista. Vaikka Suomen koko johtava porvaristo ja kaikki porvaripuolueet ovat enemmän taikka vähemmän fasismin kannattajia, niin enimmän fasistisia ovat kokoomuspuolue ja maalaisliitto, jotka sanomalehdissään avonaisesti fasistidiktatuuria puolustavat ja vaativat työväen nykyiset mitättömätkin demokraattiset oikeudet lakkautettaviksi. Maalaisliiton viime eduskuntavaaleissa saavuttama kannatuksen lisääntyminen merkitsee niin ollen fasistisen vaikutuksen laajentumista. Vaikka kokoomus menettikin kannattajia vaaleissa, niin sen ja maalaisliiton yhteinen vaikutus ei vähentynyt, vaan päinvastoin lisääntyi. Ja kuten monissa muissakin maissa, on Suomen fasismin vaikutuksen pääasiallinen alue maaseutu. Kun fasismi on suurporvariston vastavallankumouksellisen politiikan tärkein välikappale, pikkuporvariston takapajuisuuden ja kansalliskiihkoisten vaistojen sekä tyytymättömyyden porvariston hyväksi käyttämisessä, niin merkitsee fasismin vaikutuksen vahvistuminen sisäpoliittisesti yhä suurempaa uhkaa työväenluokkaa vastaan ja äärimmäisten fasistien toimeenpaneman kaappauksen mahdollisuuden suurenemista ja ulkopoliittisesti yhä häikäilemättömämpää Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa.
d) Sosialidemokratian johtajiston porvarillistumis- ja valkaistumisprosessi on sosdem ministeristön aikana entistä suuremmalla vauhdilla jatkunut. Sosialidemokratia pyrkii rakentamaan ja stabilisoimaan porvarillista taloutta, niin hyvin kapitalistista teollisuutta kuin maatalouttakin, työtätekevien kansankerrosten riistämisen kautta (sosdem puolueen uuden maatalousohjelman perustus ja sosdem puolueen vaaliohjelma). Porvarillista valkoista valtiota ja sen valtakomentoa nämä johtajat kaikessa toiminnassaan vahvistavat, uskotellen sitä demokratiaksi (sosdem sotaministeri Heinosen uuden vuoden päiväkäsky, jossa kiitettiin suojeluskuntien hyödyllistä toimintaa, ja pääministeri Tannerin esiintyminen paraatissa, missä oli suojeluskuntiakin, samoin kuin monet suojeluskunnille suosiolliset lausunnot). Sisäpolitiikassa ei sosdem ministeristö ole toimeenpannut mitään oleellista muutosta verrattuna muihin valkoisiin hallituksiin. Päinvastoin se on vahvistanut sotaa valmistelevan porvariston selkäpuolta sekä taloudellisesti että poliittisesti (poikkeuksien myöntäminen kapitalisteille 8 t. työpäivän noudattamisessa, ohranajärjestön ylläpito). Siihen liittyy myös sosdem johtajien alinomaiset hyökkäykset työväen ammatillisen liikkeen ehjyyttä vastaan, työväen urheiluliitossa äsken noskejohtajat toimeenpanivat väkivaltaisen vallankaappauksen. Ulkopolitiikassa on sosialidemokratia noskeministerien kautta, pyrkiessään vastustamaan työväen vallankumousta, viime aikoina ajanut aktiivisesti Englannin imperialismin johdolla Neuvostoliiton vastaista politiikkaa. (Englannin laivaston mielenosoituksen salliminen, alote reunamaiden liiton muodostamisesta, pidättäytyminen hyökkäämättömyyssopimuksesta, venäläisten monarkistipakolaisten ja englantilaisten urkkijain terroristisen ja muun neuvostovastaisen toiminnan salliminen Suomessa jne). Suomenkin sosdem johtajat osoittavat, että he niinkuin Komintern päätöksessään sosialidemokratiasta uutena seikkana toteaa, »ottavat porvaristolta imperialistisen politiikan ja aseistamispolitiikan aloitteen omiin käsiinsä», mikä itse asiassa merkitsee sodan konkreettista valmistamista Neuvostoliittoa vastaan. Näiden kaikkien seikkojen johdosta fasistijohtaja Donner toteaa, »että suuri ja ilahduttava muutos on tapahtunut» sosialidemokratian johtavissa piireissä sekä lausuu syvän ilonsa siitä »että sosialidemokraattinen puolue hallitusvastuustaan ja kannanmuutostaan huolimatta viimeisissä vaaleissa ei ole menettänyt joukkojensa kannatusta, että se ei ole kärsinyt tappiota, joskaan ei ole saavuttanut voittojakaan.» Fasistijohtaja Donner on vakuutettu, »että se päivä ei ole niin kaukana» jolloin suojeluskunta voi saada osakseen sosialidemokraattien suoranaisen kannatuksen toisellakin tavalla kuin eduskunnan määräyksiä noudattavan hallituksen kautta». Sosialidemokraattisen puolueen sihteerin, Viikin, vastaus fasistijohtajan lausuntoihin, että sosdem taholla ei suojeluskuntia nykyisellään muka kannateta, mutta ollaan kyllä valmiit tekemään suojeluskunnat »armeijan reserviksi tai suorastaan kaikki kansalaiset käsittäviksi» on petollista diplomatiaa, jonka tarkoitus on peittää suojeluskuntien luokkaluonnetta ja tannerilaisuutta.
e) Porvariston hyökkäys työväenluokkaa vastaan, varsinkin taloudellisella alalla, on tullut entistä kiihkeämmäksi. Sen ilmauksena on esim. metallisulku, rikkurijärjestöjen voimistuminen ja näiden järjestöjen väkivaltainen esiintyminen. Erikoisesti merkille pantava on, että nosket ovat rikkuruutta suosineet. Ammattijärjestön noskelaistuttamispyrintöjen lietsominen ja kannattaminen suurpääoman edustajain taholta on yhtenä ilmiönä pääoman hyökkäyksessä. Poliittisesti esiintyi porvariston hyökkäys viime vaaleissa siten, että kaikki porvaripuolueet ja niiden mukana sosdem johtajat yhteisrintamassa hyökkäsivät vallankumouksellisen työväen ja heihin liittyneiden pienviljelijäin rintamaa vastaan. Kiinteämmäksi kehittämällään hyökkäyksellä porvaristo pyrkii jatkamaan kapitalismin stabilisoitumista ja vahvistamaan sekä rauhoittamaan selkäpuoltaan, valmistellessaan sotaa Englannin johdolla Neuvostoliittoa vastaan.
f) Valkoista lahtaririntamaa särkee kuitenkin kansallisten ristiriitojen olemassaolo, mitkä ristiriidat viime aikoina ovat terävöityneet ja kehittyneet. Aitosuomalaiset fasistiset ainekset hyökkäävät kiihkeästi ruotsalaista vähemmistökansallisuutta vastaan, pyrkien sortamaan sitä ja kieltämään sen itsemääräämisoikeudet sekä siltä lähtevät vaatimukset. Se on ollut omansa kehittämään ruotsalaisen vähemmistökansallisuuden rahvaaseen kuuluvien ainesten kansallista taistelua sortavan aitosuomalaisuuden innoittamaa enemmistöä vastaan. Sen ilmauksena on sekin, että ruotsalaisen suurporvariston johtaman puolueen puolelle viime vaaleissa meni huomattava joukko uusia ruotsalaisia rahvaanaineksia, siitä huolimatta, että ruotsalaiset johtavat kapitalisti- ja byrokraattiryhmät yhdessä erinäisten suomalaisten johtavien porvariainesten sekä sosdem johtajien kanssa pyrkivätkin tosiasiallisesti estämään ruotsalaisen rahvaan kansallista liikettä ja siten tasottamaan kansallisia ristiriitoja niin, että siitä hyötyvät suomalaiset ja ruotsalaiset suurporvaris- ja byrokraattiryhmät.
g) Työväen keskuudessa on aktivisoituminen sekä vasemmistuminen ja vasemmistoliike edistynyt viime aikoina. Suomen ammattijärjestön jäsenmäärän varsin huomattava kasvu on yksi työväen aktivisoitumisen ilmauksia, samoin myös lukuisat lakkotaistelut. Luokkatietoisen työväen järjestötoiminnan aloilla huomataan myös edistystä. Järjestyneen työväen lähetystöt ja oma-alotteiset suurin joukoin tapahtuneet retkeilyt Neuvostoliittoon todistavat aktiivisen harrastuksen kasvua kansainvälisen proletariaatin tärkeimpään tukikohtaan ja kansainvälisen luokkataistelun tärkeimpiin kysymyksiin.
Vaikka nämä tosiasiat voidaankin tyydytyksellä merkitä, niin on samalla kuitenkin todettava, että vasemmistuminen ja vasemmistoliikkeen kehitys on ollut hidasta, osaksi hitaampaa kuin erinäisten vastavallankumouksen voimain vaikutuksen kehitys. Vallankumouksellisen työväen aktiviteetti taas, siitä huolimatta, että se on kohonnut ja osoittaa kohoamissuuntaa, ei kuitenkaan ole yhtä huomattava kuin valkoisen porvariston ja valkoisten sosialidemokraattisten johtajien aktiviteetti.
Tämän todistaa sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton saama tulos vaalitaistelussa ja osaksi myös vasemmistotyöväen esiintyminen ja toiminta vaalitaistelussa ja vaalien edellisinä aikoina.
Sos. työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto voitti kyllä vaaleissa lisää ääniä verrattuna edellisiin vaaleihin. Nämä lisä-äänet tekevät lähes kaksi kertaa sen määrän, mitä kaikki lahtaripuolueet saavuttivat lisä-ääniä laskemalla pois niiden äänimenetyksen. Mutta esim sosdem työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton voittama kannattajain lisäys (17.000 ääntä) oli kuitenkin paljon pienempi kuin fasistisen maalaisliiton kannattajain kasvu (30.000 ääntä). Vaikka vasemmistotyöväen lisä-äänet tietenkin ovat suureksi osaksi tulleet ennen noskelaisia kannattaneilta työläisiltä, joiden silmät ovat aukaisseet noskelaisten kapitalisteille tekemät palvelukset, niin sittenkin sosialidemokraattien kannatus vaaleissa ei heikentynyt, vaan vähän kasvoi, paitsi uusien äänestäjäin äänet, myös nähtävästi pikkuporvarillisten ainesten kannatuksen lisääntymisestä.
Nämä seikat huomioon ottaen on vasemmistotyöväen vaaleissa saavuttamaa tulosta pidettävä heikkona. Kun sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto on vaaleissa ainoana työtätekevän kansan etujen ajajana (kun kommunistinen puolueemme ei esiinny julkisena puolueena) ja kun osa sosdemien entisistä kannattajista nyt siirtyi sos. työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton kannattajiksi, niin olisi ollut syytä odottaa vasemmistotyöväelle parempaa tulosta, vaikka ottaa lukuun senkin, että valkoinen komento on asettanut vasemmistotyöväen vaalitoiminnalle paljon esteitä. Sos. työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto ei näet näissä vaaleista saavuttanut vielä edes v:n 1922 tasoa.
Näitten heikkojen tulosten syynä on toisaalta ollut se, että vasemmistotyöväki ei ole aina osoittanut tarpeellista selvyyttä suhtautumisessaan sosdem ja maalaisliiton johtajiin eikä riittävää vallankumouksellista aktiivisuutta niiden paljastamisessa niiden suurporvaristolle tekemien palveluksien johdosta, toisaalta se, että on liiaksi luotettu siihen, että punaisiksi tunnetuilla paikkakunnilla vasemmistotyöväen asia menee »omalla painollaan» eteenpäin, ilman vakavaa ja tarmokasta työtä.
h) Oleellisesti sama sorto työväen vallankumouksellista liikettä vastaan kuin ennenkin on sosdem ministeristön aikanakin ollut vallalla (esim. ohranavaino, sos. nuorisoliiton hajoittamisen voimassapito ja liiton kymmenien toimivien jäsenten vankilaan telkeäminen). Sosdem johtajien käsissä olevan hallituksen on sentään ollut pakko pidättäytyä rajoittamasta työväen toimintavapauksia suuremmasti, pyrkiessään peittämään ja salaamaan valkoisen valtakomennon todellista luonnetta ja sen kautta petkuttamaan työtätekeviä joukkoja. Mutta nykyisissä oloissa saattavat vallanpitäjät nopeasti panna mitä alastomimman valkoisen terrorin riehumaan ja ryhtyä suuriin hyökkäyksiin vasemmistolaista työväenliikettä vastaan. Mitä kärjistyneemmäksi muuttuu kansainvälinen tila, mitä kiihkeämmäksi sodanvalmistelut Neuvostoliittoa vastaan, mitä enemmän S. Komm. Puolue voimistuu ja mitä enemmän maa rupeaa polttamaan lahtarien jalkoja, sitä varmemmin on odotettavissa uusia lahtariterrorin purkauksia Suomessa.
10. Johtopäätöksenä on todettava, että yhteiskunnallisissa luokkavoimissa tapahtuu äärimmäisillä sivustoilla, toisaalta suurporvariston johtaman fasismin ja toisaalta vallankumouksellisen työväenliikkeen keskuudessa voimien ja vaikutuksen kasaantuminen ja lujittuminen ja että valkoinen porvaristo yhdessä sosialidemokratian johtajien kanssa valmistaa kaikin tavoin sotaa ja hyökkäystä Neuvostoliittoa ja vallankumouksen voimia vastaan.
11. Kommunistisen puolueemme poliittisena päätehtävänä nyt lähimpänä aikana on tarmokas ja järjestelmällinen taistelu sotahankkeita sekä äärimmäisten fasistien vallankaappausjuonia vastaan ja samalla koko valkoista valtakomentoa vastaan, kuin myöskin siinä yhteydessä sosdem-johtajia vastaan, jotka suojaavat ja pönkittävät tätä valkoista komentoa ja ottavat osaa porvariston sotahankkeisiin tai johtavat niitä. On kannatettava ja tuettava kaikkia työväen ja riistetyn maalaisrahvaan joukkoliikkeitä ja joukko-ottelulta, mitkä suuntautuvat sotahankkeita, fasistijuonia ja sosdem johtajain petturuutta vastaan sekä kaikin tavoin edistettävä työtätekevien joukkojen aktiivisuuden nousua tässä taistelussa ja ylipäänsä kaikessa niiden kamppailussa valkoista komentoa vastaan. Ottamalla huomioon imperialistisen sodan kehittymisen Kiinassa sekä niiden neuvostovastaisten sotahankkeiden yhä kiihtymisen ja valkoisen Suomen osallisuuden niissä, on erityisesti pidettävä mielessä, puolueemme KK:n viime helmikuun plenumin päätöksessä asetettu tehtävä: »Muutenkin on niin valmistauduttava, että jos tilanne kääntyy uiko- tai sisäpoliittisesti kriitilliseksi (niin että joko sodan syttyminen tahi fasistikaappausyritys tahi muussa muodossa tapahtuva suuri päällekarkaus maamme vasemmistolaisen työväen kimppuun näyttää lähiaikana ei ainoastaan mahdolliselta, vaan aivan todennäköiseltä), niin on meillä olemassa mahdollisimman hyvin valmistetut edellytykset ryhtyä sellaista tilanteen käännettä vastaavaan toimintaan». Sodan vaara on nyt realinen, vaikkakin sen puhkeaminen voikin siirtyä joksikin aikaa, riippuen ennenkaikkea siitä, jos työväki kaikkialla maailmassa ja Suomen työväki maailman proletariaatin osana saa aikaan voimakkaan joukkoliikkeen sotaa vastaan.
12. Tähän puolueemme yleiseen poliittiseen päätehtävään kuuluu myöskin tarmokas ja säälimätön taistelu kaikkia pasifistisia ja demokraattisia harhoja vastaan, samoin kuin myöskin taisteleminen kaikkea keskustalaista horjumista vastaan kommunistisessa liikkeessä. Kapitalismin suhteellisen ja tilapäisen stabilisoitumisen ja sen »stabilisoitumisen» olosuhteissa tapahtunut noskein hallitukseen päästäminen nimittäin on vahvistanut työväenjoukoissa pasifistisia demokraattisia harhoja huolimatta imperialististen suurvaltojen ja niiden käskyläisenä toimivan valko-Suomen julkeista sodan hankkeista ja valmisteluista, sitäkin enemmän kun sosdem johtajat järjestelmällisesti koettavat uskotella, ettei mitään sodan vaaraa ole ja että yhteiskunnalliset ristiriidat lievenevät. Työväen joukoissa ilmenevät pasifistiset harhat ovat myös esiintyneet osittain puolueessakin. Samasta demokraattis-pasifististen harhain maaperästä ovat myöskin nousseet sellaiset pyrkimykset, kuin että on pysyttäydyttävä erillään »ulkopuolisten voimain vaikutuksesta», jolla objektiivisesti kielletään proletariaatin kansainvälinen taistelu ja sen taistelun kommunistisen johdon yhtenäisyys. Näitten ja niihin liittyvien muiden harhojen ja syrjäpyrintöjen voittaminen on välttämätöntä proletariaatin menestyksellisen vallankumouksellisen taistelun käymiselle.
13. Suorittaessaan edellämainittua poliittista päätehtäväänsä ja siinä, johdonmukaisesti edeten, asettaa puolueemme lähimmiksi päätarkoituksikseen:
a) Paljastaa konkreettisesti esiintyvien kysymysten yhteydessä porvaristo ja sosdem johtajat imperialismin käskyläisiksi ja sodan valmistajiksi Neuvostoliittoa vastaan.
b) Mobilisoida joukot laajoihin poliittisiin kamppailuihin ja pysyvään joukkoliikkeeseen imperialistista sotaa vastaan;
c) käyttää hyväkseen kaikkien ottelujen ja joukkoliikkeen tulokset poliittisesti ja erikoisesti organisatoorisesti lujittaakseen puolueemme kaikinpuolinen pysyvä joukkovaikutus;
d) saada laajat joukot käsittämään, että imperialistinen sota ei voi päättyä pysyvään rauhaan muuten, kuin että proletariaatti muuttaa imperialistisen sodan kansalaissodaksi, jossa se kukistaa porvariston ja valmistaa nämä joukot oikealla ajankohdalla kääntämään porvariston antamat aseet porvaristoa itseään ja sen valkoista komentoa vastaan sekä muuttamaan imperialistinen sota aseelliseksi kansalaissodaksi.
14. Tällä puolueemme yleisellä linjalla, on puolueettomat, välinpitämättömät ja sosialidemokraattisten joukkojen voittamiseksi kommunistisen puolueen vaikutuksen alaiseksi ja taisteluun imperialistista sotaa vastaan, entistä moninkerroin tarmokkaammin ja taitavammin käytettävä hyväksi yhteisrintamataktiikkaa kulloinkin tärkeämmissä taistelukysymyksissä ja tunnuksilla, mitkä ovat omansa joukkojen yhteistä taistelua edistämään (esim. »kädet irti Neuvosto-Venäjästä», »kädet irti Kiinasta», »fasismia vastaan» jne).
15. Tätä varten on välttämätöntä kommunistisen puolueemme ja koko vallankumouksellisen liikkeemme kaikinpuolinen vahvistaminen ja lujittaminen. Vaikka puolueemme työssä ja toiminnassa sekä joukkovaikutuksessa on viime aikoina voitu havaita edistystä, niin on pidettävä mielessä, että puutteita ja vajavaisuuksia on ja että ne on tarmokkaalla työllä korjattava. Myöskin on painettava mieleen, että varsinkin tällaisena on horjumaton ja tiukka puoluekuri ehdottoman välttämätön.
16. Nojautuen Kominternin Toimeenpanevan Komitean Täysi-istunnon, hyväksymään päätöslauselmaan sodasta ja sodanvaarasta ja pitäen sitä kaikessa sodanvastaisessa taistelussa puolueemme ohjeena konferenssi velvoittaa kaikki puolueen elimet kiinnittämään huomion ja tarmon seuraaviin tehtäviin:
a) Puolueemme illegaalista järjeatöverkkoa on edelleen tarmokkaasti laajennettava ja jäsenlukua kohotettava tuntuvasti; puoluetyötä on erityisesti voimistettava sellaisilla aloilla (mm ammatillisen toiminnan ja sotilastyön aloilla sekä maaseudulla) sekä semmoisissa muodoissa (esim. illegaalinen kirjallisuus ja lentolehdet) kuin nykyinen tilanne vaatii.
b) On paljastettava joukoille, että noskelaiset hallituksessa ja muutenkin tukevat Englannin taantumuksellisen hallituksen ja Suomen porvariston neuvostovastaisia sotavalmisteluja ja hallituksessa ollessaan asettuneet nyt niiden valmistelujen etunenään, väittäen tekevänsä sen muka Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi. Meidän puolueemme toiminnalla on vedettävä sosialidemokraattien vanavedessä kulkeneet joukot sodanjuonia vastaan ja osoitettava, että Suomen itsenäisyyttä ei uhkaa mikään vaara Neuvostoliiton työkansan puolelta, mutta että imperialismin käskyläisenä olo itseasiassa jo merkitsee Suomen itsenäisyyden menettämistä Englannin imperialismin maahan tallattavaksi. Samalla on puolueemme sodanvastaisessa agitatiossa jo etukäteen kiinnitettävä huomiota siihen, että yhtenä porvarien päätunnuksena sotatapauksessa tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan suursuomalainen vaatimus Neuvosto-Karjalan väkivaltaisesta yhdistämisestä Suomeen.
c) On taisteltava joukkojen voimalla työväenjärjestöjen toimintavalmiuden puolesta kaikkia rajoituksia, mielivaltaa ja sortoa vastaan sekä laillisten vapauksien ja oikeuksien laajentamisen puolesta.
d) On järjestettävä erityistä taistelua ohranan vaino- ja provokatiojärjestelmää vastaan, kehittäen sitä laajaksi joukkoliikkeeksi.
e) On taisteltava äärimmäisten fasistien vallankaappaushankkeita vastaan sekä valmistauduttava sellaisen mahdollisuuden varalle, että jokin laillista tietä muodostunut lahtarihallitus tekisi suuremman päällekarkauksen vasemmistolaisen työväenliikkeen kimppuun.
f) On hyökättävä niin hyvin aitosuomalaista ruotsalaisvainoa kuin ruotsalais-suomalaisten suurporvarien ja sosialidemokraattien kompromissikantaa vastaan (jonka mukaan Suomessa kyllä on kaksi kieltä, mutta yksi kansallisuus), osoittaen, että tämä kanta käytännöllisesti tarkoittaa vähemmistökansallisuuden oikeutettujen vaatimusten kieltämistä ja taistellen rohkeasti ruotsalaisen väestön oikeuksien ja itsenäisyyden laajentamisen puolesta omilla asuma-alueillaan, niin pitkälle kuin ruotsalainen rahvas vaan itse tahtoo.
g) On voimistutettava työtä pientalonpoikain, maatyöläisten ja maaseudun puolproletariaatin keskuudessa, samalla tukien tyytymättömien talonpoikain itsenäistä oppositioliikettä sekä suojellen sitä joutumasta porvaripuolueiden ja sosialidemokratian vaikutuksen alaiseksi. On puolustettava talonpoikaiskansaa sen taistelussa kotinsa ja kontunsa puolesta rahavaltaa ja virkavaltaa vastaan. On vaadittava maata ilman korvausta tarvitseville viljelijöille sekä tukkiyhtiöiden hallussa olevain maatilain pakkoluovutusta ja n.s. lahjoitusmaiden lampuodeilta ryöstettyjen tilusten täydellisesti lampuodeille takaisin palauttamista.
h) Työläisnaisten ja myöskin talonpoikaisnaisten keskuudessa on kehitettävä edustajalilkettä niin, että se saisi joukkoliikkeen ja säännöllisen joukkotyön luonteen.
i) On pyrittävä hankkimaan vaikutusta myöskin pikkuporvariston ja pikkuporvarillisen sivistyneistön piireissä ja vetämään niitä taisteluun sotaa, poliittista vainojärjestelmää sekä henkistä pimitystä vastaan.
j) Työväen urheiluliikkeen johdossa on noskelaisten petoksella ja kaappauksella hankkima vaikutus tehtävä vaarattomaksi, taistellen urheiluliikkeen yhtenäisyyden ja sen luokkataistelukannalla pitämisen puolesta.
k) Eduskuntaa on erittäin tarmokkaasti käytettävä porvariston ja noskelaisjohtajain sotavalmistelujen ja fasistien politiikan mitä laajimmin paljastamiseksi.
Myöskin kunnanvaltuustoja on tässä tarkoituksessa hyväksi käytettävä.
l) Vallankumouksellista nuorisoliikettä on tarmolla kehitettävä ja erikoisesti tuettava illegaalista Kommunistista Nuorisoliittoa sen voimistuttamiseksi ja sen vaikutuksen vahvistamiseksi laajojen työväen ja talonpoikaisnuorisojoukkojen keskuudessa.
m) Puolueen opintotyössä on nyt pääpaino pantava sotilas-poliittisten kysymysten harrastamiseen, ennenkaikkea kommunistisen sodanvastaisen taktiikan periaatteellisten kysymysten selittämiseen eri maiden kommunististen puolueiden tässä suhteessa saavuttamien kokemusten pohjalla sekä myöskin aseellisen kapinan periaatteellisten kysymysten selvittämiseen ennenkaikkea v. 1918 kokemusten pohjalla. Näiden sotilas-poliittisten kysymysten, ja nimenomaan kapinakysymyksen opiskelu ei saa missään tapauksessa jäädä pelkästään puolueen sotilaslinjan asiaksi, vaan on sen käsitettävä kaikki puoluetyön linjat ja kaikki sen elimet ylhäältä alas saakka.
Vasemmistolaisen valtiollisen toiminnan ja sitä toimintaa järjestävän järjestöverkon kehittyminen Suomessa osoittaa, että puolueemme v. 192S puoluekokouksessa ja v. 1928 konferenssissa suunnittelema toimintalinja on ollut oikea. On muodostunut vaalijärjestöjen verkko, jonka juuret ulottuvat työpaikoille asti, siellä kun komiteat ovat koonneet varoja vaalitoimintaa varten ja järjestäneet vaalivalistusta. Vaalien tulokset osoittavat, että tästä toiminnasta on ollut tuloksia. Kunnallinen vaalitoiminta, osanotto osuuskuntain ym yhteiskunnallisten järjestöjen vaaleihin samoinkuin erinäiset kamppailut osoittavat, että puolueemme alotteesta ja johdolla tapahtuva valtiollinen alotteisuus ja toimeliaisuus on kasvanut. Myös on esimerkkejä siitä, että on opittu yhä paremmin järjestämään toimintoja, joiden kautta on suoritettu sosialidemokraattien paljastamista joukkojen edessä (verokokoukset, vappumielenosoitukset ym). Kuitenkin se seikka, että vaaleissa saavutetut menestykset eivät vastanneet niitä odotuksia, joita objektiivisten olojen perusteella niille voitiin asettaa, ja se, että laajat alueet maata, kuten myös erinäiset proletariaatin ja maalaiskansan kerrokset, jotka olivat voitettavissa vasemmistolaisen liikkeen vaikutuspiiriin, yhä edelleen seuraavat porvarillisia ja noskelaisia tunnuksia, osoittaa, että paljon on vielä ponnisteltava, jotta voisimme täyttää tehtävämme: mobilisoida Suomen työtätekevä kansa vallankumouksellisiin joukkoliikkeisiin, joista kasvaisi esille proletaarinen vallankumous.
Erikoisesti on pantava merkille saavutusten vähäisyys sellaisten järjestöjen aikaansaamiseksi, joihin työtätekevän kansan vallankumouksellinen toiminta voisi nojautua aikoina, jolloin nykyisten valtiollisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia supistetaan. Niinpä on suunniteltuja sivistysjärjestöjä saatu aikaan mitättömästi ja tuskin ollenkaan sellaisia toveriseuroja, joihin työväen toiminta voisi keskittyä työpaikoilla ja siitä laajeta suuriksi joukkoliikkeiksi. Hyvin riittämätön on myös työtätekevien joukkojen oma-alotteisuus, kun tulee kysymykseen reageeraaminen suuriin valtiollisiin tapahtumiin maailmassa ja Suomessa sekä porvarillisen diktatuurin ilmauksia vastaan paikkakunnilla. Jotta tässä suhteessa saataisiin parannus aikaan sekä lujitettaisiin ja laajennettaisiin nykyistä vaikutusta, niin että voitaisiin tilanteen ja tarpeen mukaan siirtyä vasemmistolaisista joukkoliikkeistä varsinaisiin vallankumouksellisiin toimintoihin, on huomio kiinnitettävä seuraaviin tehtäviin:
Vaalijärjestöjen säilyttämiseksi ja sovelluttamiseksi vaalien välisen ajan oloihin on niiden työ saatava sellaiseksi, että työläiset ja työtätekevät talonpojat ymmärtävät niiden tarpeellisuuden ja antavat niille kannatusta. Tässä on lähinnä eduskuntatyön ja edustajain toiminnan seuraaminen.
Vaalikomiteain on, keskuksesta piireihin ja paikkakunnille asti — vetäen mukaan valitsijayhdistyksetkin, missä se käy päinsä — pidettävä huolta siitä, että työtätekevän kansan mielenkiinto ajan tärkeisiin valtiollisiin kysymyksiin pysyy vireillä. Tätä varten on johtavain komiteain tarkasti seurattava eduskunnassa käsiteltäviä kysymyksiä ja suuria valtiollisia asioita, perehdyttävä niihin tarkoin sanomalehtien ja muun ainehiston perusteella, osattava kytkeä ne paikallisiin asioihin ja selostettava niitä työpaikoilla ja kylissä sekä paikkakunnalla toimivissa järjestöissä ja yleisissä, työväen ja talonpoikain (»valitsijain») kokouksissa, niin että omain edustajain oikea toiminta tulee tunnetuksi ja vastustajain, varsinkin paikkakunnalla enimmin kannatusta saaneen vihollispuolueen kansaa pettävä toiminta paljastetaan. Tarpeen tullen on myös omain edustajain heikkouksia ja virheitä arvosteltava.
Milloin vain on tilaisuus, on edustajia kutsuttava selostamaan eduskuntatyötä. Sellaisiin tilaisuuksiin on koetettava saada osanottajia ja edustajia muiltakin paikkakunnilta sekä varsinkin porvaris- ja noskepuolueita äänestäneitä köyhälistöläisiä.
On myös vaikutettava siihen, että sosialidemokraatteja ja maalaisliittolaisia ym edustajia kutsutaan puhumaan niiden valitsijain toimesta ja vaaditaan tilille vaalilupausten pettämisestä ja muusta kansalle vahingollisesta toiminnastaan tai laiminlyönneistään. Tällaisissa tilaisuuksissa on saatava noita puolueita äänestäneitä valitsijoita kysymyksillä ahdistamaan edustajiaan. Tietenkin on vasemmistolaisten puhujien myös esiinnyttävä vastustajain paljastajina. On myös koetettava saada aikaan väittelytilaisuuksia, joissa eri puolueiden edustajat esiintyvät väittelijöinä. Vastustajain taivuttamiseksi tähän on saatava aikaan voimakas painostus heidän valitsijainsa puolelta. Tilaisuudet on hyvin valmistettava.
Työ on niin järjestettävä, että joukkojen harrastus esiintyy oma-alotteisena ja edustajain toiminta eduskunnassa osottautuu kansan keskuudessa ilmeneväin kuohuttavain kysymysten ja mielipiteiden tulkitsemisena, ja että niiden oikea toiminta saa voimakkaan kannatuksen kansanjoukoilta. Varsinkin on kansanjoukot mobilisoitava tukemaan ja puolustamaan edustajiaan silloin, kun viholliset ryhtyvät niitä vastaan vainotoimenpiteisiin.
Eduskunnassa esillä olevien asiain yhteydessä (ulkopolitiikka, sotalaitoksen budjetti, suojeluskuntain apurahat yms) on kansankokouksissa otettava esille sodanvaarakysymys ja fasistikaappauksen uhka ja paljastettava hallituksen, porvaripuolueiden ja noskelaisten osuus maailman imperialistien sotahankkeissa Neuvostoliittoa vastaan. Sodanvastaista toimintaa varten on muodostettava tarpeellisia järjestöjä ja komiteoita sekä koottava eri alain toiminnat yleiseksi kansanliikkeeksi koko maan mitassa.
Tilanteen yhä ilmeisemmin kärjistyessä sellaiseksi, että julkisen valtiollisen liikkeen ja sitä järjestäväin valtiollisten järjestöjen toimintaa voidaan ruveta vaikeuttamaan (sodan, avoimen fasistikaappauksen vaara), on viipymättä käytävä kehittämään muita järjestöjä (kirjallisuus- ja toveriseuroja ym). Johtavissa elimissä ja järjestöissä on tarkoin tutkittava, missä on syy siihen, että näitä ei ole saatu aikaan, ja millä tavalla niiden tärkeys saataisiin selväksi puolueemme jäsenille ja työväen aktiivisille etujoukoille sekä työtätekevän kansan suurille joukoille. Tällöin on pantava huomiota sille, missä määrin tällaisen toiminnan ja järjestöjen tarpeen ymmärtämättömyys perustuu objektiivisiin syihin: ei ymmärretä niiden tarpeellisuutta konkreettisten olojen perusteella, ja missä määrin on syy siinä, ettei vielä ole löydetty sopivia muotoja ja toimintatapoja, miten päästä alkuun ja kehittää toimintaa ja järjestäytymistä edelleen.
SB:n on esitettävä asia Pikeille, joiden on se vietävä Pakeihin ja niiden kautta perusjärjestöihin, joilta on vaadittava määräajan kuluessa lausunnot, missä muodossa ja millä tavalla ne pitävät mahdollisena järjestää sellaisia sivistys- ja toveriseuroja ym keskuksia, joiden ympärille työväen ja maalaiskansan yhteiskunnallinen toiminta voisi kehittyä ja jotka voisivat säilyä sellaisenakin aikana, jolloin julkisen valtiollisen toiminnan vapauksia nykyisestään vielä supistetaan.
Vaalijärjestöjen ja muiden valtiollisen toiminnan elimien ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi on entistä suurempaa huomiota pantava kunnalliselle toiminnalle. Viitaten tästä ennen tehtyihin päätöksiin ja annettuihin ohjeisiin on PB:ssä, SB:ssä ja Pikeissä annettava joillekin tovereille erikoistehtäväksi perehtyä kunnallispolitiikkaan. Asiaan perehtyneistä ja sitä harrastavista työläisistä ja talonpojista on Helsingissä esim. eduskuntaryhmän yhteydessä sekä piireissä ja paikkakunnilla muodostettava komiteoita, joiden tehtävänä on koota kunnallisen toiminnan kokemuksia ja niiden perusteella toimittaa konkreettisia ohjeita ja neuvoja asianomaisille elimille (Pakeille, soluille, kunnallisten laitosten fraktioille). Myös on järjestettävä kunnallisia kysymyksiä käsitteleviä kokouksia, kunnallisedustajain selostustilaisuuksia yms. Lehdissä on julkaistava kunnallisia kysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia, joissa esitettävä konkreettisia esimerkkejä onnistuneista alotteista ja arvosteltava heikkouksia ja virheitä. Erikoista huomiota on pantava verokysymykseen ja valtion kunnille asettamiin rajoituksiin. Kunnissa ja alueittain on järjestettävä kunnallisten toimitsijain neuvottelutilaisuuksia sekä koetettava saada aikaan koko maata käsittävä konferenssi ja vasemmistolainen kunnallistoimisto.
On myös pantava huomiota kunnallisen toiminnan ja kunnallisten asemain käyttämiseen valtiollisen liikkeen apukeinona: kohdistettava kunnallisten valtuustojen, koulujohtokuntain ym laitosten, tai milloin ei niiden enemmistöjä siihen saada, niiden vähemmistöjen oikeita pyrkimyksiä tukevain kokousten mielenilmaukset kunnallista itsehallintoa rajoittavia lakeja, hallituksen ja maaherrain päätöksiä ym vastaan. Eduskunnassa on, milloin siihen on tilaisuutta, valaistava konkreettisilla esimerkeillä kunnallisia kysymyksiä ja osoitettava kuinka lait, hallitus ja virkamiehet sekä porvarilliset ja noskelalset kunnanvaltuutetut ja virkailijat estävät kansaa niiden kautta valvomasta etujaan.
Tämä toiminta on niin järjestettävä, että se samalla suuntautuu tulevain kunnallisvaalien valmistamiseen. Koottua ainehistoa on käytettävä yleisessä ja kotiagitatiossa. Kunnallisen harrastuksen herättämiseksi ja onnistuneiden toimintamuotojen levittämiseksi on otettava yhteyksiä naapurikuntain kunnallisten toimitsijain kanssa, herätettävä toimintaa, missä sitä ei vielä ole.
On erikoisesti pantava huomiota sille merkitykselle, mikä kunniallisilla asemilla tulee olemaan sodan ja fasistikaappauksen sattuessa, niin että asianomaiset, toverit ja järjestöt olisivat siihen valmistuneet ja osaisivat niitä mahdollisuuksia taitavasti käyttää.
Konferenssi toteaa, että kuluneena toimintakautena ovat puolueemme elimet tietoisesti pyrkineet toteuttamaan viime puoluekokouksen ja v. 1926 konferenssin päätöksiä puolueen orgänisation kehittämisestä ja jäsenten puoluetyöstä.
Tuloksena tästä työstä voidaan merkitä, että puolueen jäsenmäärä on kohonnut 40 %:lla ja solujen luomisessa on tapahtunut tervehtymistä siten, että aluesolujen lukumäärän vähetessä enemmän kuin 1⁄3:lla, ovat työpaikkasolut samassa määrässä lisääntyneet. Puoluekomiteat ja solut ovat useilla paikkakunnilla pyrkineet oikeasuuntaisesti toimimaan ja järjestämään jäsenten työtä, tehostaen siten puolueen vaikutusta työväen keskuudessa. Osittain on puolueen vaikutus lisääntynyt myös pienviljelijäin keskuudessa.
Fraktioiden muodostamisessa on päästy kuluneena toimintavuotena huomattavasti eteenpäin. Niiden lukumäärä on eri työväenjärjestöissä kohonnut enemmän kuin 3⁄5:llä, ollen niiden luku nykyään 412, joista ammatillisissa järjestöissä 227. Tämän kautta on puolueella yleensä ollut ratkaiseva vaikutus ammatillisessa ja osaksi myöskin muussa legaalisessa luokkataisteluliikkeessä. Toiminnallisesti on puolue muodostunut todelliseksi joukkopuolueeksi.
Puolueen sotilastyön sisältö ja toimintamuodot ovat olleet viime puoluekokouksen ja konferenssin viitoittamia.
Kaikista saavutuksista huolimatta ei puolueen organisatorinen kehitys ole kuitenkaan ollut niin menestyksellistä, kuin mitä sen olisi pitänyt olla. Havaittavissa on mm seuraavat puutteellisuudet:
1. Monilla valtion ja yksityisten suurimmilla työmailla ei vielä ole työpaikkasoluja.
2. Useimmat työmaasolut ovat jäsenmäärältään liian pieniä, 2-3 henkilöä käsittäviä ja eräillä työpaikoilla on vain yhteysmies.
3. Fraktioiden ja solujen kokouksia ei ole pidetty riittävän usein.
4. Puolueen työ maalaisväestön ja varsinkin talonpoikaisten keskuudessa on ollut heikkoa sekä organisatorisesti että toiminnallisestikin.
5. Jo entisestään heikko organisatiotyö ruotsinkielisen väestön keskuudessa ei ole sanottavasti voimistunut.
6. Naisten osuuden väheksyminen luokkataistelussa on hidastuttanut heidän mukaan vetämistään puolueeseen ja puoluetyöhön.
7. Armeijassa ei puolueen organisatorinen vahvuus ja laajuus ole edistynyt, vaan päinvastoin taantunut. Syynä tähän on ollut se, että puolue ja nuorisoliitto eivät ole suorittaneet läheskään riittävässä määrin rekryyttien valmennusta. Myöskään paikalliskomiteolta (P.S.K.) ei ole vielä saatu muodostetuksi kaikille garnisonipaikoille, joille niiden muodostaminen on välttämätöntä.
8. Toiminnallisesti heikkoja soluja ja fraktioita on myös olemassa. Ne eivät ole osanneet puolueen tehtäviä oikealla tavalla suorittaa ja tämän kautta puolueen vaikutusta lisätä, vaan on niiden toiminnassa ilmennyt hapuilua ja itseensä sulkeutuneisuutta. Tämä on johtunut puoluetyön ja tehtävien puutteellisesta tuntemisesta ja taitamattomuudesta illegaaliseen toimintaan ja sen oikeaan sovelluttamiseen legaalisessa joukkoliikkeessä.
9. Jäsenmaksujen suoritus ei myöskään ole vielä muodostunut yleiseksi sääntöjenmukaiseksi velvollisuuden täyttämiseksi, vaikka siinä edelliseen toimintakauteen verraten onkin tapahtunut edistymistä.
Viitaten V:n puoluekokouksen ja v. 1926 konferenssin päätöksiin organisation kehittämisestä, tehostaa konferenssi, huomioonottaen uhkaavan sodanvaaran, niiden päätöksien suunnitelmallista toteuttamista. Puolueen organisation jatkuvaa kehittämistä pysyväisen toiminnan ja aktiivisuuden tehostamiseksi on entistä suuremmalla tarmolla ja innostuksella jatkettava.
Vallitsevassa tilanteessa, läheisen sodanvaaran uhatessa, velvoittaa konferenssi erikoisesti puolueen organisatiotyössä kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin:
1. Puoluekomiteoitten on kiinnitettävä erikoista ja entistä suurempaa huomiota solujen ja fraktiain toiminnan ohjaamiseen ja niiden työn säännöllistyttämiseen, oma-alotteisuuden kehittämiseen, kiinteäin yhteyksien turvaamiseen, illegaalisten lentolehtien painattamiseen ja levittämiseen, entistä laajempaan organisatio- ja propagandatyöhön joukkoliikkeiden aikaansaamiseksi ja puolueemme tunnetuksi tekemiseksi.
2. Mahdollisimman lyhyessä ajassa on pyrittävä reorganisoimaan Pikit ja Pakit siten, että legaalisen toiminnan johdossa olevat toverit vapautetaan Pikkien ja Pakkien jäsenyydestä ja sijalle asetetaan toimintakykyisiä tovereita työpenkkien äärestä. Tämä työvoimien uudelleenjärjestely on suoritettava siten, ettei puoluetyö siitä kärsi.
8. Työpaikkasolujen kokouksissa tulee paikalliskomiteain jäsenten olla henkilökohtaisesti kysymysten selostajina ja alustajina, täten edistäen työtä ja kohottaen puoluejäsenten tietoisuutta.
4. On välttämätöntä, että piireissä jo käynnissä olevat Pakkien edustajain neuvottelukokoukset säännöllistytetään ja laajennetaan, kuitenkin silmälläpitäen konspiratiivisuuden vaatimuksia.
6. Jokaisen jäsenen velvollisuutena on, rinnan muun puoluetyönsä ohella, kasvattaa myös uutta työvoimaa puolueelle.
6. Sotilas- ja nuorisotyön yleisorganisaattorit katsotaan SB:n neuvotteleviksi jäseniksi.
Erikoisesti tehostetaan, että sotilastyö, varsinkin nykyisessä tilanteessa ei saa jäädä yksinomaan sotilaslinjan asiaksi, vaan tulee kaikkien puolue-elimien kiinnittää siihen vakavaa huomiota ja osoittaa apuaan sotilasorganisation vahvistamiseksi ja sen toiminnallisen kyvyn kohottamiseksi. Tarkoituksenmukaisesti on puolueen ja sotilasjärjestön keskenäisiä »suhteita poliittisesti ja organisatorisesti lähennettävä ja tiivistettävä.
1. Työväen ammatillinen liike on viime ja tämän vuoden aikana (erittäinkin AJ:n viimeisen kongressin jälkeen) huomattavasti voimistunut. Jäsenmäärän lisäys koko AJ:ssä on mainittuna aikana noin 50%. Työväen taisteluhalu, pyrkimys työehtojen parantamiseen on noussut. Monilukuiset taistelut palkkojen korotuksen, työehtosopimusten ym työehtojen parantamisen puolesta ovat siitä todistuksena. Työväen aktiivisuus yleensä on huomattavassa noususuunnassa. Sitä ovat edistäneet työtaisteluissa saavutetut voitot. Eräät pienet tappiotkaan eivät ole yleistä noususuuntaa estäneet, vaan on AJ:n jäsenmäärä edelleenkin nousemassa ja työläisten taisteluhalu hyvä. Järjestymisen lisääntymistä ei kuitenkaan ole tapahtunut rinnan kaikilla aloilla, vaan on se eräillä tärkeillä aloilla (erittäinkin maatyöläisten ja rautatieläisten keskuudessa) edelleenkin perin heikkoa. Eräissä reformistien johtamissa ammattiliitoissa (esim. kutomoliitossa) on nousu ollut hidasta. Paperiliitossa pysähtyi jäsenmäärän lisäys, kun liiton johto petti työläisten taistelun, antautui kapitalistien armoille, vaikka työläisten keskuudessa oli taisteluhalua ja liiton jäsenmäärä lisääntyi huomattavasti.
Kapitalistit ovat vahvistaneet rintamaansa lyödäkseen työväen taistelut (puutavara- ja paperikapitalistien yhtymä). Sosdem johtajat ovat avustaneet kapitalisteja niiden hyökkäyksessä työväkeä vastaan (esim. paperityöläisten ja rautatien konepajalaisten taistelussa). Metalliteollisuuskapitalistit yrittävät saada kerta kaikkiaan masennetuksi työväen ja sen järjestöt panemalla toimeen suursulun, jolla he ovat jo monia vuosia työväkeä uhkailleet. Metallityöläiset ovat horjumatta kestäneet jo kuukausia ja työväki kotimaassa että ulkomailla tukee heitä.
2. Ammatillisen järjestymisen voimistaminen on pidettävä puolueen erikoisena iskutehtävänä, jota on tarmolla ajettava erittäinkin työtaistelujen yhteydessä. On pidettävä mielessä ja muistettava, että huolimatta viimeaikaisesta varsin huomattavastakin edistyksestä, ei AJ:n jäsenmäärä ole tyydyttävällä kannalla, ennenkuin se saadaan kohoamaan nykyisestään vähintäin kaksinkertaiseksi. Samalla on luonnollisesti tehtävä järjestelmällistä työtä aktiivisuuden ja tietoisuuden kohottamiseksi AJ:n riveissä.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä maatyöläisten ja rautatieläisten järjestämiseen. Näiden alojen liitoissa on pyrittävä vahvistamaan johtavia elimiä ja lisäämään niiden aktiivisuutta. Puolueemme ja yleensä työväen keskuudessa otettakoon harkittavaksi maa-, metsä- ja uittotyöläisten liittäminen yhteen järjestöön.
MetalliteoIlisuuskapitalistien suurhyökkäystä vastaan on työväen vahvistettava taisteluvoimiaan, sillä tämän taistelun ratkaisusta riippuu lähitulevaisuudessa työväen muidenkin taistelujen kohtalo.
3. Valistustyötä ammatillisten järjestöjen voimistuttamiseksi on nykyisestään tehostettava. Ammatillisten järjestöjen toimesta harjoitettavan sekä kirjallisen että suullisen valistustyön tulee luonnollisesti olla luokkataistelua ja yhtenäisyyttä palvelevaa ja edistävää. Ammatillisissa lehdissä, erittäinkin S. Ammattijärjestö-lehdessä on viime aikoina esiintynyt sellaista Amsterdamin internationalen reklameeraamista, jota ei ole sallittava. AJ:n johdossa ja myöskin liittojen johdossa toimivien toverien tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä niiden lehdissä julkaistaan ja estää julkaisemasta kirjoituksia, jotka joko suorasti tai epäsuorasti palvelevat Amsterdamin johtajien tarkoituksia.
Jos taas tuollaisten kirjoitusten julkaisemista ei voida kokonaan estää, niin sellaisissa tapauksissa on julkaistava ammatillisissa ja muissa työväenlehdissä kirjoituksia niitä vastaan. Ammatillisten järjestöjen toimesta tehdyt alotteet ja esitykset hallitukselle ja eduskunnalle on myös julaistava ja saatettava joukkojen tietoon ja arvosteltavaksi sekä ammatillisissa että muissa työväen lehdissä.
Tämän lisäksi on puolueen huolehdittava siitä, että AJ ja liitot julkaisevat joko helppohintaisia tai ilmaiseksi jaettavia lentokirjasia, joissa heippotajuisesti selvitellään ammatillisen liikkeen päivänkysymyksiä, erityisesti on niissä osoitettava sosdem herrasjohtajien petturuus, niiden hajoitushomman syyt ja todellinen luonne.
Kaikessa valistustyössä on kiinnitettävä erityistä huomiota sosdem johtajien käsissä oleviin liittoihin ja toiselta puolen sellaisten sodan puhjetessa tärkeiden alojen kuin esim. metalli- ja kuljetusalojen työläisiin. Samoin on kiinnitettävä erityistä huomiota naistyöläisten toimintaan vetämiseen ja niiden järjestämiseen.
4. AJ:n hajoitusvaaraa ei ole onnistuttu vielä poistamaan päiväjärjestyksestä. Vaikkakaan ei hajoitusvaara aina näytä kovin suurelta, niin on se silti olemassa. Siksi on kaikkien puolue-elinten kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota tähän vaaraan. Taistelu AJ:n eheyden puolesta on saatava suurten työläisjoukkojen jokapäiväiseksi työksi. Perusjärjestöissä toimivien toverien on alituisesti oltava valveilla ja saatava järjestöt vastaaman hajottajien hyökkäyksiin, että työväen laajoille joukoille sen kautta tulee paljastettua sosdem johtajain hajoitustyö selväksi kapitalistien etujen ajamiseksi.
Kutoma-, paperi- ja liiketyöläisten liitoissa, joiden johdoissa hajoittajat ovat enemmistönä, on tehtävä erityistä työtä, että estettäisiin nuo liitot menemästä mahdollisesti perustettavaan hajoitusjärjestöön. Näiden liittojen perusjärjestöissä on pyrittävä saamaan vaikutusvaltaa entistä enemmän, jotta niiden johdoissa saataisiin valta vasemmistolaisille ja yhtenäisyyden kannattajille.
Hajoitusuhan edessä on sekä AJ:n johdossa että perusjärjestöissä noudatettava AJ:n kongressin päätöstä suhteesta poliittiseen toimintaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö ammatilliset järjestöt saisi tukea sellaisia työväen yleissivistyksellisiä ja kasvatusjärjestöjä kuin työväen raittiusliike ja järjestönuorten liike, eikä myöskään sitä, että ammatilliset järjestöt eivät saisi käsitellä sellaisia työväen elinkysymyksiä kuin esim. 8-tunnin lain valvonta, työsopimuslaki, asuntokysymys, työsäännöt ym sellaiset tärkeät päivänkysymykset. Nämä kysymykset juuri ovat ammatillisen liikkeen tärkeimpiä ja niiden käsittely täytyy ulottaa paitsi ammatillisesti järjestyneen työväen keskuuteen, myöskin sen ulkopuolelle. Nämä tulee luonnollisesti käsitellä taloudellisina kysymyksinä ja siten, etteivät sosdem johtajat saa aihetta päätösten väärin selittämiseen.
6. Imperialistisen sodan vastustamiseksi on ammatillisissa järjestöissä tehtävä työtä tuon sodan todellisen luonteen paljastamiseksi ja sodanvastaisten tunnusten tunnetuksi tekemiseksi ammatillisten järjestöjen jäsenistölle ja sen kautta työväen laajoille joukoille.
6. Ammatillisissa järjestöissä on myöskin organisatorisesti varustauduttava sodan syttymisen varalta. Puoluelinjalla on nyt jo alettava selvittää, että ammatilliset järjestöt joko kokonaan tai osaksi lakkautetaan ja kaikki työväen julkinen toiminta saatetaan estää. Siinä tilanteessa toiminta pakostakin täytyy keskittää työpaikoille ja sen vuoksi on ammatillisen toiminnan alalla nyt jo entistä enemmän ja entistä määrätietoisemmin pyrittävä työpaikkatoimintaan.
Ammatillisten järjestöjen kansainvälisten suhteiden järjestämisessä ja edelleen kehittämisessä viitataan viime puoluekokouksen ja edellisen konferenssin päätöksiin. Niissä on esitetty oikea suunta näiden suhteiden kehittämiseksi. Puolueen on vain pidettävä huolta, että ne tulevat käytännössä toteutetuiksi. Sosdem johtajain hajoitusuhan edessä on erittäin tärkeätä, että kaikki ammattiliitot liittyvät kansainvälisiin tuotantoliittoihin sekä sen lisäksi solmiavat kiinteät suhteet skandinavialaisten veljesjärjestöjen kanssa. Suotavaa olisi, että myöskin AJ olisi kiinteissä suhteissa skandinavialaisten järjestöjen kanssa, mutta kun skandinavialais-baltialaisen konferenssin päätökset estävät sen, niin on sen sijaan painostettava venäläis-suomalais-norjalaisen yhteistyön aikaansaamista. Tämä on taisteluloosunkina vasemmistolaisille voimakas ase kansainvälisten suhteiden edelleen kehittämiseksi. Konferenssi päättää:
a) Työpaikoilla, osastoissa, keskusneuvostoissa, liittotoimikunnissa ja AJ:n johtoelimissä on tarmokkaasti jatkettava toimintaa englantilais-venäläisen yhteyskomitean työn tukemiseksi, sillä kansainvälinen ammatillinen eheys maailman proletariaatin luokkavoimien kokoamiseksi on välttämätön kapitalistien hyökkäyksen vastustamiseksi ja erittäinkin uuden imperialistisen sodan estämiseksi. Se on tällä hetkellä työväenluokalle kysymys elämästä tai kuolemasta. Puolueen on saatava juurrutetuksi työtätekevien joukkojen tietoisuuteen, että imperialistinen sota on muutettava kansalaissodaksi, s.o. sodaksi oman maan kapitalisteja vastaan. AJ:n johdossa ja muilla toimipaikoilla olevain tämän työn vastustus ja kieroilu on aina ilmetessään armottomasti paljastettava. Toiminnan suunta on se, että yhteyden järjestäminen — ainakin niin kauan kuin AJ:n johto on vasemmistolaisten käsissä — on keskusjärjestöjen tehtävä. Sen mukaan on toiminta kaikkialla ohjattava.
Englantilais-venäläisen komitean todellista luonnetta on selvitettävä työväenjoukoille, jotta ei sen suhteen olisi sellaisia harhaluuloja, että venäläiset vallankumoukselliset kannattaisivat englantilaisten reformististen johtajien reformistista politiikkaa.
b) Nykyisessä tilanteessa on ehdottomasti välttämätöntä, että kaikki ammattiliitot yhtyvät kansainvälisiin tuotantoliittoihin, ottavat osaa niiden kongresseihin ja konferensseihin sekä asettuvat kiinteisiin suhteisiin skandinavialaisten liittojen kanssa, molemmissa tapauksissa ajaakseen ammatillisen liikkeen yhtenäisyyttä sillä pohjalla, että yhtenäisyys perustuu leppymättömälle taistelulle porvaristoa vastaan. Siksi on tärkeätä, että puolue myötävaikuttaa kunnollisen edustuksen saamiseksi kaikkiin kansainvälistä luonnetta oleviin edustajatilaisuuksiin. Se edellyttää, että edustajain valintaan ja niiden evästämiseen on kiinnitettävä vakavaa huolta. Kaikki vakava kansainvälinen työ edellyttää, että AJ ja sen alaiset liitot ovat kiinteässä yhteistyössä Profinternin ja Neuvostoliiton ammatillisten järjestöjen kanssa. Vain tältä pohjalta lähtien voidaan saavuttaa parhaat mahdolliset tulokset.
c) Kirjeenvaihdon ja molemminpuolisen edustuksen kautta on Suomen ja Neuvostoliiton eri alojen työläisten lähentämistä edelleen edistettävä ja lujitettava, jotta saadaan oikeita tietoja ja kuvauksia työläisten elämästä molemmin puolin. Työläislähetystöjen järjestäminen Neuvostoliittoon on erikoisen tärkeää. Niiden lähettämisen valmentamista on puolueen tuettava.
1. Konferenssi, samalla kun se viittaa aikaisempiin ja varsinkin viime konferenssin päätökseen työstä osuustoimintaväen keskuudessa, alleviivaa myös sen seikan, että osuustoiminnallisten järjestöjen, kaupallisesta luonteestaan huolimatta, ei tule olla vain kapitalistiseen järjestelmään mukautuvia kuluttajajoukkojen yhteisiä jakelu-elimiä, vaan ensi kädessä joukkojärjestöjä työväenluokan valtataistelun edistämistä varten pääoman vallan murskaamiseksi sekä tuotteiden jakelun järjestämisen kouluja työtätekeville, mikä vallanvaltaamisen jälkeen tulee erittäin merkitykselliseksi, kun osuustoiminta on oleva yksi sosialismin rakentamisen tärkein välikappale.
Erittäinkin vallitsevassa tilanteessa, sodan vaaran ollessa tosiasia, on edellämainittu seikka huomioon otettava.
2. Merkiten, että kuluneena toimintakautena ja viime konferenssin suunnittelemia työmuotoja noudattaen on vasemmisto-oppositio edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä saavuttanut vissejä ja paikottain jopa huomattaviakin edistysaskeleita, velvoittaa kuitenkin lähinnä edessäoleva aika entistä voimakkaampaan agitatio-, propaganda- ja organisatiotyöhön, fraktiain muodostamiseen osuustoimintajärjestöjen työläisjäsenistön keskuudessa, niiden työn voimistamiseen ja syventämiseen, niinkuin viime konferenssin päätöksessä osoitetaan.
3. Entisestä kokemuksesta tiedetään, että sodan olosuhteissa, heti sen puhjettua ja varsinkin sen jatkuessa, kurjistuu työtätekevän kansan aineellinen asema ja sodasta hyötyvät vain kapitalistit. Puolueen elimien on ajoissa tämä otettava huomioon ja mobilisoitava kuluttajain suuret joukot ennenkaikkea taisteluun jo itse sodan vaaraa vastaan, pitäen silmällä sitä, että tarmokas taistelu sodan vaaraa vastaan on oleva kaikkein parasta valmistusta sille taistelulle, mitä kuluttajajoukkojen on käytävä imperialistisen sodan olosuhteissa keinottelua ja kiskontaa vastaan sekä sotaa käyvän porvariston kukistamiseksi työtätekevien aseman kurjistumisen estämisen ainoana edellytyksenä.
Osuustoiminnallisilla järjestöillä, suurina kuluttajain järjestöinä, on tässä taistelussa hyvin merkittävä asema.
4. Lähinnä on nyt kuluttajain osuuskuntain taholta ja osuustoimintaväen keskuudessa ylipäänsä aikaansaatava liikehtimistä sodan vaaraa vastaan, ne kun tähän asti ovat olleet tässä suhteessa aivan passiivisia. Puolue-elimien on pyrittävä aikaansaamaan osuustoimintaväen ja kuluttajiston yleisiä kokouksia, joissa kysymys vedetään esille. Milloin tilaisuudet edellyttävät, on kokoukset ja mielenilmaukset järjestettävä yhdessä ammatillisten järjestöjen kanssa, erittäinkin realityöpalkan (välitöntä tai välillistä) alennusta vastaan, koska hyökkäävä, sotaa valmisteleva kapitaali nykyään erityisesti pyrkii alentamaan työpalkkoja tai estämään niiden nousemista.
5. On erittäin mainittava, että sodanvastaisille kokouksille on saatava joukkoluonne ja niissä esille vedettävä, paitsi edellämainittuja, ylipäänsä kapitalistisen yhteiskunnan luokkaluonnetta paljastavia kysymyksiä, kuten hintakiskonta, veroriistäntä, tullinyljentä, kaikenlainen joko suoranainen tai välillinen työtätekevän kansan työntulosten riistäminen, t.s. sellaisia jokapäiväisen elämän kipeitä kysymyksiä, joilla saadaan mukaan vedettyä paitsi työläiset myöskin työtätekeväin talonpoikain suuret joukot.
6. Tänä kautena on erittäin välttämätön päättävä taistelu kartellien ja trustien diktatuuria vastaan kaikissa sen muodoissa (hintakiskontaa monopolin perusteella, niiden pyrkimys kontrolloida osuuskuntia, alhaiset palkat, työehtojen huononnukset, työvoiman riiston tehostaminen »ratsionalisoinnin» varjolla ja naisten ja lasten lisääntyvä riistäminen jne). Kaikkein vähimmin on sallittava reformististen johtajain liittää osuustoiminnalliset tuotantolaitokset kapitalististen trustien jäseniksi ja siten siveellisestä niitä tukea ja niiden taloudellista monopoliasemaa vahvistaa. Tätäkin pääoman ja reformistien osuustoiminnan yhteistyötä vastaan on taisteltava.
7. Käytännöllisillä toimenpiteillä on taistelevien työläisten kamppailua tuettava, osoittaen osuustoiminnallisten järjestöjen varoista rahallista tukea työväen ammatillisten järjestöjen taistelulle parempien työehtojen ja elintason kohottamisen puolesta, työttömäin avustamiseksi jne.
8. Kalliin ajan konkreettisiin ilmiöihin kytkien on osattava esittää työtätekevän kuluttajaväen kontrollin tunnus tuotteiden jakoon ja tuotantoon nähden. Nyt jo sopivassa yhteydessä voidaan tätä tunnosta selvittää propagandistisesti ja siten valmistaa joukkoja aatteellisesti sen tunnuksen konkreettista asettamista varten. Konkreettisesti se taas voi tulla asetetuksi esim. sodan olosuhteissa, vastakohtana kapitalistisen valtion »säännöstely»-toimenpiteille, joilla se sosdemien avulla yrittää silloin verhota keinottelua ja kiskontaa.
Kullakin hetkellä sopiviksi katsotuin keinoin on puolueen toimittava edelläsanotun tunnuksen hyväksi, aikaansaaden osuuskuntain jäsenistön keskuudessa kuluttajain yhteistoimintaa kallista aikaa ja sodan olosuhteissa sodan vaikutuksia vastaan ja laajoihin kuluttajain joukkoihin nojaten päättävää toimintaa nälän ja kurjuuden aiheuttajia vastaan. Tällöin on myös, pitäen silmällä kuluttajajoukkojen jatkuvaa toimintaa tällä alalla, hankittava liikkeelle organisatoorisia tukikohtia, perustamalla mm osuustoimintaväen toimintakomiteoita jne.
9. Toisten maiden (erittäinkin Neuvostoliiton) osuustoiminnallisten järjestöjen kanssa on ylläpidettävä kiinteitä kansainvälisiä toverisuhteita. On pyrittävä kansainvälisissä osuustoiminta-asioissa tukemaan vallankumouksellisen osuustoimintaväen ja sen järjestön vaikutusta.
10. Paitsi taistelua työläisten taloudellisen aseman alentamista ja kurjistumista vastaan, tulee sodan ja sodan läheisen puhkeamisen kauden olosuhteissa vallassaolevain luokkain taholta erittäin kiivas vallankumouksellisen työväen poliittinen vaino. On näin ollen erittäin tärkeätä, että työväen osuusliikkeet jo sodan valmistelukaudella soveltavat toimintansa niin, että niistä muodostuisi poliittista vainoa vastustavia järjestöjä, vainottujen avustajia ja tukijoita sekä sosialismin aatteiden levittämisen tukikohtia.
11. On tarmokkaasti työskenneltävä ja vaikutettava siihen suuntaan, että osuustoimintaliikkeen ja ammatillisen liikkeen kesken aikaansaadaan yhtenäinen toiminta myöskin taistelussa sodanvaaraa ja sodan aikaansaamaa kurjistumista vastaan ylipäänsä.
SKP:n konferenssi on kuullut selostuksen toverien Trotskin ja Sinovjevin johtamasta oppositiosta Neuvostoliiton Kommunistisessa puolueessa, tämän opposition periaatteellisesta kannasta, esiintymisistä ja toiminnasta tärkeimmissä kysymyksissä sekä myöskin tämän opposition edustajain, toverien Trotskin ja Wujovitsin, esiintymisestä Kominternin Toimeenpanevan komitean viimeisessä täysistunnossa.
Konferenssi toteaa, että tämän Trotskin-Sinovjevin oppositio ei ole luopunut epäbolshevistisista ja leninismin vastaisista periaatteellisista katsomuksistaan, vaan päinvastoin edennyt yhä kauemmaksi Kominternin ja Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen leniniläisistä periaatteista ja bolshevistisesta poliittisesta linjasta menshevismiin, jopa siinä määrässä, että mm venäläiset emigranttimenshevikit, jotka kaikenlaisten vastavallankumouksellisten voimien kanssa hyökkäilevät Neuvostoliittoa ja sen kommunistista puoluetta vastaan, ovat katsoneet ajan olevan julkisesti tunnustaa Trotskin-Sinovjevin opposition palvelevan heidän, menshevikkien poliittisia vastavallankumouksellisia tarkoituksia.
Konferenssi katsoo, että oppositio toiminnallaan ja esiintymisillään suorastaan häiritsee ja saboteeraa Kominternin taistelua sodan vaaraa vastaan ja siten objektiivisesti auttaa niitä, jotka valmistelevat sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Samoin oppositio, väärin arvioiden Kiinan vallankumouksen luonnetta, levittää tappion mielialoja ja paniikkitunnelmaa Kiinan vallankumouksen suhteen sen kärsimäin osittaisten ja tilapäisten tappioiden johdosta.
Konferenssi toteaa, että toverien Trotskin ja Sinovjevin johtama oppositio on tehnyt poliittisen ja organisatorisen liiton kommunisminvastaisen periaatteellisen kantansa ja poliittisen esiintymisensä vuoksi Kominternistä erotettujen Maslov — Ruth Fisherin ryhmän kanssa, ja sen kautta tukee tämän ryhmän avointa ja julkeata taistelua Kominterniä vastaan. Samalla kun oppositio näin yhdistyy Kominternille vihamielisten ja luopuriainesten kanssa, vaatii oppositio, Trotskin kautta, että Kominternin sodanvastaisessa taistelussa tulisi kääntää kurssinsa anarkistisia ja syndikalistisia aineksia kohden, sensijaan, että voimistutettaisiin vallankumouksellista yhteisrintamaa proletaaristen joukkojen kanssa.
Konferenssi on havainnut, että oppositio sen lisäksi mitä törkeimmin on parjanut Kommunistista Internationalea ja Neuvostoliiton KP:tta sekä sen leniniläistä johtoa, koettaen alentaa niiden arvoa työväenjoukkojen silmissä. Sen kautta oppositio auttaa noskelaisia niiden parjauspolitiikassa Kominterniä ja Neuvostoliittoa vastaan.
Konferenssi toteaa myöskin, että oppositio on julkeasti rikkonut kirjallisesti antamansa lupaukset luopua fraktiotoiminnasta ja jatkuvasti törkeästi loukannut puoluekuria.
Konferenssi tuomitsee päättävästi opposition periaatteellisen kannan, poliittisen esiintymisen ja fraktiotoiminnan kaikissa suhteissa sekä yhtyy Kominternin Toimeenpanevan Komitean täysi-istunnon päätökseen, koskeva Trotskia ja Wujovitsiä ja heidän esiintymistään.
Konferenssi antaa täydellisen kannatuksen Neuvostoliiton Kommunistiselle puolueelle ja sen leniniläiselle johdolle sen taistelussa trotskilais-sinovjevilaista epäbolshevistista oppositiota vastaan sekä lupaa puolestaan kaiken mahdollisen tukensa tässä taistelussa oppositiota vastaan.
Hyväksyen puolueemme PB:n eri yhteyksissä tapahtuneen kannanoton tähän oppositioon nähden, kehoittaa konferenssi puolueemme PB edelleen huolehtimaan siitä, että tämän epäbolshevistisen opposition esiintymisestä on puolueemme jäsenjoukoilla oikeat tiedot.
I. Illegaalinen Suomen Kommunistinen nuorisoliitto ja sen tehtävät
SKNL:n ja SKP:n konferenssit toteavat, että Suomen Kommunistinen Nuorisoliitto ja sen työ osoittavat edistystä viimeksi pidetyn konferenssin jälkeen. Organisatorinen kehitys on jatkunut. Jäsenmäärä, joka tällä ajalla on melkein kaksinkertaistunut, ei ole kuitenkaan vielä riittävä. Kehitystä oikeaan suuntaan osoittaa se, että solujen pääpaino, joka vielä vuosi sitten oli alueilla, on siirtymässä työpaikoille. Fraktiotoiminta osoittaa myöskin kehitystä, varsinkin mitä fraktioiden lukumäärään tulee, vaikkakin niiden toiminta vielä on heikkoa.
Ne tehtävät, jotka viimeksi pidetty puoluekokous asetti SKNL:lle, jäävät edelleenkin voimaan. Ottaen huomioon sen tosiasian, että imperialistiset vallat ja niiden lakeijavaitiöt, mm Suomi, valmistautuvat avoimeen aseelliseen hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, jonka vuoksi sodan syttymisen vaara on mitä suurin, painostavat konferenssit erikoisesti, että liiton on tehostettava bolshevistis-antimiliaristista työtä. Solujen, Pakkien, Pikkien ja KK:n on tutustuttava tähän kysymykseen perinpohjaisesti ja laadittava yksityiskohtaiset työsuunnitelmat. Sotapalvelukseen astuvaa työläis- ja talonpoikaisnuorisoa on valmennettava erikoisesti silmällä pitäen sodan syttymisen vaaraa, s.o. selostettava sille nykyistä tilannetta sekä työväenluokan että erittäinkin työläis- ja talonpoikaissotilaiden tehtäviä, agitprop- ja solutyötä armeijassa jne taistelussa imperialistista sodan valmistelua vastaan ja tehtäviä sodan syttymisen jälkeen. Kutsuntalaiset on kiinnitettävä sotilastyöntekijäin yhteyteen heti, kun he ovat armeijaan astuneet.
Sodanvastaisessa taistelussa on pidettävä tarkoin silmällä sitä, ettei poiketa bolshevistiselta sodanvastaisen taistelun linjalta. Sellaiseen pasifistiseen horjahteluun, jota on ilmennyt eräässä sodanvastaisessa julistuksessa, on oltava varovaisia, ettei toistumista tapahtuisi. Tällaisissa tapauksissa on puolueen kanssa oltava läheisessä yhteistoiminnassa. Yleisen sodanvastaisen propagandan lisäksi on entistä vakavampaa käytännöllistä työtä tehtävä sekä armeijassa että sen ulkopuolella. Erittäinkin on toimittava niiden tunnuksien puolesta, joita puolueella on erikoisina sotilasvaatimuksina. Näitä vaatimuksia on paitsi sanomalehdissä propageerattava myöskin nuorten työläisten joukkokokouksissa.
Kansainväliseen kasvatustyöhön on kiinnitettävä erikoista huomiota. Opintojärjestöissä on tutkittava vallankumouksellisen nuorison osuutta sodanvastaisessa taistelussa sekä ennen että nyt. Kysymystä on käsiteltävä edelleen joukkokokouksissa ja lehdissä. Illegaalisten perusjärjestöjen on harjoitettava opiskelua laadittavan opiskelusuunnitelman mukaan. Kaikkien solun jäsenten on osallistuttava solujen opiskelutyöhön. Solujen on ohjattava myös legaalisten järjestöjen opintoryhmien toimintaa. Samoin pn perustettava illeg. opintoryhmiä, joihin liiton jäsenten lisäksi on otettava tovereita liiton järjestöverkon ulkopuolelta.
Liiton organisatio on joka tapauksessa lujitettava ja laajennettava, mutta sodanvaara tekee tämän tehtävän erikoisen kiireelliseksi, koska toimintamme tehoisuus sodan aikana riippuu aivan ratkaisevasti illegaalisen järjestömme lujuudesta ja laajuudesta. Sen vuoksi onkin liiton organisation lujittaminen yksi tämän hetken päätehtäviä. Pienien solujen jäsenmäärä on lisättävä ja uusia soluja muodostettava sekä yhteyksiä huomattavasti parannettava. Keskuksen ja Pakkien keskuudessa on viipymättä toimitettava sodanvaarasta aiheutuvat uudelleen järjestelyt ottamalla huomioon puolueen tässä suhteessa tekemät päätökset. Solutoiminnan ulottamista työpaikoille on jatkettava, varsinkin suurille työpaikoille, jotka tähän asti ovat olleet heikommin vallatut. Missä työpaikkasolujen muodostaminen osottautuu ylivoimaiseksi, on aluesolujen perustaminen sallittua. Solujen, Pakkien ja Pikkien aloitekykyä ja toimeliaisuutta on parannettava, niiden on tarkoin seurattava työtätekevien elämää ja oloja ja vedettävä niistä johtopäätökset toiminnalleen. Toiminnallisten kokemusten välittämiseksi ja toiminnan vilkastuttamiseksi on mahdollisuuksien mukaan ja konspiratiivisuutta noudattaen järjestettävä piirien ja alapiirien neuvottelukokouksia. Yhteyden parantamiseksi puolueen ja liiton välillä on saatava molemminpuolinen edustus Pakeista SB:n ja KNL:n KK:n asti.
Taloudellis-ammatillista työtä, joka on välttämätöntä vaikutuksen lisäämiseksi työläis- ja talonpoikaisnuorison keskuudessa, on tehostettava. Tuotannon ratsionalisoimiskysymykseen on kiinnitetty liian vähän huomiota. Tässä suhteessa täytyy tapahtua muutos. On tutkittava ratsionalisoimisen vaikutusta nuoriin työläisiin (palkat, työpäivät, riiston tehostaminen työtehon kohottamisen muodossa, työttömyys jne). Ammatillisissa järjestöissä on otettava esille nuorten taloudellisia kysymyksiä, keskusteltava niistä tarkoituksella herättää sekä nuorten että vanhemman työväestön mielenkiintoa niihin ja tämän pohjalla kehitettävä nuorten omakohtaista toimintaa. Kunkin ammatillisen perusjärjestön nuoret jäsenet on yhdistettävä järjestön nuorisoryhmään. Teollisuusneuvostojen ja ammatillisten keskusneuvostojen yhteyteen on pyrittävä luomaan nuorisojaostoja ja ohjaamaan nuorten taloudellis-ammatillisia taisteluja. Liiton, taloudellisen taistelukyvyn suuri heikkous ilmenee mm siinä, ettei liitto ole kyennyt organisoimaan nuorison omakohtaista toimintaa lakkojen aikana, vaikka lakkoja on ollut sellaisilla teollisuuden aloilla, joilla työskentelee huomattavasti nuoria työläisiä. On ilmennyt, ettei taloudellis-ammatillista työtä tarpeeksi tunneta. Sen lisäksi on tuottanut haittaa organisation heikkous suurilla työpaikoilla. Nämä puutteellisuudet täytyy voittaa. Tilanteen kehitystä eri työpaikoilla on tarkoin seurattava ja jos merkit viittaavat taistelun alkamiseen, on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin, että taistelun organisoiminen ja johto tulee liiton ja puolueen käsiin. Fraktiotoimintaa on tehostettava. Jo olemassa olevien fraktioiden on saavutettava oma-alotteisuus. Uusia fraktiolta on muodostettava ammatillisiin järjestöihin. Työläisnuorison yleisiä konferensseja, joihin edustajat valitaan työpaikoista, on pyrittävä järjestämään teollisuusalottain, paikkakunnittain ja piirittäin.
Työ maaseudulla ei ole ollut vielä järjestelmällistä eikä suunnitelmallista. Suuret työtätekevät talonpoikaisnuorisojoukot ovat vaikutuksemme ulkopuolella. Tässä suhteessa on saatava aikaan muutos. Nuorisoliiton on käytettävä hyväkseen työssä talonpoikaisnuorison keskuudessa niitä kokemuksia, joita SKP on talonpoikaistyössä saavuttanut. Talonpoikaisnuorisoa lähestyttäessä on käytettävä hyväksi talonpoikaisnuorison taloudellisia ja varsinkin sivistyksellisiä tarpeita. Tukikohtanamme maaseudulla on käytettävä maaseudun palkkatyöläisnuorisoa. Yhteyttä maaseudun ja kaupungin työtätekevän nuorison välillä on edistettävä molemmin puolisten vierailujen ja yhteisten kokousten avulla. Talonpoikaisnuorisoa on vedettävä nuorisotoimintaan. Liiton jäsenistössä ei nykyisin ole kuin sangen pieni määrä talonpoikaisnuorisoa, joten sen lukumäärää on huomattavasti lisättävä tukikohtien hankkimiseksi maaseudulle. Talonpoikaisnuorison värväystä legaaliseen nuorisotoimintaan on harjoitettava pontevasti. Talonpoikaisnuorisojaostoja on perustettava KK:n ja Pikkien yhteyteen työn tehostamiseksi.
On kiinnitettävä huomiota Suomen nuorisoliittoon (alkiolaiseen), joka on todella meidän vakava vastustajamme maaseudulla. Tämän suuren järjestön jäsenistön muodostavat pääasiassa työtätekevät talonpoikaisnuoret. Työ tämän järjestön suhteen on saatava järjestelmällisesti käyntiin. Järjestön hajoittamistyössä on käytettävä luokkaeroavaisuuksia maaseudun työtätekevän nuorison ja rikkaan talonpoikaisnuorison välillä.
Muihinkin vastustajajärjestöihin, kuten sosdemien nuorisojärjestö jne, on kiinnitettävä huomiota. Työn puuttuminen vastustajajärjestöihin nähden on liiton yksi suurimmista puutteellisuuksista. Tämä johtuu, kuten useat muutkin puutteellisuudet, suuressa määrin organisatorisesta heikkoudesta ja siitä, ettei tehtäviä ja työmuotoja vielä riittävästi käytännössä ymmärretä.
Nuoren Kommunistin toimitustapaan nähden on saatava sellainen muutos, että siihen kirjoittavat myös toverit työpaikoilta rikastuttaakseen myös kokemuksillaan ja huomioillaan koko liittoa.
Liiton on avustettava toimenpiteitä työpaikkalehtien, joilla on suuri merkitys työssämme, aikaansaamiseksi suurempiin työpaikkoihin.
Illegaalisen ja legaalisen työn taitavaa yhdistämistä on edelleen kehitettävä. Legaalisten järjestöjen täytyy koko työssään olla illegaalisen liittomme johdon alainen, jossa tarkoituksessa on jo olemassa olevia fraktioita lujitettava ja niiden aloitekykyä ja työtehoa parannettava. Uusia fraktioita on perustettava. Urheilu- ja raittiusjärjestöjen fraktioiden on oltava yhteydessä puoluefraktioiden kanssa. Puolueen on entistä tehokkaammin autettava organisatorista lujittumista ynnä liiton muita toiminnolta.
Legaaliset nuorisojärjestöt ovat yleensä toipuneet lahtariston viimeksi tekemästä suurhyökkäyksestä, vaikkakin sen seuraukset, varsinkin maaseudulla vielä tuntuvat. Kaikki legaaliset järjestöt eivät ole oppineet työskentelemään muuttuneissa olosuhteissa. Opintotyön neuvonantoyhdistys, jota on pyritty muodostamaan järjestöjen legaaliseksi keskusjohdoksi, ei ole tällaiseksi vielä täysin onnistunut pääsemään. Järjestöt ovat suhtautuneet siihen usein jopa epäillen.
Tästä on ollut seurauksena, etteivät järjestöjen työmuodot ole yhtäläisiä, s.o. suunnitelmallisia. Tämän voittamiseksi on liittomme edelleen avustettava opintotyön neuvonantoyhdistystä.
Yhtenäiseksi organisoidun legaalisen liiton perustaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Ei myöskään piirijärjestöjen. Kun koko maata käsittävänä tosiasiallisena, vaikkakaan ei muodollisena legaalisena johtona toimii Opintotyön neuvonantoyhdistys, niin entistä nuorisopiiriä vastaavana alueen legaalisena johtona voi toimia joku piirin järjestö.
Työn yhtenäistyttämiseksi on järjestettävä maata ja piiriä käsittäviä nuorisokokouksia. Myös kirjeenvaihtoa eri järjestöjen ja yksityisten toverien kesken voidaan edelleen tässä tarkoituksessa käydä.
Yleisten poliittisten kamppailujen järjestämiseksi on edelleenkin käytettävä komiteamuotoja, joka on osoittautunut tähän erikoisen sopivaksi.
Uusia legaalisia järjestöjä on perustettava ja tällöin on otettava huomioon, ettei ohranan vaaran vuoksi ole edullista perustaa vain yhdentyyppisiä järjestöjä. Varsinkin maaseudun organisoimiseen on kiinnitettävä huomiota. Teollisuusseutujen nuorisojärjestöjen tulee organisoida talonpoikais- ja maaseudun palkkatyöläisnuorisoa (tekemällä hyökkäysmatkoja maaseudulle jne).
Sodan vaaraa ja tähänastisten legaalisten järjestöjen hajoittamismahdollisuutta silmälläpitäen on jo nyt muodollisesti perustettava uusia nuorisojärjestöjä (nuorten toveriseuroja, retkeily-yhdistyksiä, soitto-, laulu- ja sivistyskerhoja jne). Sodan aikanakin on pyrittävä löytämään legaalisia joukkotyömuotoja.
Liekin levittämistä on edelleen autettava järjestämällä kerhoja sitä varten jne. Liekin sisällön tulee nyt, imperialistisen suursodan aattona, olla enemmän sodanvastaisen taistelun mukainen. Sekä kuvin että kirjoituksin tulee käsitellä kysymystä ja sen asettamia tehtäviä niin konkreettisesti, että nuoriso ymmärtää, mistä on kysymys. Liekin sisällön määrääminen ja valvonta on saatava liiton KK:n käsiin.
Järjestönuorten liikkeeseen, joka on huomattavasti taantunut viime vuosien kuluessa, on liiton kiinnitettävä suurempaa huomiota. Liiton jäsenmäärää ja osastolukua on tarmokkaasti pyrittävä lisäämään, keskusjohdon työkykyä on kohotettava, ohjaajakursseja on edelleen järjestettävä ja kurssien ohjelman tulee enemmän kuin tähän asti vastata järjestönuorten liikkeen tarpeita. Ottaen huomioon, että liiton tähänastiset järjestömuodot ovat vanhentuneet ja työmuodot riittämättömät, on liiton toiminnassa otettava käytäntöön uusia järjestö- ja työmuotoja. Pyrkien liiton uudestijärjestämiseen kouluryhmien pohjalla, on liiton mahdollisuuksien mukaan ryhdyttävä muodostamaan kouluryhmiä, joista aluksi osastojen rinnalla toimivina pyritään kehittämään liiton perusjärjestöjä. Liiton on pyrittävä ottamaan käytäntöön entisten riittämättömien työmuotojen lisäksi uusia työmuotoja, jotka KNI on lastenliikettä koskevissa päätöksissään hyväksynyt. Erikoisesti on pyrittävä koulutyöhön ja siihen, että lapset taistelevat omista vaatimuksistaan ja ottavat osaa työväenluokan yleisiin taisteluihin.
SKP:n konferenssi pitää V:n puoluekokouksen ja v. 1026 konferenssin päätökset työväen urheiluliikkeestä oikeaan osuneina ja säilyttää ne edelleen puolueen toimintaohjeina. Muuttunut tilanne työväen urheiluliikkeessä vaatii kuitenkin puolueelta vielä erilaisia toimenpiteitä.
Sosdemien tunnettu menettely viimeisessä TUL:n liittokokouksessa, jossa ne mm väkivaltaisesti anastivat liiton johtopaikat, on vasemmistolaisessa työväenurheiluväessä herättänyt boikottihalua sosdemien johdossa olevien urheiluseurojen kilpailuja kohtaan. Koska tällainen boikotti kuitenkin voisi johtaa vakaviin ristiriitoihin liiton sisällä — mahdollisesti liiton hajaantumiseenkin — on kaikkien puolue-elinten taisteltava tämän boikotin ehkäisemiseksi ja työväen urheiluliikkeen yhtenäisyyden turvaamiseksi. Samalla on liiton nykyisen johdon kaikki itsenäiselle työväen urheiluliikkeelle vahingolliset teot perusteellisesti paljastettava ja joukkojen painostuksella ehkäistävä johdon suorat tai epäsuorat yritykset urheilullisten ja muiden suhteiden katkaisemiseksi TUL:n ja Neuvostoliiton tai muiden maiden vallankumouksellisten urheilujärjestöjen välillä. Päinvastoin on vaadittava näitä suhteita edelleen lujitettavaksi.
Ottaen huomioon, että TUL:n llittokokousedustajien uuden vaaliperusteen mukaan valitsevat liiton naiset ja ruotsalaiset seurat edustajansa erikseen ja että sosialidemokraatit näiden kautta nähtävästi yrittävät saada liittokokoukseen enemmistön, on erikoista huomiota kiinnitettävä vasemmistolaisen vaikutusvallan saavuttamiseen ruotsalaisen ja naisurheiluväen keskuudessa. Samoin on tarmokkaasti pyrittävä valtaamaan vasemmistolaisille yhä uusia TUL:n seuroja.
Kaikkien näiden tehtävien suorittamiseksi on puolueen ja KNL:n fraktioverkkoa työväen urheilujärjestöissä entisestään huomattavasti lujitettava, kiinnittäen huomiota fraktioiden alote- ja toimintakyvyn kohottamiseen. Puolueen ja KNL:n fraktioiden on toimittava kiinteässä yhteistyössä.
Konferenssi toteaa, että edustajaliike on kovin hitaasti edistynyt aktiiviseen, järjestelmälliseen ja säännölliseen joukkotyöhön pyrkivällä suunnalla kuluneen vuoden aikana.
Yhtenä syynä siihen, että liike hitaasti ylipäänsä kehittyy yksipuolisesta propagandaliikkeestä toiminnalliseksi, s.o. päivänpolitiikkaan osaaottavaksi liikkeeksi, on se, että edustajakokouksia vieläkin, melkein poikkeuksetta, pidetään joka 3 kuukausi eikä kuukausittain, tai edes joku toinen kuukausi, kuten v. 1926 puoluekonferenssin päätös tässä kohden lausuu. Konferenssi uudelleen korostaa vuosi sitten pidetyn puoluekonferenssin päätöstä ja kehoittaa puolueen paikallisia johtavia elimiä toimimaan, että edustajakokoukset tulevat järjestettyä puoluekonferenssin päätösten mukaisesti. Puolue-elimien riittämätön huomio ja selostaminen päätöksestä jäsenille ja edustajaliikkeessä oleville työläisnaisten joukoille on korjattava nopeasti täysin riittävällä selostuksella, jotta epäselvyys päätöksen sisällön suhteen ja väärät käsitykset siitä tulevat poistetuiksi. Päätöksen toteuttamista kiirehtii myös se, kun uhkaava uuden imperialistisen sodan vaara kasvaa yhä. Työtätekevien naisten joukkojen vetäminen jokapäiväiseen taisteluun sodanvaaraa vastaan on helpommin toteutettavissa sen kautta, että edustajakokoukset pidetään v. 1926 puoluekonferenssin päättämän ajan kuluttua.
Edustajaliikkeen kehittyminen säännölliseksi joukkotyöksi on vaikeutunut ja hidastunut myöskin sen kautta, että vielä nyt ainoastaan yhtä kokousta varten valitut edustajat muodostavat enemmistön edustajakokouksissa, eivätkä ne edustajat, jotka ovat edustajatehtäväänsä valitut vähintään kauden kuukauden ajaksi, kuten V:n puoluekokouksen päätöt asiasta edellyttää. Konferenssi alleviivaa nyt tämän päätöksen tärkeyden ja kiinnittää kaikkien paikallisten puolue-elinten huomiota siihen. On ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin, että kerraksi valitun edustajan valintaperiaatteesta siirrytään siihen, että edustaja on tehtävissään vähintään kuusi kuukautta: Tämä siirtyminen on välttämättömästi toimitettava, koska vain sen kautta työläisnaisten suuret joukot saavat omakohtaisen poliittisen kouluutuksen ja kasvatuksen, koska sen kautta heidän passiivisuutensa voidaan muuttaa oikeaksi aktiiviseksi toiminnaksi ja edustajaliikkeelle saada joukkotyön ja joukkoliikkeen luonne.
Naisjaosto, joka toimii puolueen paikallisen johtavan elimen yhteydessä, on siihen solmittava elimellisesti ja niin, että työ jatkuvasti sen kautta edistyy. Jaosto ei ole kuitenkaan työssään itsenäinen elin, vaan on paikallisen johtavan elimen alainen eikä sen rinnakkaiselin. Jaoston on aloitteilleen, kirjelmilleen ym saatava asianomaisen puolueen johtavan elimen hyväksyminen ennenkuin toimenpide saa tapahtua. Puolueen johtavien elimien on erikoisesti autettava ja kehitettävä naisjaoston aloitekykyä ja niiden toimintaa naisjoukkojen keskuudessa, suhtauduttava niiden työhön ehdottomasti kuten puoluetyön jokaiseen alaan ainakin on suhtauduttava. Erikoisesti on puolue-elimien huolehdittava siitä, että naisjaostot valmistavat edustajakokouksille tulevat asiat riittävällä huolella, että oikeat kysymykset tulevat esitettyä kuhunkin kokoukseen, eikä niitä aseteta kuin summamutikassa.
Edustajakokouksissa valittu työvaliokunta, valistustoimikunta ym jaostot ovat tehtävissään vähintäin kuusi kuukautta ja enintään yhden vuoden, kuten V puoluekokouksen päätös sisältää. Eri tehtäviä varten valitut toimikunnat ja jaostot ovat työvaliokunnan alaisia, mutta ei sille rinnakkaiselimiä. Työvaliokunta ohjaa ja johtaa edustajien työtä työpaikoilla ja asuntotaloissa edustajakokouksien väliajoilla ja järjestää edustajakokoukset sekä antaa tehtävät eri toimikunnille ja jaostoille ja valvoo niiden suoritusta.
Työvaliokunnan ja muidenkin valiokuntain vaaleissa on, työn jatkuvaisuutta silmälläpitäen, vähintäin yksi entisistä jäsenistä säilytettävä uudessa toimikunnassa.
Konferenssi korostaa v. 1926 puoluekonferenssin päätöstä, joka koskee edustajaliikkeen edelleen kehittämistä. Konferenssi kehoittaa kaikkia puolueen jäseniä ja paikallisia johtavia elimiä tarmokkaasti työskentelemään niin, että liike pysyy oikealla linjalla. On torjuttava päättävästi harhakäsitykset, että liike kaikissa suhteissa olisi jo täydellistä ja virheetöntä kuin myöskin sellaiset harhakäsitykset, että edustajaliikettä ei olisi ollenkaan. Molemmat käsitykset ovat vaarallisia ja vahingollisia edustajaliikkeen edelleen kehittämisessä. V. 1926 puoluekonferenssin mukainen toiminta edustajaliikkeen kehittämiseksi pitää sen oikealla linjalla ja sillä tiellä kulkien siitä kehittyy myös joukkoliike ja puolueelle kestävä ja varma apukäsi työläisnaisten joukkojen vetämiseksi jokapäiväiseen ja ratkaisevaankin taisteluun.
Konferenssi toteaa, että taistelu valtiollisten vankien puolesta on kehittymässä aika-ajottaisesta toiminnasta säännöllisen toiminnan pohjalle.
Tämä taistelu ei kuitenkaan ole kulkenut riittävän selvästi V:n puoluekokouksen ja v. 1926 puoluekonferenssin viitoittamalla joukkotoiminnan tiellä, vaan on siinä ilmennyt epäselvyyttä ja horjuntaa.
Konferenssi toteaa, että huoltoyhdistykset eivät vielä ole saaneet toimintaansa muuta kuin kovin heikosti juurrutettua työpaikkoihin; vain nimeksi ovat ne saaneet alulle v. 1926 puoluekonferenssin huoltoyhdistyksille asettaman tehtävän toteuttamisen, nimittäin, että on aikaan saatava työpaikan työläisten joukkoliittyminen huoltoyhdistyksiin.
Mutta sen sijaan on havaittavissa melkoisen selvää pyrkimystä siihen, että esim. työväenjärjestöjä, kuten urheilu-, raittius-, opinto- ym seuroja sekä myös ammatillisia järjestöjä vedetään huoltoyhdistysten n.s. kannatusjäseniksi.
On oikein ja puolueen päätösten hengen mukaista, että huoltoyhdistykset saavat vaikutusta myös työväen erilaisissa joukkojärjestöissä sekä avustusta niille. Mutta jos nämä muut järjestöt muodostuvat organisatoorisiksi päätekijöiksi vankien hyväksi käytävässä taistelussa, niin silloin liike siirtyy puolueen osottamalta päätieltä nim. huoltojärjestöihin varsinaisesti liittyneiden joukkotyön linjalta. Sen kautta, että erilaiset järjestöt kollektiivisen liittymisen kautta, s.o. kannatusjäseniä ollen, muodostavat huoltoliikkeen pääasiallisen järjestöllisen voiman, tulee koko huoltoliike muodostumaan enemmän tai vähemmän passiivisesta joukosta. Aktiivisemmat voimat käytävässä taistelussa vankien hyväksi voidaan sitävastoin saada työpaikoilta ja muuten yksilöllisesti liittyneistä työväenjoukoista, joita henkilökohtaisesti kiinnostaa vankien asia.
Korostaen V puoluekokouksen ja v. 1926 puoluekonferenssin päätöksiä konferenssi kehoittaa paikallisia johtavia elimiä tarmokkaasti toimimaan siihen suuntaan, että taistelu vankien hyväksi saa joukkoliikkeen luonteen ja että työpaikoilta aikaansaadaan työläisten yksilölliseen harrastukseen perustuvaa joukkoliittymistä huoltoyhdistyksiin.
Konferenssi toteaa, että ammatillisten järjestöjen yhdistäminen muodollisesti kannatusjäseniksi huoltoyhdistyksiin ei myöskään ole ollut v. 1925 puoluekokouksen hengen ja päätösten kanssa sopusoinnussa. Nojaten siihen päätökseen sekä myös v. 1926 puoluekonferenssin päätökseen konferenssi kehoittaa kaikkia puolueen paikallisia johtavia elimiä ryhtymään toimiin, että ammatillisia järjestöjä ei yhdistettäisi muodollis-organisatoorisesti huolto-yhdistystyöhön, jotta ei annettaisi noskelaisjohtajille mitään aihetta hajoitustaistelulleen ammatillisen liikkeen sisällä. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että ammatillisten järjestöjen ei ollenkaan olisi toimittava ja avustettava valtiollisia vankeja. Huoltoyhdistysten on hankittava asiallista vaikutusta ammatillisten järjestöjen ja niiden jäsenten keskuudessa, voitettava ne aktiivisesti työskentelemään poliittisten vankien hyväksi, kuitenkaan pyrkimättä niitä yhdistämään huoltoyhdistyksiin muodollisiksi jäseniksi. Ammatillisten järjestöjen ja niiden jäsenten aktiivinen tuki ja toimintahalu ja innostus on toteutettava yhtäältä sen kautta, että ammatilliset järjestöt saadaan avustamaan edelleenkin poliittisia vankeja, myöntämällä omasta alotteestaan varoja niihin tarkoituksiin. Toisaalta sen kautta, että ammatillisten järjestöjen vasemmistolaisjäsenet sekä puolueen jäsenet tarmokkaasti työskentelevät työpaikan työläisten joukkoliittymisen hyväksi huoltoyhdistyksiin ja omalla aktiivisuudellaan kohottavat koko työpaikan työläisten toimintaa valtiollisten vankien hyväksi.
Huoltoyhdistysten on hankittava itselleen vaikutusta myös valistus- ja urheiluseuroissa ja otettava niitä kannatusjäsenikseen. On voitettava niiden passiivisuus ja saatava se muuttumaan oikeaksi aktiivisuudeksi poliittisten vankien hyväksi.
Konferenssi alleviivaa v. 1925 puoluekokouksen päätöstä, joka koskee huoltoyhdistyksien tehtäviä sekä vahvistaa PB:n ohjeet, mitkä ovat koskeneet sitä, että huoltoyhdistysten on paikkakunnillaan tosiasiallisesti johdettava ja ohjattava taistelua poliittisten vankien hyväksi sekä myös avustustyötä.
Huoltoyhdistyksien on saavutettava johtava asema muissa avustuskomiteoissa. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua määräyksien, vaan oikean ja asiallisen suhtautumisen kautta, joka kohottaa eri komiteain työ- ja taisteluintoa ja saa ne tunnustamaan, että keskitetyn taistelun suorittaminen on välttämätöntä, että esim. punaorpokomiteat, käsityöseurat, hautakumpukomiteat työssään ja toiminnassaan eivät ole huoltoyhdistykseen nähden vastakkaisia, eivät sille rinnakkaiselimiä, eikä myös kilpailevia elimiä, vaan ovat huoltoyhdistyksen apu-elimiä.
Huoltoyhdistysten on entistä tarmokkaammin pyrittävä kohottamaan ja johtamaan erilaisten paikallisten avustuskomiteain, kuten punaorpo-, hautakomiteain, käsityöseurain ym toimintaa joukkotoiminnaksi, pyrkien samalla itse entistä enemmän järjestämään sekä yleisiä otteluita että avun keräyksiä poliittisen vainon johdosta tuomituille ja heidän omaisilleen.
Agitatio työväen suurten joukkojen voittamiseksi sekä myötätuntoisiksi että aktiivisiksi taistelijoiksi valkoisen vallan terroria vastaan ja poliittisesti vainottujen ja tuomittujen puolesta pitää tapahtua kumouksellisessa hengessä, joka vahvistaa voiton varmuutta, joka antaa horjumattoman vakuutuksen siitä, että jokainen annettu uhri ja uhraus on vienyt proletariaatin vallankumouksen asiaa eteenpäin. Mutta ei siinä hengessä agitatiota, joka sekä työväenjoukoissa että poliittisesti vainotuissa synnyttää epäuskoa ja horjuntaa työväen taistelun lopulliseen voittoon ja siihen, että tarpeettomia uhreja ja kärsimyksiä sälytetään työväen kannettavaksi. Eikä myöskään siinä hengessä, että vallankumouksellinen työväenliike ja sen etunokassa kulkeva Suomen Kommunistinen puolue ei osoita huomiotaan ja huolenpitoaan taistelijoille, jotka ovat joutuneet valkoisen lahtarikomennon vainon ja sorron alle. Jokaisen jäsenen on ja erikoisesti puolueen paikallisten johtavien elimien päättävällä toiminnalla murrettava vallankumouksellisen liikkeen sisällä ja sen ympärillä esiintyneet liikettä hajoittavat ja taisteluhenkeä ja intoa myrkyttävät tekijät ja tehokkailla otteilla ja toimenpiteillä suojeltava liikkeen eheyttä. On osoitettava, että vallankumouksellisen liikkeen olemassaolo ja sen taistelu Suomen Kommunistisen Puolueen johdolla valkoista lahtarikomentoa vastaan kaikkien poliittisesti vainottujen ja sorrettujen puolesta on kumoamattomana todisteena siitä, että vallankumouksellinen proletariaatti taistelee kaikkien vallankumouksellisten taistelijoin puolesta, jotka ovat luokkavihollisen kynsiin joutuneet.
On päättävällä agitatiolla ja konkreettisilla päiväntapauksilla kumottava sosdem johtajien, erikoisesti sosdem ministerien selitykset, että maassa ei enää muka ole poliittisia vankeja. On aikaansaatava työväenjoukkojen joukkoesiintyminen, missä on vaadittava, että työväen järjestöjen toimintavapauksia on laajennettava ja niiden loukkaamattomuus on turvattava; on vaadittava, että kaikki poliittisista syistä pidätetyt ja tuomitut on heti vapautettava ja heille palautettava kaikki oikeutensa takaisin. Tämän yhteydessä on herätettävä ja aikaansaatava joukkotoimintaa (vastalausekokouksia, mielenosoituskulkueita, selostuskokouksia, avunkeräyksiä) muiden kapitalististen maitten vankiloissa istuvien vankien ja heidän perheittensä hyväksi.
Konferenssi vahvistaa PB:n jo aikaisemmin ottaman kannan, että puolue on periaatteessa sitä mieltä, että sekä puolueen jäsenen että vallankumouksellisen taistelijan ei yleensä ole missään olosuhteissa tehtävä armonanomusta valkoisille vallanpitäjille.
Konferenssi on sitä mieltä, että ne puolueen jäsenet, jotka joko ohranassa tahi oikeudessa tekevät provokatoorisia ilmiantoja puolueesta joko vankilassa tahi sen ulkopuolella olevia jäseniä tahi vallankumouksellisia taistelijoita kohtaan, on katsottava kommunistisen puolueen ja kumouksellisen liikkeen verivihollisiksi, ja että ne jäsenet, joita ohrana on voinut heikon luonteensa johdosta tahi ehkä uhkauksilla ja pelottelulla saada puhumaan, tahi ohranan rääkkäyksen johdosta, kun ovat menettäneet tasapainonsa, ilmiantaneet puoluetta tahi jäseniä, ovat joutuneet loppukädessä myös vahingoittamaan puoluetta samoinkuin nekin jäsenet, jotka ovat, ohranan houkutukseen langeten, kertoneet sekä puolueesta että ilmiantaneet jäseniä, ovat vahingoittaneet puoluetta ja vallankumouksellista liikettä.
Konferenssi on sitä mieltä, että puolue ei voi säilyttää ja lujittaa auktoriteettiaan ennenkaikkea proletariaatin edessä, ei voi vahvistaa ja kehittää jäsentensä keskinäisiä luottamuksellisia suhteita, ei voi jokaisen jäsenen elävään tietoisuuteen syövyttää sitä totuutta, että puoluetta on ehdottomasti puolustettava ja suojeltava kaikissa tilaisuuksissa ja kaikenlaisia vihollisia vastaan, ellei puolue tavalla tahi toisella selvitä enemmän tahi vähemmän virheellisiä ja puoluetta vahingoittavia jäsentensä esiintymisiä ohranassa, oikeudessa sekä ilmiantoja ja armonanomusesityksiä. Konferenssi jättää PB:n harkittavaksi ja päätettäväksi, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että lukuunottamatta v. 1918 vallankumouksen läheisinä aikoina tehtyjä valitusesityksiä valkohallitukselle, sen jälkeen tapahtuneet armonesitykset, esiintymiset oikeudessa ja ohranassa sekä niiden yhteydessä tehdyt ilmiannot tulisivat oikealla tavalla selvitettyä puoluejäsenten keskuudessa ja että asianomaiset toverit saisivat toveriluottamuksensa palautettua, joka luottamus on ollut ja on edelleenkin enemmän tahi vähemmän epäselvä.
Konferenssi vahvistaa PB:n aikaisemman päätöksen jäsenten esiintymistä varten ohranassa ja oikeudessa ja jättää PB:n tehtäväksi laatia lähemmät toimintaohjeet siitä, kuinka puoluelinjalla ja legaalisissa järjestöissä on suoritettava propaganda- ja agitatio-ottelu oikean esiintymisen puolesta ohranassa ja oikeudessa sekä toimittaa ainehistoa muiden maiden kompuolueiden kokemuksista tässä asiassa.