Kirjoitettu: 1. marraskuuta 1869
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 222. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 1. marraskuuta 1869
Hyvä Mauri!
Maanomistuksen johdosta tehty päätös on tehnyt suoranaisia ihmeitä. Ensi kertaa sen jälkeen, kun Lassalle aloitti agitaationsa se pakottaa kaverit Saksassa ajattelemaan, ja ajattelemista tähän mennessä on pidetty täysin tarpeettomana. Se näkyy selvästi Bonhorstin kirjeestä. Minusta kirje ei näytä lainkaan hullummalta, kaunomaalailusta ja puolisivistyneisyydestä huolimatta siinä on tiettyä tervettä kansanhuumoria, ja hypoteekkiasiassa hän on toki heti osunut oikeaan.[1] Ihmiset muuten unohtavat, paitsi suurmaanomistuksen pääasiaa, senkin, että on erilaisia talonpoikia: 1. vuokraviljelijä, jolle on yhdentekevää, kuuluuko maa valtiolle vai suurmaanomistajalle; 2. omistaja, ensinnäkin suurtalonpoika, jonka taantumuksellista olemusta vastaan on nostettava päiväläistä ja palkkarenkiä, toiseksi keskitalonpoika, joka on niin ikään oleva taantumuksellinen ja joka ei ole kovin lukuisa, ja kolmanneksi velkaantunut pientalonpoika, johon on tartuttava hypoteekkia hyväksikäyttäen. Samalla kylläkin voi sanoa, ettei proletariaatilla ole toistaiseksi mitään etua nostaa esille piemnaanomistuskysymys...
[1] Marxille osoittamassaan kirjeessä lokakuun 25. päivältä 1869 Bonhorst kirjoitti: »Teidän täytyy myös parhaiten tietää, mistä kenkä pahiten saksalaista talonpoikaa likistää. Jos me lupaamme hänelle helpotuksen siihen kohtaan, niin ymmärtääkseni hän tulee kulkemaan yhdessä kanssamme ummet ja lammet. Niinpä arvelen, että... hypoteekkilaitos saattaisi muodostua käteväksi keinoksi. Samoin maan satoisuuden kohottaminen. Yhteisvastuuseen perustuva vakuutus. Kilpailukyky suurtilojen kanssa. Koululaitos. Kaiken on nojattava valtioperiaatteelle.» Toim.