1. Kuka sinä olet?
— Minä olen työmies.
2. Mitä sinä työmiehellä tarkotat?
— Työmies on jokainen, joka tekee yhteiskuntaa hyödyttävää työtä tahi yhteiskunnalle hyödyllistä palvelusta.
3. Täytyykö jokaisen ihmisen tehdä työtä, tullakseen pidetyksi hyödyllisenä yhteiskunnan jäsenenä?
— Ei, harvalukuinen vähemmistö anastaa itselleen suurimman osan työnteoksista voitto-osinkojen, korkojen, kohtuuttomien palkkojen ja eläkkeiden muodossa. Tämä vähemmistö pitää itseään ihmiskunnan hyödyllisimpänä osana.
4. Miksi sinä pidät sitä ajatusta vääränä?
— Sentähden, että minun mielelestäni on jokaisella luonnollinen oikeus nauttia tulokset omasta mutta ei toisen työstä.
5. Kuka nauttii toisten työntuloksia?
— Työnostaja, kapitalisti, jokainen, joka nauttii etuja toisten työstä.
6. Etkö sinä sitte pidä työnostajan, kapitalistin ja virkamiehen toimintaa työnä?
— Kyllä, monet mainitsemistasi tekevät työtä ja yhteiskunnalle hyödyllistä palvelusta, mutta antaako se heille oikeuden anastaa toisten työn hedelmiä?
7. Kuinka joku voi toisten työstä hedelmät ottaa?
— Siten, että kaikki tuotantovälikappaleet, maat, kaivokset, koneet, työaseet ja raakatavarat ovat pienen kapitalistijoukon hallussa, jotka, saadakseen näistä välikappaleista voittoa, ostavat niiden ihmisten työvoiman, jotka eivät mitään omista, mahdollisimman alhaisesta hinnasta. Tämä hinta on työpalkka, joka ei koskaan saa nousta niin kalliiksi, että se kuluttaisi kapitalistin voiton, vaan ei se myöskään saa pitemmäksi ajaksi painua niin alas, ettei se korvaisi uuden työvoiman kasvatuskustannuksia.
8. Mitä kustannuksia on työvoiman kasvatuksesta?
— Niihin kuuluu kaikki, mikä on välttämätöntä palkkatyömiehen elämän ylläpitämiseksi ja hänen sukunsa lisääntymiseksi. Mutta kun elantokustannukset riippuvat elintavoista, niin vaihtelevat palkat paikkojen ja aikojen mukaan. Työmiesten työnsuuruus, se on työkyky, on kuitenkin yleensä korkeampien palkkain arvoinen; muuten perustaisivatkin kapitalistit liikkeensä yksinomaan sellaisille seuduille, joissa työmiesten elantokustannukset olisivat alhaisimmat.
9. Työmiesten tarvitsee niinmuodoin omistaa ainoastaan kalliimmat elintavat saadakseen palkkansa korkeammiksi?
— Jos työmiehet olisivat yksimielisiä ja esiintyisivät päättäväisesti, voisivat he estää kapitalisteja heidän elinehtojansa alentamasta. Palkkaa ei kuitenkaan voida nykyisissä oloissa kohottaa niin ylös, että työnostajan tahi kapitalistin voitto joutuisi vaaraan. Tarvitaan uusi yhteiskunta, toisille perusteille rakettu kuin nykyinen, jotta työn koko tulos, sitte kun siitä ensin on vähennetty, mitä tarvitaan heikkojen ylläpitämiseksi ja yhteisten, yhteiskunnallisten tarpeitten kustannukset y. m., lankeaisi niille, jotka työn tekevät.
10. Minkätähden koettavat työnostajat hajoittaa työmiehiä ja estää heitä yhdistymästä?
— Sentähden, että työmiesten yksimielisyys on ristiriidassa työnostajan etujen kanssa. Työväestön yhteenliittymistä koetetaan vastustaa kaikilla keinoilla: lakkosäännöillä, vuosikontrahdeilla, vainoamalla työmiesten »johtajia» j. n. e. Pääoman edut vaativat työvoiman saamista alhaisimmalla hinnalla, ja niin kauvan kuin työmiehet ovat erimielisiä, alentavat he toistensa palkkoja.
11. Millä tavalla?
— Kun ihmisellinen työvoima on muuttunut markkinatavaraksi, jonka hinnan määrää tarjonta ja kysyntä ja kun työvoimatavaran omistajan täytyy myydä se, ellei tahdo kuolla nälkään, mutta työnostaja, kapitalisti saattaa odottaa, niin on myyjä, työmies, pakkoasemassa.
12. Mutta sinun täytyy kuitenkin myöntää, että samassa ammatissa maksetaan erilaisia palkkoja ja että kunnollinen saa enemmän kuin taitamaton, ahkera enemmän kuin laiska?
— Kyllä, pääoma maksaa sille työmiehelle paremman palkan, joka ahkeruudellaan ja taitavuudellaan lisää sen voittoa; ja löytyy työmiehiä, jotka ponnistelevat itsensä kuoliaiksi, saadakseen pari penniä enemmän tunnissa. Sellaiset ovat pääoman suosikkeja. Mutta pääoman ja työn välisiin suhteisiin eivät poikkeustapaukset mitään vaikuta.
13. Tiedätkö myöskin, että pääoma joskus antaa työmiehille osan voitosta?
— Sen tiedän aivan hyvin. Se on sukkela kapitalistinen koukku, jolla koetetaan kiihottaa työmiehiä suurempiin ponnistuksiin, pääoman voiton moninkertaisesti kasvattamiseksi. Pieni palkankorotus, jonka työmies siten voi saavuttaa, ei ole laisinkaan oikeassa suhteessa hänen työvoimansa nopeampaan kulutukseen.
14. Sanoit että tuotantovälikappaleet ovat kapitalistien hallussa, mutta etkö tiedä, että myöskin työmiehet omistavat koneita ja työaseita, joitten avulla he elatuksensa ansaitsevat. Muistutan sinua ainoastaan ompelukoneesta. Onko ompelukoneen omistaja kapitalisti?
— Jos ompelukoneen omistaja itse sitä käyttämällä ansaitsee sen avulla elatuksensa, kuten esimerkiksi räätäli, niin on hän työmies, eikä kapitalisti. Jos sitävastoin ompelukoneen omistaja antaa sen toisten käytettäväksi, saadakseen itse voittoa heidän työstään, niin silloin on hän kapitalisti.
15. Millä tavalla tuotantovälikappaleiden omistaja saa oikeudetonta etua toisten työstä?
— Hän ei maksa heille palkkaa koko siitä ajasta, jonka he ovat työskennelleet.
16. Selitä se esimerkillä.
— Työnostaja N. N. perustaa jalkinetehtaan. Hän vuokraa tehdashuoneiston, ostaa koneita, työkaluja ja raaka-aineita, sekä hankkii 20 työmiestä, joille hän maksaa osittain päivä- ja viikkopalkan, osittain urakan mukaan. Otaksukaamme, että herra N. N. on harvinaisen hyväntahtoinen mies eikä tunne laisinkaan yliarvon syntymisen lakeja. Hän tietää ainoastaan, että hänen hankkimansa työmiehet voivat käsillä olevilla koneilla ja työaseilla valmistaa kaksikymmentä paria saappaita kuudessa tunnissa ja hän päättää sen vuoksi ottaa käytäntöön kuusituntisen työpäivän, koska hän luulee liikkeensä kattattavan, jos sen tuotanto on kaksikymmentä paria saappaita päivässä. Hän laskee seuraavalla tavalla:
| Työpalkka 20:nelle työmiehelle à 3 m. | Smk. 60:— |
| Raaka-aineet, koneitten kuluminen, pääoman korko ja muut kustannukset | Smk. 80:— |
| Valmistuskustannukset 20:nestä parista saappaita | Smk. 140:— |
| eli 7 markkaa pari. | |
Hän tahtoo tietysti ansaita liikkeellään ja määrää siis 9 markkaa saapasparin hinnaksi, mutta huomaa kauhukseen, että toiset tehtailijat myyvät samallaisia saappaita 7:50:stä pari. Eräs ystävä huomauttaa nyt hänelle, että toiset tehtailijat teettävät työmiehillään 10-tuntisia ja pitempiäkin päiviä sekä neuvoo hänenkin tekemään samoin. Hra N. N. lisää nyt työajan 10-tuntiseksi ja huomaa nyt kuinka oikea viisaan ystävänsä neuvo oli. Nyt on lasku seuraava.
| Työpalkka 20:nelle työmiehelle à 3 m. | Smk. 60:— |
| Raaka-aineet y. m. 33:neen pariin saappaita | Smk. 132:— |
| Valmistuskustannukset 33:sta parista saappaita | Smk. 192:— |
Nyt maksaa jokainen saapaspari hänelle ainoastaan 5 markkaa 82 penniä 7 markan sijasta ja nyt voi hra N. N. myydä parin 7 markasta samoin kuin kilpailijatkin ja ansaitsee vielä sievoisen summan. Työmiehet olivat ennen valmistaneet ainoastaan noin saappaiden arvon, mutta nyt, tehdessään työtä 4 tuntia enemmän, tuottavat he yliarvoa, jota tulee hra N. N:n hyväksi.
17. Ovatko olosuhteet samallaiset myöskin pikkuteollisuudessa?
— Luonnollisesti! Räätäli, joka käyttää kisälliä ja oppilaita, joille hän maksaa ainoastaan tavallisen palkan, nauttii voittoa heidän työstään samoin kuin tehtailija, joka rikastuu työmiestensä työllä.
18. Mutta etkö tunne ollenkaan kapitalistin tai työnostajan tappion mahdollisuutta, vai etkö tahdo ottaa sitä huomioon?
— Sen minä kyllä tunnen tarpeeksi hyvin. Yksityisen työnostajan tappion mahdollisuus on usein hyvinkin suuri ja joskus hän menettää sentähden omaisuutensa, mutta meillä ei ole tekemistä yksilön kohtalon kanssa, vaan meidän tulee ottaa huomioon koko luokan yhteiskunnallinen toiminta. Kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä ovat kapitalistiluokka ja työväenluokka, työnostajat ja työnmyyjät vastakkain. Työnostajan tappion mahdollisuutta eivät työmiehet synnytä, vaan sen vaikuttavat yhteisesti monet muut kapitalistisen tuotantojärjestelmän aikaansaamat epäkohdat tai olosuhteet. Sitäpaitsi on tappionmahdollisuus suhteellisesti kovin pieni voitonmahdollisuuteen verraten; sen todistaa pääoman nopea kasvaminen kaikissa maissa.
19. Puhut kapitalistisesta tuotantojärjestelmästä, mitä se on?
— Tavarain valmistus- eli tuotantotapa, jossa valmistus- eli tuotantovälikappaleiden omistaja nauttii ylijäännöksen omaksi hyväkseen, ostettuaan työmiesten työvoiman käyvästä hinnasta, s. o. käytettyään sitä enemmän arvosta kuin hän siitä on maksanut.
20. Väität siis, ettei työnostaja maksa työmiehen työvoimasta sen täyttä arvoa?
— Työvoiman vaihtoarvo, samoin kuin muidenkin tavaroiden, riippuu sen valmistuskustannuksista. Mutta jollei työvoiman ostaja maksa siitä enempää, ei se ole hänen syynsä. Ei kukaan työnostaja tahi kapitalisti voi olla välittämättä taloudellisista laeista tahi niitä vastustaa. Sentähden minä huomautankin erityisesti, että se on järjestelmä, josta me kaikki olemme riippuvassa asemassa ja joka on muutettava. Kapitalistinen tuotantotapa pakottaa työmiehen, »kaiken arvon synnyttäjän», näkemään nälkää sill'aikaa kun työn tulokset alituisesti lisääntyvät.
21. Sanot, ettei työvoiman nylkemistä voida poistaa nykyisen järjestelmän vallitessa; minkälaisissa olosuhteissa se sitte voidaan poistaa?
— Työvoima saa oikean arvonsa vasta sitte, kun tuotantovälikappaleet eivät enää ole yksityistä vaan yhteiskunnallista omaisuutta. Yhteiskunnalla ei ole mitään etua jäsentensä oikeuksien polkemisesta, kun sitä vastoin yksityinen, niin pian kuin hän omistaa tuotantovälikappaleita, on siihen pakotettu, jollei hän tahdo vapaaehtoisesti luopua yhteiskunnallisesta asemastaan.
22. Mitä voivat työmiehet tehdä kiiruhtaakseen yhteiskunnallisen tuotantotavan täytäntöön saamista?
— Paljo! Ensiksi täytyy heidän kuitenkin oppia tuntemaan luokka-asemansa, kohota »luokkatietoisuuteen». Sen lisäksi täytyy heidän järjestäytyä ja astua luokkataisteluun sekä tehdä kaikki, minkä voivat, saavuttaakseen valtiollisen valta-aseman yhteiskunnassa.
23. Mitä on luokkatietoisuus?
— Se on yhteistunne jonkun kansanluokan keskuudessa, tieto sitä luokkaa yhteisesti rasittavista epäkohdista ja keinoista, joilla epäkohdat saadaan poistetuksi. Palkkatyömiehet saavuttavat sellaisen tietoisuuden opittuaan käsittämään taloudelliset vaikutussuhteet köyhyyden ja rikoksien, sairauden ja tietämättömyyden, rikkauden ja vallan, sivistyksen ja terveyden välillä ja että useimmat yhteiskunnalliset ja valtiolliset ilmiöt saavat alkunsa omistavien ja omaisuutta vailla olevien luokkien vastakohtaisuudesta.
24. Ovatko ainoastaan omaisuutta vailla olevat kansalaiset luokkatietoisia?
— Asian laita on melkein päinvastoin. Luokkatietoisuus on tunkeutunut paljoa syvemmälle omistavien luokkien keskuudessa, he toimivat sekä vaistonmaisesti, että itsetietoisesti kaikin tavoin luokkansa valta-aseman pysyttämiseksi ja vahvistamiseksi, kun sitä vastoin työväki ei ole tehnyt melkein mitään etujensa valvomiseksi.
25. Minkä tähden sinä sanot luokkataistelun ja valtiollisen vallan saavuttamisen olevan välttämätöntä?
— Sentähden, että luokkavallan välttämätön seuraus on luokkataistelu! Luokkavalta taasen voidaan poistaa ainoastaan siten, että työmiehet saavuttavat valtiollista vaikutusvaltaa ja käyttävät sitä hyväkseen. Taistelu on ratkaistava valtiollisella alalla, mutta sentähden ei siltä saa laiminlyödä ammattitaistelua, jolla myöskin on suureksi osaksi valtiollinen luonne.
26. Mitä pitäisi vallassa olevien luokkien vähintäänkin myöntää, jotta työmiehet saavuttaisivat kehittymisen mahdollisuuden valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa suhteissa?
— Ennen kaikkea pitäisi saada käytäntöön kaikki paperilla myönnetyt kansalaisoikeudet ja lain kautta turvata työmiesten yhdistymis-, kokous- ja puhevapaus kaikkia työnostajain hyökkäyksiä ja estämisyrityksiä vastaan, sekä myöntää työmiehillekin oikeus kirjallisuuden ja sanomalehdistön avulla etujaan valvomaan ja vielä lisäksi lyhentää työaika nykyisen kehityksen ja terveydellisten sekä sivistyksellisten vaatimuksien mukaiseksi. Mutta kaikkia näitä vaatimuksia työnostajat sokeasti vastustavat.
27. Miksi työnostajat vastustavat työajan lyhennystä?
— He pelkäävät yliarvon vähenevän. Olen jo sanonut, että työpäivä jakautuu kahteen osaan, työpäivän toisella osalla valmistetaan arvoa raaka-aineille ja työskennellään koneitten ja työaseiden kulumisen sekä työpalkan edestä, toisella osalla tuotetaan yliarvoa, voittoa kapitalistille. Kapitalistit pelkäävät, että lyhentäminen koskisi ainoastaan jälkimmäistä osaa. Todellisuudessa tulisi lyhennystä korvaamaan kehittyneemmät työtavat ja paremmat koneet sekä suurempi työn nopeus, joten työnostajain vahinko työajan lyhentämisestä jäisi sangen vähäiseksi ja useissa tapauksissa eivät he kärsisi siitä vahinkoa laisinkaan.
28. Vastustavatko kapitalistit myöskin muista syistä työajan lyhennystä?
— Vastustavat; he pelkäävät, että työmiesten suuremman vapauden seurauksena olisi suuremmat elämänvaatimukset, joten myöskin palkkoja täytyisi kohottaa. He pelkäävät myöskin, että työajan lyhennystä seuraisi »teollisuuden varajoukon» vähentyminen.
29. Mitä on teollisuuden varajoukko?
— Sen muodostavat työttömät, joitten luku samassa määrässä lisääntyy, kuin kapitalistinen tuotantojärjestelmä kehittyy. Siihen kuuluvat vielä lisäksi ne työmiehet, joita kapitalistit hankkivat yleisestä kehityksestä jälemmä jääneistä maanääristä, sekä myöskin naiset ja lapset, jotka ovat tyytyväisiä huonompaan ruokaan ja vaatteisiin sekä siis myöskin alhaisempiin palkkoihin kuin minä. Kaikkia näitä käyttävät kapitalistit palkanalentajina niitä työmiehiä vastaan, joilla sattuu olemaan työtä. Varajoukko kasvaa sitä suuremmaksi, jollei työpäivää lyhennetä.
30. Kuinka niin?
— Koska kapitalistinen tuotanto edellyttää vapaita markkinoita (ei sen sanan vanhassa ahtaassa merkityksessä, vaan laajemmin, käsittäen yleensä kauppaa ja kauppapaikkojakin) vieläpä korkeammalle kehittyneenä, maailmanmarkkinoita ja kun tuotanto ei ole järjestetty, niin syntyy teollisuudessa seisahduksia, joita synnyttää liika- eli ylituotanto, s. o. kun on valmistettu tavaroita enemmän kun voidaan saada kaupaksi. Silloin täytyy seisauttaa se teollisuusala, jota liika tuotanto koskee, ja silloin jää aina tuhansia, kymmeniä- ja satojatuhansia työmiehiä työttömäksi, joten ostokyky yhä enemmän alenee, epävarmuus lisääntyy ja pula leviää yhä laajemmalle synnyttäen yhä enemmän työttömyyttä. Sillä tavoin syntyvät rahapulat ja teollisuusseisahdukset. Ennen niitä sattui aika-ajoin pitempien tahi lyhempien väliaikojen kuluttua, vaan nyt ne alkavat käydä alituisiksi lisääntyneen joukkoköyhyyden ja kasvavan kilpailun vaikutuksesta. Lyhyet vilkkaamman kaupan ajat synnyttävät suurempaa työvoimain kysyntää. Tämän kysynnän seisahdus, työvoiman arvon aleneminen ja ostokyvyn väheneminen vaikuttavat sen, että yhä suurempia ja suurempia palkkatyömiesjoukkoja työnnetään työttömien joukkoon, josta ne lopuksi liittyvät ryysyköyhälistöön.
31. Pääoma on niinmuodoin suureksi vahingoksi, ja parasta varmaankin olisi poistaa se kokonaan?
— Ei suinkaan. Kuvaamani epäkohdat eivät johdu siitä, että pääomaa löytyy, vaan ne johtuvat pääoman väärinkäyttämisestä. Käsittääksemme tämän, täytyy meidän kuitenkin olla selvillä mitä pääomalla tarkoitetaan?
32. Mitä on pääoma?
— Pääoma on kokoontunutta työtä, jota käytetään uuden arvon luomiseen. Olla kapitalisti, merkitsee omistaa jotakin, joka tuottaa tuloja ilman omaa työtä, jotakin, joka tultuaan yhteyteen ihmisellisen työn kanssa tuottaa uutta arvoa. Pääoma ei ole ainoastaan rahaa, vaan voi olla myöskin raaka-aineita, maata, koneita, valtiopapereja, työkaluja ja tuhansia muita arvoesineitä ja aineita.
33. Pääoma on siis myöskin puutarha, josta minä saan kasvikseni.
— Ei ole, se muuttuu vasta sitte siksi, kun sinä vuokraat sen jollekin toiselle, jonka työstä sinä saat tuloja tahi siinä tapauksessa, että sinä kauppaat sen tuloksia. Nykyaikaisen pääoman omituisuus on siinä, että se ihmisellisen työn yhteydessä tuottaa omistajalleen yliarvoa koron, voiton muodossa tahi jollakin muulla nimellä.
34. Eihän se pidä paikkaansa. Kauppias, joka tekee kauppaa tavaroilla, pankkiiri, joka lainailee rahoja, eiväthän he saa voittoaan toisten työstä?
— Ehkä eivät aina suoranaisesti, mutta välillisesti. Kauppa- ja koronkiskuripääoma ostaa ja myy rahaa tai tavaraa, mutta se myö kalliimmalla hinnalla kuin ostaa ja lainaa rahoja korkoa vastaan. Jollei se siis suoranaisesti ota voittoa toisten työstä, niin ottaa se sitä niiltä, jotka ennemmin ovat saaneet sitä toisten työn kautta. Se ainoastaan semmoisissa tapauksissa muuttaa ennen saatua voittoa, valmistettua arvoa toiseen paikkaan tahi toisten haltuun.
35. Sinun mielestäsi siis ei voida pysyväisestä parantaa työmiesten asemaa nykyisen taloudellisen järjestelmän vallitessa?
— Ei, ei niinkauan kuin yksityisillä on tuotantovälikappaleiden omistusoikeus.
36. Miten sitte voidaan saada tuotantovälikappaleet yhteiskunnalliseksi omaisuudeksi?
— Ensin ja etupäässä siten, että sellaisen toimenpiteen välttämättömyys tehdään kaikille tunnetuksi, toiseksi työväestön kasvavan luokkatietoisuuden avulla ja heidän pontevamman osanottonsa kautta luokkataisteluun ja kolmanneksi kapitalismin oma kehitys vaikuttaa siihen suuntaan. Samalla kuin pääoma polkee työmiehiä, käyvät kapitalistit keskenään kauheata hävityssotaa. Suuret koettavat kaikilla keinoilla hävittää pienet.
37. Miten se tapahtuu?
— Suurkapitalistein renkaitten, monopooliyhtiöitten ja trustien kautta. Sitte kun ne pienien pääomain omistajat on saatu tuhotuiksi, jotka eivät voi kestää kilpailussa suurten pääomain rinnalla, alkavat suurpohatat järjestää tuotantoa omalla tavallaan. Siten säästyy työvoimaa, joten työmiehet jäävät leivättömiksi. Öljy-, pumpuli-, teräs-, sokeri-, nahka- ja kuparirenkaat, monopooliyhtiöt, ovat siitä todistuksena. Sellaisissa yrityksissä niinkuin osakeyhtiöissäkin jää kapitalistin persoona enemmän varjoon ja eloton pääoma astuu esille; tuotantotapa muuttuu yhä enemmän persoonattomaksi.
38. Täytyykö kapitalistisen kehityksen kulkea siihen suuntaan?
— Välttämättömästi, sillä alituinen koneitten, työaseitten ja työtapojen kehitys vaikuttaa, että pienemmät yritykset, joilla on vähemmän pääomaa, jäävät jäi eile suuremmista. Ainoastaan suuret teollisuuslaitokset voivat kulkea käsikädessä teknillisen kehityksen kanssa.
39. Tuleeko työväenluokka katselemaan tätä kehitystä toimettomana?
— Ei suinkaan. Olen jo sanonut, että tietoisuus omasta asemastaan pakottaa työväkeä entistä tehokkaammin ottamaan osaa luokkataisteluun. Sitäpaitsi voivat he päämäärästä selvillä olevan tahtonsa kautta määrätä kehitykselle varma suunta. He voivat yhteenliittymisen avulla suojella itseään siitä sekä henkisestä että ruumiillisesta turmeluksesta, jolla heitä kapitalistinen tuotantojärjestelmä uhkaa.
Tämä on työväenliikkeen lähimmäinen päämäärä ja sentähden me vaadimme työväensuojeluslakia ja työajan lyhennystä.