Kirjoitettu: 19. marraskuuta 1844
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 20–21. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
B[armen], 19. marraskuuta 1844
...Jung ja joukko muita eivät tahdo ymmärtää, että meidän ja Rugen välillä vallitsee periaatteellinen erimielisyys[1] ja he ovat yhä edelleen sitä mieltä että se on vain henkilökohtainen skandaali. Kun heille sanoo, ettei R[uge] ole mikään kommunisti, eivät he oikein sitä usko ja ovat sitä mieltä, että on toki vahinko, kun työnnämme sellaisen »kirjallisen auktoriteetin» kuin R[uge]n ajattelemattomasti luotamme! Mitä siihen sanoisi? On odotettava, kunnes R[uge] taas tekee jonkin suurenmoisen typeryyden, niin että se tulee ihmisille ad oculos.[2] Minusta tuntuu, että, J[ungin] kohdalla eivät asiat ole kunnossa, miehellä ei ole tarpeeksi päättäväisyyttä.
Olemme nyt kaikkialla pitäneet julkisia kokouksia perustaaksemme yhdistyksiä työläisten aseman parantamiseksi;[3] se synnyttää germaanien keskuudessa vilkasta liikettä ja ohjaa poroporvariston mielenkiinnon sosiaalisiin kysymyksiin. Näitä kokouksia kutsutaan ilman muuta koolle, kysymättä lupaa poliisilta. Kölnissä sääntöjä valmistelevassa komiteassa puolet on meikäläisiä, Elberfeldissä oli ainakin yksi meikäläinen komiteassa, ja rationalistien avulla annoimme kahdessa kokouksessa aikamoisen läimäyksen uskovaisille: valtavalla enemmistöllä aäännöistä karkotettiin kaikki kristillinen.[4] Minua huvitti kuinka perusteellisen naurettavaan asemaan nämä rationalistit joutuivat teoreettisen kristillisyytensä ja käytännön ateisminsa vuoksi. Periaatteessa he myönsivät kristillisen opposition olevan aivan oikeassa, mutta käytännössä esittivät, että kristinuskoa, joka heidän oman lausumansa mukaan muodostaa yhdistyksen pohjan, ei pidä sanallakaan mainita säännöissä; sääntöjen tulee sisältää kaikki, vaan ei yhdistyksen elinperiaatetta! Nuo pojat pitivät niin lujasti kiinni tästä naurettavasta asenteesta, ettei minun ollut tarvis sanoa sanaakaan, ja silti saimme sellaiset säännöt, joita parempia tuskin voisi toivoakaan nykyisissä olosuhteissa. Ensi sunnuntaina on jälleen kokous, mutten voi osallistua siihen, koska matkustan huomenna Westfaleniin.
Istun nyt korvia myöten englantilaisissa sanomalehdissä ja kirjoissa, joiden perusteella teen kirjaani Englannin työläisten asemasta.[5] Luulen sen olevan valmis tammikuun puoliväliin tai loppuun mennessä, koska suoritin jo vaikeimman työn, aineiston järjestelyn, 8–14 päivää sitten. Laadin englantilaisille komeaa syntirekisteriä; syytän Englannin porvaristoa koko maailman edessä joukkomurhasta, -ryöstöstä ja kaikista muista rikoksista. Kirjoitan siihen englanninkielisen esipuheen jonka annan painaa erikseen ja lähetän englantilaisille puoluepomoille, kirjallisille henkilöille ja parlamentin jäsenille.[6] He kyllä tulevat muistamaan minua. Muuten on selvää, että pieksen säkkiä ja tarkoitan aasia, nimittäin Saksan porvaristoa, jolle sanon kyllin selvästi että se on yhtä paha kuin Englannin, mutta vähemmän rohkea, johdonmukainen ja taitava nylkemisessä. Heti kun olen saanut tämän kirjan valmiiksi, ryhdyn englantilaisten sosiaalisen kehityshistorian laatimiseen,[7] joka tuottaa minulle vielä vähemmän vaivaa, koska minulla on aineisto siihen valmiina ja järjestettynä päässäni ja koska asia on minulle aivan selvä. Väliaikana kirjoitan kai joitain kirjasia, nimittäin Listiä vastaan, kunhan saan aikaa.[8]
[1] Marxin ja Engelsin erimielisyydet porvarillisen radikaalin A. Rugen kanssa juonsivat juurensa Marxin ja Rugen toimittamaan »Deutsch-Französische Jahrbücher» vuosikirjan julkaisuajalta. Näiden erimielisyyksien syynä oli Rugen kielteinen suhtautuminen kommunismiin vallankumouksellisena maailmankatsomuksena ja Marxin sekä nuorhegeliläisen filosofisen idealismin puoltajan Rugen välisten katsomusten jyrkkä toisistaan erkaantuminen. Lopullinen väliero Marxin ja Rugen kesken tapahtui vuoden 1844 maaliskuussa. Toim.
[2] — ilmeiseksi. Toim.
[3] Yhdistyksiä työläisten aseman parantamiseksi perustettiin vuosina 1844–1845 useissa Preussin kaupungeissa saksalaisen liberaalisen porvariston aloitteesta, joka oli pelästynyt Sleesian kankureiden kesällä 1844 tapahtunutta kapinaa ja halunnut johtaa saksalaisten työläisten huomion pois taistelusta luokkaetujen puolesta. Huolimatta porvariston ja hallitsevien piirien pyrkimyksistä antaa näille yhdistyksille harmiton filantrooppinen luonne, niiden perustaminen antoi sysäyksen kaupunkien kansanjoukkojen poliittisen aktiivisuuden kasvulle sekä kiinnitti Saksan laajojen yhteiskunnallisten piirien huomion sosiaaliseen kysymykseen.
Vallankumouksellis-demokraattisen älymystön edustajat käyttivät laajassa mitassa hyväkseen yhdistysten perustamis- sekä sääntöjen laatimiskokouksia harjoittaakseen propagandaa, levittääkseen edistyksellisiä aatteita, vastustaakseen papiston ja liberaalisen porvariston vaikutusta. Preussin hallitus, joka pelästyi näiden yhdistysten sille ei-toivottua toimintaa, kiiruhti panemaan niille sulun keväällä 1845 jättämällä niiden säännöt vahvistamatta sekä kieltämällä enemmät kokoukset. Toim.
[4] Elberfeldissä perustettiin suuressa väestökokouksessa 17. marraskuuta 1844 Kansanvalistuksen liitto, jonka perustajat joutuivat alusta alkaen taistelemaan paikallisten pappien yrityksiä vastaan alistaa liitto oman vaikutusvaltansa alaiseksi ja antaa sen toiminnalle uskonnollinen väritys. Engels ja hänen ystävänsä pyrkivät käyttämään hyväkseen liiton ja sen komitean kokouksia propagoidakseen kommunistisia katsomuksia; puheenvuoroissaan he paljastivat pappien salayritykset. (Ks. Engelsin »Elberfeldin puheita»). Esivalta ei vahvistanut liiton sääntöjä, ja liitto lopetti toimintansa keväällä 1845. Toim.
[5] Friedrich Engels, »Die Lage der arbeitenden Klasse in England». Toim.
[6] Friedrich Engels, »An die arbeitenden Klassen Grossbritanniens». Toim.
[7] Engels viittaa aikomaansa Englannin sosiaalihistoriaa käsittelevään työhön, jota varten hän keräsi aineistoa oleskellessaan maassa (marraskuu 1842 — elokuu 1844). Aluksi Engelsin aikomuksena oli liittää tähän työhön erityinen luku englantilaisten työläisten oloista, mutta selvitettyään proletariaatin erityisen osuuden porvarillisessa yhteiskunnassa ryhtyi Engels laatimaan itsenäisen työn Englannin työväenluokan elinoloista — »Työväenluokan asema Englannissa». Sen hän kirjoitti palattuaan Saksaan syyskuussa 1844 — maaliskuussa 1845. Keväällä ja kesällä 1845 Engels jatkoi työtään Englannin sosiaalihistoriaa käsittelevän kirjan parissa, mutta erinäisistä syistä johtuen ei kyennyt viemään sitä loppuun. Toim.
[8] Engels ei laatinut lentolehtistä Lististä, mutta protektionismin saksalaisten kannattajien katsomusten kritiikki, joka kohdistuu ennen kaikkea Listiin, sisältyy erääseen hänen »Elberfeldin puheeseensa», jonka hän piti 15. maaliskuuta 1845. Toim.