Vallankumouksellisen kriisin objektiivisten edellytysten nopeasta kypsymisestä Suomessa todistavat ennen muuta luokkasuhteiden voimakas kärjistyminen, luokkataistelun terävöityminen. Siihen johtaa ensinnäkin työtätekevien riistämisen pahentaminen, minkä porvaristo pulakautena on kiristänyt äärimmilleen niin työläisiin kuin työtätekeviin talonpoikiin ja pikkuporvariston laajoihin kerroksiinkin nähden. Etupäässä juuri työtätekeväin luokkain elintasoa kurjistamalla sekä Suomen rahanarvoa alentamalla Suomen porvaristo onnistuikin pääsemään talouspulasta vissinlaiseen lamakauteen sekä vilkastuttamaan tuotantoa useilla eri aloilla. Työttömyys on tämän johdosta tuntuvasti vähentynyt, mutta työtätekevien yleinen rosvoaminen jatkuu ja tämä ei voi olla herättämättä vastarintaa työtätekevien taholta ja vaikuttaa se siis vallankumouksellisen kriisin objektiivisten edellytysten kypsyttämiseksi. Luokkasuhteiden terävöitymistä edistää eri muodoissa esiintyvä työtätekevien luokkien kumouksellistuminen. Työväenjoukkojen luokkatietoisuuden selviäminen ja mielialojen kumouksellistuminen ilmenee reformististen illusionien ja legalismin pienentymisenä, huomattavien sosdem joukkojen alkavana vasemmistumisena, mihin vaikuttavat paitsi Saksan, Itävallan ja Suomenkin fasistikomennon opetukset, erikoisesti Neuvostoliiton sosialistisen rakennustyön vaikutus. Tämä kumouksellistuminen ilmenee osittain myöskin ammatillisiin järjestöihin liittymisenä sellaistenkin työväenkerrosten taholta, jotka eivät aikaisemmin ole ammatillisiin järjestöhin kuuluneet. Luokkataistelun terävöitymisen selviä ilmauksia ovat alkanut lakkoliike, eräät mielenosoitukset ja suurtenkin joukkojen kerääntyminen mielenosoituspaikoille kompuolueen kutsusta ja köyhäin talonpoikain taisteluliikkeet. Työväen ja pikkuporvarillisten joukkojen yhteys on edistynyt, erikoisesti mitä tulee talonpoikiin, jotka eivät entisessä laajuudessa mene lakonrikkureiksi, vaan päinvastoin osallistuvat lakkoihin, avustavat ja tukevat lakkolaisia. Myöskin kaupunkien pikkuporvariston keskuudessa on havaittavissa lähentymistä työväestöön. Laajojen joukkojen ja kompuolueen yhteys on alkanut parantua ammatillisen liikkeen alalla, sitä on toteutettu taloudellisissa lakoissa, joihin on ottanut osaa myös järjestymättömiä työläisiä.
Vallankumouksellisen kriisin edellytysten nopeaa kypsymistä Suomessa edistävät edelleen hallitusvallan lujuutta horjuttavat tekijät, jotka lähentävät »huippujen kriisiä». Suomen kapitalistisen talouden siirtymistä lamatilasta varsinaiseen yleiseen nousukauteen estävät monet taloudelliset vaikeudet, joita aiheuttavat sisäisten markkinoiden tavaton supistuminen työtätekevien ennenkuulumattoman ryöstämisen seurauksena, työttömyyden pysyväisyys, maatalouspulan jatkaminen, valtiovelan ja sen korkojen suhteeton rasittavaisuus, tuottamattomien valtiomenojen ylettömyys, vientimarkkinoiden odotettavissa oleva supistuminen ulkomaiden autarkiapyrkimysten johdosta, depressiokauden jatkuminen kapitalismin pääomissa y.m. tekijät, näiden vaikeuksien lisääntyminen voi yhdessä maiden tekijöiden kanssa johtaa fasismin niidenkin muotojen kriisiin, joissa sitä tähän asti Suomessa on toteutettu. Muina tällaisina tekijöinä vaikuttavat porvariston sisäiset ristiriidat, kuten määrätyt taloudelliset eturistiriidat eri kapitalistiryhmien kesken, kansallisuuskysymys, vissi kilpailusuhde kokoomuksen ja IKL:nkin välillä, vielä toistaiseksi vaikuttava sopimukseen pääsemättömyys kokoomuksen ja »laillisuusrintaman» puolueiden välillä, mahdottomuus saada aikaan »lujaa hallitusta» parlamenttaarista tietä jne. sekä sotaperspektiivi, mikä vaarantaa hallitusvallan tilaa ja hermostuttaa sitä. Voimakkaimpana »huippujen kriisiä» edistävänä tekijänä on tietysti luokkataistelun kärjistyminen, tyytymättömyyden kasvu »alhaalla».
Tämä kumouksellistuminen tulee lähiaikoina yhä kasvamaan ja on kompuolueen velvollisuutena siksi ponnistaa voimansa sellaisen lujan yhteyden aikaansaamiseksi laajoihin joukkoihin, että puolue vallankumouksellisen kriisin syntyessä — joko ennen sotaa, mutta joka tapauksessa sodan yhteydessä — kykenisi johtamaan joukot vallankumoukselliseen taisteluun ja voittoon.
Nykyisen tilanteen vallitessa asettuu SKP:n eteen terävänä kysymys yhteisrintamataktiikan käytäntöön sovelluttamisesta uudella tavalla ja paljon suuremmassa laajuudessa kuin tähän asti. Tämän tekee välttämättömäksi puolueellemme ennen muuta seuraavat neljä perussyytä:
1:ksi. Suomen suurporvaristo, joka v. 1930 fasistimullistuksesta lähtien on fasistista ryöstöpolitiikkaansa toteuttanut etupäässä parlamenttaarisesti laillistetun fasistisen diktatuurin turvin, on yhä enemmän pakotettu siirtymään aina vain avoimemman väkivalta-fasismin metoodeihin; se jo valmistuu kokoomuksen johdolla tuhoamaan viimeisetkin porvarillisen demokratian jätteet yhä häikäilemättömämmin sortaakseen ja riistääkseen sekä ryöstääkseen työväenluokkaa ja koko työtätekevää väestöä sekä entistä kiinteämmin valmistautuakseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tämän takia tulee SKP:n asettaa toimintansa siten, että saadaan koottua kaikkien työtätekevien yhteisvoimat tätä fasismin politiikkaa vastaan.
2:ksi. Tämän porvariston fasistisen hyökkäyksen kehittyessä, kun porvaristo luopuu diktatuurinsa demokraattisista verhoista ja kohdistaa hyökkäyksensä myöskin sosialidemokraattisia järjestöjä, niiden toimintaa ja vasemmistuvia sosdem. työläisiä vastaan myöskin sosialidemokratian asema muuttuu. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä kehittyy tämän porvariston hyökkäyksen ja joukkojen kumouksellistumisen painon alaisena syviä ristiriitoja, jakautumisia sekä oppositiota. Soedem puolueen tannerilainen johtosivusta tietoisesti orientoituu sosdem puolueen mukauttamiseen yhä kiristyvän fasistidiktatuurin palvelukseen: keskustalaiset wiikit, helot, ampujat yrittävät keskustaporvaristoon nojautumalla ja nyt vallitsevaa fasistidiktatuurimuotoa pönkittämällä, m.m. antamalla suostumuksensa fasistihallitukselle porvariston fasistisen diktatuurin lujittamiseen tarvitsemille taantumuslaeille ostaa sosialidemokratialle nykyisen aseman säilyttämismahdollisuuksia — salaten tätä petostaan jyrkillä puheilla luokkataistelusta ja lapualaisia vastaan, toisinaan arvostellen tannerilaista työväen pettämispolitiikkaa jne. Sosdem puolueen työläisjäsenten, eritoten työläisnuorison ja sosdem puolueeseen kuuluvan sivistyneistön piireissä on nousemassa voimakasta tyytymättömyyttä sosdem puolueen johdon politiikkaan ja vakavaa halua taistella fasismin ryöstö- ja riistopolitiikkaa vastaan. Tämän takia on SKP:n huomioitava politiikassaan tämä sosialidemokratian asema ja oikealla politiikalla autettava sosdem työläiset vapautumaan petturijohtonsa alaisuudesta.
3:ksi. Näiden kahden muutoksen johdosta, kun porvaristo pyrkii siirtymään yhä avoimempaan fasistidiktatuurin käyttöön ja kun sosialidemokratian asema sen johdosta alkaa järkkyä — kasvaa myös sosdem työläisissä yhteisrintamakaipuu. Parlamentarismin synnyttämät reformistiset ja legaaliset harhat alkavat hävitä kun reformeja ei tule ja kun fasismi murskaa porvarillisen laillisuuden jalkoihinsa. Sosdem työläisissä aikaisemmin esiintynyt kylmäkiskoisuus kommunistien kanssa suoritettavaa yhteistoimintaa kohtaan on nyt paljon helpompi voittaa.
4:ksi. SKP:ssä on tapahtunut myöskin syvä muutos. Se on sitkeässä taistelussa oikeisto-opportunismia ja toisella kaudella syntynyttä legalismia vastaan vahvistunut. Ei puolueemme päävaivana tällä kertaa ole sosialidemokratiaan mukautuminen, legaalisuuteen maatuminen — vaan kuoreensa sulkeutuneisuus, se ettei tehdä joukkotyötä sosdem ja puolueettomain työläisten keskuudessa, vaan niistä lahkolaisesti eristäydytään. SKP:n on nyt oikealla bolshevistisella, joustavalla ja rohkealla yhteisrintamataktiikalla kehitettävä laaja työtätekevien yhteistaistelu fasismia ja sodan vaaraa vastaan.
Työtätekevien yhteistaistelun aikaansaamiseksi on:
1) Luotava laaja työväenluokan itsepuolustusrintama fasistitaantumusta kuten äänioikeuden viimeistenkin jätteiden riistoaikeita, ammatillisten ja työväen urheilujärjestöjen toiminnan estämistä, ja ohranavainoja vastaan työtätekevien oikeuksien puolesta. On nostettava työtätekevien yhteistaistelua äsken voimaantulleita kiristyslakeja, työtätekeviin kohdistuvia lahtarien uusia kiristyssuunnitelmia, kuten äänioikeuden viimeistenkin jätteiden riistoaikeita, ammatillisten ja työväen urheilujärjestöjen toiminnan estämisiä, työväen lakko-oikeuden riistoaikeita, kiristyvää ohranaterroria vastaan. Käytännössä on osotettava, että SKP on ainoa puolue, joka on aina uhrauksia pelkäämättä käynyt ja tulee käymään taistelua sortovaltaa vastaan, jonka takia ohrana raivoisasti hyökkääkin sen kimppuun. Liian vähän on työtätekevien laajoille joukoille tehty tunnetuksi työkansan omia sankarillisia esitaistelijoita ja kohdistettu kansan viha näiden esitaistelijain kiduttajia, ohranoita, tuomareita ja vankilapiiskureita sekä muita fasistisia konnia vastaan. Esiintyypä puolueen jäsenissäkin eräänlaista vastuksetonta mukautumista näihin vainoihin kuin mihinkin kiertämättömään kohtaloon. Työväen yhteisen taistelun vaatimia uhreja voidaan suuresti vähentää taitavasti toimimalla ja nostattamalla laajat joukot yhteistaisteluun fasistisortoa vastaan. Jokainen vangitsemistapaus, rääkkääminen sekä hyökkäys työläisiä, työväenjärjestöjä vastaan on tehtävä laajalti tunnetuksi työpaikoilla ja maakylissä nostaen laajojen joukkojen aktiivisen vihan myrskyn näitä roistontekoja vastaan ja kehittäen taisteluliikettä mielenosoituksiin ja poliittisiin lakkoihin asti. Sellaisissa tapauksissa, jolloin ohranan vaino tai fasistien terroiitoimenpiteet kohdistuvat johonkin laajemmin tunnettuun ja tunnustettuun työväen esitaistelijaan, tai jolloin tavallista törkeämpiä rääkkäyksiä sovelletaan poliittisiin vankeihin, on nostatettava koko maassa kaikkien työtätekevien ja sivistyneistön etumaisten ainesten taistelu rääkkäysten lopettamiseksi ja poliittisten vankien vapauttamiseksi. Sosialidemokraattisille ja puolueettomille työläisille on osoitettava, että vain laajalla työtätekevien yhteisrintamalla voidaan puolustautua päällekarkaavaa fasistitaantumusta vastaan.
2) On voimistutettava taistelua fasistien sotavalmisteluja vastaan. Suomen suurporvariston varustautuessa hyökkäyssotaan sosialismia rakentavaa Neuvostoliittoa vastaan, on meidän nämä sotavarustelut ajoissa ja terävästi paljastettava suurille joukoille. On kehitettävä voimakas vastataistelu Suomen fasistiporvariston harjoittamaa kiihkokansallista yllytystä vastaan, jonka kohteena osaksi on maan ruotsalainen kansanosa, mutta pääasiassa sosialismia rakentava Neuvostoliitto. On osoitettava kaikille työläisille, talonpojille ja muille työtätekeville kerroksille, miten Neuvostoliitto on kaikin keinoin puolustanut maailman rauhaa, miten se on pitänyt pyhänä kaikkien kansallisuuksien todellista tasa-arvoisuutta, miten se on tukenut pienten sorrettujen kansallisuuksien vapautumista käytännössä takaamalla kaikille kansallisuuksilleen täydet mahdollisuudet oman kulttuurinsa luomiseen ja kohottamiseen. Neuvostoliitto on rauhan tuki koko maailmassa ja siksi sitä vastaan suuntantuva Suomen fasistien sotavalmistelu, jota sosdem johtoherrat kierosti tukevat, on rikos, joka johtaa ennenpitkää Suomen kansan onnettomaan sotaselkkaukseen herrojen riistoetujen puolesta. On järjestettävä yhteisrintamakokouksia ja muita esiintymisiä sotilasmenojen kasvua vastaan, vaatien työtätekeviä rasittavien verojen poistamista.
Yleisessä sodanvastaisessa työssä on puolueen ja nuorisoliiton voitettava se opportunistinen saamattomuus, joka on m.m. johtanut työmme heikkenemiseen armeijassa. Työläis- ja talonpoikaissotilaat on vedettävä taisteluun armeijan olosuhteiden pohjalla elinehtojensa korjaamiseksi, fasistiupseerien mielivaltaa vastaan. Samalla on osoitettava työläis- ja talonpoikaissotilaiden taistelun yhteys työläisten ja talonpoikain taisteluiden kanssa. Armeijassa suoritettavan työn tehostamiseksi on välttämätöntä, että toteutetaan päätös sotilaskolmikoiden perustamisesta varuskuntapaikkakunnille ja henkilökohtainen vastuu tästä työstä.
Puoluejärjestön on kaikin tavoin varustauduttava toimintaan sodan aikana, että mahdollisimman nopeasti saataisiin aikaan aktiivista joukkotaistelua Neuvostojen maan kimppuun hyökkäävää Suomen porvaristoa vastaan. Sosdem johtajain kiero peli, kun he toiselta puolen tukevat porvaristoa sen sotavarusteluissa ja salaavat todellisen sodanvaaran olemassaolon sekä toiselta puolen valheellisesti uskottelevtt taistelevansa sotaa vastaan, on paljastettava laajoille joukoille ja vedettävä sosdem työläiset aktiiviseen sodanvastaiseen yhteistaisteluun.
3) Että voitaisiin todella yhteisrintamataktiikkaa käytännössä sovelluttaa, on sosdem työläisiin suhtautumisessa saatava aikaan täysi muutos. On kerta kaikkiaan hylättävä kaikkinainen heidän »noskeksi» haukkuminen ja osattava toimia heidän kanssaan yhdessä niin taloudellisella kuin poliittisellakin alalla työväen yhteisen asian puolesta fasismia ja sodanuhkaa vastaan osoittaen, että kommunistit todella tahtovat luoda työväen talsteluyhteyden ja ovat valmiita kaikkeen sellaiseen yhteistoimintaan, joka vahvistaa työtätekevien taistelua fasistista sortoa vastaan. Tähän yhteiseen taisteluun kutsutaan sosialidemokraattisia työläisiä, heidän järjestöjään ja kaikkia työtätekeviä, jotka todella tahtovat fasismia ja sodanvaaraa vastaan taistella. Tässä tarkoituksessa on SKP valmis tekemään yhteisrintamatarjouksia sosdem johdollekin, samoin kuin sd. järjestöjen alemmille elimille, kehoittaen niitä yhteiseen taisteluun porvarillista väkivaltaa vastaan. Jos nämä suostuvat yhteistoimintaan, on järjestettävä kokouksia, toimintakomiteoita, mielenosoituksia ym. esiintymisiä. Tätä yhteisrintaman kehittämistä on tuettava nostattamalla sosdem työläiset järjestöissään sitä tukemaan ja vaatimaan johdoltaan ja järjestöiltään toimintaa fasistien hyökkäyksiä, taantumusta ja sortotoimenpiteitä vastaan. Sosdem järjestöjen fasismia vastaan järjestämiin tilaisuuksiin on kommunistien vietävä vallankumouksellisten työläisten joukot, käytännössä muuttaen nämä tilaisuudet todellisiksi työväen yhteisen taistelun järjestämis- ja korkeammalle tasolle nostamistilaisuuksiksi. Sosdem työläisiä ja pikkuporvarillisia aineksia, sivistyneistöä ja talonpoikia, on vedettävä yhteistaisteluun imperialistista, vastavallankumouksellista sodanuhkaa vastaan ja on kommunistien osattava sellainen yhteisrintama järjestää. Tietenkään ei tällöin voi olla kysymystäkään siltä, että kommunistit luopuisivat kannastaan ja suostuisivat tekemään tai puhumaan mitään, mikä ei ole työväen edun mukaista.
Hyvällä joukkotyöllä on saatava sosdem työläiset kannattamaan ja vaatimaan yhteisiä esiintymisiä ja painostamaan sosdem »vasemmistolaisuudella» kerskuvia, keskustalaisia johtajia wiikejä, heloja, ampujia y.m., jotka väliin arvostelevat tannerilaista politiikkaa, teossa näyttämään, ovatko he todella valmiit yhtymään työväen joukkojen mukana tilanteen vaatimaan taisteluun fasismia vastaan. Sama koskee Cay Sundströmiä, joka vielä jyrkemmin sanoin kuin edellämainitut on arvostellut puolueensa johtoa, mutta sitten sitä tavallisesti päätynyt kannattamaan.
Aivan erikoisesti on huomiota kiinnitettävä siihen sosdem puolueessa syntyneeseen oppositioon, joka ilmenee varsin jyrkkänä ja rehellisenä sosdem johdon politiikan tuomitsemisena, yrittelynä löytää pohja työväen yhteiselle taistelulle, Neuvostoliiton saavutusten tunnustamisena ja puolustamisena sosdem herrojen parjausta vastaan. Näitä vasemmistolaisia aineksia on lähestyttävä oikein, vedettävä yhteistoimintaan, kannatettava heidän yrityksiään työväen yhteisten taisteluesiintymisten aikaansaamiseksi taistelussa fasismia ja sodan vaaraa vastaan pyrkien laajentamaan tätä oppositiota sosdem työläisten keskuuteen kautta koko maan. Samalla on oikealla marxilais-leniniläisellä arvostelulla autettava heidät vapautumaan sosdem harhaluuloista ja tulemaan vakuutetuiksi, että vain kommunistisen puolueen johdolla voi työväenluokka voittaa.
4) Taloudellisten taistelujen järjestämisessä ja ammatillisessa joukkotyössä on puolueemme sitkeän työn tuloksena viime aikana ollut tuloksia työväen nostattamisessa yhteiseen taisteluun ääretöntä elintason polkemista vastaan. Käydyt työtaistelut ovat kuitenkin olleet varsin pieniä ja rajoittuneet pääasiassa metsä-, rakennus- ja vaatetustyöläisten keskuuteen ja on niitä ollut vain muutamilla paikkakunnilla. Työtaisteluja on saatava aikaan teollisuuden pääaloilla. Vastaisuudessa on pyrittävä laajentamaan niitä useammille työmaille sekä taistelujen yhteydessä järjestämään entistä tehokkaampaa agitationia ja taistelua rikkuriutta vastaan. Lakon johtamista varten tulee valita lakkokomiteat laajan työväen demokratian pohjalla. Tähän asti ei taisteluja ole kehitetty poliittisiksi mielenosoituksiksi silloinkaan kun poliisi sekaantumisellaan olisi antanut siihen suoranaisen aiheen eikä niitä ole yhdistetty yleiseen taisteluun työväenluokan poliittisten vapauksien puolesta. Lakkolaisten avustustoimintaa ei ole tehokkaasti järjestetty eikä vedetty lakkoa kannattamaan muilla työaloilla työskenteleviä ja työttömäin joukkoja.
Kurssin muutos suhtautumisessa reformistisiin ammatillisiin järjestöihin, joka viime vuonna päätettiin, on osottautunut täysin oikeaan osuneeksi. Tätä työtä on nyt tarmokkaasti jatkettava, voitettava kaikki vastahakoisuus siihen ja saatava aikaan tarmokas työ ammattiosastoissa. Puolueen ja nuorisoliiton kaikkien jäsenten sekä vallankumouksellisten työläisten, jotka eivät ole vielä julkisten ammatillisten osastojen jäseniä, on niihin viipymättä liityttävä ja toimittava aktiivisesti niiden saamiseksi työväen taisteluliikkeen tukikohdiksi. Päättävällä taistelulla vältettävä lahkolainen sosdem työläisistä eristäytymispyrkimys, samoin kuin oikeisto-opportunistinen toimettomuus ja alistuminen amm. johtajain politiikkaan. Edelleen on tarmolla toimittava työväen ammatillisiin järjestöihin joukkoliittymisen puolesta, niiden avulla työväen yhteistaistelun järjestämiseksi perustamalla samalla kaikkialla uusia ammatillisia järjestöjä.
On järjestettävä taistelua työnantajain lakkolaisiin kohdistamaa boikottia, asunnoista häätämistä, lakkolaisten vangitsemista, ohranaan raahaamista vastaan. Työväen kokoontumis- ja järjestymisvapautta tulee lakkotaisteluissa puolustaa laajalla työväen yhteistaistelulla. On vaadittava vangittujen tovereitten vapauttamista, poliisien ja ohranain lakonalaisilta työmailta poistamista jne. Taistelujen yhteydessä on järjestettävä vastalausekokouksia, myötätuntoisuuslakkoja, yhteisrintamamielenosoituksia, kannatuslakkoja kypsyttäen joukoissa poliittisen joukkolakon ajatusta ja sitä käytännössä valmistaen. On valmistauduttava tarpeen vaatiessa joukkovoimalla puolustamaan ammatillisten järjestöjen toimintavapautta.
Vaikkakin joukkotyöttömyys Suomessa onkin jonkun verran alentunut, niin on edelleenkin olemassa suuri työttömäin joukko, jonka asemaa on yhä huononnettu. Työttömäin joukko tulee talvisaikaan yhä kasvamaan. On kehitettävä joukkoliike fasistista työttömyyspolitiikkaa, erikoisesti pakkotyöleirikomentoa vastaan, vetäen sosdem työläiset mukaan tähän taisteluun. On päättävästi torjuttava kunnan herrojen ja valtion virkamiesten yritykset pakottaa työttömät rikkurityöhön. Työttömäin taistelun järjestämiseksi ja johtamiseksi on järjestettävä erikoisia aktiiviryhmiä ja työttömäin komiteoita, lähetystöjä jne. Työttömäin taistelua järjestettäessä on erikoisesti huomioitava nuorten työttömäin ja työssäolevain naistyöläisten erikoisvaatimukset nostattaen heitä taisteluun.
Laaja joukkoliike on kehitettävä pakollisen työttömyysvakuutuksen puolesta valtion ja työnantajain kustannuksella. On paljastettava v. 1935 alusta voimaan astuvan työttömyyskassalain todellinen luonne ja tarkoitus uutena yrityksenä panna työttömyyden kustannukset työväenluokan kannettaviksi. Sairas- ja avustuskassain vaaleja ja kokouksia on hyväksi käytettävä työväen yhteisen taistelun aikaansaamiseksi näiden laitosten sisäisen elämän demokratisoimiseksi; vaatimusten esittämiseen näiden kassojen työväen edunmukaisesta hoidosta jne.
5) Maaseudun työläisten ja pientalonpoikain taistelun järjestäminen käy sietämättömällä hitaudella. Työtätekevän talonpoikaiston pulaliikehtimiset ovat jääneet paikallisten pulakokouksien pidoksi, verraten harvoiksi pakkohuutokauppain joukolla estämisiksi, eräissä metsätyöläisten lakoissa mukanaolemiseksi jne. Fasismin ryöstöpolitiikan vastainen pulaliike ei ole laajentunut riittävällä vauhdilla. Vaikka maatyöläisten palkkojen polkeminen on vieläkin jatkunut ei puolueemme ole riiitäväliä ponnella nostattanut heitä taisteluun palkkojen puolesta; heikosti on vedetty maatyöläisiä puolueemme ensimäiseksi tueksi maaseudulla. Varsin heikosti on maaseudun työtätekevien kerrosten keskuudessa selvitetty porvariston sotapolitiikkaa ja nostatettu näiden taistelua yhä kasvavia veroina kiskottavia sotilasmäärärahoja vastaan.
Puoluejärjestön on voimakkaasti parannettava työtään maaseudulla. Tässä tarkoituksessa on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin:
a) Osoittaen, miten v. 1930 aloitettu lapualaishyökkäys, johon talonpoikiakin mukaan narrattiin, todella oli hyökkäys kaikkien työtätekevien elintasoa vastaan suurrikkaiden voittojen paisuttamiseksi, on nyt selitettävä työtätekevälle maalaiskansalle, että nyt edessä oleva uusi fasistien hyökkäys, jonka valmistusta ensikädessä kokoomuspuolue johtaa ja jota maalaisliitto, edistyspuolue ja sosialidemokratia asiallisesti politiikallaan auttavat, tulee entistäänkin hirveämmin kiristämään maaseudun, kuten kaupunkienkin työtätekevien elämää ja lopuksi johtaa Suomen rikolliseen sotaseikkailuun rauhassa omaa sosialistista valtaansa rakentavia Neuvostoliiton työläisiä ja talonpoikia vastaan. Lapualaisfasistien maaseudulla harjoittama petkutus, kun nämät uskottelevat ajavansa nyt muka maatyöläisten, työtätekeväin talonpoikain ja muiden köyhäin asiaa, on paljastettava osoittaen, miten nämät fasistit ovat olleet pankki- ja teollisuusherrain kätyreinä työläisten ja talonpoikain suurryöstössä. Porvariston maaseudulla kehittämää »kyläkurijärjestelmää» vastaan, jolla tahdotaan maaseudun kulakeille ja muille riistäjille turvata oikeus nyrkkivallan ylläpitoon kylissä, tulee nostattaa maaseudun köyhän väen vastaliike taisteluna fasistijoukkoja, fasistivirkamiehiä ja kylänyrkkejä ja näiden mielivaltaa vastaan köyhäin oikeuksien puolesta.
b) Maaseudulla on kehitettävä maatyöläisten ja työtätekevien talonpoikain aktiivista taistelua fasistista virkakomentoa vastaan ja vaatien virkamiesten luvun suurta supistamista ja suurten virkaherrain palkkain roimaa laskemista. Erikoisen ärsyttäviä virkavallan nyrkkejä kohtaan tulee kohdistaa erikoisesti taistelu, vaatien näiden erottamista (erikoisesti pakkohuutokauppain ja veroryöstöjen toimeenpanojen yhteydessä), näyttäen kuinka nämä virkanyrkit ovat suurpääoman renkejä, jota vastaan siis on kohdistettava kaikkien työtätekevien yhteinen taistelu.
Edelleen kehitettävä ja voimistutettava työtätekevän maalaiskansan joukkotaistelua pakkohuutokauppojen, vero-, velka- ja korkoryöstöjen lopettamiseksi, mobilisoiden työtätekeväin talonpoikain taistelua tukemaan myöskin palkkatyöläisten suuret joukot (joukko-osallistumiset pulakokouksiin, pakkohuutokauppain estämisliikehtimisiin ym). Voimistuttaen palkkatyössä käyvien talonpoikain vetämistä taisteluun palkkojen korottamisen ja työehtojen parantamisen puolesta metsätöissä, kuntain ja valtion yleisissä töissä, rautatierakennuksilla y.m. on osoitettava työläiset heidän todellisiksi taistelutovereikseen taistelussa nälkäpalkkoja maksavia tukkiyhtiöitä, fasistista valtio- ja kunnalliskomentoa vastaan.
Työtätekevän talonpoikaisen vetämiseksi yhteiseen taisteluun fasismin ryöstö- ja sotapolitiikkaa vastaan on hankittava yhteyksiä ja tukikohtia yhdistyneen Kansan- ja Pienviljelijäpuolueen perusjärjestöissä oleviin pienviljelijöihin ja saatava nämä vaatimaan pula-, sodan- ja fasisminvastaisten kokousten järjestämistä. Sosdem pienviljelijäliiton osastoihin on tunkeuduttava joukolla ja muodostettava niistä fasistisen riistopolitiikan vastaisia tukikohtia maaseudulla.
c) Aloitettava voimakas työ maatyöläisten taistelujen järjestämiseksi, työpalkkojen korottamiseksi, asunto-olojen parantamiseksi, työpäivän rajoittamiseksi 8 tuntiin päivässä. Maatyöläiset on myöskin vedettävä mukaan talonpoikain pulaliikehtimisiin, siten käytännössä lujittaen työväen ja pienviljelijäin taisteluliittoa. On saatava alulle maatyöläisten ammatillinen järjestötoiminta. Maatyöläisten keskuudessa on selvitettävä miten Neuvostoliitossa ovat työläiset ja talonpojat, kukistettuaan kapitalistien ja tilanherrojen vallan, oman valtansa kautta turvanneet myöskin maatyöläisille mahdollisuuden vauraaseen elämään.
Kun porvariston ja sosialidemokraattien suunnittelemalla asutuspolitiikalla luodaan vain velkaisia nälkä-isäntiä metsä- ja pankkiherrojen sekä koronkiskurien riistettäviksi, on tämän asutuspolitiikan vastakohtana tehtävä tunnetuksi SKP:n maaohjelmaa ja nostatettava maatyöläiset ja maan tarpeessa olevat talonpojat taisteluun maakysymyksen todelliseksi ratkaisemiseksi suurtilojen, pappilain ja yhtiöiden maiden korvauksettoman takavarikoinnin ja niiden todellisten viljelijäin käyttöön luovuttamisen puolesta. Tämän yhteydessä on kehitettävä entisten torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten sekä asutustilallisten ja nyt sellaisiksi aikovien taistelua velkojen, korkojen, verojen y.m. rasitusten poispyyhkimiseksi sekä asutustilallisille palkan vaatimiseksi tilojensa raivausajalta.
6) Pikkuporvarillisten piirien keskuudessa on vasta heikosti alulle saatua työtä kehitettävä entistä suuremmalla ponnella. Käsityöläisille, pikku liikemiehille, alempipalkkaiselle virkamiehistölle ja sivistyneistölle on osoitettava, miten suurpääoma fasistidiktatuurinsa kautta on heitäkin ryöstänyt ja riistänyt ja miten nyt yhä kiristetään fasistidiktatuuria tämän riiston ja ryöstön edelleen jatkamiseksi. Saksan, Itävallan, Suomen y.m. maiden esimerkeillä osoitettava fasismin raakalaisuus, joka polkee jalkoihinsa kaikki kansan vapauden viimeisetkin rippeet. Näille kerroksille on osoitettava, että heidän etunsa vaativat liittymään työväen mukaan taisteluun suurporvariston fasistihyökkäystä vastaan, Erikoisesti on kiinnitettävä huomio sosialidemokratian paljastamiseen näille joukoille osoittaen miten sosialidemokratia on Saksassa, Itävallassa y.m. juuri auttanut fasistit valtaan ja miten sos.dem johtajat Suomessakin politiikallaan vievät aivan samaan tulokseen.
V. 1933 SKP:n KK:n täysistunnon tätä työalaa koskevien päätösten tunnetuksi teko ja näiden päätöksien tarmokas käytäntöönpano on nyt fasistien hyökkäysuhkan ja sodanvaaran kiristymisen yhteydessä entistä välttämättömämpää.
7) Työssä ruotsalaisten keskuudessa on puoluejohdon viipymättä ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, että saadaan tämä työ käyntiin ruotsalaisten työläisten, kalastajain, talonpoikain ja sivistyneistön parhaimmiston nostattamiseksi taisteluun riistoa ja uutta fasistihyökkäystä sekä aitosuomalaista rynnistystä vastaan. Ammatillinen työ on saatava käyntiin myös ruotsalaisten keskuudessa, vedettävä ruotsalaisia mukaan lakkoihin ja amm. osastoihin sekä perustettava ruotsalais-alueille uusia osastoja. Ruotsalaisten keskuudessa on selvitettävä kansallisuuskysymystä ja leniniläisen kansallisuuspolitiikan saavutuksia Neuvostoliitossa, varsinkin Karjalan esimerkeillä. Ruotsalaisille talonpojille ja maattomille on selvitettävä puolueen ohjelmaa maakysymyksessä ja vedettävä heitä taisteluun sen puolesta. Vakuuttavasti on paljastettava ruotsalaisen Kansanpuolueen petollinen politiikka, jonka todellisena sisältönä on äänestäjiltä saamainsa valtuuksien käyttäminen ruotsalaissuomalaisten suurkapitalistien riistoetujen hyväksi (lapualaissiiven avoin petturuus, »laillisuussivustan» fasisoituminen, liittoutumiset aitosuomalaisen maalaisliiton kanssa y.m.). On paljastettava sosdem kaksinaamaisuus kansallisuuskysymyksessä (taistelu ruotsalaisia kouluja vastaan, Wiikin, Fagerholmin ja Ahlströmin vaikeneminen sosdem puolueen aitosuomalaisuudesta jne). Oikealla joukkotyöllä ja taisteluja järjestämällä on paljastettava sosdem johtajat ja estettävä sdp. laajentamasta vaikutustaan ruotsalaisseuduilla. Ruotsalaisten raatajien etumaisia taistelijoita on saatava liittymään puolueeseemme.
8) On kehitettävä työläisnaisten aktiivista taistelua poliittisten työläisvankien vapauttamiseksi, fasistien mielivaltaa ja sotavarusteluja vastaan työtätekevien oikeuksien puolustamiseksi. Samalla on heidät nostatettava aktiivisesti osallistumaan lakko- y.m. taisteluihin palkkojensa ja työehtojensa parantamisen puolesta, voimakkaasti kehittäen vallankumouksellisten ammatillisten työpaikkaryhmien toimintaa niissä laitoksissa, joissa on naistyövoimaa enemmän, sekä saatava työläisnaiset joukolla liittymään SAK:n alaisiin järjestöihin (kutomo-, ravinto-, paperi-, metalliteollisuus- ja ravintola-alalla) voimistuttaen niissä vallankumouksellista oppositiota. Lakkotaistelujen yhteydessä on vedettävä niitä tukemaan myöskin työläisvaimot ja lapset. Maaseudulla on kehitettävä naispalkollisten taistelua työehtojensa korjaamiseksi isäntien mielivaltaa vastaan. Samalla saatava työtätekevät naiset osallistumaan aktiivisesti talonpoikain pulataisteluihin.
On kehitettävä naisten edustajaliikettä ja muodostettava edustajien ympärille laajaa joukkoliikettä. Antifasistisen ja sodanvastaisen liikkeen yhteydessä perustettava naisten komiteoita ja ryhmiä. Osuustoimintaliikkeen »Naiset mukaan»-toimintaa on entistä laajemmassa mitassa käytettävä joukkotyön kehittämiseen. Kaikkien tärkeimpien puoluekomiteoiden yhteyteen on perustettava naisjaosto, joka on työstään vastuunalainen k.o. puoluekomitealle. On kehitettävä kotitaloudessa työskentelevien naisten, erikoisesti äitien toimintaa. Laajasti on tehtävä tunnetuksi tunnuksia: sama palkka samasta työstä riippumatta sukupuolesta ja perhesuhteista; riittävä työttömyysavustus, ilmaiset koulutarpeet, ravinto ja lääkärinhoito; ruumiillisen rangaistuksen poistaminen koulusta; äitiysvakuutus ja lähdettämisoikeus, valaisten näitä kysymyksiä Neuvostoliiton esimerkeillä. On nostatettava työtätekevien naisten taistelua tulli- ja hintaryöstöä vastaan. Aktiivisia työläisnaisia on rohkeasti vedettävä puolueeseen kouluuttaen heitä johtaviin tehtäviin.
Puna-Avusta on luotava laaja joukkojärjestö. Sen työtä on suuresti parannettava. On laajennettava sen poliittista vaikutusta ja organisatoorista joukkopohjaa vetäen mukaan naisten ja nuorten joukot sekä maalaisraatajat ja myös pikkuporvarillisia fasisminvastaisia aineksia. Päähuomio on tietenkin edelleen keskitettävä suurille työpaikoille sekä ratkaiseville teollisuus- ja liikennealoille.
8) Suomen Kommunistista Nuorisoliittoa vaivaa vielä kaavamaisuus, oikean nuorisoliittohengen puute, ahdas salaliittolaismainen ryhmäkuntaisuus joka on siitä voitettava. Liiton toiminnan kohottamiseksi, työläisnuorison laajan joukkotaistelun nostattamiseksi, on suoritettava SKNL:n työn perusteellinen uudelleen järjestely. Tästä on puoluejohdon annettava ohjeet lähiaikana.
TUL:ssa, johon kuuluu työläisnuorisoa, on tehostettava puolue- ja nuorisoliittoryhmien työtä tarkotuksella vetää työläisurheilijat mukaan työtätekevien yhteiseen taisteluun. Tässä työssä on paljastettava sosdem johtajain porvaristoa suosiva politiikka ja nostettava taistelu sitä vastaan. TUL:n seuroissa on taisteltava TUL:n johdon häpeällistä petturuutta vastaan valtioapukysymyksessä ja vastustettava liiton johdon yrityksiä tukahduttaa seurojen sisäinen demokratia. Vastapainoksi TUL:n johdon yhteispyrkimyksille fasististen urheiluseurojen kanssa on vaadittava lähentymistä ja yhteistoimintaa Neuvostoliiton urheiluväen kanssa, oikeutta ottaa osaa kilpailuihin Neuvostoliitossa. TUL:n seurojen toimintakieltoja vastaan on nostatettava työläisurheiluväen yhteistä taistelua vaatien myös TUL:n johdolta selvää kannanottoa porvariston suorittamiin työväen urheiluseurojen lakkauttamisiin ja niihin kohdistuviin toimintakieltoihin.
10) Puolueen rakennustyötä on nyt päättävästi parannettava. Se on jäänyt huomattavasti jälkeen puolueen asettamista poliittisista tehtävistä ja niiden toteuttamiselle edullisesta tilanteesta. Sitä osottaa taloudellisten taistelujen rajoittuneisuus, SKNL:n organisatoorisen kehityksen sekä armeijassa ja naisten keskuudessa suoritettavan työn paikallaan pysyminen, jopa taantuminenkin. Kunnolla toimivia työpaikkasoluja ja komiteoita on yhä aivan liian vähän. Tähän organisatoriseen jälellejääneisyyteen on kyllä huomattavasti vaikuttanut porvariston jatkuvat vainotoimenpiteet, joiden tuottamia vaurioita ovat syventäneet taitamattomuus ja huolimattomuus konspiratioperiaatteiden noudattamisessa, mutta on siihen yhä syynä heikko työ puolueen organisatoorisen joukkopohjan lujittämiseksi suurille, tärkeille työmaille.
Puolueen oikean päälinjan toteuttamiselle tarpeellisen vauhdin turvaamiseksi on nyt erikoisen tarmokkaasti ponnisteltava puolueen orgtyön kohottamiseksi tämänpäiväisten tehtäväin tasolle. Tämän saavuttamiseksi on välttämätöntä toimeenpanna huomattavia muutoksia puoluetyön johtamisen helpottamiseksi sekä organisatoorisen joustavuuden aikaansaamiseksi.
Puolueen johtamisessa on päästävä suurempaan konkreettisuuteen työn ohjauksessa, niin että alemmat puolue-elimet saavat nopeammin yksityiskohtaista opastusta tärkeimpien talsteluliikkeiden järjestämisessä ja johtamisessa. Tämä ei millään muotoa saa viedä siihen, että alemmissa elimissä jäädään odottamaan tätä ohjausta, vaan on puolueen työssä kaikilta sen elimillä vaadittava oma-alotteisuutta ja ripeää, itsenäistä otetta kaikissa esille nousevissa kysymyksissä sekä kykyä nostaa esille uusia taistelukysymyksiä.
Organisatorinen työ kussakin piirissä on ensi kädessä keskitettävä tärkeimmille paikkakunnille ja siellä tärkeimmille työpaikoille. Suurilla työpaikoilla olevien solujen ohjausta on huomattavasti parannettava ja todella tehtävä ne puoluetyön tärkeimmiksi peruselimiksi, elävöittäen niiden toimintaa ja kohottaen niiden oma-alotteisuutta.
Asetettujen ja puolueen elimille sekä yksityisille jäsenille annettujen tehtävien käytäntöönpanon valvominen on saatava puolueessa mitä tarkimman huomion kohteeksi. On muistettava, että vain itsearvostelu ja henkilökohtainen vastuu takaavat puoluelinjan käytännössä toteuttamisen. Ei saa enää suvaita sellaista velvollisuuksiensa laiminlyömistä, jota esiintyi esim. toukokuun 1 päivän kamppailussa sekä tehtävän antajain että niiden täyttäjiksi lupautuneiden tovereiden puolelta. Sellaiseen puoluekurin rikkomiseen syylliset on saatettava ankaraan puolue-edesvastuuseen.
Jäsenvärväystä on tarmolla jatkettava, kohdistaen se suurille työpaikoille ja maatyöväen etummaisten keskuuteen. Tätä on erikoisesti tehtävä lakko- y.m. taistelutoimien yhteydessä.
Konspiratiota on suuresti parannettava puolueen siitä antamien ohjeiden mukaisesti. Erikoisesti on tehostettava puolueen jokaisen jäsenen henkilökohtaista velvollisuutta puoluekurin ja konspiration tiukkaan noudattamiseen nähden.
11) Puolueen kaiken työn elävänä sisältönä täytyy olla taistelu kahdella rintamalla, kaikenlaisten opportunististen, niin oikeistolaisten kuin »vasemmistolaisten» katsomusten sekä ennen kaikkea joukkotyössä esiintyvien opportunististen laiminlyöntien ja virheiden voittamiseksi arvostelun ja itsearvostelun kautta. Hyvin päättävästi on murrettava se kuoreensa sulkeutuneisuus, ahdas ryhmäkuntalaisuus, joka estää puoluettamme tekemästä todellista joukkotyötä sosdem ja puolueettomain työläisten voittamiseksi yhteiseen taisteluun. Mitään sopuilua ei ole sallittava sellaisiin nähden, jotka jatkuvalla toimettomuudella, tehtäväinsä laiminlyömisellä, virheellisistä katsomuksistaan kiinnipitämällä, puoluetta ja sen johtoa halventamalla ja toiminnalla tai arvottomalla käytökselään vahingoittavat puoluetta.
Kaikissa puolueen jäsenissä täytyy olla elävänä tietoisuus siitä, että ilman lujaa bolshevistista, leniniläistä eheyttä ja kuria ei puolueemme voi täyttää edessä olevaa suurta, historiallista tehtäväänsä, Suomen työtätekevän kansan johtamista taistelussa sen elinehtojen puolesta, joka taistelu, yhdessä suurten kansainvälisten taistelujen kehittymisen kanssa, on nostettava suurrynnistykseksi sorto- ja riistovaltaa vastaan, työväen ja talonpoikain tasavallan, Neuvosto-Suomen luomiseksi.
Luokkataistelujen kärjistyessä ja sota valmistelujen kiihtyessä Neuvostoliittoa vastaan fasistinen porvaristo pyrkii ohranansa avulla kaikin mahdollisin keinoin hävittämään puolueemme järjestöjä ja puolueemme aktiivia. Tämä vaatii puolueen kaikkien jäsenten taholta mitä tiukinta konspiratioperiaatteiden noudattamista, joita rikkovat ei ainoastaan rivityöntekijät, vaan myöskin vastuunalaiset toverit.
Tämän vuoksi KK:n kokous päättää:
1) Salassa pidettävän puolueasian ilmianto, vaikka se tapahtuisi missä olosuhteissa tahansa, on konnantyö, jonka tekijä on erotettava puolueesta, vankilassa toveripiiristä sekä leimattava luokkapetturin lähtemättömällä häpeämerkillä. Näihin pettureihin on kohdistettava työväen joukkojen viha ja inho kaikkialla, missä he yrittävät työläisiä lähentyä.
2) Osotteiden ja tunnuksien avoimina pitämisestä ja ehdottomasti salaisina pidettävien puolueasiakirjojen huolimattomasta hoitamisesta, heti kun sellaista havaitaan, seuraa laiminlyöntiin syypään toverin joko määräaikainen tai kokonaan puolueesta erottaminen. Sama koskee myös jokaista puolueen jäsentä, jolta tavataan palojen yhteydessä sellaista ainehistoa, että hänen huolimattomuutensa takia joutuu tovereita vankilaan ja puolueen toiminta vaikeutuu.
3) Puolueen sisäisistä asioista lörpöttelystä, joka voi antaa ohranalle johtolankoja järjestön toiminnan vaikeuttamiseksi, jopa tuhoamiseksikin, sekä puoluetovereista juoruilusta seuraa asian laadusta riippuen joko ankara muistutus tai määräajaksi tahi kokonaan puolueesta erottaminen.
4) Sellaisten huhujen levittämisestä provokatiosta ja provokaattoreista puolueessa, joita puolueen johtavat elimet eivät ole tarkistuneet ja antaneet siihen lupaa, seuraa määräaikainen tai kokonaan puolueesta erottaminen.
5) Puolueen johtavien elimien salaisina pidettävistä päätöksistä ja asioista juoruilusta ja lörpöttelystä seuraa ehdottomasti näistä elimistä erottuminen ja kussakin erikoistapauksessa puolueen määräämä rangaistus.
6) Ne toverit, jotka elämäntavoillaan alentavat puolueen arvoa tai saattavat puoluejärjestöjä tai yksityisiä jäseniä vaaranalaiseksi, on vedettävä edesvastuuseen ja rangaistava aina puolueesta erottamiseen saakka.
Rangaistukset päättää ja ne toimeenpanee asianomainen puoluekomitea, jonka päätöksestä siihen tyytymätön voi valittaa ylemmille puolue-elimille.
Jokaisen puolue-elimen on tiukasti valvottava, että KK:n täysistunnon v. 1933 tekemää päätöstä »Taistelu provokatiota ja urkintaa vastaan» käytännössä toteutetaan, sillä vain se takaa palojen supistamisen mahdollisimman pieneksi ja puolueen taistelukunnon säilymisen ja kohoamisen.
Suomen sosialidemokratia, joka työväen kansalaissodassa kärsimän rappion jälkeen asettui valkoisen porvarillisen rintaman puolelle, on erikoisesti vuoden 1930 fasistimullistuksen aikana ja jälkeen kaikissa teoissaan esiintynyt silloin voimaan tulleen fasistidiktatuurin kannattajana. Fasistidiktatuuri on hankkinut sosialidemokratialle monopoliaseman julkisessa työväenliikkeessä: sen järjestöt ja lukuisa lehdistö ovat sallittuja, sosialidemokraattien hallussa ovat suureksi osaksi nekin työväentalot, kirjapainot ja muut laitokset, jotka fasistikumouksessa vallankumoukselliselta työväeltä ryöstettiin. Sosialidemokraattien fasistidiktatuurille antaman kannatuksen on SKP kaikissa päätöslauselmissaan todennut, lausuen m.m. v. 1931 puoluekonferenssin päätöslauselmassa:
»Erikoinen tehtävä fasistirintamassa on sosialidemokraattisella puolueella. Sen sosialifasistiset johtajat, jotka jo ennen fasistimullistusta ja sitä toimeenpantaessa antoivat kannatuksensa erinäisille fasistisille toimenpiteille (yhdistyslaki, Kivimäen linja) ovat sen jälkeen antaneet uusia, epäämättömiä todistuksia fasistisuudestaan (Ammattijärjestön hajottaminen, työväentalojen ja kirjapainojen ryöstö, Tannerin ym. puheet sosialidemokratian ja lapualaisten yhteisestä päämäärästä, lojaalisuus Svinhufvudille, edistysmielisten ja maalaisliiton hännystely y.m.). Tähän kuuluu myös osanotto fasistisen valtiovallan tukemiseen eduskunnassa, kätyröiminen valtion ja kuntain viroissa, osanotto sodan valmistuksiin ja kapitalistisen talouden pelastuspyrinnöihin. Mutta voidakseen täyttää tehtävänsä, joka on työväenluokan vastustuskyvyttömänä pidättäminen sekä sen käsistä ja jaloista sidottuna luovuttaminen fasisti- ja sotaterrorin alaisuuteen, täytyy sosialifasistien yrittää luovimalla peitellä julkeata apupalvelustaan fasismille. Ne voivat kyllä puhua fasismia vastaan, välistä räikeilläkin sanoilla, mutta samalla kierosti uskotellen, että fasisteja ovat vain maantiellä mellastavat lapualaiset etkä suurporvariston pääjohtajat.»
Mutta SKP:n ei ole onnistunut saada sosdem puolueen jäseniä ja kannattajia tästä vakuutetuiksi, sitä oikein käsittämään. Siitä on esimerkkinä m.m. viimeiset valtiolliset ja kunnalliset vaalit, joissa sosialidemokraattien äänimäärä — huolimatta sosdem puolueen järjestöllisestä paikallaanpysymisestä ja taantumisestakin — huomattavasti kohosi. Maalaisliiton ja kokoomuksen politiikkaan tyytymättömiksi tulleiden pikkuporvarillisten ainesten lisäksi piti suuri osa vasemmistolaisistakin työläisistä sosialidemokratiaa sentään sellaisena, että kun kommunisteilta julkiset toimintamahdollisuudet on riistetty, voidaan sitä vaaleissa äänestää.
SKP:n agitatsionilta sosialidemokratiaa vastaan on puuttunut vakuuttavaa voimaa pääasiassa sen vuoksi, että puhuttaessa sosialidemokratian harjoittamasta fasismin kannattamisesta ei samalla ole tehty selväksi fasismin ja sosialifasismin välistä eroa, vaan on ne agitatsionissamme tavallisesti heitetty samaan kasaan. Tämä ero on kuitenkin tosiasia. Fasistien ja sosialifasistien välillä on taistelun pääaiheena kysymys parlamenttarismista, jota fasistit pyrkivät nopeasti supistamaan tai sen kokonaan tuhoamaankin. Sosialidemokratian esiintyminen näitä fasistien suunnitelmia vastaan on joukkojen silmissä antanut sosialidemokratialle sellaisen näön, kuin olisi sosialidemokratia vakava antifasistinen voima. Kun sosialidemokratia on kuvannut Suomen nykyisen fasistisen hallitusjärjestelmän demokraattiseksi, emme me riittävästi ole painostaneet, että Suomessa v. 1930 tehtiin todellinen valtiokaappaus, että kommunistien ja vallankumouksellisten työläisten parlamentaarisen edustusoikeuden ja tosiasiallisesti äänioikeudenkin riistäminen ja muut terroritoimenpiteet merkitsevät, ettei Suomessa enää ole porvarillistakaan demokratiaa, vaan ainoastaan eräitä sen jätteitä.
Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä, ettei porvaristo enää tyydy diktatuurinsa tähänkään muotoon, johon sosialidemokratia jo on sopeutunut ja jota se kannattaa. Porvaristo hyökkää nyt parlamentarismia vastaan kokonaisuudessaan. Tässä kulkee etunenässä kokoomuspuolue ja lapualaiset, joita vastaan sosialidemokratia lehdistössään ja eduskunnassa on harjoittanut agitatiota, minkä vuoksi joukoista ei ole näyttänyt uskottavalta kommunistien oikea väite, että sosialidemokratia kannattaa fasistidiktatuuria.
Nykyisessä tilanteessa, jolloin olemme siirtyneet vallankumousten ja sotien uuden ajanjakson kynnykselle, on sosialidemokratian politiikan paljastaminen laajoille joukoille entistäkin välttämättömämpi ja kiireellisempi tehtävä. Tämän tehtävän menestykselliselle suorittamiselle on myös nyt entistä suuremmat mahdollisuudet, koska ensiksikin laajat joukot, myös huomattava osa sosialidemokraattisista työläisistä, radikalisoituvat, minkä jo viimeaikainen lakkoliikkeiden kasvukin osottaa ja kun toiseksi porvaristo pyrkii yhä pitemmälle fasistidiktatuurin tiellä, vaatien sosialidemokraateiltakin yhä pitemmälle meneviä askeleita fasismin kannattamisessa työväen luokkataistelun tukahduttamiseksi, mistä on välttämättömänä seurauksena lisääntyvä sekaannus sosdem puolueenkin riveissä.
Porvaristo on saanut sosialidemokraatit kannattamaan kommunistilakeja ja muita poikkeuslakeja, joiden puolesta sosdem eduskuntaryhmä yksimielisesti äänesti. Tekonsa peitteenä käyttivät he väitettä, että nämä lait eivät ole suunnatut ainoastaan kommunisteja, vaan myös lapualaisia vastaan, vaikka lakien käyttö on fasistidiktatuurin elimien käsissä, jotka jo ovat käyttäneet niitä sosdem puoluetta ja järjestöjä vastaan.
Näiden lakien hyväksyminen oli askel, joka ei voinut olla synnyttämättä katkeruutta sosdem työläisjoukoissa, mitä selvemmin kuvaa ne, että osa sosdem johtajista (puoluesihteeri Wiik, Ampuja, Helo y.m.) nyt ovat olleet pakotettuja ryhtymään arvostelemaan puolueensa menettelyä ja näyttelemään jonkinlaisen »vasemmiston» osaa, peläten joukkojen muuten kääntävän sosdem puolueelle selkänsä.
Tässä tilanteessa on puolueemme tehtävänä voimakkaan joukkotaistelun kehittäminen porvariston fasistista hyökkäystä, fasismia vaataan, laajan työtätekevien yhteisrintaman pohjalla ja sosialidemokratian paljastaminen tämän taistelun yhteydessä. Puolueemme on pyrittävä saamaan aikaan työväenluokan yhteistaistelu fasismia vastaan niin taloudellisen kuin poliittisenkin taistelun alalla. Jokaisen yksityisen taistelun ja kamppailun, jokaisen porvariston hyökkäyksen, jokaisen työtätekevien liikehtimisen yhteydessä on kommunistien ponnistettava kaikki voimansa radikalisoituvien sosdem työläisjoukkojen saamiseksi mukaan yhteisiin esiintymisiin porvaristoa vastaan, työtätekevien päivänvaatimusten puolesta, sotaa ja fasismia vastaan, niin että saataisiin synnytetyksi todellisia kansanliikkeitä porvaristoa ja fasismia vastaan.
Työväenluokan fasisminvastaista yhteistaistelua on kehitettävä ennenkaikkea seuraavilla aloilla:
1) Taloudellisen taistelun alalla vaati porvaristo sosialidemokratialta jo ennen fasistimullistusta, että sen olisi estettävä työväen luokkataistelu parempien palkkojen ja parannettujen työehtojen puolesta. Fasistimullistuksen jälkeisenä aikana on sosialidemokratia tässä suhteessa tehnyt voitavansa kieltäen työläisiä ryhtymästä lakkoihin, koska pula-aikana ei muka voida taistella, koska ensin on muka saatava suuret järjestöt ja lakkokassat, koska palkkojen alennukset eivät ole suoremmat kuin elinkustannusten halpeneminen (kuten »Palkkatyöläinen» n:ssa 1 v. 1934 kirjoitti), koska »puhe korkeista palkoista ei vetele. Ratkaisu ei ole jonkun maan sisäpuolella» (»vasemmistolainen» Sundström) jne. Sosialidemokratian johtajain onnistuikin kauan estää työläisten liikehtimiset, joita se aluksi nimitti »korpilakoiksi» (Pietarsaaren metsätyöläisten lakko), »aiheettomiksi» ja »kommunistien puuhiksi» (Salon tietyöläisten lakko), mutta joiden suhteen sen joukkopainostuksen alaisena sitten oli otettava »myönteinen» kanta, jotta sosdem johtajat lakon johtoon päästen voisivat ne helpommin murtaa tai johtaa työnantajille edulliseen sovintoon mitättömin myönnytyksin työläisille. Kommunistien tehtävänä on kunkin lakkotapauksen ja palkkaliikehtimisen yhteydessä paljastaa sosdem johtajain tällaiset manöverit, luoda sosdem ja puolueettomien työläisten kanssa yhteisrintama taistelun voitokkaasti loppuun viemiseksi, valiten kaikkiin taistelukomiteoihin ja johtoelimiin myös sosdem työläisiä, pelkäämättä edes kommunistien jäämistä vähemmistöön, jos työpaikan työläisten enemmistö vielä on sosdem puolueen kannattajia, ohjaten sosdem työläiset heidän omien kokemustensa ja taistelun kulun selvittämisen kautta näkemään sosdem johtajain petospolitiikka ja manöverit silloinkin, kun sosdem johto joukkopainostuksen alaisena on pakotettu muodollisesti osallistumaan lakkoon tai muihin talsteluesiintymisiin.
2) Sosdem ammatillisissa järjestöissä, joihin kaikkien kommunistien on liityttävä kutsoen niihin muitakin työläisiä tunnuksella ammatillisten järjestöjen muuttamisesta taistelujärjestöiksi työnantajakapitalisteja vastaan, on kommunistien taisteltava näiden järjestöjen ja jäsenenemmistön valtaamiseksi vallankumouksellisen luokkataistelun kannalle, tehden sellaisia taisteluesityksiä, jotka jokainen työläinen tunnustaa oikeutetuksi, taistellen sosdem johdon yrityksiä vastaan estää ammatillisia järjestöjä taisteluesiintymisistä ja pitää niitä vain avustuskassoina ja neuvottelueliminä, taistellen ammatillisten järjestöjen sisäisen demokratian puolesta, ammatillisten järjestöjen eheyden puolesta erottamisia ja reformistijohtajien muita hajoittamistoimenpiteitä vastaan, mobilisoiden ammatilliset järjestöt taisteluun porvariston fasistisia hyökkäyksiä vastaan (poliisin sekaantuminen lakkoihin, osittainen tai täydellinen lakkokielto, poliisin sekaantuminen ammatillisten järjestöjen asioihin, ammatillisten järjestöjen lakkauttaminen, jota lapualaiset jo vaativat, työväentalojen sulkemiset, lippu- ja pukukiellot, »Kansainvälisen» laulamisen kieltäminen jne.) kokouksin, vastalausemielenosoituksin, mielenosoituslakoin, vetäen ammatilliset järjestöt mukaan fasisminvastaiseen joukkoliikkeeseen ja taisteluun sotaa vastaan. Kaikkien näiden kysymysten yhteydessä on paljastettava sosdem johtajain kieroilut ja kieltäytyminen taistelusta, niiden harjoittama työväen yhteistaistelun saboteeraus ja vastustaminen, niiden puheet ammatillisten järjestöjen »puolueettomuudesta» (millä ne tosiasiassa tarkoittavat »puolueettomuutta» työn ja pääoman välisessä taistelussa, siis kapitalistien tukemista), niiden yritykset pitää ammatilliset järjestöt sosdem puolueen alaisina tukijärjestöinä, niiden harjoittama järjestödemokratian loukkaaminen jne.
3) Kaikissa sosdem vaikutuksen alaisissa joukkojärjesiöissä (urheilu-, raittius-, osuustoiminnalliset y.m. järjestöt) on kommunistien työskenneltävä näiden järjestöjen jäsenenemmistön vetämiseksi työväenluokan fasisminvastaiseen yhteistaisteluun. Näiden järjestöjen kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa ja niiden jäsenten keskuudessa on tehtävä konkreettisia esityksiä näiden järjestöjen osanotosta taisteluun porvariston fasistista hyökkäystä vastaan sen eri muodoissa (valtion apurahojen kielto urheilu- ja raittiusjärjestöiltä, urheiluseurojen lakkauttamiset, urheilupukujen vainot, raittiusjärjestöjen toimintaa vastaan käytävä ajojahti, niiden lakkauttamisen vaara jne.), paljastaen sosdem johtajain yritykset pitää nämä järjestöt »irti politiikasta», s.o. fasismin vastaisesta taistelusta, sosdem johtajain suorittama fasististen poikkeuslakien hyväksyminen, joita lakeja nyt käytetään näitä järjestöjä vastaan, sosdem johtajain kaksinaamaisuus raittiuskysymyksessä (kapakat sosdem työväentaloilla), osuusliikkeen sosdem johtajan Tannerin asettaminen sosdem puolueen johtajan Tannerin julistamaa Hitlerin Saksan boikottia vastaan, »Kuluttajain Lehden» porvarillisuus, osuusliikkeiden harjoittama sosdem puolueen rahoittaminen, eräiden sosdem johtomiesten (Uski y.m.) asettuminen yksityiskauppiaiden kanssa vaatimaan verokorotuksia osuusliikkeille jne. Yhdistäen sosdem vastaan käytävä agitatio esityksiin taistelutoimenpiteistä on näiden järjestöjen jäsenet vedettävä pois sosdem vaikutuksen alta.
4) Lapualaisten parlamenttarismin jätteitäkin vastaan käymää taistelua sosialidemokraatit lehdissään ja eduskunnassa vastustavat. Kommunistien tehtävänä on järjestää työväenluokan yhteistaistelua porvariston fasistihyökkäystä vastaan tämänkin kysymyksen pohjalla, taistellen sekä työtätekevien kansalaisoikeuksien ja vapauksien puolesta että kaikkia lapualaisten hyökkäyksiä vastaan. Tämä taistelu ei voi rajoittua vain SKP:n järjestämiin mielenosoituksiin ja kokousyrutyksiin, vaan on sitä käytävä mitä laajimmalla rintamalla ja julkisissakin muodoissa.
Kamppailukysymyksiksi on otettava taistelu fasististen poikkeuslakien kumoamiseksi ja uusia taantumuslakeja vastaan, taistelu fasismin kaikkia, myöskin sosdem puoluetta vastaan kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, työtätekevien kaikkien valtiollisten oikeuksien puolesta. Niiden y.m. kysymysten puolesta on kehitettävä laajoja kamppailuita ei vain salaisissa lehdissä ja julistuksissa, vaan käyttäen hyväksi kaikkia legaalisia mahdollisuuksia kunkin kamppailukysymyksen ja kommunistien ehdotuksien saattamiseksi sosdem joukkojen tietoon ja henkilökohtaisen vaikutuksen avulla reformististen ja sosdem järjestöjen käsiteltäväksi. Puoluejärjestöjen on tehtävä yhteisrintamaesityksiä sosdem puolueen järjestöille yhteisten kokousten mielenosoituksien ja muiden joukkoesiintymisten järjestämisessä lapualaisten ja kokoomuksen antiparlamenttaarisia hyökkäyshankkeita vastaan. Eräissä tärkeissä tapauksissa voidaan tehdä yhteisrintamaesityksiä myöskin sosdem puolueelle kokonaisuudessaan. Yhteisrintaman luomisen ehdoksi ei saa asettaa mitään sellaisia kysymyksiä, joihin sosdem työläiset eivät voisi suostua (kuten vaatimus, että sosdem työläisten jo yhteiseen taisteluun ryhtyessään olisi luovuttava sosdem puolueen jäsenyydestä, olisi tuomittava johtajansa, hyväksyttävä kommunismin periaatteet, proletariaatin diktatuuri t.m.s., olisi hyväksyttävä joku etukäteen tiukasti määrätty yhteisrintaman muoto tai määritelmä jne.). Ainoa ehto, minkä me yhteisrintamalle asetamme, on että kaikki siihen osallistuvat, todella taistelevat hyväksymänsä talsteluvaatimuksen tai ohjelman puolesta porvaristoa vastaan.
Jottei pyrkimys yhteisrintaman luomiseksi muodostuisi pelkäksi fraasiksi, ei riitä se että sosdem työläisten »sallitaan» ottaa osaa yhteisiin esiintymisiin tai että heitä pelkästään jollakin julistuksella niihin kutsutaan. Esiintymisten ja liikehtimisten aikana on muodostettava proletaarisen demokratian pohjalla valittuja elimiä, joihin kommunistien on yhdessä sosdem työläisten kanssa mentävä.
Sosdem joukkovaikutuksen murtamiseksi on kommunistien taistelussa lapualaisten antiparlamenttaarisia hankkeita vastaan osoitettava joukoille ei vain sosdem johtajain fasismille antama suoranainen apu ja tuki (työväen luokkavoiman hajottaminen ennen ja jälkeen fasistimullistuksen, Tannerin puheet »yhteisestä päämäärästä» lapualaisten kanssa, yhdistyslakien muutosten hyväksyminen 1929 ja 1934, lentävän poliisin määrärahojen lisääminen, poikkeuslakien hyväksyminen jne.), vaan myöskin heidän puolinaisuutensa, horjumisensa ja heikkoutensa, peräänantamisensa selviä lapualaisiakin vastaan käytävässä taistelussa, heidän yhteistyönsä fasistisen porvariston »laillisuusrintaman» kanssa, heidän alituisesti esittämänsä ruikutukset »lailliselle» porvaristolle, että se kävisi taistelua fasismia vastaan (sama politiikka mikä Saksassa Hindenburgin äänestämisen ja Brüningin ja Schleicherin hallitusten tukemisen kautta johti Hitlerin valtaan tuloon) ja ennen kaikkea heidän pelkonsa työväen fasisminvastaisen taistelun suhteen ja kieltäytymisensä tätä taistelua järjestämästä tai edes siihen yhtymästä. Sosdem politiikan paljastamisen rinnalla on aina osoitettava ja teoilla, taistelulla todistettava, että SKP on todellinen voima fasismia ja kapitalismia vastaan, että se ei ainoastaan halua, vaan myöskin kykenee taisteluja käymään ja johtamaan, että se on ainoa puolue, joka tositeossa työväen etuja puolustaa, kun taas sosialidemokratia ei näitä etuja kykene eikä haluakaan vakavasti varteen ottaa ja että ainoa pelastus fasismin kourista on kaikkien työtätekevien vallankumouksellinen yhteistaistelu, joka loppuun saakka käytynä johtaa ei vain fasismin hyökkäyksen torjumiseen, vaan kapitalismin kukistamiseen ja sosialismin, työtätekevien Neuvostovallan luomiseen.
5) Suomen fasistisen porvariston sotavalmisteluihin sosialistista Neuvostoliittoa vastaan kuuluu myöskin yleisen mielipiteen muokkaaminen, työtätekevän kansan taivuttaminen porvariston sotapolitiikkaa tukemaan »isänmaan puolustuksen», »kotien puolustuksen», »sivistyksen pelastamisen», »heimokansojen vapauttamisen» (s.o. Karjalan ja Inkerin luonnonrikkauksien anastaminen) y.m. iskusanojen ja kiihkokansallisen kiihoituksen avulla. Sosialidemokratian vaatii porvaristo tätä politiikkaa tukemaan ja siihen aktiivisesti osallistumaan. Tätä porvaristolta saamaansa tehtävää onkin sosialidemokratia täyttänyt ei ainoastaan äänestämällä eduskunnassa sotamäärärahojen puolesta, esittämällä palvelusajan pidennystä (sosdem »sotaspesialisti» Myllymäki), suojeluskuntain ottamista armeijan reserviksi, myöntämällä varoja strategisten teiden, lentokenttien, sotatelakoiden y.m. sotavarustelujen luomiseen, edustajiensa kautta osallistumalla sotatarvetehtaiden johtoon jne., vaan myöskin muokkaamalla työtätekevien mielialaa suotuisaksi porvariston sotapuuhille: huolehtiminen armeijan varustuksista, lentokoneiden ja sotalaivojen kunnosta, uusien lentokenttien saannista jne. muka sotilaiden etujen vuoksi. Sosialidemokratian ulkopolitiikka on säännöllistä fasisti-Suomen ulkopolitiikan kannattamista. Tunnettuja ovat sosdemien lupautuminen »isänmaan puolustukseen» sodan syttyessä, kieltäytyminen noudattamasta edes II internationalen ohjeita »maanpuolustusta» koskevissa kysymyksissä (Tampereen puoluekokouksen päätös), kansallismielisen kiihoituksen harjoittaminen sekä ruotsalaisia että erikoisesti Neuvostoliittoa vastaan, parjausjuttujen ja porvariston provokatiouutisten levittäminen Neuvostoliittoa vastaan, Neuvostoliitossa vallitsevan proletariaatin diktatuurin rinnastaminen Mussolinin ja Hitlerin harjoittamaan suurporvariston fasistiseen diktatuuriin, minkä tarkoituksena on Neuvostoliiton saattaminen vihatuksi työläisten silmissä, »demokratian puolustaminen kaikkia diktatuureja vastaan», millä tarkoitetaan Suomen porvariston tukemista sodassa Neuvostoliittoa vastaan, suomalaiskansallisen yllytyksen harjoittaminen ja sinivalkoisen lahtarilipun ihannoiminen työläisten myrkyttämiseksi kansallismielisyydellä porvariston eduksi proletaarisen kansainvälisyyden turmioksi, jne. jne.
Samalla kun kommunistit laajan yhteisrintaman pohjalla järjestävät joukkotaistelua sotaa vastaan, Neuvostoliiton puolustamiseksi julkilausumin, kokouksin, mielenosoituksin, mielenosoituslakoin, on heidän herkeämättä paljastettava sosdem johtajain sekä avoin että peitetty osallistuminen porvariston »isänmaanpuolustukseen» ja neuvostovastaisen hyökkäyssodan valmisteluihin sekä porvariston ja sosdem levittämä natsionalismin myrkky, esittäen sen vastapainoksi proletaarisen kansainvälisyyden ja työtätekevien sosialistisen isänmaan puolustamisen tunnuksia, leimaten sosialidemokratian johtajat tässäkin kysymyksessä sosialismin, kansainvälisyyden ja työväen asian kavaltajiksi ja tehden kaikkensa sosdem työläisten irroittamiseksi näiden johtajien talutusnuorasta.
6) Fasistisen hyökkäyksen kiihtyessä kiristyvät myöskin poliittinen sorto, terrori ja työläisten vainot, hallinnollinen ja poliisimielivalta yltyvät, ohranaterrori tiukkenee, vangitsemiset lisääntyvät, poliittisten vankien kohtelu käy yhä räikeämmäksi. Aivan toisella tavalla kuin tähän asti on kommunistien käytävä taistelua poliisimielivaltaa ja ohranaterroria vastaan, herättäen mitä laajimpien joukkojen vihaa ja inhoa sitä kohtaan järjestäen joukkovastarintaa ja yhteistaistelua sosdem työläisten kanssa (vastalausekokouksia, punaisten lippujen kohottamista ja »Kansainvälisen» laulamista kielloista huolimatta, joukkopuolustusta kokouksien hajoittamista, puhujien vangitsemista jne. vastaan, mielenosoituslakkoja työpaikoilla, joilta työläisiä vangitaan jne.), luoden yhteisrintamaelimiä poliittisten vankien tukemiseksi ja taistelua varten valtiollista vainoa vastaan, vetäen näihin elimiin myöskin sivistyneistön ja muiden pikkuporvarillisten kerrosten edustajia, tehden laajasti tunnetuksi vallankumouksellisten työläisten sankarillista esiintymistä ja taistelua ohranassa ja porvarillisen luokkaoikeuden edessä ottaen esille konkreettisia tapauksia ja tovereita, meidän Dimitrovejamme, tehden tunnetuksi valkoisen terrorin raakuuksia ja nostamalla esille sen uhreja. Sosdem työläiset on nostatettava tässäkin kysymyksessä yhteiseen taisteluun, pyrkien saamaan sosdem puolue ja joukkojärjestöjä osallistumaan taisteluun poliittisesti vainottujen puolustamiseksi. Samalla on paljastettava sosdem johtajain teot valkoisen terrorin tukemiseksi (ohranoiminen, ohranan antamien uutisten sellaisenaan julkaiseminen sosdem lehdissä, kommunistien ja vallankumouksellisten työläisten parjaaminen, vaikeneminen ohranahyökkäyksistä, Sasun y.m. sosdem johtomiesten sydämelliset suhteet Riekkiin ja muihin ohranapäällikköihin, Ryömän menettely lapualaisjohtajien nälkälakkokomedian ja poliittisten työläisvankien sankarillisen nälkälakon aikana jne.) sekä niiden yritykset lyödä mynttiä poliittisten vankien hädällä (välikysymys nälkälakon aikana) ja niiden mukautuminen poliisimlelivaltaan (vastalauseeton alistuminen puku-, lippu-, laulu- y.m. kieltoihin, »kommunistisina» lakkautettujen urheiluseurojen lakkauttamisen vaikeneva hyväksyminen).
7) Sosialidemokratialla on suuri vaikutus pienviljelijöihin ja pyrkii se viime aikoina tätä vaikutustaan levittämään laajempiinkin talonpoikaiskerroksiin. Kommunistien tehtävänä on konkreettisin esimerkein (sosdem suhtautuminen talonpoikaiston pulavaatimuksiin, pulaliikehtimisiin, korkokannan alentamiseen jne.) osoittaa sosialidemokratian johtajien olevan pankkipääoman asiamiehiä (Tannerin puheet velkojien — siis pankkien — »oikeuksien» puolesta korkokannan alentamista ja moratoriota vastaan) talonpoikaiston vaatimusten tukahuttamiseksi, että sosdem puolue ei työtätekevän talonpoikaiston etujen puolesta taistele, että se tavoittelee liittoa maalaisliiton suurtalonpoikaisen ja pankkiherrajohdon kanssa, häpeämättömästi väärinkäyttäen maalaisliiton johdon kanssa tavoittelemansa parlamenttaarisen liiton perusteluksi kommunistien tunnusta työväen ja talonpoikain hallituksesta, että sen pienviljelijäohjelma on »tuotannon parantamisen», mutta ei tehokas apu pienviljelijöille jne. On osoitettava, että sosdem puolue samoinkuin maalaisliittokin eivät ole maaseudun köyhän kansan ystäviä, vaan sen vihollisia, pankkiherrain ja rahavallan liittolaisia. Maaseudullakin on kommunistien kaikin voimin ponnistettava sosdem. maalaisliiton ja pienviljelijäpuolueen sekä sosdem pienviljelijäliiton pientalonpoikaiston kannattajain saamiseksi mukaan yhteisrintamataisteluun omien etujensa puolesta.
Kaupunkien pikkuporvariston keskuudessa kasvavaa tyytymättömyyttä ja kuohuntaa yrittää sosialidemokratia käyttää hyväkseen uusien kannattajien saamiseksi. Sosdem vaikutuksen leviämisen vastustamiseksi on kommunistien kehitettävä työtä myöskin näiden ainesten, erikoisesti vapaiden ammattien harjoittajain ja sivistyneistön keskuudessa heidän valtaamisekseen taistelevan työväenluokan kannattajiksi kapitalismia ja taantumusta vastaan, paljastaen näillekin aineksille sosialidemokratian puolinaisuus ja »laillisen fasismin» kanssa liittoutuminen, sosialidemokratian kykenemättömyys taistellen puolustamaan pikkuporvaristonkaan elinetuja suurpääoman ja fasistisen taantumuksen hyökkäyksiä vastaan.
Tarkkaa huomiota sosialidemokratian vastaisessa taistelussa on kiinnitettävä myöskin maan ruotsinkieliseen väestöön, jonka keskuudessa sosialidemokratia on onnistunut lisäämään vaikutustaan kaksinaamaisella politiikallaan, jota ruotsalaisiin päin edustavat Wiik, Fagerholm, Ahlström y.m., vaikka puolueen politiikka on suomalaiskansallista, joskus selvästi aitosuomalaistakin (Sasu). On paljastettava sosdem lehmäkaupat ruotsalaisen kansanpuolueen rahamiesjohdon kanssa, sosdem puolueen aitosuomalaisuus, sen kieltäytyminen puolustamasta ruotsalaisen vähemmistökansallisuuden etuja hyökkäävää suomalaista natsionalismia vastaan, minkä ajatuksia sosialidemokratiakin levittää.
1) Työväen fasismin vastaisen yhteistaistelun ja yleensä sosialidemokratiaa vastaan käytävän taistelun menestymisen välttämättömänä ehtona on puolueen agitation ja erikoisesti suullisen agitation ratkaiseva parantaminen. Tähän asti on suullista agitatiota puolueessamme suuresti laiminlyöty, koska suurimmassa osassa puoluejärjestöä on vallinnut vääriä käsityksiä työstä sosdem työläisten keskuudessa: on ilmennyt sosdem vaikutuksen aliarvioimista, mistä johtuen työtä sosdem joukkovaikutuksen hävittämiseksi ei ole tarmolla tehty; on ilmennyt äkkijyrkkiä käsityksiä, että sosdem työläisiin ei voida vaikuttaa, että he ovat samanlaisia sosialifasisteja kuin heidän johtajansakin; puolueen suorittaessa käännettä työssä reformistisissa järjestöissä on siellä täällä ilmennyt sellaisiakin opportunistisia käsityksiä, että käänne merkitsee luopumista taistelusta sosialidemokratiaa vastaan, että voidaan liittyä myöskin sosdem puoluejärjestöihin jne. Kaikki nämä väärät katsomukset ovat johtaneet siihen, että sosdem työläisten keskuudessa ei suullista agitatiota ole harjoitettu, heidän kanssaan ei ole keskusteltu, kommunistit ovat eristäneet itsensä sosdem työläisistä ja siten jättäneet heidät kokonaan sosdem johdon huostaan ja vaikutuksen alaisiksi.
Tämän eristäytyneisyyden murtamiseksi on jokainen kommunisti joka päivä velvollinen harjoittamaan agitatiota puolueettomien ja sosdem työtätekevien keskuudessa, on päästävä yhteyteen heidän kanssaan, saatava heidät keskustelemaan ja keskustelujen kuluessa kärsivällisesti ja toverillisesti, tilapäisistä vastoinkäymisistä lannistumatta, alituisesti tosiasioihin nojautuen, yhä uusia ja uusia tosiasioita ja esimerkkiä esittäen saatava sosdem työläiset vakuutetuiksi sosdem politiikan turmiollisuudesta. Ylimalkaisten iskulauseiden esittäminen ei näissä keskusteluissa saa tulla kysymykseen ja sosdem työläisten haukkumista (heidän nimittämistään »sosialifasistiksi», »noskeksi», ammatillisten järjestöjen nimittämistä »noskejärjestöiksi» jne.) on katsottava suorastaan vahingonteoksi puolueelle ja on tällaiset haukkujat vedettävä puoluevastuuseen. Agitatiomme ei saa olla sellaista, että se vaikuttaa poistyöntävästi ja loukkaavasti sosdem työläisiin, vaan sellaista, että he huomaavat kysymyksen olevan todella työväen etujen ajamisesta koko työväenluokan yhteisvoimin.
Suullista agitatiota on kaikkien puolue-elimien autettava ja ohjattava hankkien puolueen jäsenille todistuskappaleita sosdem politiikasta, sosdem johtajien kulloisistakin väitteistä ja tavasta, millä niihin on vastattava. Tällöin on otettava huomioon ei ainoastaan sosdem keskuslehtien ja ylimmän puoluejohdon väitteet ja esitykset, vaan myöskin sosdem kyläagitaattorien ja paikallisten johtajien puheet, joita paikallisten puolue-elinten on seurattava ja saatettava jäsenistönsä sekä ylempien puolue-elinten tietoon.
Kommunistisen vaikutuksen lujittamiseksi vielä sosdem vaikutuksen alaisissa joukoissa on jokaisen puolueen jäsenen merkittävä itselleen 3–4 sosdem työläisiä, joiden kanssa puolueen jäsen säännöllisesti on yhteydessä ja keskusteluissa ja joihin hän täten alituisesti vaikuttaa pyrkien vetämään heitä työväen taisteluesiintymisiin ja vapauttamaan heidät sosdem vaikutuksen alaisuudesta.
2) Porvariston fasistisen hyökkäyksen kiristyessä syntyy ryhmittymiä ja rakoiluja sosdempuolueessa. Puolueen tannerilalnen siipi valmistautuu jo soveltautumaan fasistidiktatuurin kiristettyynkin muotoon ja pyrkien pysymään virallisesti hyväksyttynä puolueena niin kauan kuin fasistiporvaristo sen eduilleen sopivaksi katsoo, tukee se jo nyt avoimesti jatkuvasti fasisoimistoimenpiteitä ja vastustaa jyrkästi ja selvästi kaikkia työväen taistelutoimenpiteitä fasismia vastaan. Tämä siipi esiintyy avonaisemmin myöskin lakkoja ja työläisten »liian suuria» vaatimuksia vastaan.
Liian avonainen tannerilaispolitiikka peloittaa kuitenkin eräitä sosdem johtajia, jotka II Internationalen romahdus ja Suomessakin nähtävä soedem työläisten radikalisoituminen sekä sosdem puolueen jäsenmäärän lasku (jota puoluesihteeri Wiik nimitti »romahdusmaiseksi») panee pelkäämään, että työläiset kokonaan jättävät sosdem puolueen. Tätä estääkseen harjoittavat he »vasemmistolaista» demagogiaa, puhuen taistelun välttämättömyydestä, riehuen eniten sanoissa lapualaisia vastaan, varastaen muutamia kommunistien tunnuslauseita (kova kovaa vastaan, työväen ja talonpoikain hallitus jne.), mutta antaen niille reformistisen sisällön, arvostellen poikkeuslakien hyväksymistä, mihin he itse osallistuivat jne. (Wiik, Ampuja, Helo, Sventorzetskl y.m.). Nämä sosdem joukkojen lisääntyvän tyytymättömyyden painostuksesta »vasemmistolaisia» fraaseja viljelevät sosdem johtajat eivät kuitenkaan pyrikään eroon puolueen tannerilaisesta siivestä, vaan on heidän politiikkansa tarkoituksena pidättää joukkoja sosdem puolueessa, jossa Tanner on isäntänä ja on heidän toimintansa siten asiallisesti Tannerin politiikan tukemista sitä vastaan käytävän taistelun varjolla. Se on siten joukkojen entistä kierompaa huiputtamista ja on näiden wiikiläisten huolellinen paljastaminen ja mitä terävin taistelu niitä vastaan ehdottoman välttämätöntä. Heidän paljastamisekseen on laajalti käytettävä myös yhteisrintamataktiikkaa, tarttuen kiinni heidän sanoihinsa ja ehdotuksiinsa ja vaatien heitä teoissa osoittamaan, miten vakavasti heidän »jyrkät» puheensa on otettava: yhdessä kommunistien ja vallankumouksellisten työläisten kanssa käytännössä taistelemaan »vasemmistolaisten» ehdotusten puolesta.
Aivan erikoinen asema sosdem puolueessa on Cay Sundströmillä, joka jo väliin asettaa Suomen »kansan vallan» kyseenalaiseksi, arvostelee Saksan sosdem puolueen politiikkaa ja itävaltalaisia puoluetovereitaan, jopa Wiikinkin eräitä esiintymisiä, puhuen suuria sanoja sosialismista, kansallistuttamisesta j.n.e. Tämä tyypillinen horjuja on pantava teossa todistamaan puheensa, esitettävä vaatimuksia käytännöllisistä toimenpiteistä yhteistaistelun hyväksi ja saatava sosdem työläiset kannattamaan näitä vaatimuksia niin Sundströmiin kuin wiikiläis-keskustalaisiinkin nähden.
Nykyisin esiintyy sosdem puolueessa — erikoisesti työläiskeskuksissa — sellaisiakin aineksia, jotka ovat tyytymättömiä sosdem politiikkaan ja jotka tositeolla haluavat taistella tannerilaista johtoa vastaan. Nämä ainekset ovat vielä hajanaisia ja on niillä joukko epäselvyyksiä ja puolinaisuuksia oppositiossaan puoluejohtoa vastaan. Niille on kuitenkin mahdollista kehitys poispäin sosialidemokratiasta ja tulee kommunistien tätä kehitystä edistää. Tämän opposition kehitystä auttaa paraiten sen epäselvyyksien ja puolinaisuuksien tiukka arvostelu puolueemme taholta.
3) Taistelu sosialidemokratiaa vastaan ei voi rajoittua vain sen politiikan paljastamiseen päivänkysymysten yhteydessä. Sosialidemokratiaa vastaan on herkeämättä käytävä kiinteää ideologista taistelua. Päivän kysymyksistä ja työväen taistelukokemuksista lähtien on osotettava, että sosialidemokratian petos päivänkysymyksissä johtuu sen perusluonteesta, sen olemuksesta porvarillisena työväen puolueena, siitä, että se jo periaatteellisestikin on luopunut vallankumouksellisesta marxilaisuudesta. Sen talousteoriat ovat milloin poroporvarillisia, milloin avoimesti suurpääomaa tukevia, sen valtioteoria ei ole marxilainen, vaan opportunistinen luokkasovinnon teoria ja sen maailmankatsomus ei ole dialektinen materialismi, vaan porvarillinen idealismi (lähinnä uuskantilaisuus), vajoten toisinaan suorastaan uskonnolliseen pimentolaisuuteenkin (suhtautuminen Kantolan »filosofiaan», Sasun ja Kivisalon valtiokirkollinen hurskastelu). Se ei ole proletaarisen luokkataistelun, vaan periaatteellisesti porvaristolle antautumisen puolue, vaikka se harjoittaakin laajaa marxilaisuudella huijausta työläisten myötätunnon saavuttamiseksi — missä sitä auttavat lapualaiset, jotka nimittävät sosialidemokraatteja marxilaisiksi.
Niin sosialidemokratian avoin luopuminen marxilaisuudesta ja sen porvarillisuus kuin sen valemarxilaisuuskin on propagandassamme paljastettava joukoille. On julkaistava kirjasia ja kirjoituksia, joissa erikoisesti käsitellään sosialidemokratian niin päivänpolitiikkaa kuin sen teoreettisia perusteitakin ja esitetään ne joukoille marxilaisessa valossa, helposti tajuttavassa muodossa.
4) Taistelussa sosialidemokratiaa vastaan on kommunistien kaikella valppaudella taisteltava kahta vaaraa vastaan: 1) opportunistista reformismiin luisumista, sen jälessä laahaamista, sosialidemkoratian kanssa sovinnon hieromista ja joukkojen itsestään tapahtuvaan kumouksellistumiseen orientoitumista vastaan ja 2) äkkijyrkkää yhteisrintamataktiikan ymmärtämättömyyttä ja sen hylkäämistä, kaikkien yhteisrintamaneuvottelujen ja sopimusten tosiasiallista vastustamista, ja halun puutetta käyttää hyväksi sosialidemokratian ja fasistien välisiä ristiriitoja, sosdem:n sisässä tapahtuvan ryhmittymisen ja rakoilun huomioonottamattomuutta jne vastaan. Täydellä voimalla on puolueen taisteltava sitä vaivaavaa ylimalkaisuutta ja kaavamaisuutta vastaan työssä sosdem työläisten voittamiseksi.
Erikoisesti laajan yhteisrintamataktiikan sovelluttamisen yhteydessä on mahdollista sellaisten käsitysten syntyminen, ettei sosialidemokratia enää olisikaan porvariston yhteiskunnallinen päätuki, että sosialidemokratian kanssa olisi ryhdyttävä sovitteluihin ja sopuisaan yhteistyöhön, että sosdem ammatillisissa järjestöissä ei tarvitsisi taistella s. d. vastaan, että sosialidemokratiaa ei saisi arvostella jne. Tällaiset opportunistiset käsitykset on mitä päättävimmin torjuttava ja yhteisrintaman luominen suoritettava niin, ettei se muodostu luopumiseksi taistelusta sosialidemokratiaa vastaan, vaan päinvastoin tämän taistelun käymiseksi sellaisissa muodoissa, että joukot välittömästi oman kokemuksensa perusteella tulevat vakuutetuiksi sosdem puolueen luokkapetturuudesta. Yhteisrintaman luominen ei saa merkitä antautumista sosialidemokratialle, vaan sellaisiin asemiin asettumista, joilta sosialidemokratian vaikutus helpommin ja nopeimmin on tuhottavissa. Mitkään myönnytykset periaatteellisissa kysymyksissä eivät saa tulla kysymykseen eikä sellaisen sovintorintaman luominen, että tosiasiassa kannatetaan sosdem puoluetta eikä sitä paljasteta.
Yhtä päättävästi on torjuttava vielä voimakkaat äkkijyrkät mielialat, joiden kannattajat kieltäytyvät kaikesta työstä sosdem joukkojen keskuudessa ja ainoastaan muodollisesti hyväksyvät yhteisrintamataktiikan, mutta tosiasiassa saboteeraavat sen käytäntöön soveltamista. Mitä suurimpaan taktilliseen joustavuuteen ja konkreettisuuteen tässä työssä on yhdistettävä mitä suurin periaatteellinen lujuus ja teoreettinen selvyys sosialidemokratian vastaan käytävän taistelumme päämääristä ja niiden saavuttamisen keinoista.