Kirjoitettu: 28. maaliskuuta 1848
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 45–46. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Pariisi, 28. maaliskuuta 1848
...Mitä tulee täkäläisiin puolueisiin, niin niitä on oikeastaan kolme suurta, pienemmät poisluettuna (legitimistit ja bonapartistit, jotka vain juonittelevat, ovat pelkkiä lahkoja ilman vaikutusta kansaan, osittain rikkaita mutta ilman mitään voiton toiveita). Nämä kolme ovat ensinnäkin helmikuun 24. päivänä voitettuja, ts. suurporvaristo, pörssikeinottelijat, pankkiirit, tehtailijat ja suurkauppiaat, vanhat konservatiivit ja liberaalit. Toiseksi pikkuporvarit, keskisääty, kansalliskaartin joukot, jotka, siirtyivät helmikuun 23. ja 24. päivinä kansan puolelle, »järkevät radikaalit», Lamartinen ja »National»-lehden[1] väki. Kolmanneksi kansa, Pariisin työläiset, jotka nyt pitävät asevoimin Pariisia käsissään.
Suurporvaristo ja työväki ovat suoraan toisiaan vastassa. Pikkuporvarit esittävät välittävää, mutta hyvin kurjaa osaa. Näillä viimeksi mainituilla on kuitenkin hallussaan enemmistö väliaikaisessa hallituksessa (Lamartine, Marrast, Dupont de l'Eure, Marie, Garnier-Pagès ja jossain määrin myös Crémieux). He horjuvat kovasti ja heidän mukanaan horjuu myös väliaikainen hallitus. Mitä rauhallisemmaksi tilanne tulee, sitä enemmän kallistuu hallitus ja pikkuporvaripuolue suurporvaristoa kohti, mitä levottomampaa tulee, sitä enemmän he pyrkivät taas liittymään työläisiin. Niinpä äsken kun porvaristo oli taas tullut kauhean röyhkeäksi ja järjesti jopa 8000 kansalliskaartilaismiehen marssin raatihuoneelle protestoidakseen erästä väliaikaisen hallituksen dekreettiä ja erityisesti Ledru-Rollinin tarmokkaita toimenpiteitä vastaan, niin heidän todellakin onnistui pelotella hallituksen enemmistöä ja varsinkin luonteetonta Lamartinea niin että hän sanoutui julkisesti irti Ledrustä. Mutta seuraavana päivänä, 17. maaliskuuta, 20 000 työläistä marssi raatihuoneelle, julisti ehdottoman luottamuksensa Ledru-Rolliniin ja pakotti hallituksen enemmistön ja Lamartinen perumaan tekemänsä. Tällä hetkellä siis »Reformen»[2] kannattajilla (Ledru-Rollin, Flocon, L. Blanc, Albert, Arago) on taas yliote. Koko hallituksesta he edustavat kaikkein eniten työläisiä ja ovat kommunisteja tietämättä sitä. Valitettavasti pikku Louis Blanc kompromettoi itseään kovasti turhamaisuudellaan ja hulluilla suunnitelmillaan. Hän tulee pian kokemaan kauhean nolauksen. Mutta Ledru-Rollin käyttäytyy hyvin.
Pahinta on, että hallituksen on toisaalta tehtävä lupauksia työläisille ja toisaalta se ei voi pitää yhtäkään niistä, koskei sillä ole rohkeutta turvata itselleen tarvittavia rahavaroja vallankumouksellisilla porvaristoa vastaan suuntautuvilla toimenpiteillä, korkeilla progressiivisilla veroilla, perintöveroilla, kaikkien maastamuuttaneiden omaisuuden takavarikoinnilla, rahan maastaviennin kiellolla, valtiopankin perustamisella jne. »Reformen» työntekijäin annetaan lupailla ja sitten asetetaan heidät mitä järjettömimmillä, konservatiivisilla päätöksillä sellaiseen asemaan, etteivät he voi pitää lupauksiaan.
Kansalliskokouksessa on vielä yksi elementti: talonpojat, jotka muodostavat 5/7 Ranskan kansakunnasta ja kannattavat »National»-puoluetta, pikkuporvarien puoluetta. On hyvin todennäköistä että tämä puolue tulee voittamaan, että »Reformen» kannattajat kaatuvat, ja silloin tulee taas vallankumous. On myös mahdollista, että edustajat ollessaan nyt Pariisissa havaitsevat kuinka asiainlaita täällä on ja että ainoastaan »Reformen» kannattajat pystyvät pitämään vallan käsissä kauan. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä.
Vaalien siirtäminen kahdeksi viikoksi on samaten Pariisin työläisten voitto porvarispuolueesta.
[1] »Le National» oli ranskalainen päivälehti joka ilmestyi Pariisissa vuosina 1830–1851; maltillisten porvarillisten tasavaltalaisten äänenkannattaja. Toim.
[2] »La Reforme» oli ranskalainen päivälehti, pikkuporvarillisten tasavaltalaisten demokraattien ja pikkuporvarillisten sosialistien äänenkannattaja, joka ilmestyi Pariisissa 1843–1850. Toim.