Puolueemme V:s edustajakokous (1925) totesi Suomen kapitalismin määrätyn, osittaisen vakaantumisen, samoinkuin Komintern oli todennut maailman kapitalismiin nähden. Mutta samalla puoluekokouksemme myöskin selvästi osoitti tuon vakaantumisen epävakaisen ja horjuvan luonteen.
Puoluekokouksemme jälkeen kulunut aika on täydelleen vahvistanut tehdyn arvion.
Puolueemme on siis ollut ja on edelleenkin täydellisesti samaa mieltä kuin Kominternkin kapitalismin »vakaantumisen» suhteen.
»Vakaantumisella» ei ole — kuten lausuu Kominternin TpK:n VI laajennettu pleenumi (1926) — milloinkaan ymmärretty sitä, että kapitalismi olisi päässyt pois mätänemis- ja rappeutumisvaiheestaan, että kapitalismi, varsinkaan Euroopan kapitalismi, olisi parantanut ensimmäisen imperialistisen maailmansodan siihen iskemät haavat, että kapitalismi olisi voittanut ristiriidat, jotka tuo sota niin havainnollisesti paljasti ja joita se tavattomasti kärjisti. Kapitalismin rappeutumiskausi jatkuu edelleen. Mutta tämän kauden sisällä ovat mahdollisia ohimenevät, osittaiset parannukset».
Tällaista ohimenevää parantumista, tällaista kapitalismin osittaista, suhteellista »vakaantumista» totesi V:s puoluekokouksemme. Tämä »vakaantuminen» on tosiasia.
»Mutta sitä ei suinkaan saa käsittää — kuten Komintern edelleen lausuu — kapitalismin jatkuvan lujittumisen prosessiksi, lujittumisen, mikä ilmaisisi yleensä kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän uutta nousun vaihetta, vaan se on käsitettävä vain kapitalismin nyt saavuttamaksi, sodan jälkeen ensimmäisiin vuosiin verraten, suhteellisen vankaksi asteeksi.»
Tämä »vakaantumisen» epävakainen, horjuvainen ja tilapäinen luonne on kuluneena vuonna käynyt erikoisen selväksi myös Suomessakin, missä imperialistisen maailmansodan yhteydessä nousseen ensimmäisen vallankumousaallon aikana yhteiskunnalliset ristiriidat saavuttivat kärjistysmispisteensä, taas vallankumouksen kukistumisen jälkeen jonkun verran tilapäisesti tasaantuen. »Vakaantunut» Suomen kapitalismi on ollut täynnä ristiriitoja, sille on ollut ominaista uusien vastakohtien syntyminen.
Kapitalistinen tuotanto on viime aikoina kyllä eräillä aloilla osoittanut määrättyä edistystä (puuteollisuus, erikoisesti faneriteollisuus, voin tuotanto). Toisilla aloilla taas huomataan suurtakin takaisinpäinmenoa (nahka-, villa-, lasi- ja osin tupakkateollisuus, siis ns kotimaista kulutusta varten työskentelevä teollisuus). Sen kautta on Snomen kapitalistiselle tuotannolle jo aikaisemmilta ajoilta luonteenomainen yksipuolisuus (puuta raaka-aineena käyttävien teollisuuksien varassa oleminen ja erittäin kaikkein tärkeimpien raaka-aineiden tuotannon täydellinen puute kotimaassa) vieläkin enemmän tullut näkyviin ja lisännyt sen epävakaisuutta ja kestämättömyyttä, varsinkin silloin, kun maailman kapitalismin tärkeillä aloilla tai kohdilla sattuu vakavia käänteitä. Niinpä onkin Suomen kapitalistisen talouden viimeaikaiselle kehitykselle ollut ominaista suhteellisesti äkkinäiset käänteet ja vaihtelut (esim. viennin ja tuonnin suhteissa). Merkille pantavaa on myöskin se, että riistettyjen suurten kansanjoukkojen hätä ei ole yhtään lieventynyt, mutta eräissä suhteissa pahentunutkin (pysyvä työttömyys, työpalkkain alhaisuus aina siihen määrään, että kutomoteollisuuden työläisistä osa on ollut pakotettu turvautumaan avustuksien ottamisiin kunnilta; verojen paino, joka rasittaa mm velkaisia talonpoikia). Osoituksena siitä, kuinka pääoma »vakaannuttaa» asemaansa riistämällä työtätekeviä, on mm se, että kun vuoden kuluessa tukkuindeksi aleni 51 pistettä, aleni elintarpeiden indeksi ainoastaan 17 pistettä; ja kun tuontitavaraindeksi aleni vuodessa 38 pistettä, aleni kotimaisten valmisteiden (joihin kuuluvat esim. ravintoaineet) indeksi ainoastaan 25 pistettä.
Porvariston taloudellisesti ja valtiollisesti vaikutusvaltaisin johtava osa on kyllä näin ollen onnistunut taloudellisesti itseänsä jonkun verran vahvistamaan sekä myöskin valtiollisesti asemaansa lujittamaan. Viimeksi mainitussa suhteessa on merkillepantava, että johtava porvaristo on sitkeästi pyrkinyt ja tosiasiallisesti myöskin määrätyssä määrässä onnistunut yhä enemmän sijoittamaan porvarivaltion tärkeille johtaville huippukohdille aktiivisimpia ja häikäilemättömimpiä valtakomentonsa edustajia sekä muuten näitä tärkeitä asemiansa vahvistamaan. Esimerkkeinä voi mainita armeijan johdossa tapahtuneet palkkain siirrot varmoihin aktiivisiin, taantumuksellisiin käsiin, suojeluskuntain sotilaallis-poliittisen kuntoisuuden kohottamispuuhat.
Merkityksetön porvariston valtiollisen diktatuurin säilymiselle ei ole myöskään se pyrkimys, millä on tähdätty teollisuus- ja maalaisporvaripuolueiden johtavien ainesten yhteisen rintaman lujittamiseen. (Maalaisliiton johtajain ja kapitalistiherrain jatkuva yhä ilmeisempi yhteispeli; suomalaisten ja ruotsalaisten suurporvarien julkinen veljeily). Tällä kaikella ei porvaristo kuitenkaan ole pystynyt poistamaan sisäisiä ristiriitojaan. Päinvastoin itse »vakaantumisen» prosessi synnyttää uusia sellaisia ja kärjistää vanhojakin. Kapitalistinen talouden horjuvaisuus yhtäältä työntää joitakin porvaripiirejä tavoittelemaan suhteita ja markkinoita sosialistisen kehityksen pohjalla vakaantuvan Neuvostoliiton kanssa.
Mutta toisaalta johtajan porvariston yhteiset edut kansainvälisen imperialismin kanssa sekä erikoisesti alustalaissuhde Englannin imperialismiin ajavat väkipakolla päinvastaiseen, se on: Neuvostoliittoa vierovaan ja sille vihamieliseen suhtautumiseen. Tämä tulee selvästi näkyviin Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimusta koskevaan ehdotukseen suhtautumisessa. Suomen kapitalismin taloudellinen horjuvaisuus ja yksipuolisuus, sen aiheuttamat sisäiset vaarat porvarilliselle järjestelmälle sekä se uhka Suomen kansallista itsenäisyyttä kohtaan, mikä johtuu Suomen porvariston alustalaissuhteista kansainväliseen imperialismiin, kehoittaisi johtavaa porvaristoa vakavasti harrastamaan rauhan politiikkaa sekä kieltäytymään militaristisesta varustelusta. Mutta Suomen kapitalismin asema maailman imperialismin vanavedessä ja kehkeytyvien suurten luokkataistelujen keskellä vie sittenkin johtavan porvariston mielettömään militaristiseen varusteluun ja sotapolitiikkaan, jota pyritään kyllä peittämään kaikenmoisilla silmänkääntötempuilla. Tosiasiallisesti Suomen johtavan porvariston kaikki politiikka merkitsee sodanvaaraa, niinkuin koko kansainvälisen porvariston politiikka.
Ymmärtäen asemansa heikkouden pitemmän päälle pyrkii johtava porvaristo säilyttämään itsellensä vanhat reservinsä keskiluokissa varsinkin talonpoikaisten keskuudessa. Kuten V:s puoluekokouksemme jo totesi, kalastelee johtava porvaristo varsinkin talonpoikain kannatusta itsellään säilymään lupauksilla ja pikkumyönnytyksillä. Mutta sen militaristinen politiikka, jonka luonteenomaisena piirteenä on toimeenpanna »vakaantuminen» työtätekevien kansankerrosten rasituksia lisäämällä, ajaa sen pakolla yhä kiristämään myöskin maan suurilukuisinta väestöryhmää, talonpoikia, esim. veroilla, josta ei voi olla muuta seurausta, kuin että porvariston entiset reservit alkavat lakata olemasta porvariston reservinä ja sen sijaan rupeavat itsenäistymään.
Kapitalismin rappeutumisvaiheen voittamista tavotteleva porvaristo haluaisi, että työväenluokka olisi sille avullinen kapitalismin jaloilleen saattamisessa. Siitä johtuu enemmän taikka vähemmän selvänä esiintyvä pyrkimys, jota varsinkin pikkuporvarillinen sosdem johto on yrittänyt porvaristossa vireillä pitää, että annetaan työväenliikkeelle osittaisia, rajoitettuja toimintavapauksia. »Kansan eheyttämis»-tunnus on osittain muotitunnus, ei ainoastaan pikkuporvarillisen sosdem johdon, vaan eräitten porvaripiirienkin keskuudessa. Mutta johtava porvaristo ei kuitenkaan uskalla sallia ja sietää työväenliikkeen joukkovoiman kasvua ja kehitystä sen taistelukunnon ja taistelutahdon terästymistä ja siitä pelosta se samalla silmänräpäyksellä, kun se puhuu »kansan eheyttämisestä», mitä häikäilemättömimmin jatkaa vainon politiikkaa, kuten mm viimeksi on nähty Sosialistista Nuorisoliittoa ja Vaasan ammatillisia järjestöjä vastaan vireille pannuissa hyökkäyksissä.
Imperialistisen maailmansodan ja vallankumouksen järkytyksissä arvovallalleen pahan kolauksen saanut porvarillinen yhteiskunta kaipaisi vakaantuakseen, että porvarillisen lain auktoriteetti ja kunnioitus palautuisi, että porvarillisen moraalin ja sivistyksen arvovalta pysyisi pystyssä. Mutta porvaristo ei kuitenkaan voi mitään sille, että se itse kaikella politiikallaan, että se itse omalla laittomuudellaan, omalla moraalittomuudellaan ja tapainsa turmeluksella joka päivä yhä kiihtyvässä vauhdissa kaivaa perustuksia porvarillisen lain, moraalin ja sivistyksen alta sekä levittää kasvavalla voimalla lain halveksuntaa, rappeutuneisuutta, turmelusta ja huliganismia, mitkä jäytävät sen omia elinjuuria ja vakaannuttavat mädännäisyyden porvarillisessa yhteiskunnassa.
Tämän porvariston »vasemmaksi siiveksi» lujittuu yhä tiukemmin ja yhä enemmän pikkuporvarillinen sosialidemokratia. Se saa uusia johtajia suoraan itse porvariston piiristä. Sen jokapäiväinen politiikka muuttuu yhä selvemmin porvarilliseksi. Kulunut vuosi on siitä osoituksena. Porvariston taholta siihen yhä avonaisemmin turvataan, kuten esim. ammatillisen liikkeen hajoittamispuuhissa nähtiin, vaikka käytäntö osoittaa, että pikkuporvarillisiin sosdem johtajiin ei porvaristokaan mitään vakavaa rakentaa voi. Se johtuu siitä, että nuo sosdem johtajat ovat ja pysyvät asemissaan ja jonkinlaisina valtiollisina tekijöinä ainoastaan niin kauan, kuin heidän vanavedessään kulkevat työtätekevät joukot antavat heille luottamuksensa. Että tätä luottamusta heillä vielä paljon on, ei käy kieltäminen. Mutta toiselta puolen on myöskin epäämätöntä se, että näissä joukoissa on esiintynyt näistä porvarillisista sosdem johtajista vieraantumisen prosessi, kapitalismille vihamielisen mielialan kehittyminen. Tämä tosiasia onkin pakoittanut osan sosdem johtajia verhoamaan porvarillisen taantumuksellisuutensa »vasemmistolaisuuden» kääreisiin. Suomen sosdem puolueen sisäisessä kehityksessä kuluneena vuonna on tämä pantava merkille. Mutta samalla on päivänselvää, että nuo pikkuporvarilliset johtajat eivät lopulta pysty (sillä he eivät voi lakata olemasta porvariston apulaisia) estämään sitä vasemmalle kehittymisen suuntaa, mikä sosdem työläisjoukoissa jo esiintyy. Ja se merkitsee sitä, että sosdem työläisjoukkojen yhtyminen vallankumouksellisen työväen kanssa yhteisrintamaan on ulkokohtaisesti mahdollinen entistä suuremmassa määrässä, ja toisaalta — porvariston työväkeä vastaan ylläpitämän taloudellisesti ja valtiollisesti kiristävän suunnan vuoksi myös välttämätön itsepuolustukseksi.
Laajalla maaseudulla on entisestään syvälle juurtunut kunnioitus porvarilliseen esivaltaan ja järjestykseen. Siitäkin huolimatta, on tämä kunnioitus alkanut murtua. Maaseutu on jo hyvän aikaa elänyt ahtaissa ja raskaissa oloissa. Kapitalismin »vakaantuminen» on sitä edistänyt nopeasti. Tältä pohjalta on kehittynyt jakautuminen maaseudun väestön keskundessa sekä versonut suhteellisen laajakin tyytymättömyys. Tämä koskee niin hyvin työtätekeviä varsinaisia vanhoja talonpoikaisryhmiä kuin myös uusia porvariston lunastus- ja asutuspolitiikan kautta luotuja »itsenäisiä» viljelijöitä. Tämä kehityssuunta maaseudulla on viime aikoina ilmennyt eri seuduilla pienempien tai suurempien riistettyjen ja syystä tai toisesta hädässä olevien talonpoikaisjoukkojen konkreettisina vaatimuksina vallanpitäjille ryhtyä määrättyihin, jopa osittain pitkällemeneviin toimiin hädänalaisten auttamiseksi ja tuhosta pelastamiseksi. Osaksi ilmenee tyytymättömyys myös enemmän taikka vähemmän selvänä oppositioliikkeenä, joka suuntautuu erikoisesti porvarillistunutta maalaisliiton johtoa, mutta myöskin kaikkia porvaripuolueita sekä kapitalistista riisto- ja valtajärjestelmää vastaan. Tämä tyytymättömäin talonpoikain liike on kuitenkin vasta alussa ja heikko, hajanainen ja sekava, mutta merkillepantava on, että se viime aikoina on osoittanut kehitystä sekä laajuuteen että terävyyteen nähden.
Mitä tulee työväenluokkaan, niin kulunut vuosikausi on siinä suhteessa huomattava, että työväenluokan keskuudessa on yhä suuremmassa määrässä vielä vuosi sitten havaittu passiivisuus väistynyt ja sen tilalle kehittynyt aktiivisuus sekä taisteluhalu. Niin hyvin työväen järjestöllinen julkinen joukkoliike kuin myöskin taisteluliikkeet jokapäiväisten vaatimusten ja tarpeitten puolesta (lukuisat lakot, joista osa Suomen oloihin nähden verrattain huomattaviakin) ovat kuluneena aikana huomattavasti vilkastuneet. Työväen ammatillinen liike on vahvistunut ja menestyksellä pystynyt säilyttämään yhtenäisyytensä sosdem ja porvariston hajoittamisyrityksestä huolimatta. Kuitenkin on ammatillinen liike vielä heikko jäsenmääränsä puolesta, verrattuna palkkatyöväen suureen joukkoon. Työväen julkinen järjestötoiminta on eräillä muillakin aloilla kehittynyt ja saanut yhä enemmän sekä muodollisesti että asiallisesti joukkoliikkeen merkitystä. Esimerkkinä mainittakoon toiveita herättävät alussa oleva valtiollisten vankien avustus- ja puolustusliike, naisedustajaliike, valtiollisten vaalielimien liike. Ja itse joukkoliikkeen kehitykselle ja sen pysymiselle todellisena työväen luokkataisteluliikkeenä on eduksi se, että työpaikka yhä enemmän tulee työväen järjestyneen julkisen liikkeen perustaksi. Mutta vaikka kehitys onkin kulkenut tähän tapaan, niin löytyy maassa vielä monia aloja, jopa kokonaisia tärkeitä seutuja (mainittakoon erikoisesti Keski-Suomi seka Pohjois- ja Itä-Karjala), jotka ovat jääneet melkein koskemattomiksi ja syrjään edellä mainitusta ilahduttavasta kehityksestä.
Kommunistisen puolueemmekin kehityksessä on kuluneena aikana merkittävä edistystä niin hyvin sen organisatorisessa tiivistymisessä ja voimistumisessa, sen aatteellisessa varmistumisessa kuin myöskin sen valtiollisessa joukkovaikutuksessa.
Työväenluokan kasvaneen aktiviteetin ja terävöityneen taisteluhalun sekä puolueen oikealla linjalla kulkevan ja yhä voimaperäisemmäksi tulleen johtavan toiminnan kautta on pystytty valmistautumaan ja vastaamaan porvariston ja sosialidemokraattien hyökkäyksiin niin, ettei hyökkäys ole ollenkaan lamauttanut tätä liikettä. Puhuvina esimerkkinä siinä on sekä Sosialistisen nuorisoliiton asia että Ammattijärjestön hajoitusyrityksen torjuminen.
*
Yhteenvetona viimeaikaisesta taloudellisesta ja valtiollisesta kehityksestä Suomessa on todettava: 1) Porvariston äärimmäiset kerrokset ovat tiivistyneet ja asemassaan vahvistuneet sekä osoittavat yhä määräperäisemmin ja tietoisemmin pyrkivänsä luokkadiktatuuriaan lujittamaan, väistämättä mitään keinoja. 2) Mutta myöskin työväenluokan vallankumouksellisen etujoukon voima on kasvanut, sen yhteys suuriin työväen järjestöihin ja myöskin osittain keskikerroksiin vahvistunut ja työväen vallankumouksellisen sivustan paino luokkataistelussa lisääntynyt. 3) Keskikerroksissa erikoisesti talonpojissa, on horjunta käynyt entistä suuremmaksi, ja sen ohessa riistetyn talonpoikaisväestön keskuudessa lisääntynyt pyrkimys lähentyä työväenluokkaa. 4) Sosialidemokratian pikkuporvarillisen johdon asema ei ole päässyt vahvistumaan, vaan pikemmin heikentynyt.
Edelläkuvatulla pohjalla kulkee kehitys yhä selvemmin ja vääjäämättömämmin sekä myöskin nopeammin siihen suuntaan, että lopulta porvaristo ei voi elää entiseen tapaan ja että työväki ei tahdo elää entiseen tapaan. Se merkitsee sitä, että ulkokohtaisesti (objektiivisesti) proletaarisen vallankumouksen tosioloiset edellytykset kypsymistään kypsyvät ja että vallankumouksen itsekohtaiset (subjektiiviset) tekijät, s.o. työväenluokan kyky vallankumoukselliseen joukkotoimintaan, myöskin ovat otolliseen suuntaan kehittymässä.
Puolueemme keskeisenä, kaikki käsittävänä tehtävänä on työllänsä ja taistelullansa laillisesti ja laittomasti, maan päällä ja maan alla, kaupungeissa ja maaseudulla jouduttaa vallankumouksen edellytysten kypsymistä, valmistaen työväenluokkaa liitossa muiden työtätekeväin kansankerrosten kanssa valtaamaan valta, mihin tehtävään historia sitä kutsuu.
Tätä varten on välttämätöntä mitä suurimmalla innolla ja tarmolla jatkaa sekä Kommunistisen Puolueen että koko vallankumouksellisen liikkeen kaikenpuolista vahvistamista ja lujittamista. Se on sitäkin tärkeämpää, kun lähinnä edessäolevana aikana on toisaalta suoritettava suuria otteluita toisaalta taas on varustauduttava porvariston uusien päällekarkaamisten varalle, jollaiset voivat kohdata vallankumouksellista työväenliikettä milloin tahansa. Näitä molempia mahdollisuuksia on kaikessa toiminnassamme nyt pidettävä alinomaa silmällä, ja sen vuoksi puoluetyömme kaikilla aloilla järjestettävä niin varmalle pohjalle, ettei sitä voi vaino estää eikä hävittää, vaan että se johtaa työväen taistelun uusiin menestyksiin ja voittoihin.
Samalla on kaiken aikaa erityisen tarkasti pidettävä silmällä fasistiliikkeen kehitystä ja valmistautumista kaappausyrityksiin sekä lahtarivallan varustautumista sotahankkeisiin sosialistista Neuvostoliittoa vastaan. Noita hankkeita vastaan on lakkaamattomalla vastavaikutuksella nostettava voimia kaiken työtätekevän kansan keskuudessa.
Puolueettomain, välinpitämättömäin ja sosialidemokraattisten työväenjoukkojen voittamiseksi kommunistisen puolueen vaikutuksen alaiseksi on taidolla ja ymmärryksellä käytettävä yhteisrintamataktiikkaa kulloinkin tärkeimmissä taistelukysymyksissä. Tätä voidaan nykyään menestyksellä käyttää varsinkin työpaikoilla (esim. työpaikkakokousten ja valittujen yhteisten aktionikomiteain kautta) sekä yleisissä työväen joukkojärjestöissä eri aloilla (ammatti-, osuustoiminta- ja raittiusjärjestöissä jne.) Missä vielä ilmenee äkkijyrkkää vastustusta yhteisrintamataktiikkaa vastaan, on sellaisen syrjäpyrinnön kimppuun käytävä yhtä päättäväisesti kuin on toisaalta kuritettava opportunistista veljeilyä sosialidemokraattien kanssa, missä sellaista esiintyy yhtesrintamataktiikan varjossa tai muuten. Samoin on tarkasti seuraten vaikutettava muitakin syrjäpyrintöjä vastaan, joiden syntymistä nykyinen kapitalismin kausi on omansa edistämään. Erikoisesti on nyt syytä torjua sellaiset opportunistiset pyrinnöt kuin on »riippumaton työväenpuolue»-hanke, joka on ollut vireillä puolueemme ulkopuolella, mutta saanut hiukan kannatusta puolueemmekin joidenkuiden jäsenten ja puolueemme lähellä olevien taholta. Pyrintö irtautua illegaalisen KP:n johdosta tahi »irti Moskovasta» — jonka vaikutusala tosin on viime aikoina supistunut yhä mitättömämmäksi — on joka tapauksessa pidettävä merkkinä opportunismista, silloinkin kun se ehkä verhoutuu vallankumouksellisten, jopa joskus ihan äkkijyrkkäin fraasien taa. Milloin sitä esiintyy lievässä, enemmän tai vähemmän tiedottomassa muodossa muuten kunnollisten ja rehellisten vallankumouksellisten toverien taholta (esim. käsitys, että KP:n puoluejohdon päätökset ja ohjeet ovat todellisten olojen vaatimuksista piittaamattomia, ja että Suomen vallankumouksellisen työväenliikkeen etu muka vaatii niistä poikkeavan linjan seuraamista, aiheeton kaiken yhteyden välttäminen illegaalisen puolueen johtoelimien kanssa yms), on koetettava suurella kärsivällisyydellä, toverillisella arvostelulla, selittelyllä ja vakuuttelulla saada heidän ennakkoluulonsa voitetuksi.
Huolimatta siitä edistyksestä, mikä puolueemme työssä monellakin tärkeällä alalla on viime aikoina voitu havaita, älköön yksikään puolueemme jäsen ummistako silmiään niiltä suurilta puutteilta ja vajavaisuuksilta, joita Suomen kommunistisessa liikkeessä on paljon vielä. Ankaraa, uhrautuvaa, väsymätöntä työtä vaaditaan jokaiselta puolueemme jäseneltä, yhä järjestelmällisempää ja tiukempaa ponnistusta jokaiselta puolueemme elimeltä, jotta kommunistinen puolueemme pystyisi menestyksellä täyttämään edessä olevat tehtävät.
Nojautuen viime puoluekokouksen päättämiin ohjeisiin ja ottaen huomioon lähinnä edessä olevan toimintakauden vaatimukset, päättää konferenssi velvoittaa kaikki puolueen elimet toimimaan ennen kaikkea seuraavain lähimpäin päätehtäväin suorittamiseksi:
1) Puolueen jäsenmäärä on saatava tuntuvasti kohotetuksi ja uusia soluja perustettava varsinkin kaikkiin suuriin työpaikkoihin.
2) On ohjattava kaikki puoluesolut ja elimet elävään toimintaan ympärillä olevain työläisjoukkojen keskuudessa, hävittäen jätteetkin kommunistisen toiminnan sulkeutumisesta pelkästään oman pienen puoluejärjestön kuoreen.
3) Työpaikkain valtaamiseksi kommunistisen vaikutuksen alaiseksi ja tämän joukovaikutuksen sitomiseksi järjestöllisiin muotoihin on entistä enemmän järjestettävä työpaikan (tai työhuoneen) työläisten yleisiä kokouksia (vaikkapa lyhyitäkin), saatava ne valitsemaan tilapäisiä tai pysyvämpiä aktionikomiteoja, perustamaan toveriseuroja yms.
4) On järjestettävä kaikkialla suunnitelmallista sekä yksityis- että jouktotoimintaa ohranan vainoamiseksi ja paljastamiseksi, varsinkin työpaikoilla.
5) Kommunististen fraktioiden toiminta on järjestettävä entistä tehokkaammaksi ja yhtenäiseksi kaikkialla työväen julkisissa joukkojärjestöissä eri aloilla, myöskin sosialidemokraattisissa.
6) Sosialistista työväen sanomalehdistöä on vahvistettava, ennenkaikkea kannattamalla kahden uuden lehden perustamishanketta sikäli kuin paikan päällä syntyy tarpeeksi tarmokas oma-alotteinen toiminta varojen ja muun kannatuksen keräämiseksi lehden ilmestymisen turvaamista varten.
7) Ensi vuoden eduskuntavaalitaisteluun on poliittisesti ja organisatoorisesti valmistauduttava jo kuluvana vuonna ja ponnistettava voimat huomattavan vaalivoiton saavuttamiseksi, yrittipä porvaristo millaista vaaliterroria tahansa.
8) Kommunistien ja sosialistien kunnallisen toiminnan tehostamista varten on järjestettävä erikoista ohjaustoimintaa.
9) On pantava »käyntiin yleinen entistä paljon tiukempi työ ammatillisten perusjärjestöjen, varsinkin lähinnä eräiden liittojen (kuten kutoma- ja paperiteollisuustyöväen, rautatieläisten, metsä- ja uittotyöläisten sekä maatyöväenliiton) jäsenmäärän kohottamiseksi ja muutenkin niiden toiminnan voimistuttamiseksi.
10) Jatkettava herkeämätöntä taistelua järjestyneiden joukkojen keskuudessa Ammattijärjestön yhteyden puolesta ja sosialidemokraattisten johtomiesten vaikutusten syrjäyttämiseksi.
11) Tarmokas ja ymmärtäväinen osanotto kaikkiin työtaisteluihin sekä näiden taisteluiden huolella valmistaminen ja oikea johtaminen on käsitettävä yhdeksi kommunistisen työn kaikkein tärkeimmistä tehtävistä, semminkin ottaen huomioon vasemmiston nykyisen johtavan aseman SAJ:n keskusjohdossa.
12) »Talonpojan Sanomain» säännöllinen julkaiseminen on sekä henkisellä että tarpeen vaatiessa aineellisellakin kannatuksella turvattava ja edistettävä talonpoikain radikaalisen oppositioliikkeen kokoontumista tämän lehden ympärille sekä järjestymistä eri aloilla toimivaksi (myöskin vaaleihin osaaottavaksi) vallankumoukselliseksi talonpoikain liitoksi. Kommunistisella vaikutuksella on yritettävä kitkeä tästä talonpoikais-oppositioliikkeestä pois siinä luonnostaan helposti versovat työväen vastaiset ja puolitaantumukselliset rikkaruohot. Myöskin porvarillis-sosialidemokraattisen johdon alla toimivain pienviljelijäin liittojen keskuudessa on tehtävä jatkuvaa työtä.
13) Työ ruotsinkielisen työväen ja kalastajaväestön keskuudessa on pantava täyteen käyntiin.
14) Naisedustajaliike on kehitettävä tilapäisen ja pelkästään päätöslauselmia hyväksyväin edustajakokousten asteelta pysyvää vallankumouksellista ryhmätyötä eri aloilla suorittavaksi työläisnaisten joukkoliikkeeksi.
15) Erityistä huomiota on kiinnitettävä vallankumouksellisen nuorisoliikkeen kohottamiseen uuteen kukoistukseen sekä vahvistamalla illegaalista nuorisoliittoa että myös luomalla laaja sekä työläis- että talonpoikaisnuorison joukkojärjestöjen verkko.
16) Eräillä muilla paljon merkitsevillä toiminta-aloilla, kuten työväen osuustoiminta- ja urheiluliikkeen keskuudessa sekä armeijan riveissä on taidolla ja tarmolla jatkettava alettua työtä saadaksemme sillä luotua vallankumousliikkeelle todella varmoja tukikohtia kullakin noilla aloilla.
Ne perustekijät, jotka V:n puoluekokous totesi työväen ja talonpoikain taisteluliiton luomisen ja lujittamisen objektiivisiksi perusteiksi, ovat kuluneen vuoden aikana yhä vahvistuneet. Ristiriidat työtätekeväin talonpoikain ja riistäjäluokan välillä ovat osoittautuneet terävimmiksi kuin milloinkaan ennen. Työtätekevä talonpoikaisväestö on joutunut yhä kasvavien ja kiristyvien puristusten kohteeksi. Valtion vero- ja tullipolitiikka pusertaa entistä ankarampana. Näin saatujen varojen käyttö työtätekeville vieraisiin ja vahingollisiin tarkoituksiin käy yhä räikeämmäksi. Mieletön sotavarustelu, ohrana- ja suojeluskuntalaitoksen ylläpito, satraappieläkkeet yms ovat todistuksia tästä. Kunnanverojen yletön taakka painaa ankarana työtätekeviä. Kuntien kassoista avustetaan maatalouden suurtuottajajärjestöjä ja suojeluskuntia, pystytetään patsaita työläisten ja kyntömlesten teurastajille, mutta kuntien porvarillis-noskelaiset vallanpitäjät eivät pane rikkaa ristiin hätätilaan joutuneiden työtätekeväin kunnanjäsenten auttamiseksi.
Erinäisillä syrjäseuduilla työtätekevän maalaisväestön keskuudessa vallinnut syömäviljan puute, pikkutalonpoikain elämiselle välttämättömäin sivuansiomahdollisuuksien muodostuminen nälkäpuristimeksi saha- ja metsätrustien töissä, kohtalokkaan ankaraksi muodostunut rehupula ja niittymatojen tuhotyöt yms ovat, vallanpitäjien haluttomuuden ja saamattomuuden vuoksi, saattaneet kokonaisten paikkakuntain pieneläjät hätätilaan. Talonpoikain on ollut pakko teurastaa lypsykarjansa ja tämänkin vuoksi heidän taloutensa rappeutuvat. Heitä uhkaa tiloiltansa sortuminen. Verojen ja koronkiskonnan vuoksi tiloiltaan sortuneiden lukumäärä myös kasvaa. Näin ollen koko köyhä talonpoikaisväestö elää alituisen turvattomuuden tunteen vallassa.
Tämä elämisen epävarmuus ja todellisuuden ankara pakonalaisuus on johtanut talonpojat joukkoliikehtimisiin. Pienempiä aineita ja koko maata käsittävät talonpoikain kokoukset niissä esitettyine vaatimuksineen ovat varmoja talonpoikaisväestön heräämisen merkkejä. Vielä merkitsevämpi ilmiö on »Talonpoikain Sanomain» perustaminen. Se on muodostuva liikehtiväin, radikaalisten talonpoikain keskittäväksi tunnukseksi, vaikkakin porvaristo pyrkii moninaisin keinoin estämään talonpoikain oma-alotteista liikehtimistä. Toisaalta se liikehtiminen leimataan kommunistiseksi ja pelottimena vilkutetaan valtiollisten vainojen ulottamismahdollisuutta sinnekin päin; tosiaalta kavalat gebhardilaiset llittoutumistunnukset ja taantumuksellisten maalaisliittolaisten puoluejohtajain pikkutilalliskosiskelut ovat todisteita talonpoikain itsenäistä toimintaa vastaan kohdistetuista kiertoliikkeistä.
Viittaamalla edellä sanottuun ja V:n puoluekokouksen talonpoikaiskysymystä koskeviin päätöksiin, korostaa konferenssi puoluekokouksen päätösten toteuttamisen tärkeyttä. Työläisten ja talonpoikain taisteluliiton tunnusta on käytännössä toteutettava. Se on saatettava kaikkialle ulottuvaksi käytännölliseksi yleisohjeeksi. Talonpoikain oppositioliikettä on pyrittävä ohjaamaan työväen ja talonpoikain lujan taisteluliiton linjalle. Meidän on sitä liikehtimistä edistettävä ja tuettava ja siihen mukaan käymällä koetettava saada vaikutusvaltaa sen kannattajiston keskuudessa. Mutta aina on tarkoin muistettava, että siihen mukaan käymisemme tulee tapahtua kommunistisen työn suorituksen mielessä, eikä siis meidän taholtamme saa muodostua sulautumisluontoiseksi joukkoliikkeeksi, jolloin oltaisiin vaarassa joutua siinä liikkeessä ilmenevien pikkuporvarillisten pyrkimysten omaksujiksi. Toiselta puolen tätä talonpoikaisten oppositioliikettä ei ole pyrittävä organisatoorisesti sulattamaan niihin jo oleviin työläisten ja pienviljelijäin toimintamuotoihin, mitkä ovat puolueemme välittömimmän vaikutuksen alaisina. Sen sijaan on sitä pyrittävä nostattamaan itsenäisenä toimivaksi vallankumoukselliseksi talonpoikaisliikkeeksi.
Lähimpinä tehtävinämme talonpoikaiskysymyksen alalla ovat:
1. Talonpoikain liikehtimistä on pyrittävä edistämään ja ohjaamaan viemällä sinne talonpoikia ympäröivistä jokapäiväisistä oloista temmattuja sellaisia tunnuksia, jotka ovat omiansa nostattamaan talonpoikia suurtilanomistajia, kapitalisteja ja koko herravaltaa vastaan ja jotka täten lähentävät heitä maatyöväestöön ja teollisuusköyhälistöön. Tällaisina on ennen muita mainittava laidun-, maa- ja metsäpuutteesta johtuvat vaatimukset sekä verotuskysymys.
Myöskin on tuettava työtätekeviä talonpoikia heidän taistelussaan kapitalistisen kauppapääoman riistoa vastaan, esiintyköönpä se vaikka osuustoiminnankin varjolla.
2. Milloin muut puolueet yrittävät vetää työtätekeviä talonpoikia vaikutuspiiriinsä, koettaen tekopyhillä tunnuksilla koota heitä edellämainittuja kysymyksiä koskevien vaatimuksien ympärille, niin on niiden petollisuus säälimättä paljastettava. Toisaalta on osoitettava niiden tunnusten puolinaisuus, toisaalta on vaadittava noita puolueita pikaisesti ja rehellisesti toteuttamaan lupauksensa talonpoikain vaatimusten ajamisessa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota sosdem suunnittelemiin veronmaksajain kokouksiin. Kaikinpuolin valmistuneina on mentävä niihin sekä temmattava aloite noskelaisjohtajain käsistä, muodostamalla työtätekeväin talonpoikain omat vaatimukset köyhien raatajain verovapaudesta ja rikkaiden riistäjäin verottamisesta maaseudun työtätekeviä nostattavaksi ja yhdistäväksi taisteluhuudoksi.
3. Maatyöväen järjestäytymistä on voimakkaasti edistettävä, pyrkien maatyöväen järjestöistä muun ohella luomaan tärkeimmät julkisjärjestölliset tukikohdat maalaisväestön, myös talonpoikainkin keskuudessa harjoitettavalle työlle.
4. Tehostamalla työtämme sosialidemokraattien johdossa olevan »Pienviljelijäliiton» keskuudessa on samalla tunkeuduttava gebhardilalsen »Pienviljelijäin Keskusliiton» sisälle, pyrkien senkin jäsenistöä vieroittamaan porvarillisen vaikutuksen alaisuudesta, nostattamaan sitä suurkapitalisteja ja maaporhoja vastaan sekä saattamaan se myötämieliseksi työtätekevän väestön luokkataistelupyrkimyksille.
Työ talonpoikaisten keskuudessa toimivissa osuuskunnissa on saatava käyntiin, pyrkien ulottamaan puoluekokouksen lähimmin määrittelemät tehtävät myöskin S.O.K:n alaisia osuuskauppoja ja pientalonpoikain keskuudessa toimivia luotto- ja tuotanto-osuuskuntiakin koskeviksi.
5. Yhtenä tienä talonpoikais- ja pienviljelijäväestön luokse on käytettävä entistä läheisempää vuorovaikutusta näiden väestökerrosten nuorison kanssa, koska yhteys nuorten kanssa on useinkin helpompaa ja koska se varsinkin tulevaisuutta silmälläpitäen tarjoaa suurempia menestymismahdollisuuksia yhteiselle taistelullemme.
6. Valtakysymys, työväen ja talonpoikain hallitustunnus vallankumouksellisesti asetettuna, on aina muistettava ja sopivissa tilaisuuksissa mahdollisuuksien mukaan julkituotava, mutta silloinkin kun tätä ei voida kyllin selvästi sanoa, tulee työläisten ja talonpoikain lujan talsteluliiton välttämättömyyttä ja merkitystä korostaa.
Konferenssi toteaa, että kuluneena toimivuotena on tietoisesti pyritty toteuttamaan V:n puoluekokouksen päätöstä puolueen organisation kehittämisestä ja jäsenten työstä.
Tuloksena tästä työstä voidaan merkitä, että puolueen jäsenmäärä on kohonnut lähes puolella ja solut (etupäässä aluesolut) neljänneksellä. Puoluekomiteat ja solut ovat useilla paikkakunnilla pyrkineet oikeasuuntaisesti toiminnan ja jäsenten työn järjestämään, tehostaen siten puolueen vaikutusvaltaa työväen keskuudessa, ja osin on puolueen vaikutusta lisätty pienviljelijäin keskuudessa.
Puolueen fraktiain muodostamisessa on päästy huomattava askel eteenpäin, niin että fraktioita yleensä on luokkataistelukannalla olevissa työväenjärjestöissä, hyvin monissa ammatillisissa järjestöissä, valtuustoryhmissä jne. Tämän kautta on puolueella ollut yleensä ratkaiseva vaikutus legaalisessa luokkataisteluliikkeessä ja ammatillisessa liikkeessä.
Puolueen organisatoorinen kehitys ei ole kuitenkaan ollut niin voimakasta mitä sen olisi tullut olla. Työpaikkasolujen lisääntyminen ei ole sanottavasti edistynyt. Aluesolut ovat sensijaan lisääntyneet ja niihin on kuulunut tuotannollisessakin työssä olevia jäseniä, joiden olisi tullut muodostaa työpaikoillaan soluja. Myöskin on vielä työpaikkasoluiksi merkittyjä yksikköjä, joissa ei ole kuin yksi jäsen. Paikalliskomiteaverkon laajentuminen ei myöskään ole riittävästi edistynyt. Myös jäsenmaksujen suoritus ei ole kehittynyt yleiseksi.
Paikotellen on myös toiminnallisesti heikkoja soluja, jotka eivät ole osanneet puolueen tehtäviä oikealla tavalla suorittaa ja puolueen vaikutusta lisätä, vaan on ilmennyt hapuilua ja itseensä sulkeutuneisuutta. Tämä on johtunut puoluetyön ja tehtävien riittämättömästä tuntemisesta ja taitamattomuudesta illegaaliseen toimintaan ja sen oikeaan sovelluttamiseen joukkotoiminnassa.
Viitaten V:n puoluekokouksen päätökseen organisation kehittämisestä tehostaa konferenssi sen päätöksen suunnitelmallista toteuttamista ja puolueen organisation jatkuvaa kehittämistä ja jäsenten työn tehostamista.
Erikoista huomiota on organisatiotyössä kiinnitettävä seuraavaan:
1. Jäsenmäärän lisääminen jo olevissa soluissa on edelleen pidettävä iskutehtävänä. Siellä, missä työpaikoilla on yksi tai kaksi jäsentä, on aivan ensi tilassa tarmokkaasti pyrittävä solua laajentamaan vähintäin 3–5 jäseniseksi.
Aluesoluissa olevien jäsenien, jotka ovat tuotannollisessa työssä, on aivan ensi tilassa työpaikoillaan muodostettava työpaikkasoluja.
Solujen puoluetyössä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyttämiä luotettavia tovereita, n.s. »käsivarsia», on vedettävä kiinteään organisatoriseen ja toiminnalliseen yhteyteen solujen kanssa ja on heitä puoluetyössä säännöllisesti koeteltava sekä luotetuiksi ja tarmokkaiksi luokkataistelijoiksi osoittautuneina otettava heidät soluihin ja pidettävä koejäseninä.
Samaten soluverkon jatkuvaa laajentamista, ensi tilassa juuri työpaikkosolujen muodostamista, on pidettävä lähimpänä tehtävänä.
2. Piirikomiteain velvollisuus on valvoa, että paikalliskomiteaverkkoa laajennetaan niin, että tärkeimmille paikkakunnille, missä vielä ei ole, järjestetään komiteoita.
3. Solujen toiminnan ohjaamiseen on puoluekomiteain kiinnitettävä erikoista ja entistä suurempaa huomiota.
Kaikille puolueen jäsenille on tehtävä selväksi puoluetyön merkitys, sen sisältö ja metoodit yleensä, mutta erikoisesti toiminnassa työpaikoilla. Jäsenten puoluetietoisuutta on kehitettävä säännöllisen järjestetyn opiskelun kautta. Kaikille solun jäsenille on järjestettävä jatkuvasti jokapäiväistä puoluetyötä ja jäsenten oma-alotteisuutta ja aktiviteettia on opastettava ja kohotettava. Jäsenmaksujen suoritus on saatava yleiseksi. Solujen poliittisen työn sisältöä on elävöitettävä, käsitellen valppaasti kaikkia puolueen eri kysymyksiä ja tehtäviä.
Erityistä huomiota on pantava puoluetehtävien suorituksen säännölliseen valvomiseen.
Jokaisen solun velvollisuutena on, järjestämällä sopivan työnjaon kautta ja käyttämällä hyväkseen ison määrän ulkopuolisia »käsiä», koettaa saada työpaikoilla aikaan pysyväistä toimintaa työväestön keskuudessa, mitä erilaisimmilla aloilla ja eri muodoissa, tarkoituksella saada työväen yleinen aktiivisuus kohoamaan puoluesolun välittömän ja välillisen johdon alaisena.
4. Puolueorganisatiota ja työtä ruotsinkielisen työväestön keskuudessa on entistä enemmän tuettava. Kaikissa piireissä ja paikkakunnilla, missä on ruotsinkielistä väestöä, on heti ensi tilassa puolue-elinten yhteyteen järjestettävä jaosto ruotsinkielistä työtä varten.
5. Kaikkien puolue-elimien on entistä tehokkaammin tuettava Kommunistista Nuorisoliittoa niin organisatorisesti kuin toiminnallisestikin. Missä KNL:n työpaikkasoluja ei vielä ole, siellä tulee puoluesolun ottaa aloite nuorisosolun järjestämiseksi. Puolueen kaikkien elinten ja KNL:n elimien välillä tulee olla kiinteä toiminnallinen ja organisatorinen yhteys.
6. Ohranan vastustamiseksi ja paljastamiseksi sekä yleensä ja erittäin työpaikoilla on järjestettävä säännöllistä suunnitelmallista sekä yksityis- että joukkotoimintaa.
7. Puolueen vaikutuksen laajentamiseksi ja vahvistamiseksi on jatkettava fraktioiden muodostamista puolueen ulkopuolisiin proletaarisiin ja talonpoikaisjärjestöihin, yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin laitoksiin jne. Erikoista huomiota on kiinnitettävä fraktioiden muodostamiseen ja niiden säännölliseen toimintaan ammatillisissa järjestöissä, urheilujärjestöissä, myös osuustoiminnallisissa järjestöissä ja sellaisissa sosialidemokraattisissa järjestöissä, missä on meikäläisiä.
Puolue-elimien on pidettävä kiinteätä yhteyttä fraktioiden kanssa opastaen ja ohjaten niiden toimintaa. Fraktioiden tulee säännöllisesti antaa puolue-elimille selostuksia toiminnastaan.
8. Puolueen vaikutuksesta ja toimesta on järjestetty vallankumouksellisen proletariaatin legaalisia joukkojärjestöjä. Tässä piilee vaara, että esiintyy harhakäsityksiä porvarillisen laillisuuden pysyväisyyteen. Näiden legaalisten harhojen voittamiseksi on puolueen valistustyötä tehostettava ja osoitettava puolueen illegaalisen toiminnan välttämättömyys vallitsevan luokkataistelutilanteen ja toimintaehtojen vallitessa ja illegaalisen toiminnan oikea suhtautuminen legaaliseen toimintaan.
Puolueen valistustyössä tulee myös jatkuvasti kiinnittää huomiota siihen, että vielä vallitsevat ennakkoluulot, jotka aiheuttavat naisten osuuden väheksymistä luokkataistelussa, tulevat voitettua ja että naistovereita entistä enemmän vedetään puolueen organisatoriseen ja toiminnalliseen yhteyteen.
9. KK:n ja SB:n on tehostettava organisatiotyön valvontaa ja jatkuvasti annettava ohjeita organisation ja jäsenten toiminnan kehittämiseksi.
Katsoen siihen, että eräät paikalliskomiteat ja jopa eräät piirikomiteatkin toimivat heikosti, on syytä lähimpänä aikana kiinnittää huomiota niiden toimintatarmon vahvistamiseen, jotta niistä kustakin tulisi todella johtavia elimiä alueellaan.
Organisatiotyön ja puoluetoiminnan kehittämiseksi ja voimistuttamiseksi niissä piireissä, alueilla ja toimialoilla, missä se on jäänyt heikoksi, on puolueen johtavien elinten taholta otettava erikoiseksi iskutehtäväksi jälellejäänelden alueiden orgtyön vahvistaminen ja puoluetoimialojen voimistuttaminen.
10. Piireissä, keskuksissa, paikkakunnilla on puolueen johtavien elimien järjestettävä entistä enemmän laajempia, johtavissa asemissa olevien ja eri työaloilla toimivien puoluetovereiden neuvottelukokouksia, huomioon ottaen välttämättömät konspiratiivisuuden vaatimukset
Konferenssi toteaa, että sotilastyö on kuluneen toimintavuoden aikana lujittunut entisestään. On perustettu paikallisia sotilaskomiteoita, mistä on ollut tuloksena joukko-osastoyhteyksien vakiintuminen ja työn siirtyminen laajemmalle ja kestävämmälle pohjalle. Lentolehtisiä ja julistuksia on levitetty entistä runsaammin, samoin on tehostettu suullista agitprop-toimintaa, josta kaikesta voidaan katsoa tulokseksi puolueen vaikutuksen kasvaminen sotilaiden keskuudessa. Kuitenkin on huomattava, että tämä työ ja vaikutus ei ole ollut suhteellista kautta sotalaitoksen, vaan on se jäänyt varsinkin laivastossa, ilmailuvoimissa ja teknillisissä joukoissa heikoksi, johon on osaltaan vaikuttanut huono yhteys. Solujen lukumäärää yleensäkään ei ole saatu siihen määrään, kuin meikäläismielisten sotilaiden lukumäärä edellyttäisi. Tämä on johtunut siitä, että työläisrekryyttien yhteyteen ottamiseen ja kouluuttamiseen armeijatyöhön ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
Vastaisen työn pääkohdista konferenssi päättää:
1) Työtä työläis-talonpoikaissotilaiden voittamiseksi proletaarisen vallankumousliikkeen puolelle on suunnitellusti ja voimaperäisesti jatkettava, eikä vaan yksistään aatteellisen propagandan avulla, mutta myös paljastamalla armeijassa vallitsevia ja yhteiskunnallisia epäkohtia ja vetämällä sotilaita taisteluun niitä vastaan.
2) Solujen lukumäärää ja toiminnallista kykyä on pyrittävä lisäämään.
Erikoisesti velvoitetaan Komm. nuorisoliitto huolehtimaan, että vallankumoukselliset ja sotilastyöhön sopivat rekryytit tulisivat lukuisasti sidottua ja kouluutettua solutyöhön joukko-osastoissa. Toiselta puolen on sotilastyöntekijäin huolehdittava palveluksesta vapautuvien solujen jäsenten ja organisaattorien edelleen puoluetyöhön kiinnittämisestä nuoriso- ja muille puoiuetyölinjoille.
3) PSK on pyrittävä perustamaan kaikille garnisoonialueille samalla kuin jo olevien komiteoiden kasvattamista käytännöllisessä työssä ja poliittisessa tietoisuudessa on kehitettävä alettuun suuntaan.
4) Samalla kun vedetään sotilasmassoja mukaan taisteluun porvarillisen militarismin ja imperialistisen sodan vastustamiseksi, tulee kaikessa suullisessa agitatiossa ja propagandassa osoittaa Neuvostoliiton Puna-armeijan tarpeellisuus imperialististen rosvojen hyökkäysten torjumiseksi Neuvostoliittoa vastaan. Porvariston ja sosdem harjoittama pasifistinen keljuilu on niinikään paljastettava kaikessa alastomuudessaan.
5) Taistelua sotilaiden oikeuksien puolesta (upseerien mielivallat, lomat, päiväraha, työpaikan takaaminen vapautuville sotilaille jne) on jatkettava ja kehitettävä. Olisi päästävä siihen, että sotilaat saataisiin nousemaan mm harjoituslakkoihin vaatimustensa läpiajamiseksi ja että myös talonpoikaisainekset tulisi vedettyä tähän mukaan.
6) Työ ruotsinkielisissä joukko-osastoissa tulisi saada alkuun. Hyvinä lähtökohtina tässä on pienien ruotsinkielisten lentolehtien toimittaminen ja levittäminen k.o. joukko-osastoissa.
7. Sotilastyöntekijöltä on kasvatettava siihen tietoisuuteen, että vallankumouksellinen toiminta vaatii uhrinsa ja että jokaisen jäsenemme on varustauduttava kestämään ohrana- ja vankilatien koettelemukset. Provokaattorien järjestöömme tunkeutumisen vastustamiseksi ja niiden paljastamiseksi on kehitettävä suunnitelmallista toimintaa.
Ottaen huomioon, että vallankumouksellistuttava sisältö on tärkein, kommunistien propagandassa ja agitatiossa ja että kommunistisen agitprop-työn on samalla osattava johtaa ja herättää joukkojen jokapäiväisistä elämänsuhteista kehkeytyvät taistelukysymykset, aiheet ja todistusaineiston, hävittääkseen joukoissa reformistiset harhat ja herättääkseen ne innolla ja uhrautuvaisuudella toimintaan hetken välttämättömäin tehtäväin toteuttamiseksi — on agitatiota yleensä niin harjoitettava, että taistelevat riistetyt työläiset ja talonpojat tunnustavat meidän järjestömme rohkeaksi, viisaaksi, tarmokkaaksi ja loppuun saakka uskolliseksi heidän oman yhteisen liikkeensä johtajaksi.
On itsestään selvää, että agitproptyön sisältö ja muoto riippuu puolueen yleisistä tehtävistä. Lähinnä edessä olevasta agitproptyöstä on tässä yhteydessä mainittava ei ainoastaan sen muodosta, vaan sisällöstäkin joitakin yleisiä huomautuksia, joiden tulee olla lähimmän huomion esineenä, puhumatta luonnollisesti niistä, mitkä V:s puoluekokous määritteli ja jotka edelleen ovat noudatettavana.
1. Talonpoikaiskysymyksen alalla on päästy eteenpäin ja aatteellisesti: saatu vaikutuksen alaiseksi huomattavia pikkutalonpoikaisjoukkoja. Kuitenkin on pikkutalonpoikaisoppositioliike vielä suhteellisesti heikkoa ja vaatii vahvistuakseen suunnitelmallista työtä. Talonpoikia läheltä koskevien kysymysten kuten laidunmaa-, metsä- ja verokysymysten, korko- ja luottokysymysten sekä tilapäisesti että paikallisesti ilmaantuvien kysymysten (rehupula, niittymadot jne) pohjalla on agitatiota edelleen jatkettava ja tehostettava. Talonpoikaisopposition lehteä on jatkuvasti tuettava.
2. Sen johdosta, että noskelaiset ovat viime aikoina eri keinoin saaneet jalansijaa Pohjois-Pohjanmaalla, on agitatiossa, paitsi että yleensä taistellaan noskelaisjohtajain petturuutta vastaan, iskutehtävän luontoisena ryhdyttävä torjumaan noskelaisuuden leviämistä Pohjanmaalla. PB:n ja SB:n tehtävänä on löytää sopivat ja tarkoituksenmukaiset muodot tehtävän suorittamiseksi.
3. Ruotsinkielisen väestön keskuudessa ei puolueemme agitatiolla ole kuluneena toiminta-aikana sanottavia tuloksia saavutettu. Agitatiota sen väestönosan keskuudessa on entisestään tehostettava ja kohdistettava työ paitsi teollisuusproletariaatin, myöskin maaseudun päiväpalkkalaisten, mäkitupalaisten ja pikkuviljelijäin keskuuteen, pitäen agitation lähtökohtana päivän konkreettisia kysymyksiä.
4. Vasemmistolehdistön, samoinkuin kaiken agitationkin kohteena lähinnä edessä olevana aikana on puolueemme vaikutuksen kaikinpuolinen vahvistaminen ja lujittaminen, ammatillisen yhtenäisyyden jatkuva puolustaminen ja oma-alotteisuuden kehittäminen tällä pohjalla, työväen taloudellisen taistelun tukeminen ja johtaminen, pientalonpoikaiston lähentäminen työväenluokan taistelurintamaan pääoman mahtia, riistoa ja sortoa vastaan.
Vasemmistolehden suhtautumisen johdosta puolueen yleisiin tehtäviin on tehty erinäisiä muistutuksia. Sen johdosta on välttämätöntä uudelleen teroittaa mieliin, että lehtien on entistä huolellisemmin suhtauduttava jokapäiväiseen puoluetyöhön. Muutenkin on lehdistön toimitustapansa puolesta muodostuttava proletariaatin vallankumouksellisen liikkeen lipuksi puolue-elimien johdon alaisena. Lehtien sisällön parantamiseksi ja yhtenäistyttämiseksi on SB:n yhteyteen aikaan saatava toimiva keskus, joka lehdille välittää ainehistoa, käyttäen mm paremmin kuin tähän asti Inprekorin julkaisemia kirjoituksia. Kommunistista teoriaa koskevia kirjoituksia on lehdissä myös ollut riittämättömästi, jossa suhteessa on saatava korjaus aikaan.
On edelleen teroitettava, että lehdillä pitää olla jokaisella työpaikalla kirjeenvaihtaja ja asiamies ja näiden työn ohjaamiseksi, opastamiseksi ja kontrolleeraamiseksi on sekä paikkakunnittain että työpalkoittain saatava muodostumaan työläiskirjeenvaihtajain ja asiamiesten kerhoja, jotka kuuluvat työväen kirjallisuus- ja sanomalehtiyhdistyksiin. Työläiskirjeenvaihtajain ja asiamiesten kokouksia ja neuvotteluja on edelleen järjestettävä sekä paikallisesti että laajempia alueita koskevasti.
5. Työväen kirjallisten, kuva- ja pilalehtien sisältöä on valvottava, niin ettei niissä julkaista mitään sellaista, mikä lukijoissa synnyttää ja vahvistaa porvarillisia katsomuksia, tai muuten antaa väärän kuvan työväen luokkakatsomusten sisällöstä tai alentaa sen aatteellisesti korkeiden pyrkimysten arvoa. Mainiten erikoisesti »Revontulet»-lehden, joka ensinnäkin on perustettu vastoin johtavien puolue-elimien ohjeita, on sen sisällöstä myös sanottava, että se isolta osaltaan on ollut ala-arvoista, huonon pikkuporvarillisen maun mukaista, jota ei työväen keskuudessa pitäisi levittää. Lehden sisältö on korjattava. Samoin on pilalehti »Tuisku» sisältänyt niin paljon osaksi rivoa osaksi muuten ala-arvoista tai kehnoa, ettei sen voi katsoa vastanneen sitä tasoa, kuin vallankumouksellisen työväenliikkeen pilalehdeltä kohtuudella tulee vaatia. Ellei näiden lehtien sisältöä saada paranemaan, on parempi ne lakkauttaa.
Kaunokirjalliset lehdet on kehitettävä entistä korkeampia vaatimuksia täyttäviksi proletaarisen luokkataistelun agitatiovälineiksi. Tässä tarkoituksessa on niitä sekä puoluejohdon että jäsenten taholta tarmokkaasti avustettava sopivalla ainehistolla. Lehtien taholta on kiinnitettävä huomiota nuorten proletaaristen kynäilijävoimien kasvattamiseen. Milloin uusia tällaisia lehtiä perustetaan, on siihen hankittava puolueen johdon suostumus.
»Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehti» ei vielä täysin vastaa tarkoitustaan. Se on sisällöltään osittain raskas, mikä osaltaan ehkäisee sen saamasta suurempaa vaikutusta työläis- ja talonpoikaisnaisten keskuudessa. Lehden on pyrittävä yhä lähemmäksi työläis- ja talonpoikaisnaisten suuria joukkoja, valppaasti seurattava niiden jokapäiväisiä elämänkysymyksiä ja yleensä pyrittävä kehittämään sisältönsä sellaiseksi, että yksinkertaisemmatkin työläisnaiset sen ymmärtävät ja omaksuvat. Lehden levikkialueen laajentamiseen ja tilaajamäärän kohottamiseen on pyrittävä suunnitelmallisen työskentelyn ja paikkakunnittain järjestettyjen levityskamppailujen kautta.
6. »Proletaari» on saatava tiheämmin ilmestymään kuin viime aikoina on ollut asian laita, samalla teroittaen mieliin sitä viime puoluekokouksen päätöstä, että lehdessä tulisi kiinnitettyä huomiota Suomen läheisimpiin poliittisiin kysymyksiin ja että puolueen jäsenet paikan päällä avustaisivat lehteä ainehistolla.
7. »Punaisen Kalenterin» toimitukseen on kiinnitettävä erikoista huomiota aen saamiseksi todella arvokkaaksi, sisältörikkaaksi ja vallankumouksellisen proletariaatin taistelua edistäväksi vuosikirjaksi. Toimitustyö on alettava hyvissä ajoissa vuoden alussa ja on puoluejäsenten sitä tarmolla avustettava kirjoitusten, kuvien, ja muun ainehiston muodossa. Toimitustyön suorittaa sitä varten asetettu komitea. Kalenterin ennakkolevitykseen on kirjallisuusryhmien yms kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota joukkomenekin takaamiseksi.
8. Vasemmistolaisen vaikutuksen lisäämiseksi Karjalassa ja Häme-Satakunnassa on välttämätöntä saada Viipuriin ja Tampereelle perustetuksi vasemmitolaiset työväen lehdet. Molemmissa piireissä on hankkeen toteuttamiseksi koko puoluekoneisto pantava työskentelemään täydellä tarmolla ja kiinnittäen erikoista huomiota työväen oma-alotteisuuden ja itsetoiminnan kehittämiseen.
9. Kustannustoiminnassa on tähän asti ollut vallalla suunnitelmattomuutta, eikä se aina muutenkaan ole vastannut käytännöllistä tarvetta. Vastaisuuteen nähden jo yksin poliittisen tietoisuuden opiskelu vaatii joukon kirjallisuutta muodostuakseen tehokkaaksi. Tämä, samoinkuin puolueen poliittisen työn muutkin tarpeet ja vaatimukset on pidettävä kustannustoiminnassa ehdottomasti etualalla. Työväen kirjeenvaihto- ja asiamieskerhot on saatava ennakkoon hankkimaan tilauksia suunnitelluille teoksille, jotta sen kautta saadaan niiden levikki laajaksi ja siten helpotetaan kustannusyhtiöiden pääomien puutetta.
10. Vasemmistolaisissa päivälehdissä on yleensä kiinnitettävä suurempaa huomiota paisuvan valkosuomalaisen militarismin kasvuun ja joukkojen herättämiseen sitä vastaan. Samalla on syvennettävä työväenjoukkojen tietoisuutta bolshevistiS-antimilitaristisen työn välttämättömyydestä, jossa yhteydessä on torjuttava pasifistiset harhat.
Koska armeijassakin leviää poliittis-kaunokirjallisia vasemmistolehtiä, on toivottavaa, että niissä julkaistaan enemmän sotilaselämää koskevia kirjoituksia, jossa samalla kuvastuisi proletaarinen luokkataistelu ja kapinahenki.
11. Todeten, että seinälehdet ovat voittaneet jo huomattavasti alaa, mutta ettei niiden käyttö ole vielä läheskään riittävä, on agitatiossa ja propagandan teossa niiden käyttöalaa laajennettava. Samalla on pyrittävä luomaan myös erikoisia työpaikkalehtiä, joissa aivan lyhyin ja työpaikan, olojen pohjalle perustuvia kirjoituksia harjoitetaan puolueemme agitatiota.
12. Poliittisen tietoisuuden opiskelu on jo saatu alkuun eri puolilla maata, mutta opiskelu ja ohjaus on ollut enemmän tilapäisluontoista. Yhtenä syynä tähän on ollut opiskelusuunnitelmien puute. Tämä on nyt korjattava niin, että jo ensi syksyn aikana saadaan käyntiin suunnitelmallinen marxilaisuuden ja yleensä poliittisen tietoisuuden opiskelu.
13. Viitaten viime puoluekokouksen päätökseen jokaisen puolueen jäsenen velvollisuudesta olla kaikkialla puolueen agitation ja propagandan harjoittajana, on tarpeen, että solut kontrolleeraavat jäsenensä toimintaa tässä kohden vaatimalla esim. kuukausittain lyhyen selostuksen kultakin jäseneltä siitä, miten hän on agitatiota harjoittanut, miten herättänyt kysymyksiä ja mistä asioista ja minkälaisilla tuloksilla.
14. Sen johdosta, että tehdyssä agitatiotyössä ei viime aikoina ole kyllin laajassa mitassa käytetty julistuksia, lappusia ja itse-piirrettyjä plakaatteja, on se katsottava puutteeksi, jota mahdollisuuksien mukaan on poistettava ja sen sijaan niiden laajemmalla käytöllä voimistettava myöskin solujen jäsenten työtä.
15. Proletaaristen työläisnaisten keskuudessa on vakiintunut mielipide, että vapunpäivänä pitäisi olla myöskin vappumerkki. Tämän tarpeen tyydyttämiseksi on puolueen eri elinten tulevan vapunpäivän viettoa järjestäessään ryhdyttävä jo ajoissa toimenpiteisiin, että jonkinlaista vappumerkkiä, väriltään punaista, valmistettaisiin ja sitä jo aikaa ennen vappua ryhdyttäisiin myymään... Vappumerkin sekä mahdollisesti muiden myytävien esineiden muodosta, hinnasta, levityksestä, tilityksestä ym päättäkööt paikalliset keskus-elimet.
Sosdem johtajat, aloittaessaan viime vuoden lopulla raivokkaan hyökkäyksen Suomen AJ:n hajoittamiseksi, olivat tietoisia, ettei heidän hajoitushommiensa takana ole kuin perin pieni osa järjestyneitä työläisiä, mutta hajoittajat laskivat porvariston ja valtiollisen poliisin antamaan apuun. Mutta PB, SB ja vasemmistolaisten ymmärtäväisellä ja joustavalla taktiikalla se kuitenkin tällä kertaa tuli estetyksi, vieläpä saavutettiin useita paljon merkitseviä poliittisia voittojakin. Kaikesta tästä huolimatta konferenssi ei voi olla huomauttamatta, että oli virhe, kun SB ilman muuta antoi perään niille tovereille, jotka eivät ymmärtäneet, että AJ:n johtokysymyksessä sosdemeille tapahtuvat myönnytykset olivat käytännössä vaarallisempia, kuin mitä PB:n suunnittelemat, etupäässä näennäiset myönnytykset Amsterdam-kysymyksessä olisivat olleet, ja jotka toverit peläten edessä olevia vaikeuksia näiden viimemainittujen myönnytysten kehittämisessä vallankumoukselliselle työväelle, päästäkseen tällä hetkellä kivuttomasti Amsterdam-kysymyksen ohi, ennemmin taipuivat tekemään eräitä liian pitkälle meneviä myönnytyksiä sosdemeille AJ:n johdon valinnassa (puheenjohtajan paikan luovuttaminen yhdelle sosdem puolueen johtomiehistä ja petturi Huttusen päästäminen mukaan). Ottaen huomioon ne vaarat, mitä sellainen AJ:n johtokysymyksen ratkaisu, kuin tosiasiassa tapahtui, on lisännyt, katsoo puoluekonferenssi välttämättömäksi huomauttaa, että SB:n tulee vastedes kaikissa tällaisissa ylen tärkeissä kysymyksissä, huolimatta mahdollisista suuristakin vaikeuksista, ainakin yrittää tiukasti ajaa läpi PB:n ja KK:n suoranaisia päätöksiä, elleivät olot tee poikkeamisia ehdottoman välttämättömäksi. Tässä tapauksessa ei poikkeaminen ollut välttämätöntä.
Vaikka Suomen Ammattijärjestö on onnistuttu säilyttämään ehjänä, on AJ:n yhteyden puolesta edelleenkin taisteltava sosdem johtajain hajoitusuhkaa vastaan, joka yksinään kylläkin on heikkoa, mutta porvariston ja ohranan avulla voi käydä vaaralliseksi. Puolueen jäsenten täytyy nähdä tämä vaara ja toimia sen mukaisesti, jotta ei tapahtuisi yllätyksiä. Rajoituksen estämiseksi ja ammatillisten järjestöjen vahvistamiseksi päättää konferenssi:
1. Vallankumouksellisen työskentelyn tulee ammatillisella alalla perustua työläisten jokapäiväisiin tarpeisiin. Niistä vaatimuksista on kehitettävä vallankumouksellisia luokkataisteluvaatimuksia sekä käytävä leppymätöntä taistelua niiden puolesta.
2. Järjestymättömien työläisten vetäminen ammatillisiin järjestöihin ja niiden vaikutuspiiriin valistus- ja värväyskamppailujen sekä yleensä taistelutoiminnan kautta on oleva lähiajan iskutehtävä, sillä AJ:ssa on jäseniä nykyisin vain noin 1⁄5 palkkatyöväestöstä ja koko maan järjestäytymiskykyisistä noin 1⁄10. Erikoisesti on tätä työtä tehostettava maa-, metsä-, uitto- ja muiden huonosti järjestyneiden (kuten kutomo-, paperi -ym) työläisten keskuudessa.
Sellaisiin tärkeisiin ja ratkaisevalla hetkellä erikoisen merkitseviin aloihin kuiu rautatie, sähkö, kaasu, vesijohto yms laitoksiin on puolueen omistettava sellaista huomiota, että niistä saadaan varmoja tukikohtia. Ellemme kykene sellaisessa kuin rautatieverkossa valtaamaan vankkaa jalansijaa, on asemamme suurten taistelujen aikana auttamattoman heikko. Miten työ rautateillä ja rautatieläisten keskuudessa on järjestettävä, siitä antakoon PB yksityiskohtaisen työ- ja toimintasuunnitelman.
3. Työväen ammatillisten järjestöjen tueksi ja laajojen joukkojen mielenkiinnon herättämiseksi ja luokkataisteluun vetämiseksi on viipymättä ja tarmokkaasti ruvettava järjestämään sellaista työmaaverkkoa, joka yhdistää kaikki työläiset kullakin työmaalla.
4. On tehtävä selväksi ammatillisesti järjestyneille työläisille pääoman hyökkäyksen nykyinen luonne ja ilmeneminen, kiinnittämällä työväen huomio kansainväliseen asemaan, elinkustannusten kallistumiseen ja siten tarmokkaasti toimittava joukkojen järjestämiseksi aktiiviseen taisteluun elinehtojensa puolesta.
5. On taisteltava leppymättä ammatillisten järjestöjen puolueettomuusharhoja vastaan. Mutta se ei edellytä sitä, että ammatilliset järjestöt esiintyisivät poliittisina järjestöinä, tekemällä päätöksiä poliittisten puolueitten tukemisesta tai asioista, jotka kuuluvat poliittisten puolueiden tehtäviin. Tässä suhteessa on oltava erittäin varovaisia, jotta ei syntyisi ristiriitaa sosdem ja vallankumouksellisten työläisten välillä ja että valtiollinen poliisi ei saa aihetta hyökätä ammatillisten järjestöjen kimppuun.
6. Puolueen toimittamien lentokirjasten, julistusten ja lentolehtisten tärkeyden ymmärtämistä ja taitavan levityksen tarpeellisuutta tehtaissa, työpaikoilla ja kaikkialla on voimakkaasti tehostettava.
7. Koko maata käsittäviä valistus- ja agitatiotilaisuuksia on huolellisesti valmistettava, kyettävä käyttämään hyväksi työnjuhlat, valistusviikot yms. On huolehdittava, että niihin saadaan meikäläisiä puhujia ja että puheet ja ohjelma kokonaisuudessaankin huolellisesti valmistetaan vallankumoussisältoiseksi. Tällaisten juhlien yhteydessä on paikallaan edistää maaseudun ja kaupunkien työtätekeväin toisiinsa lähentämistä kutsumalla talonpoikien ja maatyöläisten edustajia tervehdyskäynneille kaupunkeihin ja teollisuuskeskuksiin. Keskusneuvostojen toisiinsa lähentymistä on myös vierailujen avulla edistettävä.
8. AJ:n harjoittamaa agitatiotyötä on elävöitettävä ja voimistutettava, vaatien puhujat valmistamaan puheensa ja keskustelukysymykset nykyhetken sekä oman maan että kansainvälisistä luokkataistelukysymyksistä. Edelleen on vaadittava, että myöskin liitot harjoittavat agitatiota ja propagandaa enemmän ja huolellisemmin kuin tähän asti.
9. Eri liittojen toisiinsa lähentämiseksi ja vallankumoushengen elävöittämiseksi on ryhdyttävä toteuttamaan vuorovaikutusta siten, että ammattiosastojen kokouksiin kutsutaan toistenkin liittojen jäseniä kuulemaan ja pohtimaan esilläolevia kysymyksiä sekä järjestäen laajempiakin yhteisiä kokouksia. Paitsi liittojen sisäisiä asioita voidaan näissä kokouksissa käsitellä myöskin yhteisiä taistelukysymyksiä ja koko ammatillisen liikkeen asioita.
Jonkun määrätyn liiton sisäisten asioiden (lakko, sulku, kansainväliset kysymykset jne) käsitteleminen jossain sellaisessa kokouksessa, missä on ehkä useitakin liittojen jäseniä, ei kuitenkaan edellytä, että niissä kokouksissa tehtäisiin muodollisia päätöksiä. Yhteisissä kokouksissa vaihdetaan saatuja kokemuksia siinä mielessä, että yleistettäisiin niitä kokemuksia, jotka edistävät ja vahvistavat työväen luokkataistelua porvariston hyökkäyksiä ja sosdem hajoitushommia vastaan.
10. Työ- ja palkkaliikkeiden valmisteluihin on suhtauduttava huolella ja vakavuudella. Ei ole pyrittävä kehittämään palkkaliikettä lakoksi ilman todellista aihetta. Mutta ei liioin saa pelätä tappionkaan vaaraa, jos lakolla sellaisenaan näyttää olevan luokkataistelua syventävä ja laajentava merkitys.
Lakkoliikettä valmistettaessa, taistelun aikana ja sen jälkeen, on oltava läheisessä yhteistyössä järjestymättömien työläisten kanssa. Niitä on toverillisesti ohjattava, valistettava ja avustettava, jotta he kokemuksen kautta tulevat vakuutetuiksi, että kommunistit ovat kaikkien työläisten todellisia ja ainoita ystäviä, jotka kaikissa oloissa väsymättömästi taistelevat työläisten etujen puolesta.
Suuriin työtaisteluihin (esim. nykyiset saha- ym työläisten lakot Pohjolassa) on kiinnitettävä koko maan työväestön huomio. Niiden tukemiseksi on järjestettävä suuria työläiskokouksia, tehtävä tunnetuksi taistelun syitä, osoitettava, että taistelu koskee koko työväenluokkaa, tuettava lakkolaisia sekä moraalisesti että aineellisesti. Tällaisissa tilanteissa voidaan nopealla ja päättävällä toiminnalla tehdä työväen asialle ja puolueelle arvaamattoman suuria palveluksia.
Tällaisten suurten taistelujen aikana on aina koetettava pitää mielessä ja harkita taistelun laajentamista muihinkin työläisryhmiin ulottuvaksi, aina suurlakkoon asti. Se on senkin takia tärkeä, kun milloinkaan ei ole ennakolta tietoa, koska kapitalistijärjestöt julistavat suuria sulkuja lakkolaisten nujertamiseksi. Sen tähden on erittäin tärkeä, että työläiset ovat jo ennakolta varustautuneet kaikkia mahdollisuuksia varten.
11. Kapitalismin nykyisellä kaudella ei luokkataistelun kannalla olevien työläisten ole pyrittävä tekemään pitkäaikaisia työväen lakkovapautta sitovia tariffisopimuksia. Ohjeiksi sopii, ettei yhtä vuotta pitempiä sopimuksia pitäisi tehdä. Samoin, että ainakin tärkeimpien teollisuusalojen sopimukset päättyisivät samaan aikaan.
12. Useat ammatilliset lehdet ovat sisältäneet luokkakäsitteitä hämmentäviä ja pikkuporvarillista suuntaa edustavia kirjoituksia. Näitä on osastoissa ja edustajakokouksissa ym arvosteltava sekä yleensä saatettava lehtien sisältö keskustelun alaiseksi, vaatien niitä palvelemaan vallankumouksellista luokkataistelua ja siinä tarkoituksessa toimittaen niihin kirjoituksia. Työpaikkakirjeenvaihtajien kuvauksille työläisten elämästä ja toiminnasta työpaikoilla on saatava tilaa ammatillisiin lehtiin.
13. Työläisten toiminnallisen oma-alotteisuuden kehittämiseksi ja kirjallisten kykyjen kasvattamiseksi on ammatti- ja teollisuusaloilla ryhdyttävä julkaisemaan (työpaikkaa tai muutamaa työpaikkaa käsittäviä) käsinkirjoitettuja ja mahdollisuuksien mukaan myös painettuja paikallisia lehtiä. Niissä tulee ennenkaikkea tuoda esiin epäkohtia työpaikoilla, järjestötoiminnan puutteita jne.
14. Liittojen edustajakokouksia varten tulee aina ajoissa ryhtyä huolellisiin valmisteluihin. Edustajaehdokkaiden etsiminen, liiton toiminnan vahvistamista tarkoittavien alustusten valmistaminen, toimikunnan jäsen- ja toimitsijaehdokkaiden asettaminen on toimitettava niin harkitusti, että valituiksi saatujen toimintaa voidaan jatkuvasti ohjata ja kontrolloida.
15. Ammatillisten perusjärjestöjen toimintaa on vilkastutettava ja voimistutettava saattamalla järjestöjen vallankumoukselliset jäsenet perusjärjestöjen johtoon ja järjestelmälliseen työhön kukin osastossaan ja työmaallaan työläisten jokapäiväisten vaatimusten ja heidän elämästään aiheutuvien asiain puolesta. Erikoisesti on myös kiinnitettävä huomiota työläisnaisten ja nuorten työläisten järjestöihin ja yhteiseen työhön kiinnittämiseksi.
Kun korkeat jäsenmaksut ehkäisevät pienipalkkaisten työläisten liittymistä ammatillisiin järjestöihin, on jäsenmaksut pidettävä niin alhaisina, etteivät ne ole esteenä järjestöön liittymiselle ja siellä pysymiseen. Tämä koskee lähinnä maa- ja naistyöläisiä. Nuorten työläisten mukaan vetämiseksi on heidän jäsenmaksujansa nykyisestään alennettava ja saatettava heidät, alennetuista jäsenmaksuista huolimatta, samoihin oikeuksiin täysikasvuisten kanssa.
Korkeat sisäänkirjoitusmaksut eivät liioin edistä, vaan ehkäisevät järjestäytymistä. Useille teollisuus- ja työaloille sopii ohjeeksi erikoisten jäsenvärväysviikkojen aikoina vapauttaa järjestöihin pyrkivät työläiset kokonaan sisäänkirjoitusmaksuista. Sen kautta varmaan saadaan kymmeniä tuhansia uusia jäseniä.
16. Konferenssi katsoo tarpeelliseksi painostaa ammatillisesti järjestyneitä työläisiä entistä enemmän seuraamaan ja ottamaan osaa osuustoimintaliikkeeseen, kuten AJ:n viimeisen kongressin päätös edellyttää.
1. Työpaikoilla, osastoissa, keskusneuvostossa, liittotoimikunnissa ja AJ:n johtoelimissä on tarmokkaasti jatkettava toimintaa englantilais-venäläisen yhteyskomitean työn tukemiseksi, sillä kansainvälinen yhteys maailman proletariaatin luokkavoimien kokoamiseksi on välttämätöntä sekä kapitalistien hyökkäyksien vaimentamiseksi että uuden imperialistisen sodan torjumiseksi. AJ:n johdossa ja muilla toimipaikoilla olevain tämän työn vastustus ja kieroilu on aina ilmetessään armottomasti paljastettava. Toiminnan suunta on se, että yhteyden järjestäminen on AJ:n tehtävä ja sen mukaan on toiminta kaikkialla suoritettava.
2. On vaikutettava niin, että kaikki ammattiliitot yhtyvät kansainvälisiin tuotantoliittoihin, ottavat osaa niiden kongresseihin sekä asettuvat kiinteisiin suhteisiin skandinavialaisten liittojen kanssa, molemmissa tapauksissa ajaakseen ammatillisen liikkeen yhtenäisyyttä sillä pohjalla, että yhtenäisyys rakentuu leppymättömälle taistelulle porvaristoa vastaan. Samaan aikaan on tehtävä työtä, että AJ ja ammattiliitot ryhtyvät suhteisiin Profinternin ja sen alaisten propagandakomiteain kanssa, lähettämällä säännöllisesti informationia ja noudattamalla annettuja ohjeita.
3. Kirjeenvaihdon ja molemminpuolisen edustuksen kautta on Suomen ja Neuvostoliiton eri alojen työläisten lähentämistä edistettävä, jotta saadaan oikeita tietoja ja kuvauksia työläisten elämästä molemmin puolin. Kirjeenvaihto, joka ammatillisten päivälehtien avulla on tehtävä julkiseksi, on järjestettävä myöskin Skandinavian, Amerikan sekä muiden maiden työväen kanssa.
4. Edelleen on jatkettava taistelua työläislähetystön lähettämiseksi Neuvostoliittoon. Vaikka AJ:n johto onkin sopivin toimittamaan lähetystön jäsenten vaalin, niin siitä huolimatta on kysymystä valmisteltava perusjärjestöissä, jotta asia sen kautta saisi joukkoliikkeen luonteen. Lähetystöä valittaessa on pidettävä ohjeena, ettei siihen tule enempää kuin korkeintaan 1⁄3 kommunisteiksi tunnettuja. Muut pitäisi olla rehellisiä työläisiä ja osa selviä sosdemeja. Tunnettuja AJ:n hajoittajia ei kuitenkaan saa olla yhtään.
Vallankumouksellisen työväen yleisiä valtiollisia julkisia joukkojärjestöjä on pyrittävä muodostamaan ja kehittämään V:n puoluekokouksen päätösten mukaan, ja saavutetut tulokset, vaikkakin ne ovat pienet, mitä tulee työpaikkojen toveriseurojen ja työväen kirjallisuusseurojen muodostamiseen, ovat kuitenkin osoituksena siitä, että puoluekokouksen ottama linja joukkojärjestöjen muodostamiseksi on oikea.
Työpaikkojen toveriseurojen muodostaminen on vielä aivan alkuasteella, eikä niiden perustamiseen ole riittävästi huomiota kiinnitetty siitä syystä, että päähuomio on tähän asti kiinnitetty vaalijärjestöjen perustamiseen.
Työväen kirjallisuusseuroja ei myöskään ole saatu syntymään kuin aniharvoja.
Vaalikomiteoita ja -yhdistyksiä sensijaan on syntynyt runsaasti eri puolilla maata, osaksi työpaikoillekin. Näiden perustamiseen ovat puolue-elimet kiinnittäneet päähuomionsa julkisten poliittisten järjestöjen alalla. Vaaliyhdistystenkin toiminta on kuitenkin vielä heikkoa vaalien väliaikoina. Aktiivisimmistakin julkisen vasemmistoliikkeen toimi voimista vain osa käsittää vaalijärjestöjen merkityksen ja toiminnan tärkeyden niinäkin aikoina, jolloin eivät vaalit ole aivan edessä. Toiminnan heikkous johtuu osaksi siitäkin, ettei noille vaaliyhdistyksille kaikissa paikoissa ole osotettu tarpeeksi tehtäviä.
Vaalijärjestöjen kehittämisessä on kuitenkin päästy pitkä askel eteenpäin. Paitsi sitä, että komiteoita ja yhdistyksiä on jo huomattava määrä, toimii niiden piirijohdot ja keskusjohto säännöllisesti. Piirikonferensseja on pidetty useita ja on niillä ollut huomattava merkitys toiminnan suunnittelussa ja sen yhtenäistyttämisessä.
Valtiollisten vankien huoltojärjestön organisoimisessa on saavutettu merkittäviä tuloksia. Vakinaisesti toimivia huoltoyhdistyksiä on jo toiminnassa eri puolilla maata. Nykyinen saavutus ei kuitenkaan vastaa vielä läheskään sitä päämäärää minkä V:s puoluekokous tällä alalla tehtäväksi asetti. Saavutettu tulos osoittaa silti huomattavaa eteenpäin menoa, samoinkuin sitäkin, että tällä alalla on mahdollisuus saavuttaa suurempiakin tuloksia.
Näitä edellämainittuja järjestöjä on edelleenkin perustettava ja niiden toimintaa pyrittävä viemään eteenpäin ja kehittämään viime puoluekokouksen päätösten mukaisesti.
Lähimmiksi tehtäviksi näiden järjestöjen organisoimisessa ja niiden toiminnan edelleen kehittämisessä hyväksyy konferenssi seuraavaa:
1. Vaalijärjestökoneistoa on edelleen kehitettävä, mutta koetettava viedä sitä eteenpäin työpaikoille ja kyliin perustettavien vaalikomiteain ja kaupunkia tai maalaiskuntaa käsittävien vaalineuvostojen pohjalla. Työpaikoista ja kylistä voidaan vaalineuvostoon lähettää edustajia siinäkin tapauksessa, ettei vakinaista komiteaa ole toiminnassa.
Täten kehitetään nykyistä systeemiä osin parantamalla voimakas työväen ja pienviljelijäin liittoa kannattava vaalijärjestö.
Tämän vaalijärjestön pääasiallisempana tehtävänä tulee olla edelleenkin vaaleihin osanoton järjestäminen, varojen keräys vaalitoiminnan hyväksi, vaalitoimintapropagrandan harjoittaminen, eduskuntaryhmän toiminnan tunnetuksi tekeminen valitsijain kokousten järjestämisen kautta, työväen sanomalehtien ja kirjallisuuden levittäminen, jopa opintotoiminnan järjestäminenkin sellaisille paikkakunnille, missä ei tätä tehtävää varten ole erityisiä järjestöjä.
2. Työpaikkojen toveriseurojen perustamista on tehostettava ja ennenkaikkea juuri sellaisilla työpaikoilla, joissa ei vielä minkäänlaista järjestettyä toimintaa ole olemassa.
Toveriseurojen toiminta-alaan kuuluu yhteiskunnalliset, mutta myöskin poliittiset kysymykset, lähinnä omaa työpaikkaa koskevat, mutta myöskin yleisemmät. Tämä ei koske sellaisia kysymyksiä, jotka kuuluvat vaan ammatillisten järjestöjen päätehtäviin eikä vaalitoimintaan osaaottamista, paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa toveriseuran jäsenet ilman suurempia erimielisyyksiä voivat kannattaa työväen ja pienviljelijäin liittoa. Muissa tapauksissa työpaikan työläiset lähettävät edustajansa paikalliseen vaalineuvostoon ilman toveriseuran mahdollista päätöstä.
3. Työväen kirjallisuusseuroja ja sanomalehtien levittämistä edistäviä yhdistyksiä on pyrittävä tarmokkaasti perustamaan niin laajalle kuin mahdollista. Päämääränä tulee olla kirjallisuusseuran perustaminen jokaiseen kylään.
Paitsi edellämainittuja tehtäviä, kuuluu kirjallisuusseurojen tehtäviin vielä ensitilalla opintotoiminnan järjestäminen, sanomalehtikirjeenvaihtajien kasvattaminen sekä kirjeenvaihdon järjestäminen työväen sanomalehtien kanssa.
4. Piiri- ym konferensseja on toimeenpantava entistä runsaslukuisimmilla paikkakunnilla kuin tähän asti, sillä niiden merkitys joukkojen toimintaan vetämisessä on huomattava.
5. Valtiollisten vankien huoltojärjestöä on edelleenkin kehitettävä viime puoluekokouksen päätösten mukaisesti. Tällä alalla saadut tulokset osoittavat, että sillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä suureksi joukkojärjestöksi, saavuttaa toiminta-alallaan huomattavia tuloksia ja vieläpä koota joukkoja muutakin vallankumouksellista toimintaa eteenpäin viemään.
Huoltoyhdistysten voimistuttamiseksi toimeenpantakoon erityisiä otteluja työpaikkojen työläisten joukkoliittymiseksi huoltoyhdistyksiin.
Vakinaiset huoltoyhdistykset harjoittavat laajempaa joukkotoimintaa kuin avustuskomiteat. Avustuskomiteat toimivat huoltoyhdistyksen apuna harjoittamassa avunkeräystoimintaa niillä paikkakunnilla, joissa komiteoilla on suuremmat mahdollisuudet kuin huoltoyhdistyksellä varojen hankkimiseen.
1. Konferenssi toteaa, että työläisnaisten edustajaliike on V:n puoluekokouksen päätöksen mukaan saatu alulle, ensi kädessä teollisuudessa työskentelevien työläisnaisten keskuudessa. Missä on nyt liikkeen ensi askeleet otettu, niin siellä od puolueen tarmolla vahvistettava ja lujitettava saavutettua tulosta. Edustajaliike on niillä seuduilla saatava säännölliseksi joukkotyöksi ja oikealla suunnalla kulkevaksi todelliseksi joukkoliikkeeksi, mutta ei vain aika-ajoittain ja erikoisten kamppanjoiden johdosta kokoontuvaksi naisten yleisiksi tai tilapäisiksi neuvottelukokouksiksi. Sellaisissa tilaisuuksissa tavallisimmin hyväksyttiin, kuten kokemus on osoittanut, pääasiallisimmin joukkopäätöslauselmia. Mutta ne eivät ole pysyvän vallankumouksellisen joukkotyön kokemuksiin perustuvia päätöksiä liikkeen edelleen kehittämiseksi ja laajentamiseksi joukkotyöksi, vaan ovat ne olleet jokapäiväisestä joukkotyöstä enemmän tai vähemmän irti olevia poliittis-agitatoorisia luonteeltaan. Myöskin edustajakokouksissa valittujen toimikuntien oma-alotteisuutta ja niiden ohjaavaa työtä odustajaliikkeessä on tehostettava entisestään. Niinikään edustajien työskentely työpaikoissa sekä heidän selostusvelvollisuutensa työpaikan työläisnaisille on saatava kehitetyksi jäykän muodollisesta velvollisuuden täyttämisestä elävään tietoisuuteen ja lannistumattomaan innostukseen perustuvaksi selostukseksi tehdystä konkreettisesta työstä. Samoin edustajakokouksissa käsiteltäväksi aiotut kysymykset on entistä suuremmalla huolella valittava, jotta ne mahdollisimman parhaimmalla tavalla vastaisivat työläisnaisten joukkojen jokapäiväisen elämän tarpeita ja vaatimuksia. Siten niiden avulla järjestymättömien naisten passiivisuus murrettaisiin ja aikaansaataisiin heissä aktiviteetin kohoaminen.
Liitteen laajentaminen vähemmän tärkeille teollisuus- ja tehdaspaikoille on tapahtuva PB:n päätöksellä. Sen toimeenpanoa varten on SB:n ja paikallisten puolue-elimien jo riittävän hyvissä ajoin ryhdyttävä valmistavaan agitatiotyöhön liikkeen tunnetuksi tekemistä varten, jotta liike alun alkaen juurtuisi oikealle tielle.
2. Edustajaliikkeen kokoukset on tähän asti pidetty joka kolmen kuukauden kuluttua. Saadun kokemuksen perusteella katsoo konferenssi kuitenkin tarpeelliseksi, että edustajien kokoukset on pidettävä vastedes vähintäin kerran kuukaudessa. Missä ei voida esim. riittävien toimintavoimien puutteessa pitää kokouksia kerran kuussa, niin pidettäköön sellaisissa tapauksissa kokoukset joka kahden kuukauden kuluttua.
Yleistä piiriä ja aluetta käsittäviä neuvottelukokouksia voidaan pitää joko kerran vuodessa tai kuuden (6) kuukauden kuluttua sekä myös tarpeen vaatiessa useamminkin.
3. Työpaikoilta valittujen edustajien lukumäärä ei vielä ole ollut edes puoltakaan edustajaliikkeen osanottajista, vaan ovat ne olleet vähemmistönä siinä. Liikkeen jatkaminen ja kehittäminen nykyisellä edustajapohjalla merkitseisi, että sen pääpaino ei olisi työpaikoilla, vaan erilaisissa järjestöissä. Kuitenkin puoluekokouksen päätös selvästi edellyttää, että edustajaliikkeen pääpaino on oleva työpaikoissa, eikä enemmän tai vähemmän ahtaalla tai leveämmällä pohjalla toimivissa järjestöissä. Konferenssi kehoittaa kaikkia puolueen jäseniä ja erikoisesti puolueen paikallisia johtavia elimiä päättävällä toiminnalla työntämään edustajaliikkeen pääpainon työpaikoille ja vähentämään erilaisten järjestöjen edustusta kokouksissa. Kuitenkin on tarkoituksenmukaista, että eri paikkakunnilta kutsutaan edustajia seuraamaan kokouksen kulkua, vaihtamaan kokemuksia ja saamaan uusia vaikutteita, joita edustajat voivat sitten omalla paikkakunnallaan käyttää edustajaliikkeen hyväksi.
4. Järjestymättömien työläisnaisten osanotto edustajaliikkeeseen on vielä ollut huomattavan vähäinen, kun taas (ammatillisesti ja valtiollisesti) järjestyneet työläisnaiset ovat olleet vahvana enemmistönä yleensä. Edustajaliikkeen kehittäminen nykyisessä kokoonpanossa merkitsisi siis, että se tulisi olemaan vain jonkunlainen sivu- tai rinnakkaisliike jo enemmän tai vähemmän jokapäiväiseen luokkataisteluun ja poliittiseen elämään osaaottavia työläisnaisia varten, mutta ei tulisi olemaan pääolemukseltaan poliittisesti lukutaidottomien tai vähemmin kehittyneiden työläisnaisten ensimäistä alkeellista kouluutusta luokkataistelua varten. Kuitenkin V:n puoluekokouksen päätös sisältää, että samalla kun edustajaliikkeen pääpaino on saatava työpaikkoihin, myöskin se on siellä juurrutettava järjestymättömien työläisnaisten keskuuteen. Sillä heidän keskuudessaan vallitsevan passiivisuuden murtamiseksi ja heidän vetämisekseen luokkataisteluun mukaan on edustajaliike tarkoitettu, eikä yksinomaan järjestyneitä työläisnaisia varten, jotka jo enemmän tai vähemmän ovat luokkataistelussa mukana. Tietenkin järjestymättömien mukaan vetäminen ei voi tapahtua ilman solun suorittamaa valmistavaa työtä valittaviin työläisnaisiin nähden edustajakokouksia varten. Päinvastoin solun on toimitettava etsintä sopivien henkilöiden valitsemista varten ja koetettava saada selville heidän vilpittömyytensä luokkataisteluliikettä kohtaan yleensä sekä se, että he eivät ole osoittautuneet olevansa enemmän sosdem johtajain kätyreitä (rehellisiä sosdem työläisnaisia on tietysti vedettävä mukaan) kuin ohranankaan palveluksessa olevia. Konferenssi alleviivaa V:n puoluekokouksen päätöksen tärkeyttä erikoisesti tässä kohdin, mikä koskee järjestymättömien mukaan vetämistä, koska se on oleellisimpia kohtia edustajaliikettä koskevasta päätöksestä, ja kehoittaa paikallisia puolue-elimiä herkeämättä työskentelemään ennakkoluulojen ja väärien käsityksien voittamiseksi, joita vielä jäsenistössä sekä puolueen lähimmässä ympäristössä on järjestymättömien naisjoukkojen vetämisen välttämättömyydestä ja tarpeellisuudesta edustajaliikkeeseen sekä suunnitelmallisen työn kautta kytkemään heidät entistä enemmän edustajaliikkeeseen. On pyrittävä vetämään heitä liikkeeseen siihen määrin, että he muodostaisivat edustajakokouksiin osaaottavista edustajista vähintäin puolet, ellei enemmistöäkin. Kuitenkin on tässä pidettävä silmällä sitä, että puolueen vaikutus ja johto on taattu, vaikka järjestymättömien edustajien lukumäärä muodostaisikin enemmistön kaikista osanottajista kokouksessa.
5. Perheenemäntien vetämiseksi luokkataisteluliikkeeseen ja puolueen vaikutuksen piiriin on eräillä seuduilla perustettu perheenemäntien vaaliyhdistyksiä. Konferenssi toteaa, että on ollut oikea tarkoitus a) saada ennen toimettomia naisia (perheenemäntiäkin, jotka asemansa tahtoo tehdä erikoisesti passiivisiksi ja takapajuisiksi) aktiivisiksi ja b) niiden kautta saada vedettyä liikkeeseen työläisnaisten suuria joukkoja. Tämän huomioonottaen konferenssi, vaikkakin toteaa, että mainitunlaisten järjestöjen perustaminen ei sisälly viime puoluekokouksen julkisia järjestöjä koskeviin päätöksiin, on sitä mieltä, että niitä puolue voi käyttää ja on niitä käytettäväkin erikoisesti vaaleissa, jolloin ne voivat varsinaisesti täyttää tehtävänsä, jota varten ne ovat pääasiallisemmin perustetutkin. Mutta konferenssi toteaa myöskin sen, että vaalijärjestösysteemissä on vanhan sosdem liikkeen sekä organisatoorista että metoodista vaikutusta. Tämä vaikutus voi vahvistuakin ja tulla päätyömuodoksi perheenemäntien keskuudessa, ellei edustajaliike pääse alkuun ja juurtumaan heidän keskuudessaan.
Päälinjana työssä perheenemäntien keskuudessa on V:n puoluekokouksen päätöksen mukaan edustajaliike. Siihen uomaan on pyrittävä vetämään kaikki, myöskin perheenemäntien vaalijärjestöt. Joskin perheenemäntien vaalijärjestöjä voidaan käyttää edustajaliikkeen alkuunsaamista varten, niin ne eivät kuitenkaan voi, rajoitetun tehtävän pohjalla toimien, muodostua edustajaliikettä korvaavaksi, sille rinnakkaisliikkeeksi tai sitä johtavaksi liikkeeksi, pitäen edustajaliikettä esim. vaaliyhdistysten reservijoukkona, vaan on edustajaliike oleva ja muodostuva johtavaksi liikkeeksi perheenemäntien keskuudessa. Konferenssi kehoittaa puolueen jäseniä ja erikoisesti paikallisia johtavia puolue-elimiä järjestämään perheenemäntien edustajaliikettä ensi kädessä niillä seuduilla, missä teollisuudessa työskentelevät työläisnaiset on jo vedetty edustajaliikkeeseen. Perheenemäntien edustajaliikkeen järjestäminen on tapahtuva V:n puoluekokouksen päätöksen pohjalla. Sen mukaan on perheenemäntien kokous muodostuva tilaisuuteen saapuneista perheenemännistä kuin myöskin perheenemäntien vaaliyhdistyksen jäsenistä. Viimeksimainitut eivät kuitenkaan edusta järjestöänsä, vaan ovat perheenemäntinä, edustajina, kuten toisetkin kokoukseen tulleet perheenemännät. Varsinaisina edustajina perheenemäntien kokouksissa ovat: a) perheenemännät; b) teollisuudessa työskentelevien työläisnaisten edustajaliikkeen edustajat; c) muut paikalliset yhdistykset ja osastot sekä mahdollisesti lähimmiltä maaseutupaikoilta kutsutut edustajavieraat.
6. Edustajaliike on säilytettävä muodollisesti riippumattomana sekä ammatillisiin että poliittisiin legaalisiin järjestöihin nähden. Samoin eivät legaaliset järjestöt voi edustajaliikettä alistaa muodollisesti johtonsa alle. Mutta tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että edustajaliikkeen ja legaalisten järjestöjen väliset suhteet olisivat puolueettomat tahi että ne asettuisivat toisiaan vierovalle kannalle. Suhteita on tosiasiallisesti pyrittävä pitämään läheisinä. Se toteutetaan sen kautta, että legaaliset järjestöt antavat kaikkea apuansa edustajaliikkeen kokouksia varten esim. kokoushuoneen hankkimisessa yms., mikä liikettä edistää, sekä edustajainsa kautta ottavat osaa edustajaliikkeeseen.
Puolue tosiasiallisesti johtaa ja vaikuttaa liikkeessä jäsentensä kautta.
7. Edustajaliikkeen järjestäminen maaseudulla on tapahtuva V:n puoluekokouksen päätöksen pohjalla. Konferenssi varoittaa puolueen paikallisia elimiä ryhtymästä edustajaliikettä järjestämään koko alueen tai piirin mitassa, vaan ensi kädessä vain alueen tai piirin kaikkein tärkeimpiin maaseutupaikkoihin. Ja siellä on liikettä pyrittävä järjestämään ensin maaseudun proletaarinaisten keskuudessa.
Alunalkeet edustajaliikkeen järjestämiseksi talonpoikaisnaisten keskuuteen on toteutettava V:n puoluekokouksen päätöksen mukaan.
Lähimpinä tehtävinä konferenssi pitää seuraavia:
1) että puolueen on voitettava jäsenistönsä sekä puolueen lähellä olevien työläisten keskuudessa vallitsevat ennakkoluulot ja väärät käsitykset työläisnaisten luokkataisteluun osanoton väheksymisestä ja saatava työ naisten keskuudessa bolshevistiselle pohjalle;
2) että edustajaliike on juurrutettava työpaikkoihin sekä saatava se säännölliseksi ja todelliseksi joukkoliikkeeksi teollisuusaloilla, missä nyt edustajaliikkeen ensi askeleet on jo otettu tai lähiaikoina saadaan liike alulle;
3) että järjestymättömien työläisnaisten osanotto edustajaliikkeeseen on huomattavasti saatava lisääntymään entisestään;
4) että edustajaliike sekä perheenemäntien keskuudessa että maaseudulla on järjestettävä V:n puoluekokouksen ja tämän konferenssin päätösten pohjalla.
Konferenssi toteaa, että V:n puoluekokouksen päätös työstä osuustoiminnan alalla on oikeaan osunut ja siinä määritellyt suuntaviivat tarkoituksenmukaiset. Päätösten toteuttamista on vaan jatkettava. Siihen velvoittavat saavutetut tuloksetkin, ottaen huomioon, että puolueen työ tällä alalla on saatu vakavammalle perustalle, kyetty luomaan pohja, jolta voidaan ponnistaa eteenpäin, sekä tarkoituksenmukaisesti laajentaa ja syventää työtä, joka lähimmällä kaudella on edessä.
Konferenssi pitää välttämättömänä uudelleen teroittaa mieliin, että osuustoiminnan alalla tehtävässä työssä opposition vaatimukset ovat asetettavat kunkin hetken tarpeiden perustalle ja niiden kautta vedettävä työtätekeviä joukkoja vallankumouksellisen taistelun poliittisten tunnusten puolelle ja toimintaan niiden puolesta. Täten voidaan syövyttää proletaarinen taisteluhenki suurten kuluttajajoukkojen keskuuteen ja siten johtaa jo verrattain huomattavaa oppositiota kuluttajain osuuskauppaliikkeessä yhä suurempiin saavutuksiin.
Työn tehokkuuden ensimmäisenä edellytyksenä on, että osuustoimintatyö kiinteästi yhdistyy yleiseen puoluetyöhön, koska vain puolue-elimien kiinteän johtajaosan kautta voidaan saavuttaa jatkuvaa menestystä tälläkin alalla.
Käytännöllisessä työssä saavutetut kokemukset oikeuttavat ja kehoittavat laajentamaan niiden kysymysten piiriä, joille työ osuustoiminnan alalla on suunnattava. Paitsi viime puoluekokouksen nimenomaan mainitsemia kysymyksiä on joukkojen kasvattamiseksi ja mukaanvetämiseksi esitettävä osuustoimintatyössä yhä enemmän sellaisia kysymyksiä, jotka koskevat suurten joukkojen jokapäiväistä elämää. Sellaisina voidaan mainita:
1. Kuluttajain välttämättömäin jokapäiväisten kulutustavarain hintojen alentamiseksi on käytävä jatkuvaa kamppailua ja siinä taistelussa kiinnitettävä huomiota mm joukkokulutustavarain rahtialennusten aikaansaamiseen kuljetuslaitoksen alalla. On jatkettava kamppailua kulutusosuustoimintaliikkeiden verovapauden puolesta. Edelleen on tulleilla nylkeminen suuria kuluttajain joukkoja ankarasti rasittava ja välttämättömäin tavarain hintoja kohottava ja siis realipalkan huomattava alentaja. Kun nyt uuden tullitariffin laatiminen on päiväjärjestyksessä, niin on entistä tarmokkaammin tässä kysymyksessä valistettava suuria kuluttajajoukkoja ja nostettava niitä taisteluun kapitalistien veroriistoa vastaan.
2. Jotta osuuskaupat saataisiin kiinteämpään yhteyteen proletariaatin vallankumouksellisen taistelun muun rintaman kanssa, on edelleen jatkettava tarmokkaasti propagandatyötä siihen suuntaan, että osuuskaupat todella tukisivat proletariaatin taloudellisia taisteluja. Tässä suhteessa olisi aikaansaatava sopimuksia osuuskauppain ja ammattiliittojen kesken, jollaista jo ainakin yhdellä paikkakunnalla on ollut todettavissa. On päästävä yhä läheisempään keskinäiseen kosketukseen hyvän yhteyden rakentamiseksi osuuskauppain ja paikallisten ammatillisten keskuksien kanssa. Vaikkakaan ei vielä heti päästäisi molemminpuoliseen edustukseen, niin on tämä kysymys jo nyt otettava päiväjärjestykseen.
On itsestään selvää, että osuusliikkeiden tulee taata työläisilleen suotuisat työehdot ja että myöskin osuustoiminnallisten laitosten työläisten ammatillisen järjestymisen vaatimusta on jatkuvasti pidettävä esillä niin, että se lähiaikoina syöpyisi siinä määrin yleiseen tietoisuuteen, etteivät sosdem. johtajatkaan tässä kysymyksessä enää kieroilla voisi. Vasemmistolaisten työläisten työhönottamista osuusliikkeisiin on solujen ja fraktiain tuettava, noskelaisjohtajain vieroksuvasta suhtautumisesta huolimatta.
3. Osuuskaupallisten keskusjärjestöjen julkaisemiin sanomalehtiin ja kirjallisuuteen ei vasemmisto-oppositio ole sanottavasti vielä ollenkaan voinut vaikuttaa. Sisällöltään ovat ne poikkeuksetta olleetkin reformistien tarkoituksia palvelevia. Mainitusta syystä on tähän entistä enemmän huomiota kiinnitettävä sekä keskuksissa että paikkakunnilla. Enemmän kuin tähän asti on vasemmistolehdissä arvosteltava julkaistua osuustoimintakirjallisuutta, samoin sanomalehtiä, selostamalla ja arvostelemalla niiden sisältöä ja siten herättäen kuluttajain joukoissa vastustushalua reformistista kirjallisuutta ja sanomalehtiä vastaan; eräissä tapauksissa voi vastustus pukeutua selvän kirjallisuus- ja sanomalehtiboikotin muotoon. KK:n hallintoelimissä olevien vasemmistolaisten tehtäväksi on asetettava entistä tarmokkaammin työskennellä siihen suuntaan, että kulutusosuusk. Keskusliiton julkaisemaan kirjallisuuteen ja sanomalehtiin nähden vasemmiston vaikutus saataisiin tehokkaammaksi.
4. Konferenssi toteaa, että suoritetusta työstä huolimatta eivät osuustoiminnalliset liikkeet ole osoittaneet sanottavaa huomaavaisuutta poliittisten vankien ja puna-orpojen avustamiseksi. Kysymykseen on jatkuvasti huomiota kiinnitettävä. Kysymyksessä osuuskuntain yhteistoiminnasta valtiollisten vankien huoltoyhdistysten kanssa on osuuskunnissa olevain solujen ja puoluefraktiain toimittava niin, että tähän asiaan saataisiin kiintymään suurten joukkojen huomio ja saavutettaisiin konkreettisia tuloksia. Samanlaista yhteistoimintaa on osuuskauppafraktiain aikaansaatava työttömäin ja heidän valitsemainsa komiteain kanssa, jotta työttömäin taloudellista tukemista voitaisiin osuustoiminnallisten laitosten puolelta tehostaa ja avustaa. Osuuskauppain pitäisi, yhdessä työttömäin kanssa, kääntyä kuntain ja valtion puoleen esim. korottomain lainain saamiseksi joko leipomojen perustamiseksi tai työttömille tavarain jakelun helpottamiseksi työttömyystilanteissa.
5. Osuustoimintaliikkeessä tehtävässä työssä on lähimmän ajan kuluessa alettava entistä enemmän suunnata työtä osuustoiminnassa olevain joukkojen vetämiseksi poliittiseen taisteluun. Viime talvena käydyssä kamppailussa ammatillisen liikkeen yhtenäisyyden puolesta eivät osuustoiminnalliset järjestöt toimineet ollenkaan. Tämä on puutteellisuus, joka on saatava poistettua, sitäkin suuremmalla syyllä, koska ammatillisen liikkeen yhtenäisyys on jatkuvasti uhan alaisena. Paitsi tätä on osuustoimintaväki saatava järjestöjensä kautta taistelemaan myöskin sodan uhkaa, fasismia, valkoista terroria ja luokkatuomioita jne vastaan, osoittaen ja selvittäen kuluttajain joukoille, ettei osuuskauppaliike voi olla erillinen eikä sivussa työväen yleisestä poliittisesta taistelusta. Mainittujen kysymysten perusteella voidaan kohottaa osuustoimintaväen aktiviteettia yleisessä luokkataisteluliikkeessä, sen sijaan kun se tähän asti on sosdem johtajain toimesta tyyten pysytetty sivussa ja passiivisena.
6. Konferenssi edelleen toteaa, että viime puoluekokouksen päätös yhteyden solmiamiseksi pienviljelijäin osuusliikkeiden kanssa ei ole kuluneena toimintakautena edistynyt sanottavasti ollenkaan. Pitäen erittäin tärkeänä tämän yhteistyön, velvoittaa konferenssi solujen ja fraktiain erittäinkin maaseudun osuuskaupoissa, kiinnittämään tähän entistä suurempaa huomiota ja löytämään keinot vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi.
7. Osuuskauppajärjestöjen kauppasuhteiden kehittämisessä SSSR:n kanssa ei myöskään ole päästy sanottaviin tuloksiin. On välttämätöntä jatkaa kamppailua kauppasuhteiden aikaansaamiseksi molempien maiden osuuskauppaliikkeiden kesken.
8. Työssä naisten keskuudessa heidän vetämisekseen mukaan poliittiseen toimintaan osuuskauppaliikkeissä tehtävän työn kautta on ollut huomattavissa huomattavaa edistystä. Työläisnaisten edustajaliikkeen kautta on jo saatu kiinnitettyä työläis- ja talonpoikaisnaisten huomiota tähän kysymykseen. Konferenssi velvoittaa edelleen jatkamaan alettua työtä ja seuraamaan osuuskauppaliikkeen kehitystä ja yhdistämään edustajaliikkeessä esitettävät vaatimukset niiden kysymysten yhteyteen, jotka parhaiten vastaavat päivän tarpeita.
9. Erikoisesti teroittaa konferenssi solujen ja fraktiain mieliin, lähintäaikaa silmällä pitäen, että osuuskauppain syys- ja kevätkokouksiin on fraktiain hyvissä ajoin valmistauduttava niissä esille tulevien asioiden varalta. Osuuskauppain voittovarojen jakoa koskevan kysymyksen esillä ollessa on esitettävä poliittisten vankien ja puna-orpojen avustuskysymykset, samoin työttömien avustamista koskevat kysymykset ja muut voittovaroja koskevat kysymykset sekä osuuskauppain lehti-ilmoitusten antaminen vasemmistolehdille ym. Näiden kysymysten yhteydessä voidaan paljastaa ja selvittää porvarillisen yhteiskunnan luokkaluonnetta ja propageerata osuustoimintaväkeä taisteluun riistäjiä ja noskelaisjohtajia vastaan.
Samoin on ajoissa otettava huomioon hallintojen jäsenehdokkaiden huolellinen asettelu ja etukäteen sopivalla tavalla heidän tunnetuksi tekemisensä. Samoin kuin hallinnon jäsenehdokkaiden, on myöskin piiriliittojen kokouksiin valittavien edustajien valinnan suhteen meneteltävä samalla tavalla. Tämä koskee varsinkin niitä osuuskauppapiirejä, joissa vasemmistolaisten vaikutus on tähän asti ollut erittäin heikko. Puolueryhmän on muutenkin kokouksiin valmistauduttava siellä asianmukaisella tavalla esittäen kysymyksiä, kuten esim. tulliverotuksesta, osuuskauppain verotuksesta, jäsenmaksujen korotuksista ja »Kuluttajain Lehden» arvostelusta, paljastaen noskelaisten petturuuden sekä niiden osuuskauppaliikkeen varoilla harjoittaman leveilyn ja tuhlailun, josta osoituksena ovat mm monet porvarillisiin maihin suunnatut edustajistot lukuisine osanottajineen, sen sijaan, että Neuvosto-Venäjää on jotenkin tyyten kartettu.
10. Yleisten kamppailujen aikana, kuten suuren työtaistelun, työttömyyden tai jonkun tärkeän poliittisen kysymyksen ratkaisun lähetessä on puolueryhmien vaikutettava ylimääräisten osuuskuntakokousten aikaansaamiseksi ja niissä esitettävä hetken kysymykset, ennen kokousta huolellisesti varustautuen ja valmistautuen.
11. Osuuskauppapiiriä koskevien asioiden välitön johto on puolueen piiri komiteain velvollisuutena. Piirikomitean on johdettava piirin alueella osuuskaupoissa tehtävää työtä, kuin myöskin oma-alotteisesti huolehdittava osuuskauppain piiriliittojen kokouksista ja siellä esille tulevista asioista suotuisten päätösten läpiajamiseksi. Tärkeätä on, että varsinkin edustajain valintaan KK:n hallintoon tulee kiinnitettyä riittävä huomio.
12. Koko maata käsittävän SB:n alaisen puolueen osuustoiminta jaoston tehtävä on viime aikoina vakiintunut ja kehittynyt, mutta on siinä vielä toivomisen varaa. Konferenssi velvoittaa SB:n kiinnittämään jatkuvaa huomiota mainitun keskuksen työn voimistuttamiseen ja kiinteään yhteyteen SB:n kanssa. Koko maata käsittävän osuustoimintajaoston tehtävään kuuluu, paitsi että se johtaa käytännöllistä jokapäiväistä työtä, myöskin huolellisesti valmistautuu Kulutusosuuskuntain Keskusliiton, OTK:n, »Kansan» ja »Tulenturvan» vuosikokouksiin sekä siellä esille tulevien asiain käsittelyyn ja päätösten tekoon.
13. Vielä teroittaa konferenssi osuustoimintajaoston mieleen yhteistyön aikaansaamista pienviljelijäin osuuskauppaliikkeiden kanssa. On tutkittava, millä tavalla esim. tavarain vaihto osuuskauppain ja pienviljelijäin osuuskauppaliikkeiden välillä aikaansaataisiin molempia tyydyttävällä tavalla tapahtuvaksi, ja sitä tietä pyrittävä vetämään pienviljelijäin osuuskuntia puolueemme vaikutuksen alaisiksi.
Edelleen on jaoston oltava hyvässä yhteistyössä naisten edustajaliikettä johtavien elimien kanssa niin, että edustajaliikkeessä esille tulevat osuustoimintaa koskevat kysymykset olisivat etukäteen sovittuja, jotta hyvä yhteistulos saataisiin kummallakin työalalla ja siis kamppailut muodostuisivat mahdollisimman edullisiksi koko puolueelle.
14. Tälläkin työalalla konferenssi painostaa tiedotusvelvollisuutta. Tässä suhteessa on saatava aikaan jyrkkä käänne parempaan.
SKP:n konferenssi toteaa, että Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton työ on viimeisen puoluekokouksen jälkeen huomattavasti edistynyt. Sen organisatio on lujittunut. Jäsenmäärä ei tosin ole vielä riittävästi kohonnut, johtuen solujen pienuudesta ja siitä, ettei puoluekokouksen ohjeiden mukaisesti olla tarpeeksi kiinnitetty huomiota fraktiain perustamiseen legaalisen nuorisoliikkeen sisälle. Suurena heikkoutena on se, että olemassa olevat perusjärjestöt ovat suurimmalta osaltaan alue- eikä työpaikkasoluja.
Ne tehtävät, jotka viimeinen puoluekokous Suomen Kommunistiselle Nuorisoliitolle asetti, jäävät edelleenkin voimaan ja alleviivaa konferenssi varsinkin liiton organisatoorista lujittamista. Näiden tehtävien täyttämiseen on nyt liiton kaikki voimat kiinnitettävä ja puolueen on tässä suhteessa liittoa entistä tarmokkaammin autettava, jotta liiton solu- ja jäsenmäärä tämän vuoden kuluessa saadaan tuntuvasti lisättyä.
Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton on nyt, kun Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto on lakkautettu, kiinnitettävä erikoista huomiota joukkojen keskuudessa suoritettavaan työhön. Tässä on käytettävä hyväksi jo olemassa olevia legaalisia työväenjärjestöjä, varsinkin ammatillisia, urheilu- ja raittiusjärjestöjä, jotka liiton fraktiain kautta on vedettävä mukaan työhömme. Liiton fraktiain perustamiseen näiden sisälle on nyt kiinnitettävä erikoista huomiota. Joukkotyön, mutta varsinkin nuorison taloudellis-ammatillisen työn lujittamiseksi on säännöllisesti, erikoisesti kuitenkin suurten palkkaliikkeiden johdosta, järjestettävä työtätekevän nuorison konferensseja, joissa nuorison taloudellinen tila ja järjestyminen otetaan keskustelun alaiseksi ja ajetaan liittomme taholta Kommunistisen Nuoriso-Internationalen taloudellis-ammatillista työtä vastaavia päätöksiä läpi sekä muutenkin kiinnitetään nuorisojoukkojen huomiota luokkataistelun välttämättömyyteen oikeuksiensa puolustamiseksi.
Työtä maalaisnuorison, mutta varsinkin maatyöläis- ja pientalonpoikaisnuorison keskuudessa, on liiton taholta alettava voimaperäisesti tehdä. Tässä on käytettävä hyväksi, paitsi illegaalisen liiton omaa organisatiota, jo olemassa olevia tai perustettavia legaalisia nuoriso- ja muita työväen luokkajärjestöjä. Maalaisnuorison konferenssit, joissa maalaisnuorison päivänkysymyksiä pohditaan, ovat oivallinen keino maaseudun työtätekevän nuorison vetämiseksi liittomme vaikutuspiiriin.
KNL:n on pidettävä huolta siitä, että vallankumoukselliseen työhön sopivat rekryytit lukuisasti sidotaan ja koulutetaan solujen työhön joukko-osastoissa. Samoin on liiton sotilastyöntekijäin huolehdittava palveluksesta vapautuvien solujen jäsenten ja organisaattorien kiinnittämisestä työhön nuorisoliiton tai puolueen linjalle.
Liiton äänenkannattajaa, Nuorta Kommunistia, on saatava ilmestymään kaksi numeroa kuukaudessa ja vastaamaan enemmän joukkolehden tarpeita.
Sosialistista Nuorisoliittoa vastaan nostettua oikeusjuttua on käytettävä edelleenkin hyväksi laajan joukkoliikkeen aikaansaamiseksi nuorison järjestöoikeuksien puolustamiseksi ja on tähän liikkeeseen vedettävä mukaan sekä ammatilliset että muut työväen lnokkajärjestöt.
Kaikilla paikkakunnilla, etenkin siellä, missä Suomen sosialistisen Nuorisoliiton järjestöjä on hajoitettu tai hajoitetaan, on perustettava uusia työläis- ja talonpoikaisnuorison laajoja joukkojärjestöjä, joiden ohjelmana on nuorison taloudellisten ja kulttuurivaatimusten edustaminen sekä vissin poliittisen toiminnan harjoittaminen...
Uusien järjestöjen organisatio rakennetaan kahta linjaa myöten: työpaikoittain, työpaikkojen nuorison klubit (useampiakin työpaikkoja voi kuulua yhteen klubiin) ja alueittain, paikallisosastot, opintokerhot, retkeily-yhdistykset ym sellaiset. Niiden toimintaa johtaa illegaalinen liitto salaisten fraktiainsa kautta.
Nyt jo olemassa olevia opintokerhoja on laajennettava ja lujitettava. On myöskin täydellä tarmolla pyrittävä perustamaan »Liekin» levitys- ja tilaajakerhoja (kutsumalla kokoon tilaajien, levittäjien ja kirjeenvaihtajien kokouksia).
Vasemmistolehden nuoriso- ja maalaisnuorisokirjeenvaihtajien verkko on laajennettava ja edelleen kehitettävä niin, että siitä kehittyy voimakas ja laaja liike julkisen vallankumouksellisen nuorisotyön tueksi.
Ensisikoina on siis ensi kädessä tällä tavalla lujitettava paikallista työtä kaikilla tärkeimmillä seuduilla. Keskitetyn legaalisen nuorisoliiton perustamista ei tällä kertaa ole huomattava. Mutta sitä pontevammin on rakennettava nuorison paikallisjärjestöjä lujalle pohjalle.
Kaikki viimeisen puoluekokouksen puolueellemme urheilukysymyksessä asettamat tehtävät ovat edelleenkin puolueemme edessä. Iskutehtävänä lähintä aikaa varten tulee olla seuraavat:
1. Johdon valloittaminen meikäläisten käsiin TUL:n piiri- ja aluekomiteoissa sekä seurojen johtokunnissa, jotta tulevassa liittokokouksessa johto liittotoimikunnassakin saataisiin meikäläisten käsiin.
2. Kaikenlaisen luokkasovinnon ja yhteistoiminnan vastustaminen porvarillisen urheiluliiton ja sen alaisten seurojen kanssa.
3. Punaisen Urheilu-Internationalen yhteisrintamapolitiikan edelleen ajaminen TUL:ssa. Opposition on erikoisesti pidettävä huolta siitä, että TUL:n liittotoimikunta painostaa Luzernin Urheilu-Internationalen johtoa täyttämään Punaisen Urheilu-Internationalen vaatimukset erikoisen yhteyskonferenssin koollekutsumiseksi.
4. V. 1927 Helsingissä pidettävät Luzernin Internationalen kongressi ja kansainväliset kilpailut on oppositiomme erikoisella huolella valmistettava ja toimittava niin, että niihin molempiin kutsutaan myöskin Punaisen Urheilu-Internationalen sektsiot. Näiden tilaisuuksien kautta on voimakkaasti tuotava julki Suomen työläisurheilijoitten vakava tahto urheiluliikkeen kansainvälisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi.
5. Opposition on edelleen painostettava sitä, että llittotoimikunta entistä voimaperäisemmin pitää yllä yhteistyötä Venäjän työläisurheilijoitten, Skandinavian maitten ja muiden Punaisen Internationalen sektsiain kanssa.
0. Tuleva liittoneuvoston kokous on niin meikäläisten taholta valmistettava, että se asettuu näitä toimenpiteitä puolustamaan.