Suomalaisen Kommunistisen Puolueen II puoluekokous toteaa:
a) että Suomen sosdem. puolue johtoryhmänsä kautta sallii jatkuvasti häväistävän sitä vallankumoustaistelua, johon Suomen työväenluokka v. 1918 nousi torjuakseen lahtarien hyökkäyksen, jota taistelua on Suomen työväenluokka aina pitänyt etuvartiotaisteluna vapautumisensa tiellä, niinkuin se sen uhrautuvia sankareita kunnioittaa ominaan, ja yhdessä muiden maiden työläisten kanssa, kansainvälisen proletaarisen vallankumouksen esitaistelijoina; b) että Suomen sosdem. puolue johtaa Suomen työväenluokkaa harhaan, täydelleen väärin esittäen pääoman nykyisen luonteen, imperialismin, ja ajaen politiikkaa, joka hyväksymällä porvarillisen, vieläpä sellaisenakin epäkansallisen hallitusmuodon, ja äänestyksessä kannattamalla lahtaripresidentin valitsemista, pyrkii kytkemään Suomen työväen yhä lujemmin porvarivaltion, s.o. riistäjien sortokoneiston poliisivaltaan; c) että Suomen sosdem. puolue uskottelee sovittelupolitiikkansa ansioksi porvariston tekemät mitättömät myönnytykset — kurjan vaillinaisen amnestian, poikkeuksilla mitättömäksi tehdyn 8 tunnin työpäivän, mitä ahtaimmalle aidatun toimintamahdollisuuden ym., — vaikka nekin ovat vain käydyn vallankumoustaistelun vaikutusta sekä uutta purkausta pelkäävän porvariston turhia yrityksiä vieroittaa köyhälistöä pois vallankumouksellisesta taistelusta; d) että Suomen sosdem. puolue, Suomen »puolueettomuuden» ja »isänmaan», s.o. lahtarivallan puolustuksen varjolla, asiallisesti on antanut ja antaa tukensa Suomen lahtariporvariston sodankäynnille Venäjän Neuvostovaltaa ja sen kautta maailman vallankumousta vastaan, samalla kun se häikäilemättömällä taistelullaan kommunistisia toimitsijoita ja järjestöjä vastaan ehkäisee ja vahingoittaa Suomen työväen vallankumouksellista valmistautumista edessäolevia taisteluita varten.
Tämän kaiken perusteella puoluekokous leimaa Suomen sosdem. puolueen, sen nykyisen johdon edustamana työväenluokan pettäjäksi ja viholliseksi, kansainvälisten työväen petturien ja vallankumouksen pyövelien, Nosken ja Scheidemannin puolueen vertaiseksi, sekä pitää selvänä, että Suomen työväki ensitilassa periaatteellisesti ja järjestöllisesti on täydelleen erkaneva tästä petturipuolueesta.
Puoluekokous toteaa, että Suomen työväen keskuudessa on käynnissä huomattava liike, joka, tyytymättömänä Suomen sosdem. puolueen nykyisen johdon ja valtiopäiväryhmän harjoittamaan työväen asian kavaltamispolitiikkaan, pyrkii siitä eroon. Tämän liikkeen perustana on epäilemättä rehellinen, proletaarisesti tietoinen pettureista irti pyrkiminen, mutta sen yhteydessä on ilmiöitä, joista puoluekokous pitää velvollisuutenaan varoittaa Suomen työväkeä.
Eräät vasemmistolaiset näyttävät pyrkivän vain nykyisen puoluejohdon muuttamiseen joko suhteellisesti osanottonsa kautta tai sen täydelleen uudistaen, toiset taas pitävät välttämättömänä uuden puolueen perustamista. Puoluekokous lausuu, että vain täydellinen ja selvä periaatteellinen ja järjestöllinen eroaminen työväen asian pettureista on menestyksellisen luokkataistelun ehdoton edellytys. Puoluekokous tehostaa, että senkin jälkeen jää taistelevan proletariaatin mukaan aineksia, jotka tietäen tai tietämättään epäselvillä, joskin »jyrkillä», usein pelkästään sanaradikaalisilla puheenparsilla koettavat säilyttää työväen luottamuksen, mutta itse teossa sekoittavat ja ehkäisevät työväen vallankumouksellista valistus- ja valmennustyötä sekä toiminnan hetkellä epäröinnillään ja horjumisellaan pettävät työväen asian, sen ratkaisevan taistelun lahtariterroria vastaan ja oman valtansa, proletaarisen diktatuurin puolesta.
Puoluekokous teroittaa Suomen vallankumoukselliselle köyhälistölle, että vain vallankumouksellisessa toiminnassa kehittyvät periaatteellinen selvyys, taistelukunto ja kokemus sekä pettämätön toveruus, joita ilman vallankumouksen voimistuminen on mahdoton. Sitä varten on vallankumouksellisten työläisten perustettava salaisia ja, mahdollisuuksien mukaan, julkisia järjestöjä sekä kaikkialla lakoissa, mielenosoituksissa, kokouksissa ym. esiinnyttävä työväen asian pettäjiä paljastaen, työväkeä taisteluun kutsuen ja osoittaen sille voiton tien. Erityisesti vetoamme tässä työssä Suomen punalipulle uskolliseen työläisnuorisoon.
Puoluekokous tervehtii innostuksella tämän vallankumouksellisen valmistustyön sankarillisia suorittajia, jotka vaivoja ja kidutuksia uhmaten valmistavat köyhälistöä taisteluun ja julistaen, että vain tällaiseen työhön osanottajista rakentuu se suuri kommunistinen Suomen köyhälistön puolue, jonka historiallisena tehtävänä on johtaa Suomen työtätekevän kansan edessäoleva kumoustaistelu voittoon.
Koko maailmassa nykyisin vallitseva tilanne, joka esiintyy imperialistisen sodan jälkiseurausten kautta kapitalistisen järjestelmän katastrofimaisena järkkymisenä ja luhistumisena, ilmenee selvästi Suomessakin.
Taloudellinen romahdus uhkaa finanssipulan kärjistymisen kautta ja valtiolliset ristiriidat kehittyvät nopeasti ratkaisuaan kohti! Epätoivoisena pyrkii porvaristo kokoamaan voimia puolustukseen, myyden kansan hien ja veren englantilaiselle finanssi- ja sotilasvallalle. Sen politiikka horjuu avoimen lahtariterrorin: työväen lakkojen, järjestöjen, lehtien ja toimitsijain vainoamisen ja kansaa »demokraattisilla» ym. myönnytyksillä lahjomisen välillä. Kireä aika, ilmeten rahan arvon alenemisena, tavaramarkkinain ja tuotannon epävarmuutena, työttömyytenä, pulina ja nälkänä, pakottaa palkkatyöväkeä ja maalaisköyhälistöä liikehtimään vaatimusten esittämisen, lakkojen ym. muodossa, joista ilmeisesti lähiaikoina on kehittyvä yleinen kuohunta. Tätä jouduttaa erityisesti se tosiasia, että Suomen lahtarihallitus käskijänsä, entente-imperialistien määräyksestä valmistautuu muuttamaan puoleksi peitetyn, Virossa, Aunuksessa ja Inkerissä käymänsä sodan avoimeksi sodaksi maailman vallankumouksen esitaistelijaa, Neuvosto-Venäjää vastaan. Sotatilan koko kurjuus, heitettynä Suomen kansan niskoille, on välttämättömyydellä nostattava sen vastarintaan ulkomaista rosvoimperialismia ja sen renkejä, omaa lahtarivaltaa vastaan.
Suomen köyhälistölle on historia antanut vastuunalaisen velvollisuuden ja kunniakkaan tehtävän. Sen on, muiden maiden vallankumouksellisen proletariaatin mukana omalta osaltaan tehtävä tyhjäksi maailman voittaja-imperialismin ja Suomen lahtariston sotaiset aikeet Venäjän vallankumousta vastaan. Vallitsevaa sotatilaa ja avoimen hyökkäyksen uhkaa on vallankumouksellisten työläisten käytettävä nousevasta kuohuntatilasta synnyttääkseen päämäärästä tietoisen proletaarisen vallankumouksen, jonka kautta koko lahtarivalta murskataan ja luodaan työtätekevän kansan valta, — Neuvosto-Suomi.
Me kommunistit kutsumme Suomen työväkeä, maalaisraatajia, kumouksellisia sotilaita, koko työtätekevää kansaa tähän ratkaisevaan taisteluun.
Toveri Lenin.
Suomalaisen Kommunistisen Puolueen edustajakokous lähettää Teille ja Teidän kauttanne Venäjän ja koko maailman taistelevalle proletariaatille palavan tervehdyksensä omasta ja Suomen vallankumouksellisen proletariaatin puolesta.
Kalliit toverit!
Puoluekokous tuntee syvästi, kuinka voimakkaasti Te, toverit, olette tulkinneet maailman köyhälistön vapauspyrinnöt, kuinka selvästi Te olette kirkastaneet proletariaatin taistelun tien ja päämäärän ja kuinka syvällä ymmärtämyksellä ja pettämättömällä tarmolla Te olette johtaneet proletaariluokkaa sen taistelussa maailman kapitaalia ja kansainvälistä Imperialismia vastaan kukin paikallanne.
Sen vuoksi puoluekokous edustamansa suomalaisten kumouksellisten työläis- ja sotilasproletaarien nimessä katsoo velvollisuudekseen Teille, kansainvälisen proletaarisen vallankumouksen johtajille, ilmoittaa: kommunismin perusajatukset, proletaarisen vallankumouksen välttämättömyyden tietoisuus elähyttävät jo Suomen kärsineen köyhälistön suuria joukkoja; Suomen proletaarisen avoimen, uuden taistelun hetki ei voi olla kaukana: nuori Suomalainen Kommunistinen Puolue on voimainsa mukaan täyttänyt edesvastuullisen tehtävänsä.
Toverit! Teidän työnne julistaa joka hetki: Eläköön maailman vallankumous! Eläköön proletariaatin voitto!
Ottakaa Te vastaan puoluekokouksen harras toivotus: Eläköön maailman vallankumouksen, kommunistisen Internationalen ja Kansainvälisen Punaisen Armeijan suuri johtaja, toveri Lenin!
Suomalaisen Kommunistisen puolueen Edustajakokous.
Suomalaisen Kommunistisen Puolueen edustajakokous tervehtii Kommunistisen Internationalen perustamista ja vahvistaa puolueen liittymisen siihen.
Suomalainen Kommunistinen Puolue kehottaa kaikkia vallankumoukselle uskollisia suomalaisia työläisiä viipymättä tekemään pesäeron lahtariterrorin turvissa ja sen apuna toimivasta Suomen sosdem. puolueesta ja sen kautta toisesta Internationalestä, maailman mustan taantumuksen kätyristä, ja liittymään vallankumoukselliseen teon ja taistelun Internationaleen.
Suomen kansa tuntee syvästi kansainvälisen solidaarisuuden merkityksen sen unohtumattoman avun johdosta, jota se venäläisiltä tovereiltaan sai kohtalokkaassa taistelussaan riistäjien lahtarilaumoja ja Saksan imperialismin joukkoja vastaan, samalla kun näitä tosiasiassa tukivat II internationalen johtajat scheidemannit ja brantingit, siten esiintyen Suomen vallankumouksellisen köyhälistön pyövelinä.
Puoluekokous vetoaa kaikkiin Kommunistisen Internationalen puolueisiin ja koko maailman työväenluokkaan, vaatien sitä täyttämään velvollisuutensa vallankumoustaistelussa olevia tovereitaan kohtaan, tehden tyhjäksi maailman imperialistien aikeet Kommunistista Neuvosto-Venäjää vastaan.
Kokous lausuu varman luottamuksen, että Suomen vallankumouksellinen köyhälistö on osaltaan estävä kansainvälisten lahtarien aikeet vetää Suomenkin tähän Imperialistien sotaretkeen ja, karistaen niskoiltaan riistäjien vallan, liittyvä Neuvosto-Suomena Venäjän ja muitten, syntyväin proletaaristen Neuvosto-Tasavaltain yhteyteen.
Kokouksessa oli esillä myös maatalouskysymys.
Kokous tunnusti kysymyksen tärkeyden ja laajakantoisuuden, mutta kysymyksestä ei voitu vähäisen valmistelun vuoksi kiinteätä päätöstä tehdä. Valittiin 3-henkinen komitea asiaa edelleen kehittämään. Komitea velvoitettiin esittämään työnsä tulokset keskuskomitealle.
[1] Lähdeteoksessa lukee sekä tässä otsikossa että sisällysluettelossa virheellisesti, että II puoluekokous olisi järjestetty vuonna 1920. Tosiasiassa se järjestettiin elokuussa 1919. MIA huom.