SKP perustettiin elok. 25 päivänä alkaneessa ent. suomalaisten sosialidemokraattien neuvottelukokouksessa Moskovassa. Alustajana oli tov. Kuusinen. Alustuksessaan ja esittämissään teeseissä hän avasi tien ja osoitti suunnan mitä nyt oli lähdettävä kulkemaan. Keskustelu tov. Kuusisen alustuksen ja teesien johdosta kesti useita päiviä. Ratkaiseva päätös tehtiin elok. 29 päivänä, jolloin äänestyksen jälkeen (74:llä 16:tta vastaan) hyväksyttiin kommunistiset teesit (SKP:n perustamislausunto), perustettiin SKP. Tähän myös päättyi »neuvottelukokous» ja teesien puolesta äänestänyt kommunistinen enemmistö kokoontui samana päivänä varsinaiseen SKP:n perustavaan kokoukseen, joka päättyi syysk. 5 päivänä. Seuraava »Suomalaisen Kommunistisen Puolueen» perustamislausunto on perustavan kokouksen yksi tärkeimmistä asiakirjoista, jossa tehdään selvä ja tinkimätön sekä poliittinen että järjestöllinen pesäero sosialidemokratiasta ja ratkaistaan selvästi kysymys taistelusta proletaarisen Vallankumouksen ja proletariaatin diktatuurin puolesta.
Suomalainen Kommunistinen Puolue on proletariaatin, palkkatyöväen puolue, joka ajaa yksinomaan työväenluokan asiaa, koettaen nostaa sitä valtaan, hävittääkseen porvarillisen rosvovaltion ja kapitalistisen talousjärjestelmän.
Kommunistinen puolue nojaa siihen vallankumoukselliseen marxilaisen sosialismin periaatteeseen, siihen kommunismin periaatteeseen, jota Marx ja Engels julistivat, mutta jota myöhemmän ajan sovittelupolitikoitsijat ovat väärin selittäneet, sovittelupolitikoitsijat, joiden teoreettisten selittelyjen mukaisesti Suomen vanha sosdem. puolue on ohjelmansa hyväksynyt.
Kommunistilla puolue tahtoo, kuten aikoinaan tekivät myös Marx ja Engels, erottautua vallankumouksellista sosialismia vastustavista »sosialisteista» ja »sosialidemokraateista», jotka eksyttävät työläisjoukkoja pois siltä vallankumouksellisen taistelun tieltä, joka välittömästi johtaa työväen diktatuurivaltaan ja sosialistiseen vallankumoukseen.
Porvaristo poliittisine ja taloudellisine rosvojärjestölneen on työväenluokan verivihollinen, joka on kukistettava ja hävitettävä. Mutta tuon porvarivallan pitkittymistä avustavat »sosialistien» ja »sosialidemokraattien» nimellä kulkevat »oikeistolaiset» ja »keskustalaiset» työväen pimittäjät ja pimityspuolueet, ollen työväenluokan vihollisia ja sellaisina kohdeltava.
Perussyynä työväenluokan puutteeseen, kurjuuteen ja oikeudettomuuteen on tuotantovälineiden yksityisomistusoikeuteen perustuva kapitalistinen työtuloksen riistämisjärjestelmä, jonka tukena on kapitalistinen luokkavaltio voimakeinoinensa, luokkasorron välineinensä. Pääoman käyttö työntuloksien riistämiseksi työläisten käsistä porvarien ylläpidoksi ja hyvinvoinniksi sekä yhä suurempien liikevoittojen saavuttamiseksi on tämän tuotannon oleellisin tunnusmerkki. Mutta yksityisvaltioitten asteella on kapitalismi kehittynyt viimeisimmälle vaihekaudelleen, imperialismiin. Valtioiden valta, tuotantovälineiden omistus ja työväestön luomat rikkaudet ovat eri maissa yhä enemmän joutuneet vain harvojen kapitalistiyhtymäin käsiin, jotka sopivat keskenään koko maailman jakamisesta suuriin riistämisalueisiin yli kansallisuus-, rotu- ja valtion rajojen. Aivan samoin kuin työläiset suurissa tehtaissa eivät enää näe inhimillistä isäntää, vaan ainoastaan kylmän suurpääoman, yksityisten kohtaloista mitään piittaamattomine prosenttiharrastuksineen, samoin kansat imperialismin asteella joutuvat imperialistisen kapitalismin liikelakien alaisena joukkokurjuuteen, jopa joukkokuoleman alaiseksi. Osoituksena tästä on hirmuinen maailmansota, imperialististen valtaetujen jättiläismäinen yhteentörmäys.
Tämä kapitalismin kehitysvaihe on kiiruhtanut proletaarisen sosialistisen vallankumouksen tuloa. Syntyy vallankumouksellisia joukkoliikkeitä. Ajatus omassa maassa suoritettavasta pysyvästä vallankumouksesta yhtyy kansainvälisen vallankumouksen tietoisuuteen. Vanhat sosialidemokraattiset katsomukset kaikissa maissa väistyvät uuden vallankumouksellisen, kommunistisen katsomuksen tieltä.
Kaikissa maissa kiintyy vallankumouksellisten joukkojen toivo vaan siihen, että porvarivalta on kukistettava, sen luokkavalta kerrassaan hävitettävä ja tilalle asetettava työväenvalta. Vallankumoukselliset joukot ovat menettäneet luottamuksensa entisiin taistelutapoihin, päämääriin ja imperialismin palvelukseen ryhtyneisiin johtajiinsa. Sosialistinen tietoisuus käy elämän käytännölliseksi kysymykseksi ja sosialismin toteuttamista aletaan vaatia.
Oleellisesti on yksityisomistus todellisuudessa tullut tarpeettomaksi kehityksen jarruksi. Siihen perustuva tuotantotapa on saanut kuolemantuomionsa. Uusi yhteiskunnallinen tuotantotapa on pantava käytäntöön, jos mielitään viedä taloudellista ja henkistä kehitystä eteenpäin. Yhteiskunta on kypsä siirtymään sosialismiin. Tällöin tulee vallankumouksellisten luokkien rohkeasti käydä sosialismia käytännössä toteuttamaan, eikä jäädä odottamaan epämääräistä kamariteoreetikkojen lupaamaa sosialismia jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.
Nyt ei enää tule kysymykseen, että luokkatietoisuuteen herännyt ja luokkataisteluun järjestynyt köyhälistö pyrkisi kansanvaltaiseen tasavaltaan, vaan köyhälistön päämääränä on pyrkiä köyhälistön valtaan, kaiken valtiollisen ja taloudellisen vallan anastamiseen omiin käsiinsä. Porvarillinen valtio hävitetään ja sijalle luodaan työväenvaltio, jossa porvaristo on oikeudeton luokka ja työväenluokka määrää kaikissa suhteissa maan ja kansan henkisestä ja taloudellisesta elämästä.
Sosialistinen yhteiskunta, jonka toteuttamiseksi Kommunistinen Puolue toimii ja taistelee, ei ole työväelle uusi yhteiskunnallinen päämäärä, vaan sen kauan kantama ihanne, jonka viimeaikainen taloudellinen kehitys on tuleennuttanut kypsäksi hedelmäksi.
Sosialistisella vallankumouksellaan on kunkin maan työväestön pelastettava niin itsensä kuin toistenkin maiden köyhälistön suuri asia sekä perustettava yhteinen kansainvälinen neuvostotasavalta sosialistisen maailmanjärjestyksen voitoksi ja vahvistukseksi.
Venäjän köyhälistön Sosialistinen Neuvostotasavalta on tässä merkityksessä toistaiseksi maailman vallankumouksellisen köyhälistön ainoa oikea isänmaa, jota kaikkien maiden kommunistien on nyt puolustettava imperialismin rosvoilta, sillä Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta on koko maailman köyhälistön yhteinen taisteluase kaikkien maiden porvareita ja niiden hirmuhallituksia vastaan!
Näillä perusteilla Suomalainen Kommunistinen Puolue lausuu:
1. Työväen on tarmokkaasti valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen, eikä suinkaan pyrittävä palaamaan siihen vanhaan eduskunnalliseen, ammatilliseen ja osuustoiminnalliseen taisteluun, jonka kannalla Suomenkin työväenjärjestöt olivat ennen vallankumousta.
2. Ainoastaan sellainen työväenliike ja toiminta, josta on takeita, että se edistää kommunismin leviämistä sekä työväen tulevan vallankumouksen voitolle pääsyä on hyväksyttävää ja sellaista on tarmokkaasti ajettava — toisenlaisella kannalla esiintyvää toimintaa työväen keskuudessa ori jyrkästi tuomittava, paljastettava ja vastustettava.
3. Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri, — on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta eikä vallankumouksen kautta.
4. Työväen diktatuuri vallan kautta on luotava kommunistinen yhteiskuntajärjestys pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla järjestettävä kaikki tuotanto ja tuotteiden jako; — ei siis ole, ei vallankumouksen kautta eikä ennen sitä pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettävämmäksi.
5. Työväen kansainvälisen vallankumouksen syntymistä ja voittoa on edistettävä mahdollisimman tarmokkaasti sekä kaikin voimin tuettava Venäjän proletariaatin Sosialistista Neuvostotasavaltaa.
Suomessa on tällä hetkellä porvarillinen lahtarivalta voitolla. Verisellä terrorilla on porvaristo koettanut tukahduttaa työväen vapauspyrkimykset. Tuhansien toverien veri huutaa kostoa. Kymmenet tuhannet orvot ja lesket nääntyessään nälkään kiroovat sortajaansa — tuskalla odottavat vapautumisen hetkeä.
Työväen voima on tällä hetkellä hirveän luokkasorron alaisena, vaan voitettuna, murrettuna se ei ole.
Se on uudestaan nouseva.
Kovan kokemuksen kouluuttamana on se lahtariterrorinkin kahleet murtava.
Porvaristo jo pelkää sitä, kaikki voimansa ja pirullisen taitonsa se käyttää välttääkseen lähestyvää tilintekopälvää.
Suomen työväestön on tarkoin harkittava tekonsa antamatta viekotella itsensä ennenaikaisiin ja varomattomiin tekoihin, jotka vain heikentäisivät sen joukkovoimaa. Sensijaan on työväen koottava ja järjestettävä kaikki voimansa lähestyvää viimeistä, ratkaisevaa taistelua varten.
Vaviskoot vallaasaolevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä.
Köyhälistöllä ei ole menetettävänään muuta kuin kahleensa.
Voitettavana sillä on koko maailma.
(Suomalaisten Sosialidemokraattien Ulkomaisen Järjestön Moskovan Keskuskomitean asettaman ohjelmakomitean ehdotus)[1*]
Ennen vallankumousta toimi Suomen työväenliike sosialidemokraattisen ja ammatillisen liikkeen lähimpäin tehtäväin rajoissa. Sosialidemokraattinen luokkataistelu pysyi porvariston horjumattoman luokkaherruuden oloihin soveltuneena, rauhallisena luokkataisteluna. Eduskunnallisessa ja ammatillisessa pikku taistelussa ja osuuskauppahommailussa työväen järjestäytyminen kyllä edistyi sekä sen yhteistoimintakyky ja yleinen valistustaso kohosi; mutta muuten jäi laiminlyödyksi tai aivan sivuasiaksi työväenluokan suoranainen valmistuminen tärkeimpään historialliseen tehtäväänsä, yhteiskunnalliseen vallankumoukseen, johon työväen järjestäytyminen ja kaiken työväenliikkeen piti tähdätä ja jossa tämän liikkeen piti saavuttaa sato kaikista aikaisemmista vuosikymmeniä kestäneestä kylvöstään. Sosialidemokratia, ammatillinen liike ja osuuskauppaliike sellaisina, kun ne käytännössä esiintyivät, eivät pyrkineet yhteiskunnalliseen vallankumoukseen. Pikemmin ne käytännössä pyrkivät sitä välttämään, ja täten työväenluokan tie yhteiskunnalliseen kumoukseen ei ennakolta tullut niin auki luoduksi, kuin mahdollista olisi ollut, vaan vuosien vieriessä tuiskusi pahasti umpeen.
Kommunismin tie on työväenluokan yhteiskunnallisen vallankumouksen selvennyt tie, se tie juuri sellaisenaan kuin Marx ja Engels sen alkujaan osoittivatkin. Vallankumouksen kokemuksesta Suomessa sekä Venäjän voittoisan köyhälistön suuresta esimerkistä on ennenkaikkea selvennyt tämä todellisen vallankumouksen, sosialismin tie ja ohjelma, joka maailmanhistorian nykyisen kumouskauden edellyttämänä, meidän syvän vakaumuksemme mukaan, on oleva kaikkien maiden köyhälistön pelastuksen ja voiton tie.
Suomen työväen vallankumous syntyi historiallisena välttämättömyytenä. Kun Saksan imperialismin peto riensi Suomen lahtarien avuksi, ei punaisen armeijamme sankarillinen rintama enää kestänyt. Euroopan työläisarmeijain ensimmäisten veriuhrien joukossa nyt alkaneella suurimmalla vallankumouskaudella oli Suomen työväen tällä kertaa sorruttava raivostuneen kansainvälisen imperialismin jalkoihin. Miehuullisesti täyttäen velvollisuutensa se on kantanut tämän äärettömän raskaan uhrinsa. Kunnia sankareina kaatuneille tovereille. Hukkaan ei teidän verenne virrannut. Euroopan imperialismi on haavoitettu. Se jaksaa vielä riehua ja raivota. Mutta se vuotaa jo verta sydänsyövereistään. Ennen aikojaan päästi voiton huudon Suomenkin lahtarivalta. Entä jos herpaantuisikin sen kansainvälisen rosvojärjestelmän käsivarsi, jolle Suomen porvaristo maansa möi.
Sen täytyy herpaantua. Sen täytyy saada surmanisku kapinaan nousevan Euroopan työväen aseesta.
Maailman kapitalismi on nykyisellä imperialistisella sodalla, hirveimmällä rosvoretkellään, ajanut itsensä umpikujaan. Se näännyttää itsensä uuvuksiin sodalla, omalla suurella rikoksellaan. Sorrettujen on aika nostaa aseensa. Venäjän köyhälistö nousi jo viime vuonna, heitti porvariston maahan ja siitä asti on pitänyt vallan omissa käsissään. Että muissa maissa riistettyjen luokka ei nousisikaan suuren kumouksen tielle, se on vaan porvarillinen haave. Sota-aikana on kapitalismi syössyt kansat hirmutilaan, joku pakottamalla pakottaa asestetun työväen lopullisesti nousemaan. Maailman työväen suurimpain vallankumousten ja suurimpain voittojen päivät ovat edessä.
Tästä syvästi vakuutettuina on meidän kommunistinen ohjelmamme, työväen kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen ohjelma.
Työväki ei voi voittaa porvaristoa mitenkään muuten kuin väkivallalla. Ei eduskuntataisteluilla, ei ammatillisella taistelulla eikä osuustoiminnalla. Väkivalta on kätilönä aina, kun vanha yhteiskuntajärjestys on raskaana ja synnyttämässä uutta. Niin opetti Marx ja tämän yksinkertaisen totuuden unohtaminen käytännöllisessä työväenliikkeessä voi, varsinkin nykyään, viedä vaaralliseen ja turmiolliseen sokkopolitiikkaan, kun taas sen elävä tajuaminen ja tunnustaminen työväenliikkeen menettelytavan kulmakiveksi on omansa pitämään suunnan selvänä, suojelemaan syrjäteille eksymisiltä ja helpottamaan työväenluokalle uuden yhteiskunnan synnyttämisen tuskia.
Nykyajan työväen voima on järjestyneen joukkotoiminnan väkivallassa, jonka tärkeimpänä, tehokkaampana ja ainoana ratkaisevana muotona on aseellinen työväen vallankumous. Millä hetkellä ja millä tavalla tähän vallankumoukseen on työväenliikkeen noustava, se on harkittava vallitsevien olojen ja voimasuhteiden mukaan. Siihen ei saa ennen aikojaan ja kevytmielisesti ryhtyä, mutta sitä ei myöskään saa lykätä sopivan hetken yli, sillä kumpikin voisi koitua suureksi turmioksi. Missä määrin on työväen ennen vallankumousta käytettävä hyväkseen lievempiä joukkotoiminnan muotoja, esim. suurlakkoja ja joukkomielenosoituksia, ja missä myös käytettävä osanottoa eduskuntataisteluun, ammatillisen liikkeen eri muotoja ja osuustoimintaa, sekin riippuu kokonaan kulloinkin ja kussakin maassa vallitsevista oloista. Niillä ei työväki voi vihollistaan voittaa, se on niitä käytettäessä aina muistettava, sekä sen vuoksi niiden ohella ja, milloin niitä on hyödyllistä tai välttämätöntä käyttää, niiden kauttakin on valmistettava työväen aseellisen vallankumouksen onhistumista. Sitä voidaan aina ja kaikissa oloissa valmistaa. Sitä ratkaisevaa tehtävää varten on työväenluokan järjestymistä ja kaikkea työväenliikettä kehitettävä leppymättä vastustaen ja paljastaen kaikkea työväenliikkeen käyttämistä työväen tulevan aseellisen vallankumouksen vastapainoksi tai välttämiseksi, sillä kaikki sellaista tarkoittava valtiollinen ja ammatillinen toiminta työväen keskuudessa on joko tietoista tai tiedotonta kätyrin palvelusta työväen vihollisille ja turmioksi työväelle.
Työväen vallankumous tarkoittaa lähinnä köyhälistön luokkavallan, diktatuurin perustamista, joka historiallisen väliajan valtiomuotona on vallitseva siihen saakka, kunnes sosialistinen yhteiskuntajärjestys sen turvissa kehittyy niin pitkälle, ettei sitä enää uhkaa mikään vaara, toisin sanoen: kunnes kansa on muuttunut kokonaisuudessaan työtätekeväksi yhteiskunnaksi, joka ei millään ehdolla enää luovu sosialistisesta järjestyksestään.
Työväen luokkavalta on porvarillisen valtion vastakohta. Porvarillinen valtio on porvarillisen luokkasorron ja riistojärjestelmän valtiollinen koneisto hallitsijoineen, hallituksineen ja eduskuntineen, armeijoineen, poliiseineen, tuomioistuimineen jne. Työväen on se vallankumouksellaan kerrassaan syrjäytettävä ja tuhottava. Sen säästäminen ja korjaaminen yleisen kansanvaltaisuuden vaatimusten mukaiseksi ei voi eikä saa olla työväen sosialistisen vallankumouksen tarkoituksena ja tehtävänä. Kansanvaltainenkin valtio soveltuu porvarillisen luokkavallan koneistoksi. Työväen luokkavallan on luotava selkärangakseen oma varma valtiomuotonsa. Ei kansanvalta, vaan työväen neuvostojen tasavalta on kommunistisen puolueen ohjelmana työväen vallankumoukselle, siis pääasiassa sellainen valtiomuoto, jonka Venäjän köyhälistön suuri vallankumous on jo voimaan saattanut. Porvaristolle se ei taisteluvapautta salli, tärkeimpiä valtiollisia oikeuksia se ei anna porvaristolle, vaan ainoastaan köyhälistölle, jonka itsehallintoon perustuvana järjestönä neuvostovalta toimii. Virkavallan tyyssijat hävitetään ja porvaristo sysätään armotta syrjään kaikesta valtion hallinnon johdosta. Joitakin entisen hävitetyn valtiohallinnon osia voi kelvata käytettäväksi myös köyhälistöhallinnon palvelukseen, samoin kuin yksityisiä porvarillisia teknikoita ja asiantuntijoita valvonnan alaisena. Mutta johto ja määräysvalta keskitetään työväenjärjestöjen ja neuvostojen sekä niiden valitsemien elinten ja luottamusmiesten käsiin, ja niiden toimesta, työväenluokan omalla yhteistyöllä, varsinaisesti koko valtio- ja talouskoneiston perinpohjainen uusiminen toimeenpannaan, kutsuen jokaisen työmiehen ja työläisnaisen itsensä tavalla tai toisella osaaottamaan yhteiskunnan hallintoon sekä sen koneiston ja järjestyksen muuttumiseen sosialistiselle kannalle!
Ensimmäisiä ja tärkeimpiä työväen diktatuurin erikoistehtäviä on järjestää hävitetyn porvarillisen sotalaitoksen sijaan työväen punainen armeija, varustaa ja aseistaa se työväen neuvostovallan ja sosialistisen kumouksen varmaksi tueksi. Punaisen armeijan rivissä taisteleminen, horjumattoman uljaasti velvollisuutensa täyttäminen on työväen vallankumouksen ja diktatuurin aikana uskollisen toverin ylevämpiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Punaisessa armeijassa tulee vallita luja toverikuri ja keskitetty johto. Armotta on punaisen armeijan alkuunsa muserrettava kaikki vastavallankumoukselliset kaappausyritykset ja pidettävä voimassa rautainen järjestys. Vallankumouksellisella päättäväisyydellä ja ankaruudella, ainoastaan sillä, voidaan mahdollisimmassa määrin säästyä suurilta ja ehkä uusiintuvilta verisiltä yhteentörmäyksiltä, kun taas epäröimisellä ja leväperäisyydellä voi välillisesti joutuu uhatuksi monen parhaan toverin henki.
Työväen luokkavallan aikana on toimeenpantava täydelleen maan ja kaiken kapitalistisen riisto-omaisuuden pakkoluovutus työväen neuvostojen käsiin, siis työtätekevän kansan omaksi. Samoin on pakkoluovutettava muukin sellainen rikkaiden omaisuus, joka tavalla tai toisella turvaisi heille edelleen etuoikeutetun aseman tahi joka on tarpeen työväenluokkavallan pyrintöjen edistämiseksi, ylelliset asuinrakennukset otetaan työväen kokous- ja toimintapaikoiksi jne. Omaisuuden pakkoluovutus työläisyhteiskunnan haltuun, käytettäväksi yhteistyön välineenä ja yhteiskunnan hyödyksi, se on kommunismin tarkoituksena, ei omaisuuden tasajakoa, joka veisi takaisin yksityisomaisuuteen ja pääomaorjuuteen. Ei myöskään anarkinen pikkutuotantojärjestelmä, vaan yhteiskunnallinen suurtuotanto teknillisen edistyksen vaatimusten mukaisesti. Myöskin maanviljelyksessä ja karjanhoidossa on kehitettävä yhteistyön korkeimpia muotoja viljelijäin työn avuksi ja helpoittamiseksi sekä yhteiseksi hyödyksi.
Pankit on työväen neuvostovallan toimesta sosialiseerattava ja kauppiaat syrjäytettävä. Voittoa kiskovan kaupan sijaan on järjestettävä tarkoituksenmukainen tuotteiden jako.
Sosialistisen sivistyksen levittäminen on luonnostaan oleva työväen neuvostovallan tärkeimpiä ja kiitollisempia tehtäviä. Sillä on oleva siihen paljon parempi tilaisuus ja suuremmat voimat käytettävänä, kuin työväellä ennen vallankumousta voi olla.
Sosialistinen yhteiskunta, jonka toteuttamiseksi Kommunistinen Puolue toimii ja taistelee, ei ole työväelle uusi yhteiskunnallinen päämäärä, vaan sen kauan kantama ihanne, jonka viimeaikainen taloudellinen ja valtiollinen kehitys on tuleennuttanut kypsäksi hedelmäksi. Kommunistinen työväenpuolue toivoo ja tahtoo, että tämän ihanteen voimaan saattaminen kapitalistisen sorron sijaan alkaa täydellä todella ja mahdollisimman pian.
Tämä mielessä Kommunistinen Puolue edistää ja kannattaa työväen kansainvälistä vallankumousta kaikilla tarkoituksenmukaisilla keinoilla.
Venäjän köyhälistön Sosialistinen Neuvostotasavalta on tässä merkityksessä toistaiseksi maailman vallankumouksellisen köyhälistön ainoa oikea isänmaa, jota kaikkien maiden kommunistien on puolustettava imperialismin rosvoilta. Sillä Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta on koko maailman köyhälistön yhteinen taistelua se kaikkien maiden porvareita ja niiden hirmuhallituksia vastaan.
Huonosti täyttäisi velvollisuutensa sen maan työväenliike, joka kättään nostamatta nyt sallisi maansa hallituksen hyökätä Venäjän kimppuun, niin että Venäjän köyhälistön Neuvostovalta hetkeksikään horjahtaisi.
Sosialistisella vallankumouksellaan on kunkin maan työväen pelastettava niin itsensä kuin toistenkin maiden köyhälistön suuri asia, sekä perustettava yhteinen kansainvälinen neuvostotasavalta, sosialistisen maailmanjärjestyksen voitoksi ja vahvistukseksi.
Tätä tarkoittaa Kommunistisen Puolueen kansainvälinen toiminta. Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Köyhälistöllä ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana sillä on koko maailma.
Täten kommunistisen puolueen ohjelma on:
A. Työväenluokan aseellisen vallankumouksen kautta köyhälistön lujan luokkavallan perustaminen, jonka avulla lopulta luokkavastakohdat hävitetään ja luodaan luokaton sosialistinen yhteiskunta.
Köyhälistön luokka valtaan on kuuluva:
1) porvarillisen valtion, hävittäminen ja sen sijalle työväen neuvostovallan perustaminen, jonka tärkeimpiä tehtäviä on:
2) työväen punaisen armeijan järjestäminen, opettaminen ja varustaminen porvariston vastarinnan tyyten masentamiseksi.
3) maan ja kaiken kapitalistisen riisto-omaisuuden pakkoluovutus työväen neuvostojen käsiin,
4) teollisuuden järjestäminen työväenluokan ja sen järjestöjen toimesta suurtuotannon pohjalla, teknillisen edistyksen vaatimusten mukaan, samoin yhteistoiminnan kehittäminen maanviljelyksessä ja karjanhoidossa,
5) pankkien sosialisoiminen sekä voittoa kiskovan kaupan lopettaminen ja sen sijaan tarkoituksenmukaisen tuotteiden jaon järjestäminen,
6) työpakko rikkaille ja työVäenvallan vastustajille sekä
7) sosialistisen sivistyksen levittäminen.
B. Tällöin on kommunistisen puolueen pyrintönä myös:
1) työväen kansainvälisen vallankumouksen edistäminen ja kannattaminen kaikilla tarkoituksenmukaisilla keinoilla,
2) Venäjän köyhälistön nykyisen Sosialistisen Neuvostotasavallan tarmokas tukeminen,
3) työväen kansainvälisen neuvostovallan perustaminen sosialistisen maailmanjärjestyksen voitoksi ja vahvistukseksi.
SKP:n lähimmät tehtävät määritteli kokous seuraavasti:
Suomen Kommunistipuolueen tehtävänä on:
A. Harjoittaa kommunistisen puolueen ohjelman mukaista tarmokasta propagandaa sekä suomalaisten että muiden maiden työläisten keskuudessa aseellisen vallankumouksen ja köyhälistön luokkadiktatuurin hyväksi.
Siinä tarkoituksessa puolue:
1) Julkaisee kommunistisia päivä- ja aikakauslehtiä ja levittää niitä mahdollisimman laajalle ja suurina painoksina,
2) valmistuttaa ja levittää lentokirjasia kaikista tärkeimmistä poliittisista ja periaatteellisista kysymyksistä sekä myöskin paiväir politiikasta,
3) toimittaa alkuperäisinä ja käännöksinä tärkeimpiä kommunismia, vallankumousliikettä ja työväen luokkadiktatuuria käsitteleviä kirjasia suomenkielisinä puolueen jäsenten käytettäväksi,
4) toimeenpanee suomalaisten keskuudessa puolueen tarkoitusperiä selostavia luento- ja opintokursseja, luentoja, esitelmiä, puheita, kokouksia yms. tilaisuuksia, joissa työväenluokalle selostetaan sen asemaa ja tehtäviä kansallisissa ja kansainvälisissä vallankumousliikkeissä ja joissa tilaisuuksissa kasvatetaan työläisiä kommunistisen järjestelmän esitaistelijoiksi, ja
5) perustaa kommunistipuolueen toiminnalle tarpeellisia paikallisia ja keskuskirjastoja, joihin kootaan saatavana olevaa ja puolueen toimintaa edistävää kirjallisuutta.
B. Tämän käytännössä toteuttamiseksi puolue:
1) järjestää kaikki käyttökelpoiset kommunismin kannalla olevat suomalaiset työläiset A-kohdassa mainittuja tehtäviä suorittamaan,
2) järjestää kaikille asekuntoisille suomalaisille vallankumouksellisille työläisille kunkin kykyjä vastaavan sotilaallisen opetuksen aseiden käytössä ja sotilaallisten tehtävien suorittamisessa sekä taistelutoiminnan järjestämisessä,
3) kehottaa kaikkia suomalaisia asekuntoisia työläisiä viipymättä liittymään Venäjän Punaiseen Armeijaan, taistelemaan sen mukana kommunismin ja Venäjän Neuvostovallan vihollisia vastaan ja siellä käytännössä oppimaan aseiden käyttöä ja muita sotilaallisia tehtäviä; ja
4) perustaa kommunistisia klubeja, yhdistyksiä, seuroja, osastoja, toverikuntia, ryhmiä, toimikuntia yms. ja velvoittaa kaikki puolueosastot harjottamaan tarmokasta valistustyötä itsetietoisten jäsenten puolueelle hankkimiseksi puolueen tarkoitusperien selvittämiseksi ja niiden käytännössä toteuttamiseksi.
Puolue asettuu kiinteään yhteyteen Venäjän Kommunistisen Puolueen kanssa sekä keskuskomiteansa kautta muissakin maissa olevien, samoja päämääriä tavoitelevien vallankumouksellisten työväen puolueiden ja Zimmerwald-internatsionalen vasemmistoryhmän kanssa.
Edellämainittujen tehtäväin toteuttamista varten antaa puolue Keskuskomitealleen laajat valtuudet ja velvoittaa puolueen osastot ja yksityiset jäsenet kaikessa Keskuskomiteaa avustamaan ja sen tietoon saattamaan kaikki tavalla tai toisella asiaamme edistävät seikat.
Toveri Lenin.
Syvällä mielen järkytyksellä ja suuttumuksella olemme saaneet kuulla, että porvariston lähettämän salamurhaajan kuula on haavoittanut Teitä, Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan ensimmäistä soturia ja kansainvälisen vallankumouksellisen työväenliikkeen johtajaa.
Kokoontuessamme tänne Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan pääkaupunkiin perustamaan Suomalaista Kommunistista Puoluetta — sen sosialidemokraattisen puolueemme sijaan, joka kaatui Suomen viime keväisen vallankumouksen myrskyihin, — me toivoimme saavamme nähdä Teidät, kunnioitettu toveri ja parhain neuvonantajamme täällä, keskuudessamme ja päätimme jo pyytää Teitä mieskohtaisesti saapumaan kokoukseemme. Kun nyt tämä toiveemme nähdä Teitä mieskohtaisesti kokouksessamme on tällä kertaa sattuneen inhoittavan murhayrityksen takia rauennut, pyydämme tämän avoimen kirjeen kautta esiintuoda Teille ne ajatuksemme, jotka sydämmellämme ovat ja jotka olisimme tahtoneet Teille täällä suullisesti esittää.
Vuosi sitten Te olitte meidän maassamme maanpaossa. Nyt me Teidän luonanne. Te olitte luonamme Venäjän porvariston väkivallan ajamana, joka silloin Väliaikaisen Hallituksen diktatuurin kautta ahdisti Venäjän taistelevaa köyhälistöä. Meidät on nyt Venäjälle ajanut Suomen ja Saksan liittoutuneen porvariston väkivalta, joka paraikaa verisimmän sotilasdiktatuurin kautta kuristaa Suomen ja Saksan köyhälistöä.
Me emme vuosi sitten jaksaneet uskoa, että Venäjällä tulee todellinen köyhälistön vallankumous jo sota-aikana. Me luulimme: ensin rauha, sitten vallankumous. Te toveri Lenin, sanoitte silloin syvällä luottamuksella: ensin vallankumous, sitten rauha.
Ja Te toimitte päättäväisesti tämän luottamuksenne mukaan. Kun syksy tuli, Te riensitte Helsingistä Viipuriin ja Viipurista Pietariin. Me lähetimme Teille mieskohtaisia terveisiä: Olkaa varovainen — Kerenski uhkaa henkeänne! Te ette varoituksistamme piitanneet, sillä Teistä oli aika silloin rohkeasti hyökätä ja nostattaa köyhälistö vallankumoukseen.
Venäjän köyhälistö nousi. Lokakuussa se syöksi maahan sekä porvariston vallanpitäjät että niiden kätyrinä olleet sosialistit ja otti kaiken vallan omiin käsiinsä.
Me Suomen sosialidemokraatit emme silloin selvästi tajunneet tämän valtavan tapauksen merkitystä. Emme uskoneet silloin, että Venäjällä on syyskuussa 1918 yhä oleva valta köyhälistön käsissä, köyhälistön, joka on hävittänyt porvarillisen valtion ja rakentaa sosialistista yhteiskuntajärjestystä.
Venäjän työväen vallankumouksen aattona, viime syksynä. Te, toveri Lenin, annoitte meille suomalaisillekin neuvon: »Nouskaa, nouskaa viivyttelemättä ja ottakaa valta järjestyneen työväen käsiin!» Ettemme me marraskuussa noudattaneet tätä arvokasta neuvoanne, siinä teimme, — nyt olemme sen huomanneet, — historiallisen virheen.
Marraskuussa syntyi näet Suomessa vallankumoukselle otollinen tilanne. Häikäilemättömästä nylkemisestä katkeroitunut Suomen köyhälistö oli viime kesän ja syksyn kuluessa joutunut luokkataistelussaan asteelle, josta ei enää ollut muuta kuin yksi askel avonaiseen väkivaltaiseen yhteentörmäykseen. Kun sitten Venäjältä kuului työväen vallankumouksen kutsuva merkkisoitto, oli Suomen köyhälistö valmis nousemaan. Mutta sosialidemokraattinen puolueemme, maamme köyhälistön ainoa puolue, ei ollut valmis. Puolueemme oli porvariston luokkavallan alla halpaantunut, mukautunut samalle rauhallisen luokkataistelun kannalle, jolla esim. Saksan sosialidemokratia oli aina ollut: porvarillisen vallan puitteissa pysyttelevän, eduskunnallisen ja ammatillisen työväenliikkeen puolueeksi, jonka ohjelmassa sosialismi oli pelkkänä koristeena ja jonka toiminta oli pikemmin proletaarisen vallankumouksen välttämistä kuin pyrkimystä ja valmistautumista tähän työväenluokan suurimpaan ja historialliseen tehtävään. Sen mukaisesti mekin marraskuussa, puolueemme johdon kautta — ensin kahden vaiheilla epäröityämme — ohjasimme maamme köyhälistön vallankumouspyrkimykset pelkäksi suurlakkomielenosoitukseksi ja sillä tavalla saimme aikaan, että väkivaltainen yhteentörmäys työväen ja porvariston välillä tuli silloin vältetyksi. Emme luottaneet vallankumoukseen emmekä tahtoneet panna vaaralle alttiiksi järjestöjämme eikä kansanvaltaisia saavutuksiamme, vaan tahdoimme, niin kauan kuin mahdollista oli, parlamenttaarisin keinoin turvata ja kartuttaa näitä saavutuksia.
Nyt perästäpäin näyttää meistä suuremmalta kuin aikanaan se mahdollisuus, että vallankumous olisi silloin saattanut johtaa jonkinlaiseen voittoon, tosin nähtävästi parhaimmassakin tapauksessa ainoastaan väliaikaiseen ja osittaiseen voittoon, tuskin työväen voittoon, vaan pikemmin kansanvaltaiseen kompromissiin porvaripuolueiden ja mahdollisesti sosialidemokraattisen puolueemme enemmistön välillä, jonka jälkeen osa puoluettamme olisi epäilemättä ohjautunut kutsumaan työväkeä todellisen vallankumouksellisen sosialismin tielle. Vaikka siis välttämättömäksi tulokseksi vallankumouksesta marraskuussa tuskin olisi vielä tullut työväenluokan valtaanpääsy, olisi vallankumous kuitenkin voinut merkitä historiallista edistysaskelta, proletaarisen vallankumouksen suuntaan, ja puolueemme velvollisuus työväenluokan taistelujärjestönä oli hyökätä sitä kohden, hyökätä mahdollisimman pitkälle eikä jäädä odottamaan porvariston hyökkäystä. On luultavaa, että näin menetellen maamme työväen luokkataistelu olisi voinut edistyä ei suinkaan ilman uhreja — mutta paljon vähemmillä uhreilla, kun se sittemmin vaati.
Sillä laiminlyömällä marraskuussa puolueemme taisteluvelvollisuudet, emme kuitenkaan saaneet vältetyksi aseellista yhteenottoa muuta kuin lyhyeksi ajaksi. Kansanvaltaista valtiomuotoa, lainsäädännöllistä 8-tunnin työpäivää ym. tärkeitä eduskunnallisia uudistuksia, jotka kaikki näyttivät jo häämöittävän niin lähellä, emme voineet saada turvatuksi parlamenttaarisin keinoin. Päinvastoin, kaikki kansanvaltaiset saavutukset joutuivat viikko viikolta yhä ilmeisempään vaaraan. Sillä maamme porvaristo varustautui, perustamalla itselleen aseellisia taistelujärjestöjä, kansalaissotaa varten, väkivalloin kaappaamaan ne saavutukset. Tämän vaaran edessä ryhdyttiin myös meidän puolueemme johdon taholta varustautumaan työväenluokan itsepuolustusta varten. Se ei kuitenkaan tapahtunut niin suurella tarmolla, innolla ja vakavuudella kuin olisi varustauduttu sellaiseen kamppailuun, johon mieli paloi, eikä sellaiseen, jonka välttämistä pidettiin onnena.
Tammikuun lopulla Suomen porvaristo pani joukkonsa hyökkäämään työväen kimppuun. Siihen vastasi sosialidemokraattinen puolueemme vallankumouksella. Vallankumouksen edellytykset olivat nyt työväenluokalle epäedullisemmat kuin marraskuussa, niin sisäiset, kuin ulkopoliittisetkin edellytykset. Tosin näitä oli vallankumoukseen lähtiessä vaikea arvata, mutta vaikka ne olisi kuinka selvästi nähty, muuta ulospääsyä ei työväellä eikä työväen puolueella nyt valittavana ollut. Osa työväkeä olisi joka tapauksessa noussut aseelliseen vastarintaan, tuhansia olisi joka tapauksessa joutunut teurastettavaksi. Puolueemme kieltäytyminen taistelusta tuskin olisi järjestöjämmekään pelastanut, mutta työväen rintaman se olisi alusta pitäen auttamattomasti hajoittanut, ja merkinnyt porvariston verisen diktatuurin avustamista. Siihen emme me eikä puolueemme alistuneet. Lähes yhtenä miehenä koko työväenliike, niin valtiollinen kuin ammatillinenkin, lähti taisteluun kaikilla seuduin, missä se vain oli mahdollista.
Mutta me emme selvästi ymmärtäneet tämän omankaan proletaarisen vallankumouksemme luonnetta eikä sen tehtäviä. Kun itse aseellinen taistelu oli meistä varsinaisesti välttämätön paha, emme vallankumousliikkeen johdossa aikanaan kiinnittäneet itse taistelun järjestämiseen niin innokasta huomiota kuin lainsäädäntöön ja hallinnon järjestämiseen. Jo lähtö sotaan tapahtui kovin järjestymättömästi, ja koko tärkeän ensimmäisen viikon aikana jäi iso osa työväen hyökkäysvoimaa käyttämättä, ei yksistään aseiden, vaan myöskin järjestyksen puutteessa. Että sitten vallankumouksen aikana kuitenkin muutamassa viikossa saatiin kuntoon noin 75,000 mieheen nouseva punainen armeija — alueelta, johon tuskin kuului puolet maan kolmimiljoonaisesta väestöstä, maassa, jossa ei viiteentoista vuoteen ollut pienintäkään joukkoa kotimaista sotaväkeä ja jossa upseerikasvatuksen saaneita tai muita sotatekniikkaan perehtyneitä henkilöitä ylipäänsä ei nimeksikään ollut työväen saatavissa, — tämä oli varmasti enemmän todistuksena maamme työväen yleisen järjestämiskykyvyn kehittyneisyydestä kuin meidän vallankumoushallituksemme sotilasorganisatoorisesta ihmetyöstä.
Poliittisessa suhteessa taas vallankumoushallituksemme pitkän aikaa suorastaan koetti pikemmin pidätellä kuin edistää vallankumouksen edistää pyrkimystä selvään köyhälistön diktatuuriin ja sosialismiin. Se, mikä vallankumouksen välittömänä päämaalina kangasti silmissämme, ei ollut sosialisoiminen, vaan sosialireformi, ei porvarillisen valtion hävitys ja työväen vallan perustaminen, vaan porvarillisen valtion korjaaminen yleisen kansanvaltaisen harhakuvan mukaan, ei »vallankumous pysyväisenä», johon Marx oli viitannut, vaan vallankumouksesta vapautuminen mahdollisimman pian, kuten pahasta painajaisesta.
Tämä oli johdonmukainen seuraus juurtuneesta sosialidemokraattisesta kouluutuksestamme, s.o. proletaarisen sosialistisen kumouksellisuutemme halpaantumisesta pitkäaikaisessa parlamentaarisessa ja ammatillisessa sisyfostyössä. Kun tuli todenteolla eteen se ratkaiseva historiallinen prosessi, proletaarinen vallankumous, joka myöskin sosialidemokraattisessa ohjelmassamme oli loppukoristeena, se prosessi, johon kunnolla valmistautumista kaiken aikaisemman työväenliikkeen olisi pitänyt tarkoittaa ja jossa työväenliikkeen vihdoinkin piti päästä pitkästä kylvöstään satoa korjaamaan, silloin paljastuikin sosialidemokratian »korkea kehityskanta» vaaralliseksi avuttomuudeksi: se oli puoleksi sokea ja puoleksi rampa. Se oli vallankumoukselliselle työväelle pikemmin vastus ja vaara kuin apu ja ase ja voiton viiri. Se oli jonkinlaista työväen-demokratiaa, joka silloin, kun porvarillisessa valtiossa todella oli demokratian kukkima-aika, jota kauniimpi siinä ei koskaan voi olla, s.o. täydellisen luokkataistelun kehittämisen ja kärjistämisen vapaus, ei tätä ymmärtänyt eikä käyttänyt hyväkseen kunnolla varustautuakseen siihen luokkataistelun ylimpään asteeseen, aseelliseen vallankumoukseen, jossa demokratia ensimmäisellä minuutillaan, tehtävänsä loppuun täyttäneenä on määrätty kaatumaan tieltä pois. Kun tämä meidän työväendemokratiamme joutui vasten tahtoansa proletaariseen vallankumoukseen, niin siinä kumouksen oma sisäinen logiikka sitten viikkojen vieriessä kyllä kuletti meitäkin eteenpäin, kuletti puoliväkisin työväen diktatuuriin ja tuotannon sosialisoimisen tielle. Mutta astuttuamme vallankumoukseen oikeastaan — vallankumouksen välttämiseksi, johtui juuri tästä sisäisestä ristiriidasta sitten toimintaammekin paljon vahingollista ristiriitaisuutta ja vaarallista puolinaisuutta sekä siitä taas vallankumousliikkeen riveihin hajanaisuutta ja epäluottamusta ylipäänsä johtoa kohtaan. Pelkkä se mahdollisuus, että tämä meidän vikamme, silloin kun voiton ja tappion vaaka vaappui täpärällä, olisi voinut painaa työväen asiaa tappion puolelle, tuntui meistä nyt tragedialta. Mutta työväenluokan voitollekin päästessä me olisimme, noin aalloilla ajelehtiessamme, olleet vaarassa joutua kaikkein suurimman tragedian eteen, mikä työväenliikkeen miestä ikinä voi kohdata, saman tragedian eteen, johon täällä Venäjällä menshevikit joutuivat: ase kädessä taistelemaan proletaarista vallankumousta vastaan.
Meidän proletaarisen vallankumouksemme onnetonta lopputulosta eivät toki ratkaisseet meidän sen johdossa olleiden, historialliset virheemme. Sen ratkaisi Saksan Imperialismin peto, joka tuli Suomen porvariston avuksi, lähettäen aseita, joukkoja ja kouluuntunutta sotataitoa. Täyttikö Saksan sosialidemokratia kansainvälisen velvollisuutensa sen estämiseksi, se jääköön Saksan työväen arvosteltavaksi? Meille oli Saksan hallituksen sekaantuminen turmioksi — ja opiksi. Sen isänmaan, jonka Itsenäisyyttä — teiltä venäläisiltä tovereilta meidän hankkimaamme lahjaa — me suomalaiset sosialidemokraatit niin innokkaasti puolustimme, sen möi Suomen porvaristo Saksan imperialismille vallankumouksellisen köyhälistömme veren hinnalla. Siten meistä sosialipatriotismi pois kylvettiin.
Kansainvälisellä lahtarivolmalla ja kapitalistisella joukkomurhatekniikalla murrettiin huhtikuussa vallankumouksellisten työläisten rintamat. Suomen köyhälistön miehuullisinkaan vastarinta ei kestänyt. Pelastavaa apua ei tullut mistään. Saksalainen toveri ei kuullut. Venäläinen toveri kuuli, mutta ei jaksanut pelastaa. Se oli itsekin hädässä, mutta se auttoi sentään niin paljon kuin jaksoi. Kiitollisuuden velkamme kasvoi kasvamistaan päivä päivältä, viikko viikolta. Tunsimme sen ja samalla häpesimme alkaa, jolloin me, porvarien lietsoman nurkkaisänmaallisuuden tartuttamina, olimme epäröineet turvautua venäläisen sotilastoverin apuun ja pysytelleet erossa hänen jalosta liitostaan. Pyhä verikaste Suomen lumikentillä rinnakkain taistellessa liitti nyt ikuiseen toveriliittoon venäläisen ja suomalaisen proletaariaseveljen.
Toveri LENIN.
Se vallankumouksellinen sosialismi, jota emme Suomen työväen vallankumouksen alkaessa lainkaan käsittäneet, on meille nyt auennut ja alkanut selvetä: omasta kovasta kokemuksestamme ja Venäjän voittoisan köyhälistön suuresta esimerkistä sekä Teidän opettavaisista sanoistanne ja kirjoituksistanne.
Täällä Venäjällä me olemme saaneet läheltä seurata tähänastisen maailmanhistorian suurinta vallankumousprosessia, ensimmäistä suurta sosialistista vallankumousta.
Hävitystä, pelkkää hävitystä meille Suomesta tullessamme sanottiin täällä olevan nähtävissä. Hävitystä, totta kyllä olemme täällä paljon nähneet, mutta mikäli olemme nähneet vallankumouksellisen köyhälistön toimeenpanemaa hävitystä, on se ollut porvarillisen luokkavallan hävittämistä, riistäjäluokkain vanhan, lahon valtiollisen sortojärjestön tietoista ja perinpohjaista maahansortamista. Ja tämän hävityksen keskeltä olemme nähneet nousevan maasta jalona laihona jotain niin ihastuttavaa, ettemme sellaista ennen osanneet kuvitellakaan: olemme nähneet suuren kärsivän Venäjän synnyttävän elämän todellisuuteen maailman köyhälistön vuosituhantista, kauneinta unelmaa, sosialismia.
Nyt täysin käsitämme, että näin sen täytyykin syntyä, — että se ei koskaan voi elävänä syntyä kansanvallan utusuossa, niinkuin Suomessa kuvittelimme, vaan ainoastaan hävityksen, vaaran, tuskan ja taistelun todellisuudessa.
Voittoisan köyhälistönne luokkavalta, jonka johdossa Te, kunnioitettu toveri olette, on perustettu auttamaan tätä kauan kaivatun uuden yhteiskunnan synnytystä. Äärettömiä ponnistuksia näemme tämän jättiläistehtävän joka päivä kysyvän. Tehtävänne suuret organisatooriset vaikeudet kysyivät vallankumoukselliselta köyhälistöltä tavattomia ponnistuksia siinäkin tapauksessa, ettei Venäjää olisi niin mielettömästi runnellut monivuotinen maailmansota, jonka avoimet juoksuhaudat yhä katkovat Venäjän tärkeitä elinsuonia. Ja vielä moninkertaisia ponnistuksia kysyy Teidän työnne lakkaamattomain sisäisten ja ulkonaisten hyökkäysten johdosta. Taistelu-ase kädessä täytyy venäläisen työmiehen rakentaa, taistelu-ase kädessä täytyy vallankumouksellisen kyntäjänne kyntää. Mutta he rakentavat, kyntävät ja taistelevat uupumattomin voimin, ehtymättömin innoin. — Huonoa tulee, huonoa työtä, koikkuvat karkoitetut korpit syrjästä. Ei se kaikki hyvää tulekaan, ei ole nyt aikaa silotella; tulee parempaa ja huonompaa, mutta tulee joka päivä. Me olemme nähneet täällä yhteisestä työstänne odottamattoman paljon valmista tulosta, ja se on hyvä todistus se. Venäjällä — taloudellisen ja sivistyksellisen kehittymättömyyden maassa viimevuoteen asti kestäneen tsaarivallan orjuuden ja lopulla saksalaisen rautakoron polkemassa Venäjän maassa, — kun täällä on sosialistinen neuvostotasavalta vallinneissa vaikeuksissa pystyssä pysynyt yli kymmenen kuukautta, pelkkä tämä tosiasia sinänsä on meistä mitä suuremmoisin todistus siitä, kuinka kypsä koko kapitalistinen maailma todella jo on sosialistiseen vallankumoukseen.
Kypsä kommunismiin, niinkuin nyt sanomme Teidän kanssamme toveri Lenin ja Teidän kehittämänne marxilaisen opin mukaan, jonka pitäväisyydestä Teidän proletaarisen vallankumouksenne historia niin eittämättömästi todistaa kaikelle maailmalle!
Meille suomalaisille entisille sosialidemokraateille on kommunistisen opin selveneminen merkinnyt kerrassaan uuden maailmankatsomuksen aukenemista. Se on tehnyt meissäkin sosialistisen vallankumouksen. Vasta nyt valveilla ollen näemme sosialismin päivänvalon, josta ennen korkeintaan unta näimme.
Kommunistisen tietoisuutemme olemme ottaneet vastaan velkana, joka meidän on maksettava uskollisella työllä ja taistelulla kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen hyväksi, ennen kaikkea Suomessa ja täällä Venäjällä. Kommunismi on valanut mieliimme kuvaamattoman lohdullisen tietoisuuden siitä, että nekään suuret uhrit, joita oman maamme työväenluokka tänä vuonna on kärsinyt taistelussaan ja tilapäisessä tappiossaan sekä varsinkin sen jälkeen Suomen porvariston ennen kuulumattoman petomaisessa kostohurjastelussa, että nekään eivät ole hukkaan kärsityt, vaan kannetut kansainvälisen köyhälistön voiton hyödyksi. Sitä voittoa Suomen köyhälistö viimekeväisellä taistelullaan ja kaatumisellaankin edesauttoi. Vähäisenä miesluvussa, tiedossa ja taidossa se paljon uhrasi. Ja se on vieläkin nouseva maasta. Kommunismin tulisana lyö synkimmänkin sorronyöhön kirkastavan toivon salaman. Se iskee epätoivon kahleet poikki ja terästää soturin murretun sielun murtumattomaksi voiton varmuudeksi. Sinä päivänä, kun maan ääriin kuuluu kutsumus: »Tää on viimeinen taisto!» sinä päivänä, kun kansainvälinen punainen armeija liikkeelle lähtee, saa maailma nähdä, että Suomenkin köyhälistö rientää riviin: kostoon ja voittoon!
Saksassa ja Itävallassa, kuin myös Englannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa, silloin langetkoon työväenluokan tuomio kaikille niille työväenpuolueille, jotka siellä nyt koettavat petollisella tunnuslauseella »ensin rauha, sitten vallankumous» lykätä köyhälistön vallankumouksen puhkeamista otollisen ajan ohi, laiminlyöden siihen pyrkimisen jo sodan aikana sekä sen jo tällä hetkellä vaatiman vakavan valmistelun!
Tuomio ja häpeä niille työväen puolueille ja järjestöille, jotka välillisesti tai välittömästi nyt kannattavat maansa imperialististen hallitusten ylityksiä Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan ahdistelemiseksi ja työväen kansainvälisen vallankumouksen ehkäisemiseksi!
Veljenkäsi kaikille niille työväenjärjestöille, jotka eri maissa ripeästi pyrkivät ja valmistautuvat köyhälistön aseelliseen vallankumoukseen jo sota-aikana, kukin oman maansa köyhälistön pelastamiseksi sekä samalla Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan avuksi ja vihdoin kaikkien maiden köyhälistön yhteisen, kansainvälisen sosialistisen tasavallan perustamiseksi!
Me luotamme ja toivomme, että nykyinen maailmansota on oleva se hauta, johon maailman kapitalismi nurinniskoin syöstään.
Kunnia Teille, venäläiset toverit kommunistit, jotka niin uljaasti olette suorittaneet vaikeimman esitaistelijan työn kansainvälisen proletaarisen vallankumouksen hyväksi. Varmaa on, että ankaria ponnistuksia ja monia kalliita uhreja vaaditaan Teiltä ja Teidän edustamaltanne köyhälistöltä. Mutta vielä varmempaa on, että se sosialismin kansainvälinen voittokulku, joka Teidän aseillanne on alettu, on taatusti tuleva loppuunsuoritetuksi.
Tässä ratkaisevassa taistelussa, toveri Lenin, tarvitaan joka päivä Teitä jos ketään yksityistä, tarvitaan Teidän tervettä kättänne, kauasnäkevää silmäänne ja koko suuren hengenvoimanne miehuutta. Uskomme ja luotamme, että Te, kunnioitettu toveri, nyt hyvin kestätte kaikki haavoitetun soturin vaivat sekä pian täysin terveenä voitte jälleen käydä käsiksi Sosialistisen Neuvostotasavallan peräsimeen ja kansainvälisen vallankumouksellisen työväenliikkeen johtoon.
Voitte sanoa venäläisille tovereille meidän puolestamme: Suomalaisetkin kommunistit lähtevät ilolla tuleen — tahtovat olla hyökkäyksessä mukana, kun kapitalismin linnat otetaan ja maan tasalle hajotetaan, suomalaiset kommunistit pitävät arvoaan alentavana jäädä rintaman selkäpuolelle, kun kaikkien maiden köyhälistö vallottaa maailman.
Moskovassa 3 päivänä syyskuuta 1918.
Suomalaisen Kommunistisen Puolueen perustava kokous.
Puna-armeijan suomalaisille sotureille hyväksyi kokous seuraavan tervehdyslausunnon:
Toverit! Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta käy nyt valtavaa taistelua tehden samalla hedelmällistä raivaustyötä sosialismin puolesta. Sitä vastassa ovat kaikki maailman kapitalistiset riistäjät ja imperialistiset sunrrosvot kätyreineen, tuhotakseen työväen Neuvostovallan ja köyhälistön diktatuurin. Mutta sen puolesta taas sykkivät maailman kaikkien vallankumouksellisten proletaarien sydämet. Ja sankarillisella rohkeudella sekä uljaalla uhrautuvaisuudella kamppailee Venäjän aseistautunut köyhälistö omansa ja koko maailman köyhälistön suuren asian, kansainvälisen vallankumouksen ja kommunistisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.
Te, suomalaiset vallankumoukselliset työläissoturit, olette tekin tarttuneet aseeseen ja astuneet riviin venäläisten työläistoverien rinnalle. Sillä teolla olette Te ylevästi osottaneet, että vallankumouksen asia on teille kallis, että teillä on edelleenkin horjumaton usko ja luottamus vallankumouksen lopulliseen voittoon sekä tietoisuus siitä, että vallankumouksellisen työläisen ainoa kotimaa on nyt Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, jota on puolustettava ja jonka lopullisen voiton hyväksi on kaikki voimat taisteluun koottava.
Suomalainen Kommunistinen Puolue, joka nyt on täällä Venäjällä perustettu, ja joka myös on astunut köyhälistön vallankumousarmeijan riviin muitten maitten kommunististen puolueitten rinnalla, tervehtii teitä suomalaiset toverit Venäjän Punaisessa Armeijassa. Oikein olette tehneet tarjotessanne kätenne ja sydänverenne Venäjän Neuvostotasavallalle. Seiskää horjumatta paikallanne venäläisten toverien rinnalla, rynnätkää säälimättä köyhälistön vihollisia vastaan, olkoon ne keitä hyvänsä ja musertakaa ne! Niin taistelkaa voitto Venäjän köyhälistölle. Se voitto on kansainvälisen vallankumouksen ja kommunismin ratkaiseva voitto.
Suomen köyhälistön kumoustaistelun löi hetkellisesti maahan Suomen porvariston kanssa liittoutunut kansainvälinen lahtariarmeija. Taistelutovereistamme sortui tuhansia, kymmeniä tuhansia kituu nyt lahtarien raadeltavina. Sosialistisen Venäjän vapaalla maaperällä jatkamme nyt yhteistä taistelua Venäjän proletariaatin riveissä, Venäjän, Suomen ja kaiken maailman lahtarivaltaa vastaan. Suomalainen nuori Kommunistinen puolue, joka syntyi historian suurimpana murroskautena, on syvästi vakuutettu, että kansainvälisen vallankumouksen päivät ovat edessä ja että kommunismin voitto on varma. Tehtävämme on yhteisellä taistelullamme helpottaa ja jouduttaa kommunistisen yhteiskunnan tuloa. Siinä mielessä toverit:
Eläköön Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta ja sen Punainen Armeija!
Eläköön kansainvälinen vallankumous ja köyhälistön diktatuuri!
Eläköön kommunismi!
Suomalaisen Kommunistisen Puolueen perustava kokous.
Perustavassa kokouksessa käsiteltiin vielä mm. Suomen itsenäisyysasiaa ja kansallisuuskysymystä (alust. J. Rahja), mutta niistä ei tehty erikoista päätöslauselmaa, vaan pöytäkirjan mukaan »keskustelu pidettiin vastauksena kysymykseen».
Näin alkoi uusi vaihe, SKP:n sankarillisen taistelun kausi Suomen työväenliikkeessä. Broshyyrissään: »SKP:n toiminnasta 15 vuoden ajalta» mainitsee nimim. »Proletaari» puolueen alkutaipaleen vaikeuksista mm. seuraavaa:
»Puolue ei kuitenkaan toimintansa alkukautena ymmärtänyt työväen jokapäiväisen ammatillisen ja poliittisen joukkotoiminnan merkitystä, vaan sitä aliarvioi, joutuen näin jonkun aikaa 'äkkijyrkälle', ultravasemmistolaiselle kannalle, joka kyllä tulkitsee vallankumouksellistuvain työläisten vihaa valkoista valtaa vastaan ja epäluuloa sosialidemokratiaa kohtaan, mutta johtaa osataisteluiden aliarvioimiseen ja askarteluun yksipuolisesti pelkän aseellisen kapinan salaisissa valmistelutoimissa. Myös esiintyi vanhan sosialidemokratian peruja talonpoikaiskysymyksen ja kansallisuuskysymyksen aliarvioimisessa, sekä siinä, ettei vielä täysin ymmärretty oikean bolshevistisen puolueen todellista olemusta.
»Tällaiseen äkkijyrkkään asenteeseen saattoi puolueen toiselta puolen katkerat kokemukset sosialidemokratiasta, joka ei ollut kyennyt johtamaan työväen vallankumousta voittoon, ja toiselta puolen se, että vallankumouksellinen tilanne kansainvälisesti oli vielä silloin kärjistynyt, vallankumouksellinen liike nousukaudessa (Saksan, Unkarin ym. vallankumoustaistelut) ja näytti Suomessakin olevan välittömästi edessä uusi vallankumouksellinen nousu ja taistelu vallasta.
»Pian kuitenkin puolue Kommunistisen Internationalen avulla, voitti alkukautensa 'lapsentaudin' ja ryhtyi käytännöllisesti järjestämään työväen taistelutoimintaa Suomessa.» (H)
[1*] Kokoukselle esitettiin myös toinen ohjelmaehdotus suomalaisten sosialidemokraattien Ulkomaisen Järjestön Pietarilaisen (Leningrad) Komitean taholta, mutta tätä ehdotusta kokouksen enemmistö vastusti eikä sitä käsittelyn pohjaksi hyväksynyt. Tästä pietarilaisten ohjelmaehdotuksesta lausui tov. Kuusinen alustuksessaan mm: »...siinä on sellaista ristiriitaisuutta ja sekavuutta, jota ei voi hyväksyä. Ensiksikin ohjelma siinä on sekavasti esitetty. Siinä sanotaan kyllä, että »porvarillis-demokraattisen parlamenttaarisen tasavallan sijaan, mihin vanha sosdem. puolue pyrki, (kommunistinen) puolue hyväksyy köyhälistön diktatuurivallan, mutta samalla kertaa siinä esitetään yleisiä porvarillis-kansanvaltaisia vaatimuksia... vaaditaan sosiali-reformatoriseen ohjelmaan kuuluvia uudistuksia... Siis samoinkuin sosialidemokratian ohjelmassa olivat sekä 'lähimmät' reformivaatimukset että vallankumouksellinen 'loppupäämäärä', samoin myös tässä kommunistiseksi tarkoitetussa ohjelmaehdotuksessa, ainoastaan rinnakkain, eli sekaisin. Sellainen ei käy. Kommunistinen ohjelma ei voi olla muuta kuin vallankumouksellinen.» Kun pietarilaisen komitean ehdotuksessa menettelytapaan nähden esitettiin, että joukoille on selitettävä, että reformit eivät kuitenkaan johda sosialismiin, vaan johtaa siihen yhteiskunnallinen vallankumous, niin sanoi siihen tov. Kuusinen: »Ei, pelkkä selittäminen ei riitä, jos toimitaan entiseen tapaan. Kyllä kautskylaiset sosialidemokraatitkin noin selittävät, noinhan mekin aina ennen puhuimme. Mutta nyt täytyy toimia tulevan vallankumouksen hyväksi.» (Huomautus N:n). (»Mitä tahtoo Suomalainen Kommunistinen Puolue? Sarjajulkaisu N:o 5.)
[2*] Leninin oli määrä saapua henkilökohtaisesti kokoukseen. Mutta ollessaan puhumassa ent. Michelssonin tehtaan työläisille, hän sieltä poistuessaan joutui es-erräläisnaisen Fanny Kaplanin toimeenpaneman murhayrityksen alaiseksi, eikä näinollen voinut kokoukseen saapua. Heti tästä roistonteosta tiedon saatuaan kokous jyrkästi tuomitsi teon, päättäen entistä tiiviimpänä taistella Leninin lipun alla. Samalla kokous päätti heti lähettää tervehdyksen Leninille avoimen kirjeen muodossa, alleviivaten siinä niitä suuria kokemuksia ja opetuksia, mitä suomalaiset ovat venäläisiltä tovereilta saaneet lähtiessään nyt päättävästi kommunismin tielle (H.)