Julkaistu: 1894
Lähde: »Ensimmäisen Työväenyhdistysten edustajain Kokouksen Pöytäkirja». Päivälehden kirjapainossa, Helsingissä 1894
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Sitte kuin Helsingin Työväenyhdistys 28 p:nä toukokuuta 1893 oli päättänyt tiedustella maamme kaikilta työväenyhdistyksiltä, haluaisivatko he lähettää edustajia kokoukseen, jossa tulisi keskusteltavaksi erityisiä työväkeä koskevia kysymyksiä ja tähän oli saatu myöntävät vastaukset, kutsui yllämainitun yhdistyksen johtokunta kaikki eri yhdistyksien valitsemat henkilöt koolle Helsingin Työväenyhdistyksen huoneustoon maanantaina 18 p:nä syysk. 1893 kl. 1⁄211 e. pp. Esiinhuudossa, jonka toimittivat tehtailija V. v. Wright ja viivoittaja A. Järvenpää huomattiin läsnäoleviksi seuraavat
Joensuun ja Porvoon yhdistyksistä ei ollut edustajaa lähetetty. Raahen yhdistyksen edustajaksi valittu ylioppilas S. Burman ja Tampereen ulkotyöväen yhdistyksen edustajaksi valittu kirvesmies J. Wenström eivät myöskään kokoukseen saapuneet.
Sittenkuin oli ilmoitettu että yhdistyksen jäsenet olivat toimittaneet vapaan asunnon kaikille kokoukseen osaaottaville ja heille oli jaettu kielletyn työväenkokouksen asiakirjat, Työväenkalenteri v. 1893 y. m. painotuotteita, avasi kokouksen Hels. työväenyhdistyksen puheenjohtaja, tehtailija V. v. Wright seuraavalla
H. H.!
Kymmenen vuotta on kulunut siitä kuin Suomen työmiehet alkoivat järjestäytyä yhdistyksiin yhteisin voimin edistääkseen sekä henkistä että aineellista vaurastumistaan. Työväenyhdistyksiä on meillä nyt 23 eri paikkakunnassa ja niiden työmiesten lukumäärä joihin yhdistykset ovat vaikuttaneet, voitanee yhdistysten jäsenten suuren vaihtelevaisuuden vuoksi varmuudella arvata moneksi tuhanneksi. Nämä työmiehet ynnä ne muihin kansaluokkiin kuuluvat kansalaiset, jotka ovat työväenpyrinnöille suoranaisena apuna, muodostavat voiman, jonka pitäisi voida tarmokkaasti ryhtyä työhön yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi. Ja kaikki puolueettomat katselijat myöntänevätkin niin tapahtuneen, vaikka emme voi itseltämme salata että työväenliikkeellä maassamme on suuria vaikeuksia voitettavana.
Nämä vaikeudet johtuvat siitä että kansakoulusivistys ei vielä ole ehtinyt tulla yleiseksi maamme työväestössä ja että yhdistysliike meillä vielä on niin nuori, ettei se ole ehtinyt saada poistetuksi tietämättömyyttä, edistyksen tavallista ja pahinta estettä, joka myöskin työväenpiireissä on vaikeuttanut työväen asian edistymiselle välttämättömään pontevaan ja itse työmiehiin nojautuvaan toimintaan pystyvien kykyjen kehittämistä.
Tämä seikka, jota, ikävä kyllä, on liian vähän huomioon otettu työväenliikkeen tuloksia arvosteltaessa, tulee kuitenkin vähitellen merkityksensä menettämään, sillä koulutettujen, hedelmälliseen toimintaan pystyvien yhdistysten jäsenten puutteen pitäisi loppua, jos yhdistykset, kuten tähänkin saakka, sen poistamiseksi innokkaasti työskentelevät.
Mutta se voipi toteutua ainoastaan vähitellen.
Sen sijaan voidaan ja täytyy meidän heti ryhtyä parantamaan yhdistystemme keskinäistä yhteisvaikutusta, joka on erittäin puutteellinen. Meidän on nim. tarpeen järjestäytyä siten, että voimat saadaan yhdistymään, ja että saadaan aikaan enemmän ja parempaa työtä kuin tähän saakka sekä että kaikkien pyrinnöt tulevat johdetuiksi samaan suuntaan. Tämä onkin jo aikoja tärkeäksi tunnustettu; ehdotuksia on tehty ja ainoastaan epäsuotuisat olot, joita emme ole voineet muuttaa, ovat tähän saakka estäneet meitä koettamasta aikaansaada yhteisvaikutusta eri paikkakunnissa olevien yhdistysten kesken.
Nyt olemme kuitenkin kokoontuneet maamme kaikista ääristä tänne neuvottelemaan ei ainoastaan kaikkia maamme työväenyhdistyksiä edustavan työväen edustajakunnan aikaansaamisesta työväen asioita hoitamaan ja tuumimaan yhteisestä ohjelmasta pyrinnöillemme, vaan myöskin keskustelemaan monista muista tärkeistä asioista, joista teille jo on tieto annettu tai joita täällä käsiteltäväksi ehdotetaan.
Suomessa nojautuu työväenliike työväen taloudellisesti parempiosaiseen osaan. Ne henkilöt, jotka meillä työskentelevät työväenasian etumaisina ajajina, eivät tee sitä voittaaksensa itsellensä etuja, vaan sen vuoksi, että pitävät velvollisuutenansa koettaa keventää kovempiosaisten hartioilla lepäävää kuormaa.
Persoonalliset kärsimykset ja niiden synnyttämä katkeruus eivät siitä syystä olekkaan painaneet leimaansa maamme työväen liikkeeseen. Se ei esiinny yhtä teräväpiirteisenä kuin ulkomailla, joissa monissa paikoin työväki koettaa saada koko nykyistä yhteiskuntajärjestystä hajoitetuksi, vaan työskentelemme me saadaksemme poistetuiksi työväkeä rasittavia epäkohtia, kuten tietämättömyys, pitkä työaika, taloudellinen perikato sairauden ja tapaturmain sattuessa, valtiollinen alaikäisyyden tila, eli sanalla sanoen: edistääksemme yhteiskunnan luonnollista kehitystä nykyisyyden pohjalle. Meidän pyrintömme tarkoittaa maamme vahvistamista, semmoisten miesten kasvattamista, jotka kykenevät vastaanottamaan tulevia aikoja, tyynesti punnitsemalla suuria kysymyksiä saavuttamallaan vakaumuksella, jonka voimalla he voivat pidättää nuorempia tovereitaan joutumasta niiden liiallisuuksien uhriksi, jotka useinkin ovat ulkomaalaisten työmiesten vaatimusten tunnusmerkkinä ja jotka siellä ovat jouduttaneet tärkeitä parannuksia, mutta joiden esiintymisestä meillä voisi olla mitä ikävimmät seuraukset koko isänmaallemme ja joita meidän siitä syystä täytyy kaikella huolella välttää.
Huomioon ottaen nämä seikat on Helsingin työväenyhdistys suureksi mielihyväkseen nähnyt, että maamme veljesyhdistykset ovat edustajikseen tähän tärkeään kokoukseen valinneet kokeneimmat miehensä. Ja todellisella ilolla lausuu siis minä Helsingin työväenyhdistyksen puolesta Teidät tervetulleiksi vieraiksemme tähän työväen edustuskunnan kokoukseen, jonka minä täten julistan avatuksi.
Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti tehtailija V. v. Wright ja varapuheenjohtajaksi toht. N. R. af Ursin sekä sihteeriksi Pohjolan tirehtööri toht. K. A. Brander. Helsingin työväen yhdistyksen edustajaksi astui varamies viivottaja A. Järvenpää.
Tampereen ulkotyöväen yhdistyksen edustajalle jos hän kokoukseen saapuu myönnettiin täysi osanottovalta.
Puhekieleksi määrättiin suomi; jos ken ruotsiksi puhui, niin oli se puhe lyhyesti käännettävä suomeksi.
Keskustoimikuntaan, jonka tuli päättää keskustelukysymysten järjestys ja toimittaa valiokuntain vaali valittiin hrat v. Wright, af Ursin, Erkko, Lyly ja Ikonen.
Keskustelukysymyksiä valmistamaan päätettiin asettaa eri valiokuntia, jotka jättävät lausuntonsa kirjallisesti kokoukselle. Laajemman motiveerauksen voisi kuitenkin joku valiokunnan jäsen tehdä suullisestikin. Valiokunnille annettiin oikeus kutsua avukseen asiantuntioita, joita kokouksen myöntymyksellä voisi osanottajiksikin kokoukseen kutsua. Kysymykset päätettiin käsitellä kahdessa lukemisessa. Ensimmäisessä oli pääasiallisesti keskusteltava siitä, oliko kysymys lähetettävä valiokuntaan vai ei ja toisessa oli asia lopullisesti päätettävä.
Kokouksen keskustelut päätettiin pitää julkisina.
Äänestyksissä ehdoitti puheenjohtaja pöytäkirjaan merkittäväksi jokaisen äänestäjän nimen ja mitä mielipidettä kukin on kannattanut, jota tapaa käytettiin myös ulkomailla työväenkokouksissa ja omassa maassakin Helsingin valtuustossa y.m. Sitä kuitenkin vastustivat hrat Ansas, Kaihlanen, Urnberg ja af Ursin koska tällainen äänestystapa veisi paljon aikaa ja voisi vielä tuottaa ikävyyksiä niille edustajille, jotka olivat kokouksen keskustelujen vaikutuksesta oman yhdistyksensä antamista evästyksistä ja toivomuksista poikenneet ja päätettiinkin 11 äänellä 8 vastaan toimittaa äänestykset ylösnousemalla ja merkitsemällä ainoastaan äänien lukumäärä pöytäkirjaan.
Eikö olisi suotava, että maamme työväenyhdistykset asettaisivat n. s. työväen valtuuskunnan, jonka toimena olisi työväen pyrintöjen ylin johto maassamme? Jos kysymykseen vastataan myöntämällä, niin mihin toimiin asian toteuttamiseksi olisi ryhdyttävä?
Hra af Ursin luuli kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että valtuusto olisi saatava toimeen. Tämän toteuttaminen oli vaan vaikeampaa. Koska Suomen työväenyhdistykset ylimalkaan olivat köyhiä, kävi vaikeaksi muodostaa valtuuskunta, johon kuuluisi jäseniä maaseudultakin. Pakostakin täytyi valtuuskuntaan tulla sentähden yksinomaan pääkaupunkilaisia. Tosin syntyisi tästä osaksi haitallinen sentralisatiooni, vaan sitä voisi ainakin osaksi ehkäistä sen kautta että valtuusto alistaisi kirjallisesti tärkeämmät kysymykset kaikkien yhdistysten ratkaistavaksi.
Hra Saha yhtyi siihen että valtuuskunta muodostetaan tällä kertaa helsinkiläisistä, samoin kuin raittiudenkin alalla päätoimikunta, sillä maaseutuyhdistyksillä ei ole varoja kustantaa jäseniä valtuuskuntaan. Voihan sitten tuonnempana valita muualtakin, kunhan ensin nähdään miten asia Helsingissä muodostuu. Valtuuskunta olisi valittava, aina yhden paikkakmman jäsenistä tällaisissa työväen edustajain kokouksissa, kuin tämäkin, ja näitä olisi pidettävä joka vuosi.
Hra Urnberg katsoi suotavaksi, jos se vaan olisi mahdollista, että valtuustoon tulisi jäseniä eri yhdistyksistä.
Hra Ansas lausui, että oikeastaan on jo tavallaan ollut olemassa näihinkin aikoihin keskusjohto, josta kiitos tulee Helsingin työväen yhdistykselle. Mutta sellainen toimi käy vaikeaksi yhdelle yhd:lle. Erityinen valtuuskunta ou saatava, mutta liian kallis on sellainen kuin kauppavaltuuskunta. Valtuuskuntaa ei ollut kuitenkaan niin suppeaksi laitettava, että siihen tulisi vain helsinkiläisiä. Olisi valittava esim. 5 henkeä valtuuskuntaan, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista alistamisvelvollisuutta missään asiassa. Siten sen johto olisi tarmokasta, jota juuri vaaditaan. Jos mieli jotain kunnollista saada aikaan, tuli työväen yhdistysten tehdä uhrauksia. Voisi esim. jokainen yhd. maksaa 100 mk valtuuskuntaa varten, joten kertyisi 2,500 mk. Tätä summaa ei saisi kuitenkaan jakaa valtuuskunnan jäsenille, vaan se olisi pantava sen yhteiseen rahastoon sen tarpeisiin käytettäväksi. Voisi muuten rikkaampia yhd:iä verottaa enemmän.
Itse vaali olisi toimitettava vasta kokouksen loppupuolella, jolloin kokouksen edustajat ovat ehtineet tutustua toisiinsa.
Hra Kaihlanen, joka kannatti helsinkiläistä 5-henkistä valtuuskuntaa, otti ensiksi esille rahakysymyksen. Mistä valtuuskunta ottaa tarvittavat varat painotöihin, postimaksuihin y. m. kysyi ja arveli paraaksi järjestää asia samaan tapaan kuin on laita raittiuden ystäväin keskustoimikunnan, jolle kannetaan jokaiselta jäseneltä kaikista yhdistyksistä 10 p:niä. Vastusti pienten yhdistysten puolesta hra Ansaan ehdottamaa 100 markan maksua, koska niillä useinkaan ei olekaan juuri enemmän varoja.
Hra Helin arveli että tuskin maaseudulta jaksetaan lähettää edustajia muuta kuin kenties kaikkein suurimmista yhdistyksistä, niinkuin Turusta ja Tampereelta ynnä jostakin muualta. Eri yhdistysten jäsenten mukaan olisivat valtuuskunnan varat saatavat, esim. 25 p:niä jäseneltä.
Puheenjohtaja mainitsi, että oli ennen ehdoitettu valittavaksi 3-miehinen keskusvaliokunta, jolle annettaisiin pääjohto, vaan sitä paitsi tulisi kussakin paikallisyhdistyksessä olla yksi jäsen, jolta keskusvaltuuskunta voisi tiedustella hänen edustamansa yhdistyksen mielipidettä. Pienemmissä asioissa voisi keskusvaliokunta yksin päättää, vaan yleisenä sääntönä olisi pidettävä, että myös muiden yhdistysten mielipidettä kuulusteltaisiin.
Hra Johansson luki Jyväskylän työväenyhdistyksen laatiman lausunnon, jossa yhdistys puolsi työväenvaltuuskunnan muodostamista ja ehdoitti että tässä kokouksessa olisi tehtävä sääntöehdoitus valtuuskuntaa varten ja joka yhdistykseltä saatava siitä myöhemmin lausunto.
Hra Lyly luuli koko valtuuskunnan kadottavan merkityksensä, jolleivät maamme työväenyhdistykset, lähetä siihen edustajiaan. Jos kohta pienemmät yhdistykset eivät voisikaan aina lähettää edustajaa omasta piiristään, niin voisivat he kuitenkin puolestansa valtuuttaa siihen jonkun pääkaupunkilaisen. Lausui vielä Viipurin työväenyhdistyksen puolesta sen toivomuksen, että valtuuskunnan paikka vaihtelisi vuosittain, koska sen kautta syntyisi virkeyttä yhdistysten toimintaan.
Hra Vallenius vastusti paikan muuttoa: Helsinki olisi oleva valtuuskunnan paikka. Tällaisten edustajakokousten paikkaa tulisi sitä vastoin vaihdella. Valtuuskunnan varat oli saatava siten, että 10 % yhdistysten jäsenmaksuista oli sille suoritettava.
Hra Renström huomautti että nyt ensiksi on valtuuskunta vuodeksi valittava ja se Helsingistä; kustannuksiin menevät varat olisivat kannettavat jäsenluvun mukaan, johon yhtyivät myöskin hrt Helin ja Johansson. Hra Drockila ei luullut Haminan yhdistyksen jäsenien voivan suorittaa 20:kään penniä mieheen, kun nykyinen vuosimaksukaan ei ollut 1 markkaa suurempi. Piti kohtuullisimpana 10 % jäsenmaksuista.
Hra Järvenpää lausui ettei Helsingissä suinkaan ole niin viljalta innokkaita kykeneviä miehiä kuin luultiin, korkeintaan 4–5, joita voidaan sopiviksi valtuuskunnan jäseniksi ajatella. Antoi sentähden Tampereelle etusijan. Siihen sanoi hra af Ursin, ettei niitä suinkaan ole maaseudullakaan, vaan jos missä on, niin Helsingissä. Muuten olisi tällaisia kokouksia pidettävä vähintäin joka kolmas vuosi.
Hra Ansas huomautti, että juuri tuo puute puolestaan vaatii, että on eri paikkakunnilta paraat miehet valittavat. Kun puheenjohtaja oli ilmoittanut yhtyvänsä hra Järvenpäähän siinä, että kykyjäkään ei niin paljoa ole, mutta innostusta puuttui vielä enemmän, lykättiin kysymys asianomaiseen valiokuntaan.
otettiin sitte valmistettavaksi. Se kuului
Kaipaavatko maamme työväenpyrinnöt jo oman, sitä varten perustetun äänenkannattajan olemassa oloa ja jos se myönnetään mitä olisi sellaisen aikaansaamiseksi tehtävä?
Viipurin työväenyhdistyksen puolesta vastasi hra Lyly kysymykseen kieltävästi, koska ei katsonut suotavaksi, että eri kansanluokilla olisi oma äänenkannattajansa. Työmiehet samoin kuin muutkin kansalaiset, tarvitsevat yleisempääkin kuin ainoastaaan omaa alaansa koskevaa sivistystä, jota paitsi vielä oma äänenkannattaja tulisi ikäänkuin holhojaksi, joka määräisi mikä sopii ja mikä ei sovi työmiehille.
Tampereella sanoi hra Renström tullun aivan toiseen päätökseen. Omaa äänenkannattajaa, joka ottaisi palstoihinsa myös muita päivän kysymyksiä, pidettiin hyvin tarpeellisena, sillä se olisi yhdyssiteenä eri kaupunkien välillä. Kannattavuutta ei epäilty, sillä laskuja oli tehty ja huomattu ettei suuria uhrauksia tarvittu tehdä. Jo oli ollutkin aikomus perustaa sellainen lehti, mutta satunnaisesta syystä siitä ei tullut mitään. Ehdoitti sentähden, että valiokunta, joka saisi asian käsiteltäväkseen, koettaisi saada edes summittaisen kuluukiarvion lehden kannattavaisuudesta.
Hra Kaihlanen oli sitä mieltä, että jos työväenlehti saataisiin hyvälle kannalle, niin se varmaan hyödyttäisi työväen asiaa. Vaan koska se käynee vaikeaksi ja erityinen lehti voisi senkin vaikuttaa, että nykyiset päivälehtemme, joista jo moni innolla ajaa asiaamme, poistuisi työmiehen kodista, niin katsoi paraaksi jättää työväenlehden perustamisen tällä kertaa sikseen. Parempi hyöty olisi vuosittain ilmestyvästä kalenterista.
Hra Saha vastasi kysymykseen myöskin toistaiseksi kieltävästi. Oma sanomalehti saisi lukijoita ainoastaan innostuneista asiamme suosijoista, jota vastoin nyt, kun asiata käsitellään päivälehdissä, muukin yleisö tulee panemaan huomionsa siihen. Eroittelemisesta ei siis hyötyä. Sitä paitsi tulisi lehti kitumaan voimien ja tilaajien puutteesta. Yhdyssiteen aikaansaamiseksi taas olisi valtuuskunta ja kalenteri tarpeeksi.
Hra Johansson luki Jyväskylän t. yhdistyksen puolesta seuraavan lausunnon: Työväenyhdistykset eivät vielä voi nykyisessä kehkeytymistilassansa ilman arveluttavaa taloudellista tappiota kannattaa omaa äänenkannattajaa, eikä kaipaakaan sitä aivan välttämättömästi, kun maamme sanomalehdistö — hyvä kyllä — enimmäkseen suosii työväenyhdistysten pyrinnöitä. Mutta ettei siinä tärkeässä asiassa jäätäisi aivan toimettomiksi, olisi hyvä levittää tilauslistoja mahdollisen tarkan ohjelmasuunnitelman kanssa, että saataisiin nähdä, miten suurta kannatusta asialla on yleisössä.
Hra Tarsala lausui heinolalaisten puolesta oman lehden erin tarpeelliseksi vaikkapa ilmestyisikin vain kerran tai kahdesti kuussa.
Hra af Ursin vastasi myöntävästi ensi osaan kysymystä, mutta kieltävästi toiseen, jos oli puhe erinäisestä itsetyisestä lehdestä, vaan myöntävästi siihenkin, jos tarkoitettiin jonkun suuren lehden lisää, kulmalehteä, samanlaista kuin »Työmies» aikoinaan U. S:ssa oli. Sellainen sopisi esim. Päivälehteen ja Hbl:iin ja siinä sopisi itsenäisesti ja seikkaperäisemmin käsitellä työväen asioita.
Hra Ikonen yhtyi viipurilaisiin. Näkeehän sen raittiuslehdistä, miten ne kituvat ja yleisökin vieraantuisi erityisen työväenlehden ollessa työväen asiasta. Kulmalehden puolesta yhtyi hra af Ursiniin.
Hra Helin sanoi kaikkien suurten liikkeiden katsoneen omaa äänenkannattajaa tarpeelliseksi. Luulee myöskin työväen äänenkannattajan olevan erittäin virkistävän. Kannatti hra af Ursinin ehdotusta, että se olisi saatava johonkin toiseen lehteen joko leikattavaksi tahi muuten.
Hra Ansas ei uskonut, että työväenliikkeellä olisi niin paljon voimaa, että se voisi ylläpitää omaa lehteä. Yhtyi sentähden niihin, jotka eivät pidä tätä aikaa vielä sopivana oman äänenkannattajan aikaansaamiseksi. Arveli kalenterin voivan täyttää puutteen.
Hra Tarsala piti lisälehteä sopimattomana, sillä köyhä kansa ei voi tilata niitä suurempia lehtiä, esim. U. Suometarta ja Päivälehteä, jonka lisälehtenä se olisi. Pienempi äänenkannattaja olisi sentähden tarpeen.
Hra Kaihlanen epäili sanomalehden kannattavan nykyisissä oloissa, jonka tähden homma olisi jätettävä toistaiseksi.
Hra Puheenjohtaja kannatti niitä, jotka vastustivat pienen jokapäiväisen lehden aikaansaamista, mutta piti sitä vastoin muutaman kerran vuodessa ilmestyvän aikakauskirjan ulosantamista suotavana.
Hra Urnberg arveli syytä olevan kalenterilla valmistaa alaa sanomalehdelle.
Hra Henriksson arveli ehkä olevan syytä koettaa saada toimeen Kansanlehden tapaista äänenkannattajaa.
Neljännestunnin lomaajan kuluttua otettiin valmistettavaksi
»Ohjelman laatiminen, jos sellainen pidetään tarpeellisena, maamme työväen liikkeelle.»
Hra af Ursin ehdotti, että laskettaisiin keskustelun perustukseksi se ohjelma, jonka puheenjohtaja viime keväänä asiassa oli laatinut.
Siihen yhtyikin kokous, jonka tähden sihteeri luki mainitun ohjelman, jota sitte alettiin erityiskohdittain tarkastamaan se kuului:
1:nen kohta: Maamme työmiehet pitävät työajan lyhentämistä 10 tunniksi päivässä suotavana; kuitenkin myönnettäköön pitempi työaika, kun se nähdään välttämättömäksi määrätyillä teollisuusaloilla, määrätyksi ajaksi vuotta sillä ehdolla, että niin ollen työväelle annetaan vapautta sopivaan aikaan.
Ottamalla huomioon miten vaikeaa yksityisten työnantajien on nykyisen kilpailun vallitessa panna käytäutöön lyhempää työaikaa kuin nyt ammatissa on tavallista, puolustaa työväki lainsäädännön ryhtymistä asiaan lyhennyksen saavuttamiseksi työaikaan.
Työajan lyhentämistä pyydetään, koska liian kauan kestävä työ heikontaa ruumiin voimia, ennen aikojaan vähentää työnansiota ja vaikeuttaa tilaisuutta opetuksen ja jalostavan perhe- ja yhdyselämän nauttimiseen, jotka ovat välttämättömiä työväen luokan edistymisen ja viihtymisen ehtoja.
Tämä hyväksyttiin keskustelutta.
2:nen kohta: Ammatin tarkastajain luku olisi lisättävä 4:ksi ja käsityölaitosten tarkastukseen pantava enemmän huomiota kuin tähän asti, koska työväen suojelusta koskevan lainsäädännön tarkoitusta ei voida muuten täysin saavuttaa.
Hra Renström kannatti am. tarkastajien lukumäärän lisäämistä 4:ksi ja huomautti, ettei Tampereen työväestö ole tyytyväinen mainitun kaupungin ammatintarkastajaan, tämä kun näyttää olevan työnantajille avulias eikä ensinkään pidä työväen puolta. Sanoi hänen näet ilmoittavan työnantajille niiden työmiesten nimet, jotka ilmituovat jotain moitetta, ja ovat työnantajat tämän johdosta uhanneet erottaa työstä sellaiset työmiehet.
Tämän johdosta puheenjohtaja lausui kummastuksensa siitä, ettei ammattientarkastaja pidä tuollaisia valituksia ammattisalaisuutenaan, niinkuin olla pitäisi. Useassa maassa on tällainen ilmoittaminen kielletty viran menettämisen uhalla.
Hra af Ursin sanoi Turun t. yhdistyksen lausuneen toivomuksenaan, että tarkastajien luku lisättäisiin 8:ksi, vaan katsoi kuitenkin ensi aluksi 4:kin riittävän.
Hrat Saha, Johansson ja Kaihlanen mainitsivat heidän edustamissaan kaupungeissa am. tarkastajan muodostaneen tehdas- ja käsityöyhdistysten ja terveyslautakunnan jäsenistä sekä kaupungin lääkäreistä tarkastuslautakunnan, joka kävi vuosittain työpajoja tarkastamassa. Erittäinkin pienemmissä verstoissa oli näistä tarkastuksista ollut suuri hyöty.
Hrat Renström ja Drockila kertoivat Tampereella ja Haminassa myöskin tällaisia tarkastuslautakuntia valituksi, vaan osaksi eivät niiden jäsenet katsoneet olevansa velvolliset tähän työhön, joka oikeastaan kuului am. tarkastajalle osaksi olivat he välin pitämättömyydestä jättäneet tarkastuksia tekemättä, jonka tähden niistä myöskään ei ollut lähtenyt mitään hyötyä.
Hra Helin taas ilmoitti am. tarkastajan lähettäneen Ouluun joukon paperia ja kaavoja täytettäviksi, vaan takaisin niitä ei vaadittu, jonka tähden ne jäivätkin täyttämättä. Epäili muuten oliko sopivaa, että tällaisiin tarkastuslautakuntiin kuuluisi ainoastaan työnteettäjiä, pitäisi myös olla edustajia työmiesten puolesta.
Hra Saha ei luullut am. tarkastajien lisäämisestä yksin tulevan riittävää apua, vaan olisi sitä paitsi ennen mainitut tarkastuslautakunnat saatavat vakinaisemmalle kannalle siten, että niiden jäsenille hankittaisiin palkka työstään. Jos kohta niihin kuuluvat työnteettäjät olisivatkin vähemmän ankarat tarkastuksissa, niin vaatisivat kyllä lääkäri ja terveyslautakunnan jäsenet parannuksia toimeen pantaviksi.
Hra Renström puolsi myös sekä tarkastajien luvun lisäämistä, että tarkastuslautakunnan muodostamista. Teollisuuslaitosten lukumäärä on nim. niin suuri — noin 350 — että am. tarkastajat eivät mitenkään ehdi vuosittain kaikissa edes pistäymään.
Tähän yhtyi myös hra Ansas.
3:mas kohta. Maamme työväki tunnustaa velvollisuudekseen ahkerasti käyttää hyväkseen kaikkia tilaisuuksia, joita sille tarjotaan tietojensa laajentamiseen käsityöläis-, teollisuus-, käytännöllisissä ammattikouluissa, alkeisoppijaksoissa, kansanopisto-opetuksessa ja esitelmillä, koska se helpoittaa työväen pyrintöä tilansa parantamiseen taloudellisessa ja henkisessä suhteessa.
4:jäs kohta. Työväen yhdistyksiä on mahdollisuutta myöten perustettava joka paikkaan, jossa niin paljon työväkeä on koolla, että se pitää yhdistyksen pystyssä. Työväen yhdistykset ovat välttämättömiä, koska ne suuressa määrin edistävät työväen liikkeen tarkoitusta, nim. lukuisan työväenluokan henkisen ja aineellisen tilan parantamista ja tämän luokan saattamista täysiin yhteiskunnallisiin oikeuksiinsa.
5:des kohta. Kokemus on näyttänyt, että ammattiyhdistykset ja ammattiosastot, jos niihin innolla yhdytään, jos ne hyvästi järjestetään ja jos niitä taitavasti ja voimakkaasti johdetaan, pitävät puolestaan lujasti yhdessä eri ammattien harjoittajia ja saattavat ne menestyksellä puolustamaan etujaan ja parantamaan asemaansa, varsinkin jos, niinkuin molemminpuolinen todellinen etu käskee, työväki ja työnantajat niissä yhdistävät voimansa.
6:des kohta. Kun kotimaisten teollisuustuotteiden lisääntynyt menekki on suoranaiseksi hyödyksi työväelle, tulee tämän koettaa kehittää taitonsa sellaiseksi että kotimaassa valmistetut teokset, voivat kilpailla ulkomaisten kanssa ja aina silloin kuin kotimainen tavara on yhtä hyvää ja yhtä huokeaa tahi parempaa ja huokeampaa kuin ulkomainen ostaa ensiksi mainittua.
7:mäs kohta. Työväki tunnustaa oikeaksi, että työtä tekevät naiset saavat saman palkan kuin miehet, jos ne vain tekevät saman työn kuin miehet.
8:sas. Maamme kaikkien työväen yhdistysten tulee tarkasti panna mieleensä, että joka vuosi laittavat edelliseltä tilastollisia tietoja työpalkoista, työajasta ja elinkustannuksista. Nämä tiedot ovat tärkeänä pohjana työväen tilan parantannspyrinnöille.
9:säs kohta. Työväen tulee tarmokkaasti vastustaa usein uudistuvaa väkijuomain käyttämistä, koska sellainen tapa helposti vie juoppouteen ja sitä seuraavaan henkiseen ja aineelliseen häviöön.
Nämät lykättiin keskustelutta asianomaiseen valiokuntaan.
10:nes kohta. Työväen tulee vaatia, että taitavia heidänkin edustajia valitaan kaupunkien valtuusmiehiksi ja että tämän helpottamiseksi korkein äänimäärä asteettain alennetaan.
»Syynä työväen edustajain valitsemiseen kaupungin valtuusmiehiksi mainittakoon: että nämä edustajat osaavat paremmin kuin muut esittää työväenluokan toiveita ja että on täysi syy ottaa varteen myöskin työväen edut, koska heidän työstänsä syntyy velvoitettavaa voittoa ja heidän pelkkä olemisensa kunnassa lisää talonomistajain, ruokakauppiasten y. m. tuloja, joten työväki on ansion lähteellä.
11:ta kohta. »Sen lakisäännöksen kumoamista, joka äänioikeudesta vaitiopäivämiesvaaleissa sulkee tehdastyöväen, tulee tämän voimakkaasti vaatia, sillä se on kohtuuton ja epäviisas järjetön
1) koska työväestö välillisten verojen muodossa tuottaa valtiolle suuren osan tuloista ja suhteellisesti enemmän kuin varakkaat kansalaiset;
2) koska työväki aivan yhtälailla kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet palvelevat maata sekä rauhallisissa toimissa että armeijassa, vieläpä kantavat siinä raskaampaa taakkaa;
3) koska työväki on enemmistöinä väestöstä ja sen hyvinvoinnin edistäminen sen tähden on erittäin tärkeätä;
4) koska työväen eduista pidettäisiin voimakkaammin ja työväen tarpeita paremmin tuntien huolta valtiopäivillä, kun työväellä on jotain vaikutusta niiden kokoonpanoon.
Hra af Ursin tahtoi määrättäväksi, että äänivalta laajennettaisiin kaikkiin työmiehiin, jotka eivät ole palkollissäännön alaisia.
Hra Renström mainitsi, että Tampereella on se eriskummallinen seikka vallitsemassa, että niistä kaupungin 5,700 asukkaasta, jotka kunnallisen verotuksen mukaan olisivat äänioikeutettuja kunnallisissa vaaleissa, ainoastaan 3,500 sitä itse asiassa ovat; 2,200 näistä, joilla yhteensä, on 6,500 veroäyriä, ovat näet aivan äänioikeutta vailla sillä syyllä, että he muka ovat toisen isäntävallan alaisina. Tämän johdosta tekivät Tampereen edusmiehet viime valtiopäivillä, hrat Kivekäs ja Åkerlund, porvarissäädyssä säätyesitys-ehdotuksen siitä, että tuo määräys, 10:s §, asetuksessa kunnallishallituksesta kaupungeissa olisi muutettava siihen suuntaan, että siitä epäilemättömästi kävisi selville, että tehtaan työmiehet ja muut verrattain itsenäiset henkilöt, joilta maistraatit nyt asetuksen sanojen epämääräisyyden takia voivat riistää puhevallan raastuvankokouksien keskusteluissa ja päätöksissä, nauttivat täydellistä äänioikeutta. Valiokuntaan anomus lykättiinkin, vaan sinne se jäi, eikä ole tuon asetuksen epämääräisyyttä sen koommin korjattu. Näin ollen olisi työväen ohjelmaan otettava sama sanamuoto, kuin v. 1885 arm. esityksessä, että nim. ainoastaan laillisesti pestatut palvelijat, olisivat vaalista poissuletut.
Hra Järvenpää ei sanonut olevansa pitkien ohjelmien ystävä. Keskustelunalaisessakin ohjelmassa on paljon ylimalkaisia asioita, joiden totuuden ja tärkeyden jokainen hyvin ymmärtää, vaan joiden kautta ohjelma tulee niin laveaksi, etteivät sen pääkohdat pääse esiintymään kyllin selvästi. Olisi sentähden jätettävä m. m. 11:sta kohdasta pois kaikki loppuun liitetyt neljä syytä.
Hra Ansas yhtyi tähän ja tahtoi motiveerauksen eri alkuosaksi ohjelmassa, joka itsessään pitäisi olla lyhyt ja selvä voidakseen tunkeutua syvemmälle.
Hra af Ursin ehdoitti, että ohjelma sisältäisi vielä määräyksen siitä, että kansakoulu olisi laskettava pohjakouluksi kaikille lapsille ja opetus olisi mikäli mahdollista saatava maksuttomaksi.
Hra Lyly taas tahtoi lisättäväksi ohjelmaan 1:o kysymyksen työväenasunnoista, että valtio alkaisi enemmän kannattamaan asiata; 2:o määräyksiä työväen lainaussuhteista, että panttilaitokset, työväenpankit y. m. tulisivat valtion tarkastuksen alaisiksi ja 3:o lausunnon vakuutusasiasta siihen suuntaan nim. että työväki pitää velvollisuutenaan vakuutuksen kautta pitää huolta itsestään.
Hra Järvenpää huomautti uudestaan, että liiallinen pituus ohjelmassa enemmän haittaa, kuin hyödyttää asiata. Pääasiallisesti oli ensi aluksi huomiota pantava siihen, että saataisiin 1:o työpäivä 10-tuntiseksi, 2:o koulupakko, 3:o yhteiskunnallinen ja valtiollinen äänioikeus lavennetuksi.
Istunto päättyi kl. 2.45.
Illalla k:lo 8 kokoonnuttiin uudelleen, jolloin puheenjohtaja ensi aluksi ilmoitti että keskuskomitea oli toimittanut seuraavat
Valtuuskunta-valiokuntaan (joka pohtii 1:stä kys.) hrat Lyly, Saha, Helin, Ansas ja Johansson;
Sanomalehti ja kalenterivaliokuntaan (2–3:s kys.) hrat Drockila, Ikonen, Tarsala, Erkko ja Kaihlanen;
Valiokuntaan, joka käsittelee 6, 7, 8 ja 9:tta kysymystä hrat Renström, Järvenpää, Vallenius, Ahlberg ja Lappalainen.
Otettiin sitten pohdittavaksi
Mitkä asiat työväen ohjelmassa olisivat etupäässä perille ajettavaksi otettavat?
Hra Ansas lausui, että ohjelman kaikki kohdat ovat tärkeitä, unitta jos pontevasti tahdottiin asiata ajaa, niin olisi joku johdonmukainen järjestys saatava näiden välille. Ensin olisi itsessään luonnollisinta ottaa ajettaviksi työväen henkistä kehitystä ja kasvatusta koskevat asiat, sitten varsinaiset työläiskysymykset, jotka kohottavat työväen aineellista tilaa, ja vihdoin kunnallinen ja valtiollinen edustus, kun jo on vartuttu tiedoissa ja taloudellisessa vauraudessa. Luonnollisin järjestys asiain tärkeydelle oli siten itsestään seuraava, joka tietysti ei suinkaan estänyt ajamasta kaikkiakin samaan aikaan, nim. konlupakko ynnä siihen kuuluvat asiat, kansakoulu pohjakouluna, raittius, työväen yhdistysten perustaminen, tilasto, naisten palkat, 10-tuntinen työpäivä, ammatintarkastajain lisääminen, ammattiyhdistysten ja ammattiosastojen perustaminen, kotimaisten tuotteiden käyttö, irtolaiskysymys, työväen edustus kaupunkien valtuustoissa ja viimeksi valtiollisen äänioikeuden laajennus ja äänimäärän alentaminen. Kun uusia yhdistyksiä perustetaan, olisi näiden otettava päätökseensä, että ovat hyväksyneet tämän yleisen työväen ohjelman. — Muuten viittoisivat nykyiset olotkin tähän puhujan esittämään järjestykseen. Vaasassa esim. on työväkeä jotenkin vähän yleisiä asioita käsittelevissä kokouksissa, mutta opetusjaksot ovat ahdinkoon asti täynnä. Työkansa näyttää siis etusijassa kaipaavan oppia ja tietoja.
Hra Helin yhdistyi täysin hra Ansaaseen, koska piti työväen henkisen puolen kehittämistä tärkeimpänä. Jos vain työväki ensin saataisiin yhtä korkealle kuin muut henkisessä suhteessa, niin kyllähän muut kysymykset saataisiin ratkaistuksi melkein kuin itsestään. Mutta ei näiden toistenkaan suhteen pidä jäädä odottamaan. Ne on silti koetettava ajaa perille niin sukkelaan kuin suinkin. Erittäin pani puh. painoa raittiuden ottamiseen työväen ohjelmaan, sillä raittius parantaa työväen aineellista tilaa. Työväen yhdistysten tulee käydä käsi kädessä raittiuden ajajain kanssa.
Hra af Ursin tahtoi vastata kysymykseen siten, että ensiksi on saatettava perille kysymys työväen henkisestä kehittämisestä, toiseksi kysymys 10-tuntisesta työpäivästä ja kolmanneksi kysymys äänivallan laajentamisesta. Työväki tarvitsee näet ensiksi henkistä kehitystä ja sen hankkimiseen aikaa sekä vihdoin tilaisuutta käyttää saavuttamaansa kehitystä yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Hra Saha tahtoi huomauttaa, ettei työväki yleensä vielä ymmärrä käyttää kansalaisoikeuksiansa. Ainakin Porissa on työväki hyvin välinpitämätön vaalien suhteen. Sentähden olisi sille tehtävä selville kunnallisen ja valtiollisen äänestysoikeuden merkitys.
Tähän mainitsi hra Renström, että Tampereen työväki on tässä hyvin kehittyneellä kannalla. Kunnallisiin vaaleihin on ottanut, osaa 70 % äänivaltaisista ja näistä taas on ollut 80 % työväkeä.
Hra Lyly tahtoi etusijaan ohjelmassa yhteiskunnallisen ja valtiollisen vaalioikeuden laajentamista, sitten kouluolojen parantamista, koulupakkoa, vapaata opetusta ja kansakoulua pohjakouluksi.
Tähän lopetettiin keskustelu ja kysymys lykättiin asianomaiseen valiokuntaan.
»Mitä sopii maamme työväestön ensitulevilta valtiopäiviltä toivoa?»
Vaikka hra af Ursin pitikin aluksi tärkeimpinä henkistä kehitystä ja normaalityöpäivää, niin ehdotti hän kuitenkin, että kysymys äänivallan laajentamisesta otettaisiin ensiksi esille valtiopäivillä. Henkistä kehitystä koskevan kysymyksen ei näet ollenkaan tarvitse tulla edustuskuntaan ja työpäiväkysymys saa vielä toistaiseksi levätä. Äänioikeuden laajentaminen on kysymys, joka ei kuitenkaan kerrallaan tule ratkaistuksi ja sen tähden on jo hyvä aika ottaa se esille. Se on senkin puolesta tärkeä, että Tampereelta kerrotut esimerkit selvään näyttävät, miten suuri osa ihmisiä on holhuutilassa. Ja lisäsyy, jonka tähden asia nyt on otettava esille säädyissä, on se, että on toivoa että kysymys saa kannatusta muusta puolueryhmityksestä huolimatta, jota vastoin äänimäärän alentaminen ei ainakaan toiselta taholta saa kannatusta.
Hra Helin piti työväen pakollisia sairas- ja tapaturmavakuutusta sellaisena asiana, joka myös on saatava ensi säätykokouksen käsiteltäväksi.
Hra Renström vaati nousevan polven tähden kysymystä mietojen juovutusjuomain myynnistä lainsäätäjäkökouksen käsiteltäväksi ja vaatimuksensa perusteeksi esitti Tampereen oloja, joissa työväen nuorisoa äärettömästi turmeli jokaisesta nurkkapuodista 50 pennillä saatavain juomain nauttiminen. Miedompain juovutusjuomain kauppa olisi saatava samain supistusten alaiseksi kuin väkijuomat.
Tähän yhtyi hra Saha, joka kertoi asiain Porissa olleen jo hyvällä kannalla, kun oli saatu mallasjuomain kauppa poistetuksi puodeista. Mutta sitten tulivat miedot juomat ja niiden ikävät seuraukset näkyvät selvästi varsinkin Reposaarella.
Hra Ansa# kannatti hra af Ursinia mitä tuli äänioikeuden laajentamiseen niihin asti, jotka eivät ole palkkaussäännön alaisia, mutta piti aikaa hukkaan menevänä, jollei ainakin koeteta saada ääniasteikkoakin alennetuksi. On kyllä kaupunkien omassa vallassa alentaa korkein äänimäärä, mutta harvat ovat oikeuttaan käyttäneet ja niissä rehottaa suoraan sanoen rikasten valta. Ettei kuitenkaan muutos tapahtuisi kovin jyrkkä, olisi laissa määrättävä, että korkein äänimäärä 25 pitäisi alentaa 10 ääneksi.
Arvellaanko jo ulosannetun Suomen työväen kalenterin vastaavan tarkoitustansa ja miten olisi sen edelleen toimittaminen järjestettävä?
Hra Renström ilmoitti Tampereen yhdistyksen lausuneen, että kalenteri täyttää tarkoituksensa ja toivoneen että se ilmestyisi vuosittain. Jollei Helsingin työväenyhdistys jatkasi sen toimittamista niin voisivat eri yhdistykset vuorottain sen toimittaa. Mutta jos kerran valtuuskunta saadaan toimeen, niin senhän sopisi toimittaa kalenterikin.
Hra Johansson lausui Jyväskylän työväenyhdistyksen puolesta sen toivomuksen, että työväenkalenteri vastakin ilmestyisi samallaisena kuin ensimmäinen numero ja että työväenvaltuuskunta, jos sellainen saadaan aikaan, pitäisi huolta sen toimittamisesta.
Puheenjohtaja yhtyi niihin, jotka puolustivat kalenterin ilmestymistä eri paikkakunnilla, sillä siten saataisiin sen toimitukseen aina vereksiä voimia. Ei tahtoisi rasittaa työväen valtuuskuntaa kalenterin toimittamisella.
Hra Ansas oi myöskään tahtonut lykätä kalenterin toimittamista valtuuskunnan niskoille. Pääkaupungissa voisi sen kuitenkin paremmin toimeen saada.
Hra af Ursin ehdotti, että, kun useimmat yhdistykset julkaisevat vuosikertomuksen, se vaikka lakkautettaisiin ja ne varat, jotka siihen kuluvat, annettaisiin työväen kalenteria varten. Vuosikertomusten arveli hän, jollei Helsinkiä lukuun oteta, ylimalkaan olevan hyvin vähänarvoisia ja voitaisiin ne ennemmin säilyttää arkistoissa. Siten saataisiin varoja ruotsalaisenkin painoksen aikaansaamiseksi kalenterista, sillä surkuteltavana piti puhuja sitä seikkaa, että moni nyt sentähden jää tietämättömyyteen työväen asioista, ettei hän osaa suomea, joka asianlaita voi olla suoranaiseksi vahingoksikin yhteiselle asialle.
Hra Renström arveli, ettei Tampereen työväenyhdistys ainakaan anna varoja ruotsalaista kalenteria varten, sillä ruotsalainen yleisö on ylimalkaan osuttanut välinpitämättömyyttä työväen suhteen.
Hra Johansson ei myöskään puolustanut, että ruotsalaisen kalenterin tähden lopetettaisiin vuosikertomusten painattaminen.
Hra Ansas myönsi kyllä puutteeksi sen, ettei nyt ilmestynyttä ensimmäistäkään kalenteria voitu painattaa myöskin ruotsiksi, vaan ei kuitenkaan siltä voinut puoltaa yhteisten varojen käyttämistä tällaiseen tarkoitukseen. Paikkakunnallisia vuosikertomuksia ei myöskään pitäisi jättää paiuamatta, koska yleisö juuri niistä saa paraimman kuvan yhdistysten toiminnasta. Vaasassa esim. oli työväen asia juuri vuosikertomusten kautta saanut uusia suosijoita.
Hra Lyly lausui toivomuksenaan, että vastaisiin kalentereihin otettaisiin sellaisia laveampia työväen asioita koskevia ja hyödyttäviä kirjoituksia, kuin esim. nykyisessä kirjoitus työnantajain ja työntekijäin oikeussuhteista, ja että muiden kirjoitusten lukua supistettaisiin.
Lausunnon antaminen progressiivisesta verotusjärjestelmästä.
Hra Ansas luuli kysymyksen olevan liian valmistamattoman voidakseen saada jalansijaa meikäläisen lainsäädännön alalla. Vähän on järjestelmää ehditty koetella ulkomaallakin, vaikka se siellä, missä pääomat ovat suuremmat, on luonnollisempi toteuttaa. Meillä sitä vastoin, jossa suurin osa liikealalla liikkuu lainatulla pääomalla, voisi tällainen verotusjärjestelmä olla enemmän vahingoksi, kuin hyödyksi erittäinkin nyt, kun vakuutuksenkin kautta menot suurenevat. Ja jos kerran liike huonontuisi, niin tuntuisi siitä vaikutus tietysti myöskin työmiehen oloissa.
Hra Renström huomautti, että progressiivista järjestelmää tavallaan on jo käytetty, kun otettiin suostuntaveroissa varakkaimmilta suuremmat veroprosentit, kuin köyhemmiltä. Muuten oli Tampereen työväenyhdistys asettanut kysymystä valmistamaan valiokunnan, joka lausunnossaan ehdoitti suotavaksi, että progressiivinen järjestelmä tulisi käytäntöön otetuksi. Tämä lausunto, johon myös itse yhdistys yhtyi, oli seuraava:
Tampereen Työväenyhdistyksen valitsemina antamaan lausuntoa 7:nestä v. 1891 Helsingissä pidettäväksi aijotulle Yleiselle Työväenkokoukselle esitettävästä kysymyksestä, saamme mainittua kysymystä koskevana lausua seuraavaa:
Olemme yhtä mieltä kysymyksen pohjustajan tuomari L. Kivekkään kanssa siitä, että »henkilön jolla on esim. 500 markan vuotuinen tulo, on paljon vaikeampi maksaa 10 markan vuotuista veroa kuin 10,000 markan vuotuisia tuloja nauttivan henkilön, yhtä suuren prosentin mukaan, 200 markkaa», ja siis oivallamme, että epäkohta veroitusjärjestelmässä on olemassa tässä suhteessa. Herra Kivekkään puolustama asteettain ylenevä eli progressiivinen veroitustapa lienee myöskin paras keino kysymyksessä olevan yhteiskunnallisen, köyhää kansaa rasittavan epäkohdan korjaamiseksi.
Koska hra Kivekäs kysymystä pohjustaessaan ei ole esittänyt mitenkä systeemi olisi sovellutettava käytännössä, olemme me allekirjoittaneet koettaneet harkita asiata siinä suhteessa. Selvempi ja käytännössä mukavampi keino kai olisi, että veroäyri olisi kaikille, niin pieni- kuin suurituloisillekin yhtäläinen, mutta että veroäyrin peruste sen sijaan olisi korkea henkilöille, joiden tulot ovat pienet ja että tämä peruste kävisi sitä matalammaksi kuta suurempia tuloja verotettava henkilö nauttii. Esim. jos veloittaessa henkilöä, jolla on 900 markan vuotuiset tulot pantaisiin veroäyrin perusteeksi 300 markkaa, niin hän tulisi maksamaan 3 × 300 = 3 veroäyriä, 20,000 markan tuloja nauttivata veroitettaissa pidettäisi veroäyrin perusteena 200 markkaa, 50,000 markan ja sitä suurempia tuloja nauttivata verotettaissa esim. muuttumattomana. Mutta tänlainen veroitustapa tulisi tuntuvassa määrässä vähentämään vähempituloisten ääniä ja samassa määrässä lisäämään rikkaimpien vaikutusvaltaa yleisissä asioissa, joten systeemin käytäntöönpano tässä muodossa olisi taantumista kansanvaltaisessa suhteessa, eikä siis kelpaa. Olemme sen vuoksi ajatelleet jotakin muuta keinoa, joka veisi samaan päämaaliin, mutta loukkaamatta kansanvaltaisuuden aatetta.
Asteettain ylenevän eli progressiivisen veroitussysteemin voisi ehkä panna käytäntöön siten, että veroäyrin arvo kohoaisi sitä mukaan kuinka suuria tuloja veroitettava henkilö nauttii ja veroäyrin peruste tulisi pysymään muuttumattomana. Ehdotuksemme lähemmäksi selvittämiseksi olemme laatineet erityisen taulun, jonka tämän mukaan liitämme. Siitä selviää, että kun veroäyrin arvoksi otaksutaan 5 markkaa, niin ainoastaan ne henkilöt, joiden tulot eivät nouse 2,000 markkaan, maksavat äyrinsä ilman koroitusta s. o. 5 markan jälkeen, mutta ne, joiden tulot nousevat täyteen 2,000 markkaan ja siitä enemmän, aina 4,900 markkaan saakka, maksavat äyrinsä 5 % koroituksella, jotta äyri heille maksaisi 5 m. 25 penniä. Niille, joiden tulot ovat 5,000 markkaa, mutta ei täyttä 10,000 luettaisi 10 % koroitus veroäyrille, joten äyri heille maksaisi 5 m. 50 p., ja yli 10,000 mutta ei täyttä 20,000 markan tuloja nauttivat maksaisivat 15 % koroituksen eli à 5 m. 75 p. jokaisesta veroäyristään. Äyrin hintaan lisättäisiin sitte joka täydeltä 10,000 markalta muuan prosentti aina 25 % saakka, jonka ehdoitamme rajaksi, jonka suurempaa korostusta ei kenellekään henkilölle luettaisi, olkoon tulonsa sitte kuinka suuret tahansa.
Mahdollista on, että ehdottamamme systeemi ei näytäkään muutamien mielestä tasapuoliselta, näyttänee ehkä siltä kun toisia kansalaisia tahdottaisiin rasittaa toisten kustannuksella. Mutta joka likemmin ajattelee asiata ja joka periaatteessa asteettain nousevan veroitustavan hyväksyy, hän piankin tulee huomaamaan, että kohtuuden rajoissa olemme pysyä tahtoneet. Silloin kun ehkä suuriperheinen työmies 1,000 markan tuloilla maksaa äyreistään 5 markan jälkeen, silloin jaksaa esim. 15,000 markan tuloja nauttiva ilman mitään rasitusta maksaa 15 % enemmän eli à 5 m. 75 p., joka koroitus hänen verolistassaan tekisi ainoastaan 50 markkaa 25 penniä ja on siis tuloihinsa verraten aivan vähäpätöinen summa.
Mukaanpannusta taulusta selviää vielä, että tahtoisimme aivan pienituloiset henkilöt kerrassaan veron maksurasituksesta vapautettaviksi, vasta henkilöä, jonka vuotuiset tulot nousevat vähintään 800 markkaan ehdoitamme taksoitettavaksi, mutta olisi häneltäkin tinkittävä 1 äyri, joten hän veroäyrin perusteen ollessa 200 m., maksaisi 3:sta äyristä. Se, jonka tulot nousevat vähintään 1,000 markkaan, olisi maksava kaikista taksoitetuista äyreistä.
Emme suinkaan rupea väittämään, että ehdoittamamme systeemi olisi paras tahi edes kelpaava progressiivisen veroitusjärjestelmän asettamisessa käytäntöön. Mutta voitaneen sitä ehkä pitää jonkinlaisena pohjana, jonka perustuksella sopii laatia mukavamman ja käytännöllisemmän veroitustavan. Tässä mielessä jätämme ehdotuksemme Tampereen kunn. Työväenyhdistyksen arvosteltavaksi.
| Alla oleva taulu osoittaa etenevän veroituksen suhteen. | ||||||
| Veroitettavan henkilön tulot Smk. | Veroäyrien peruste Smk. | Äyriä. | 1 Äyrin arvo Smk. | Korotus. | Äyrin arvo korotettuna Smk. | Summa Smk. |
| 400:— | 200 | — | 5 | — | — | — |
| 600:— | » | — | » | — | — | — |
| 800:— | » | — | » | — | — | 15:— |
| 1,000:— | » | 5 | » | — | — | 25:— |
| 1,900:— | » | 9 | » | — | — | 45:— |
| 2,000:— | » | 10 | » | 5% | 5,25 | 52:— |
| 4,900:— | » | 24 | » | » | » | 126:— |
| 5,000:— | » | 25 | » | 10% | 5,50 | 137:50 |
| 9,900:— | » | 49 | » | » | » | 269:50 |
| 10,000:— | » | 50 | » | 15% | 5,75 | 287:50 |
| 20,000:— | » | 100 | » | 18% | 5,90 | 590:— |
| 30,000:— | » | 150 | » | 20% | 6,— | 900:— |
| 40,000:— | » | 200 | » | 22% | 6⁄10 | 1,220:— |
| 50,000:— | » | 250 | » | 24% | 6⁄24 | 1,550:— |
| 60,000:— | » | 300 | » | 25% | 6,25 | 1,875:— |
| 100,000:— | » | 500 | » | » | ” | 3,125:— |
Yhdistys hyväksyi tämän lausunnon sillä nimenomaisella huomautuksella, ettei, jos tämän suuntainen ehdotus toteutuisi, vähempivaraiselta työväestöltä riistettäisi äänestysoikeutta, vaan olisi pidettävä silmällä sitä seikkaa ja koetettava näille säilyttää yhteiskunnalliset oikeutensa.
Tarkastetaan yhteenvetoa Suomen ensimäisen työväen kokouksen keskustelukysymyksiin tulleista vastauksista ja päätetään sen johdosta mahdollisesti seuraavista toimenpiteistä.
Kysymys lykättiin keskustelutta valiokuntaan.
Puheenjohtaja ilmoitti että keskuskomitea oli valinnut progressiivista varoitusjärjestelmää käsittelevään valiokuntaan hrat Renström, Tallberg, Henriksson ja Urnberg sekä työväen vakuutusta käsittelevään valiokuntaan hrat af Ursin, Sjöblom, Kaihlanen, Lyly ja Järvenpää.
Teollisuushallituksen yliintendeutti C. G. Sanmark ja intendentit A. L. Gripenberg ja C. P. Solitander olivat istunnoissa läsnä.
Istunto päättyi k:lo 9.30.
Tiistaina 19 p:nä työskentelivät valiokunnat pääasiallisesti aamupäivällä ja yleinen istunto alkoi k:lo 6 i. p.
Otettiin valmistettavaksi
Yhteisen lausunnon antaminen a) sairasvakuutus-, b) sairausvakuutus- ja 3) eläkevakuutus-ehdotuksesta.
Hra Renström kertoi Tampereen työväenyhdistyksen pyytäneen lausuntoa eri ammattiyhdistyksiltä. Mitä erittäin sairasvakuutukseen tuli, oli kirjapainajain yhd. puolustanut pakollista vakuutusta, koska se jo on käytännössä ja siinä nähty hyväksi ja koska esim. virkamiestenkin on pakko maksaa osa paikastaan yleisiin kassoihin. Tehtaalaisten seura oli myös pakollisen vakuutuksen puolella ja tahtoi sen ulottaa sekä kaupunkeihin että suurempiin liikepaikkoihin joissa on määrätty luku työväkeä. Tampereen työväen yhd. oli sitten myös pakollisen vakuutuksen puolella, koska se sen mielestä oli välttämätön. Tampereella on 5 tehtaassa pakollinen vakuutus ja siihen ovat kaikki tyytyväisiä. Perättömäksi on myös huomattu väite, että laiskat tekeytyisivät kipeiksi, sillä niin vähän on terveelle kuitenkin hyötyä kipeäksi heittäymisestä, että sekin, joka kerran on sitä koettanut, on hyvin pian luopunut joutavasta sairastelemisesta. Tampereella on suurin kokemus saatu vakuutuslaitoksista ja siellä on yksimielisesti hyväksytty pakollinen vakuutus. Ettei pakollinen tapaturmavakuutuskaan tuota tahallisia tapaturmia, siitä on saatu kokemus sekä Suomessa että Saksassa. — Tampereella on myös vapaaehtoinen sairaskassa, mutta sitä ei käytetä. Kyllä myönnetään, että olisi hyvä asia vakuuttaa itsensä, mutta »ei tule» tehdyksi. Paraana todistuksena vapaaehtoisen vakuutuksen tehottomuudesta on se, että tuohon kassaan on 5 vuodessa yhtynyt 20 jäsentä. Ulkotyöväki on tässä suhteessa kaikista jälellä, eikä niitä innokkaat asiamiehetkään saa vakuutukseen yhtymään; joku viikkomaksu korkeintaan suoritetaan ja sitten luovutaan koko toimesta. Rakeunustyöväki tulisi myös kuulumaan pakolliseen vakuutukseen, johon Tampereen työväen yhdistykset pitkän perustelun nojalla yksimielisesti yhtyivät.
Hra Ansas sanoi voitavan tehdä paljonkin muistutuksia pakollista vakuutusta vastaan, mutta kun tarkastaa oloja tässä kohden ja huomaa niiden huonouden täytyy yhtyä pakolliseen vakuutukseen. Pakkoa puolusti hän sekä omasta puolestaan että Waasan työväen yhdistyksen edustajana. Mainitsi että Waasassa esim. käsityöläisyhd:n kassasta oli vähennyt jäseniä ja työväen yhd:n kassaan tullut 2 vuodessa 1 jäsen. Molemmat kassat ovat näet vapaaehtoisia.
Hra af Ursin sanoi sekä itsensä että Turun työväen yhdistyksen pitkän harkinnan jälkeen tulleen sairasvakuutuksessa vapaaehtoisuuden kannalle. On näet arveluttava asia nivota liiaksi laajentamaan valtion huolta yksityisten suhteen. Komitean enemmistön esittämissä syissä on yksi tärkeä, se että huolenpito itsestään nostaa itsetietoisuutta. Saksasta on meillä vielä liian vähän kokemusta. Pakkovakuutuksen mukaan jäsenluku kasvaa kahdenkertaiseksi. Mutta jos vapaehtoisuus pääsee voimaan, niin osanotto tulee vieläkin paljoa suuremmaksi. Uusi puoli, joka lisäisi jäseniä vapaaehtoisuuden perusteella, on se että olisi tehtävä asteettainen järjestelmä. Nuorta työmiestä ei silloin kammottaisi yhtä suuret kuin vanhemman suoritettavat maksut. Jos pakko pannaan toimeen, niin vapaaehtoiset kassat vähenevät. Laiskemmat elävät ahkerampain kustannuksella. Turun kassa, suurin Suomessa, pääoma n. 800,000 mk, tulee suureen vaaraan teeskentelyn vuoksi. Kun sitte vielä valtio antaa vapaaehtoisille kassoille kannatusta, johon se on velvollinen köyhäin hoidon vuoksi, niin m. m. vararahasto suurenee ja kassa varttuu paremmin kuin jos se yksistään osanottajista elää. Valtion kannattaessa jäsenmaksut voivat olla pienempiä, pakon aikana osanotto tulee kalliimmaksi. Maksu ei ole suuri pakollisessa, 10 mk, mutta se on vaikea työväen uhrata, kun tietää miten raskasta sille on kunnallistenkin veroin suorittaminen. Vapaaehtoisuuteen on vielä sekin syy, että työväki kammoksuu holhousta, pakkoa. Jos kerran pakkoa tahdotaan, niin onhan se vaivais-asetuksen 5 §:ssä, vaikka paha kyllä työnantajat ovat käyttäneet sitä väärin, pannessaan työväkeä ottaessaan osanoton heidän kassoihinsa ehdoksi. Se olisi asetuksessa suorastaan kiellettävä. — Vähemmistönkin mietinnössä on siltä monta hyvää kohtaa.
Tapaturmavakuutuksessa yhtyi mielihyvällä vähemmistön kannalle. Koska tapaturmavakuutus on osa tuotantomaksusta, niin selvä on, että työnantajat maksavat vakuutusmaksun. Heille pitää olla pakko työväkensä terveyden säilyttämiseen. Vapaaehtoisuus veisi työnantajat keinutteluun. — Heikko kohta tässä on se, ettei etuoikeutta työmiehille konkurssissa ole annettu suuremmassa määrin kuin palvelijoille.
Eläkevakuutuksen suhteen yhtyi hra Gripenhergin vastalauseeseen, joka on soveliain muoto, koska valtion pitää panna huolta työväen eläkelaitokseen.
Hra Saha yhtyi Porin yhdistyksen puolesta sairasvakuutuksessa vapaaehtoisuuteen. Pakko ei näet saata maamme koko työväkeä kuitenkaan vakuutetuksi. Se toisin lisää vakuutettua työväkeä 1,5 % koko luvusta joten vakuutetuksi tulisi 35,000 työmiestä. Nyt on kuitenkin jo vapaaehtoisesti vakuutettuja 14,978. Ei siis niin vähän kautta pitäisi näinä aikoina antaa hallitukselle pakottavaa valtaa. Ja vaivaishoitokustaunukset eivät pakosta vähenny niinkuin väitetään, sillä näihin kustannuksiin ovat juuri syynä satunnaista työtä tekevä työkansa eikä esim. vakinainen tehdasväki. Vakuutusasia oli tehtävä tunnetummaksi, kyllä se sitten edistyy. Ja ettei työväelle tulisi hankaluutta maksuin suorittamisessa, oli työn antajan ja tekijän sovittava, että maksu otetaan palkan suorituksessa.
Hra Ikonen ilmoitti Kuopion työväen yhd:ssä olleen eri mieliä. Valiokunta oli asetettu ja siinä joutunut pieni enemmistö pakon puolelle sairasvakuutuksessa, mutta työväen yhdistys itse puolsi vapaaehtoista vakuutusta, maksujen pelko pääasiassa tähän syynä. Itse puh. oli pakon puolella. Siihen oli syynä tarkka perehtyminen Kuopion köyhän kansan oloihin. Pakko on ainakin siellä ainoa keino työväen tilan parantamiseen. Esim. virkamiehiä pakotetaan, mutta ei se lamauta heitä eikä tietysti työväkeäkään. Vapaaehtoisuus ei vie minnekkään. Kuopiossa on ollut vapaaehtoinen kassa 3–4 vuotta, mutta yhtään osakasta ei ole tullut. Eläkevakuutuksessa yhtyi Kuopion yhd. hra Gripenbergiin. Tapaturmavakuutuksesta ei ollut ehditty antaa mitään lausuntoa.
Hra Helin oli Oulussa ollut kolmasti osallisena lausunnon antamisessa. Työväen ja teollisuusyhdistykset olivat pakollisen ja kaup. valtuusto 1 äänen enemmistöllä vapaaehtoisen sairasvakuutuksen puolella. Vapaaehtoisuudesta ei tule apua. Oulussa on erittäin hyvä sairaskassa joka tarjoaa täyden vakuuden, mutta ei sittenkään siihen yhdy työväkeä. »Ei tule yhdytyksi». Pakko antaa tässä kohden hyötyä ja se on otettava. Jos 80 % työväestä yhtyisi vapaaehtoisesti, olisi pakko kuitenkin tarpeen uupuvaa 20 % varten. Pakolliseen tapaturmavakuutukseen yhtyi puh. Eläkevakuutusasia olisi vielä jätettävä lepäämään, siksi kuin kaksi edellistä on saatu toimeen. Tähänastiset eläkerahastot häviäisivät, jos nyt jo pakollinen eläkelaitos tulisi toimeen. Jos näitä toisia varten perustetaan kassat niin tulisi olla oikeus eläkevakuutukseen niissä niillä, jotka haluavat.
Hra Urnberg mainitsi Raumalla puolustetuksi vapaaehtoista sairasvakuutusta, vaan muissa pakkoa.
Hra Renström huomautti, että näissä asioissa on Tampereen työväestöllä suurin kokemus. Siellä löytyy 5 suurta pakollista kassaa nim. puuvillatehtaan, paperitehtaan, pellavatehtaan, verkatehtaan ja konepajan kassat. Yhdellä näistä on lähes 50 vuoden kokemus, joka on aina osoittanut, ettei pakko tässä kohden ole tukahduttanut yksityisen huolenpitoa itsestään. Päinvastoin on niiden tila ollut parempi, jotka ovat olleet pakon alaisia. Jo alusta vuosisataamme löytyi n. k. ulkotyöväen apukassa, jossa ennen löytyi paljon jäseniä, vaan sitte kuin se muuttui vapaehtoiseksi, niin on sen jäsenluku vähentynyt siihen määrään, että siinä tuskin löytyy enää 30 jäsentä, vaikka se tarjoaa hyvät ehdot. Tällaiset esimerkit ovat vieneet Tampereen työmiehet väkisinkin pakon puolelle sairasvakuutuksessa. Samoin on laita tapaturmavakuutuksen. Enemmistön lauselmat tuntuvat kyllä kauniilta, vaan kuiva todellisuus sanoo toista. Työmiehellä on terveydessä niin suuri pääoma, ettei hänen kannata heittää sitä onnen nojaan. Pakko sitä paitsi ei nöyryytä, vaan sen tekee toisen apuun turvautuminen.
Hra Vallenius ilmoitti eitä Hämeenlinnan yhd. on enemmistöllä puoltanut pakollista vakuutusta sairauden ja tapaturman varalta. Eläkevakuutuksessa oli yhdytty vähemmistön mielipiteeseen.
Hra Henriksson ei tahtonut olla pakon puoltaja, missä vaan vapaus on mahdollinen. Kokemus suurista Forssan tehtaista osoittaa kuitenkin, että vapaus siellä ei ole ollut hyödyksi. Siellä on nim. sallittu muutamien työväestöstä olla maksamatta sairaskassaan ja moni onkin tätä vapautta käyttänyt. Vaan juuri näiden joukossa onkin hätä korkeimmillaan, kun sairauden tapaus sattuu. Ei heidän auta muu kuin listojen avulla pyytää työkumppaneiltaan apua, jonka antaminen useinkin käy varsin vaikeaksi.
Hra Kaihlanen ilmoitti, että Mikkelissä oli viideltä taholta pyydetty lausuntoa ja ainakin neljältä oli puolustettu pakkoa. Luuli muuten sairaskassojen jäsenten vähyyden olevan senkin syyn, että kassoilta on puuttunut tarkastusta ja vakuutusasiakin on niin uusi, etteivät työmiehet sen tarkoitusta oivalla.
Hra Johansson: Jyväskylän yhd. piti puutteellisena ehdotusta, koska ei siinä ole sanaakaan vanhuusvakuutuksesta, vaikka valtiopäivät siitä lausuivat toivomuksen. Yhd. oli pakollisen sairasvakuutuksen puolella ja toivoi, että vanhuusvakuutus, ennenkuin asia lopullisesti päätetään, otettaisiin mukaan. Vakuutus olisi ulotettava maallekin, työkansaan ja palvelijoihin. Olisi vähemmälläkin kuin 50:llä oleva oikeus yhtyä sairaskassaksi, esim. 25:llä, silloin saataisiin varmaan ehdoituksen 81 sivulla mainittu lisäys — 20,000 — melkoisesti suuremmaksi. Työntekijät, joiden toimi teollisuusliikkeessä on satunnainen, voisivat myös päästä osallisiksi kysymyksessä olevaan vakuutukseen siten, että niiden vakuutusvarat erikseen hoidettaisiin ja apua suoritettaisiin jäsenmaksujen suuruuden mukaan suhteellisesti. — Tapaturmavakuutuksen luuli yhdistys myös edistyvän paraiten pakon kautta. Vielä toivoi yhdistys, että saataisiin yleinen vakuutus- ja elinkorkolaitos Suomeen.
Eläkekassojen suhteen oli yhdistys samaa mieltä, kuin Intendentti Gripenberg ja yhtyi siis hänen vastalauseeseensa puolustamalla myöskin hänen ehdokastaan pienemmistä eläkekassoista.
Hra af Ursin puolusti vielä vapaaehtoisuutta sairasvakuutuksessa. Mitä virkamiehiin tuli, olisi hän ainakin hyvin vihanen, jos virkamiehet pantaisiin pakolliseen sairasvakuutukseen. Vakuutusasia on tehtävä tutummaksi työväelle ja hankittava hyviä asiamiehiä ja pantava aikaan asteettainen järjestys samaan tapaan kuin henkivakuutuksessa. Tanskassa on vapaaehtoisuus tuottanut hyviä hedelmiä eikä kukaan sitä kiellä. Ja Turun vapaaehtoiseen kassaan on vuosi vuodelta liittynyt enemmän jäseniä. Eihän vapaaehtoisuuden siltä tarvitse olla ijankaikkinen, mutta nyt vielä kypsymättömät olot vaativat vapaaehtoista sairasvakuutusta.
Hra Lyly ilmoitti olevansa pakollisen vakuutuksen puolella ja kummasteli että ollenkaan on työväen piireissä oltu eri mieltä sen hyödystä.
Pakollisen vakuutuksen vaikutuksesta työpalkat tulisivat nousemaan, vaan tämän koroituksen ja siis vakuutusmaksutkin tulisi lopulta suuri yleisö maksamaan. Mainitsi muuten ilolla kuulleensa, että kaikki keskustelun kuluessa kokemuksesta lähteneet tiedonannot olivat pakon puolella.
Kysymys lykättiin valiokuntaan.
Koska osa valiokuntien mietinnöistä oli valmistunut, päätettiin ne lukea julki ja sittemmin ryhtyä niistä keskustelemaan sen verran, minkä aikaa riitti.
aikaansaamiseksi ehdoitti hra Ansas valiokunnan lausuntona:
1:o) että perustetaan 5-henkinen työväen valtuuskunta, jonka varsinaisiksi ja 3 varajäseneksi valitaan Helsingissä asuvia työväen edustajia;
2) että nämä jäsenet valitaan työv. yhdistysten edustajain kokouksissa, joita pidetään joka kolmas vuosi;
3) että maamme työv. yhdistykset näitten avuksi valitsevat kukin yhdeksi vuodeksi neuvotelevan jäsenen, joita jäseniä valtuuskunnalla on oikeus kuulustella, ja on heillä silloin valta, mikäli mahdollista yhdistyksensä mielipidettä kysyttyään, lähteä Helsinkiin jäseninä ottamaan osaa valtuuskunnan kokoukseen taikka kirjallisesti antaa lausuntonsa;
4) että valtuuskunta panee toimeen työväen yhdistysten edustajain yleisten kokousten päätökset, valmistaa seuraavassa edustajakokouksessa käsiteltäviä asioita, pitää vaarin Suomen työväen eduista ja panee alulle ja hoitaa tähän kuuluvia kysymyksiä, tarpeen vaatiessa tekee asianomaiselle virastolle esityksiä ja antaa vaadittuja lausuntoja, antaa senraavalle edustajakokoukselle kertomuksen toimistansa ynnä tilit käyttämistänsä varoista;
5) että valtuuskunta kokoontuu Helsingissä vähintäin kerran vuodessa, vaan muuten asianhaarain sitä vaatiessa tai jonkun yhdistyksen lähettämän ehdotuksen johdosta;
6) että kustannusten suorittamiseksi kootaan vuosittain toistaiseksi 600 mk eri yhdistyksiltä suhteellisesti niiden jäsenluvun mukaan;
7) että näillä varoilla palkataan sihteeri jonka mikäli mahdollista tulee olla lakitieteellisesti sivistynyt henkilö ja suoritetaan muita juoksevia menoja;
8) että tässä kokouksessa lopullisesti tarkastetaan ja vahvistetaan valiokunnan huomispäivän kuluessa esittämä valtuuskunnan ohjesääntö ja sen jälkeen valitaan jäsenet ja varajäsenet.
J. A. Lyly.
O. Ansas.
W. Helin.
G. F. Johansson.
J. Saha.
Valiokunnan puheenjohtaja hra Lyly mainitsi valiokunnassa samoin kuin kokouksessakin olleen kaksi eri mielipidettä; toinen tahtoi valtuuskuntaa, johon kukin yhdistys valitsisi oman jäsenensä ja jonka paikka vaihtelisi, toinen taas halusi valtuuskuntaan ainoastaan helsinkiläisiä määrätyn luvun, minkä valitsisivat työväen edustajain kokoukset, joiden välisen ajan valtuuskunta olisi toimessa. Valiokunta oli yhdistänyt molemmat mielipiteet. Enemmistön tahdon mukaan olivat siis jäsenet helsinkiläisiä, mutta näillä oli oleva tuki työväen yhdistyksissä siten että yhd:t valitsivat neuvottelevan jäsenen, joka voi tulla valtuuskunnan kokouksiin tai antaa kirjallisen lausunnon. Valtuuskunnan tuli valmistella asiat edustajakokouksiin, panna toimeen näiden päätökset pitää vaari Suomen työväen eduista ja neuvotella virastojen kanssa. Mallina oli suureksi osaksi seurattu kauppavaltuuskuntaa koskevia määräyksiä.
luki hra Renström seuraavan valiokunnan lausunnon:
»Valiokunta pitää suotavana, että verotusjärjestelmää yhä enemmän muutettaisiin progressiiviseksi ja että n. s. henkilömnksut, kuten esim. henkiraha, joka juuri rasittavimmin koskee työväkeä, saataisiin poistetuksi ja suoranainen verotus muutetuksi tuloveroksi progressiivisen järjestelmän mukaan. Tässä olisi kuitenkin erittäin määrättävä alin verotettava tulo sekä se korkein määrä, johon eneneminen ulotetaan. Edellä mainittua alinta verotusperustetta määrättäessä olisi myös pidettävä silmällä ettei vähempivaraisilta kokonaan riistettäisi äänestysoikeutta, vaan säilytettävä, mikäli mahdollista, heidän yhteiskunnalliset oikeutensa. Muuten valiokunta tahtoo erityisesti sulkea huomioon Tampereen työväen yhdistyksen ehdotuksen, joka olisi sopiva pohja, kun ryhdytään toteuttamaan tätä asiaa.»
R. Renström.
K. Tallberg.
K. G. Henriksson.
E. Urnberg.
Hra Järvenpää luki valiokunnan ehdoituksen
1) Kaikki rajoitukset, jotka ehkäisevät työväen osanottoa kunnallisvaaleihin, ovat mitä pikemmin poistettavat, äänioikeus kunnallisvaaleissa koko työväestölle myönnettävä ja äänimäärä rajoitettava;
2) työväelle on äänioikeus valtiollisissa vaaleissa myönnettävä ja äänimäärä näissä supistettava;
3) maamme työväki vaati 10-tuntista lain säätämää työpäivää ammatti- ja teollisuusaloilla, kuitenkin myönnettäköön pitempi työaika kun se nähdään välttämättömäksi määrätyillä teollisuusaloilla määrätyksi ajaksi vuotta sillä ehdolla että näin ollen työväelle annetaan vapautta sopivaan aikaan;
4) yleinen koulupakko ja maksuton opetus niissä oppilaitoksissa, jotka tarkoittavat yleisön kansalaissivistyksen alkeita, on saatava aikaan ja kansakoulu järjestettävä pohjakouluksi korkeammalle opetukselle;
5) irtolaiset ovat maahan kiinnitettävät, maanvuokraamissuhteet järjestettävät, molemminpuolisia etuja silmällä pitäen ja toimenpiteet maan palstoittamiseksi helpotettavat;
6) ammattientarkastajain luku on lisättävä vähintäin 4:ksi ja työväenyhdistyksille suotava tilaisuus ottaa osaa toimitettaviin tarkastuksiin.
Työväki lausuu hartaana ja vakavana toivomuksenaan että:
a) valtio ryhtyisi keräämään täydellistä ja seikkaperäistä tilastoa työväen oloista;
b) valtio ja kunnat tehokkaasti auttaisivat työväen asuntojen hankkimista, rakennuslainoja myöntämällä ja muilla sopivilla keinoilla;
c) säästöpankit ja muut työväen talletus- ja lainauslaitokset tulisivat valtion tarkastuksen alaisiksi ja niitä sopivilla keinoilla edistettäisiin;
d) työväen yhdistyksiä on perustettava joka paikkaan, missä työväkeä niin paljon on, että se yhdistyksiä voi petustaa, harrastaa ammattilaisten tietopuolista kehitystä, kannattaen alkeisoppijaksoja ja luentojaksoja y. m. työväen sivistyspyrinnöitä;
e) työväestö on sitä mieltä, että samasta työstä on maksettava sama palkka naisille ja miehille ja etenkin naistyöntekijäin tila kaipaa paljon parannusta;
f) työväen tulee tarmokkaasti vastustaa väkijuomain käyttämistä, koska se johtaa juoppouteen ja sitä seuraavaan henkiseen ja aineelliseen häviöön;
g) kun kotimaisen työn enentynyt menekki on suoranaiseksi hyödyksi työväelle, tulee työväen etupäässä käyttää kotimaisen teollisuuden tuotteita, kun se on yhtä hyvää ja halpaa kuin ulkomainenkin sekä pyrkiä kehittämään työtaitoa voidaksensa kilpailla ulkomaisen työn kanssa;
h) ammattiyhdistyksiä on perustettava, koska ne voivat parantaa ammattilaisten asemaa ja tulisi näissä työn antajain ja tekijäin neuvotella yhteisistä asioista ja ammattien kehittämisestä.
A. Järvenpää.
K. Renström.
A. Walenius.
A. Ahlberg.
K. Lappalainen.
jättivät
Hra Saha:
»Millä tavalla olisivat työväen yhdistysten jäsenmaksut järjestettävät».
Pohjustuksessa mainitsi esittäjä, että vuosimaksuja nykyään pidetään liian suurina ja niitä kannettaessa monikin luopui yhdistyksistä. Porissa on jäsenmaksu 3 mk miehiltä, 2 mk naisilta ja se kannetaan kahdesti vuodessa; sisäänkirjoitusmaksu on 1 mk. Kysyi olisiko muuta keinoa, joka huojentaisi jäsenmaksujen kannon ja samalla korjaisi epäkohdan, joka tahtoo yhä enemmän luovuttaa jäseniä yhdistyksistä ja saattaa ne kuolemisen vaaraan.
Hra af Ursin:
»Kuinka voitaisiin saada suurempaa osanottaa työväen asiaan n. s. säätyhenkilöin ja työnantajain puolelta.»
»Onko työväen kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa pantava omia ehdokkaita.»
»Onko kansanhuvitukset vietettävät pyhä- ja sunnuntaipäivinä.»
Kun esittäjä oli lyhyesti pohjustanut kysymyksiänsä vastaamalla m. m. myöntävästi toiseen ja kolmanteen kysymykseen alettiin keskustella valiokunnan mietinnöstä, joka koski
1:n kohta. Hra Järvenpää ehdoitti, että valtuuskunta asetettaisiin Tampereelle jo senkin tähden, että siellä oli jäsenluku työväenyhdistyksessä kahta vertaa suurempi kuin Helsingissä, jossa sitä paitsi on jäsenistä suuri osa »kutsutuita». Häneen yhtyi myös puheenjohtaja.
Hra Ikonen tahtoi paikan jätettäväksi määräämättä, koska voisi kunakin kertana erikseen päättää, mihin se olisi asetettava.
Hrt Saha, Kaihlanen ja Johansson sitä vastoin puolustivat toistaiseksi Helsinkiä, koska täällä olisi toivo saada enemmän työvoimia ja liiallisen muuttelemisen kautta vielä asia hitaammin edistyisi, kun uudelta valtuuskunnalta aina puuttuisi se kokemus, minkä entinen oli toimessaan saavuttanut.
Hra Ansas yhtyi myös jälkimmäisiin ja mainitsi ensimäiseksi erehdykseksi kauppavaltuuskunnan suhteen, että paikka määrättiin muuttelevaksi, mikä erehdys sitten kuitenkin täytyi korjata. — Paikaksi määrättiin 19 äänellä 3 vastaan Helsinki.
2:n kohta:
Hra Järvenpää tahtoi edustajien kokouksia pidettäväksi joka toinen vuosi. Hra Kaihlanen ehdotti vuosirajat jätettäväksi pois ja samoin hra Ikonen, jonka mielestä kokousten aikaa ei voinut nyt määrätä, vaan olisi valtuuskunnan oltava toimessa kunnes toinen valitaan. Hra Renström tahtoi kokoukset valtuuskunnan määrättäviksi, hra Ansas puolusti kokousta ensi kerralla pidettäväksi kahden vuoden päästä, jotta aina olisi kokous sitte ennen valtiopäiviä. — Valiokunnan ehdotus, että kokouksia pidetään joka kolmas vuosi, hyväksyttiin.
3:s kohta.
Hra Kaihlanen, johon hrat Järvenpää ja Wallenius yhtyivät, vastusti neuvottelevain jäsenten valitsemista; siitä kun arvelivat syntyvän ristiriitaisuutta ja hankaluuksia; voihan valtuuskunta kääntyä suorastaan yhdistysten johtokuntain puoleen. Hra Lyly selitti, että juuri hankaluuksien välttämiseksi on tuollainen jäsen määrätty, jotta ei tarvitsisi kiireisissä asioissa aina kuulustella yhdistyksiä, mikä vie paljon aikaa.
Hra Ansas tahtoi yhteistoimintaa valtuuskunnan ja maaseudun välillä ylläpidettäväksi, joka käy kovin hankalaksi, jos on aina kuulusteltava yhdistyksiä kokonaisuudessaan. Kauppavaltuuskunnassakin on huomattu neuvottelevista jäsenistä olevan suurta hyötyä.
Hra af Ursin ei luullut olevan suurta hyötyä yksityisistä henkilöistä. Vastenmielistä oli sitä paitsi, että päätettiin täällä yhdistysten toiminnasta. Parempi olisi, jos he saisivat itse määrätä, miten he tahtoivat olla edustettuina.
Valiokunnan ehdotus, että neuvotteleva jäsen on valittava, hyväksyttiin 13 äänellä 7 vastaan.
Vastalauseen pöytäkirjaan otettavaksi ilmoitti hra af Ursin jotapaitsi hra Järvenpää ilmoitti seuraavan kirjallisen vastalauseen, johon myös hrt Wallenius, Kaihlanen ja Drockila yhtyivät:
Koska en voi hyväksyä sitä kokouksen tekemää päätöstä, että jokainen maaseudun yhdistys erittäin valitseisi keskuudestaan jonkun jäsenen työväen valtuuskuntaan, niin pyydän täten vastalauseen muodossa esittää ne syyt joihin nojaudun:
1) Koska täten saattaa tavallaan tulla kussakin yhdistyksessä olemaan kaksi ylijohtajaa, joista toinen on yhdistyksen paikallinen ja toinen yleinen johtaja, jotka jos eivät satu, joka on hyvin mahdollista, olemaan yksimielisiä, voivat jakaa yhdistyksen kahteen puolueeseen ja siten hajoittaa voimia.
2) Koska yleistä johtajaa tai n. s. valtuuskunnan jäsentä ei voi enämpi valtuuskunta kuin yhdistyskään kontrolleerata, vaan voipi hän ajaa vaikka omia ykskyisiäkin mielipiteitään, yhdistyksen nimessä.
3) Koska yhdistyksen johto luonnollisista syistä on aina koetettava keskittää niin paljo kuin mahdollista yksiin vakaviin käsiin, se on sen johtokuntaan ja puheenjohtajaan.
4) Koska yhdistyksien säännöt eivät varmaankaan tunne, eivätkä vastakaan tulle tietämään mistään sivujohtajasta, vaan tunnustanevat edelleenkin kaiken johtovallan yhdistyksen johtokunnalle ja puheenjohtajalle.
A. Järvenpää.
4:s ja 5:s kohta hyväksyttiin keskustelutta.
6:s kohta.
Hra af Ursin tahtoi varat tarpeen mukaan määrättäviksi, eikä sanonut itsellään olevan valtuutta ruveta verottamaan yhdistystään. Hra Kaihlanen puolusti ehdotustaan että 10 penniä yhdistysten joka jäseneltä on kannettava. Hra Wallenius piti 600 markkaa liian vähänä ja puolusti prosenttimäärää jäsenmaksuista. Hra Ansas sanoi valiokunnan ajatelleen sihteerin palkan 3–400 markaksi, loput varoista muihin menoihin; näin ollen tarvitsisi yhdistyksiltä kantaa toistaiseksi vain 10–30 mk vuodessa niiden suuruuden mukaan. Hra v. Wright arveli myös 600 mk liian vähäksi, sillä pienellä palkalla ei saada hyvää ja monta vuotta toimessaan kestävää sihteeriä, jonka tulisi tarkkaan seurata työväen oloja koti- ja ulkomaalla ja olla yhdyssiteenä valtuuskunnan muuttuvassa jäsenistössä. — Kohta hyväksyttiin valiokunnan ehdotuksen mukaan, samoin kohdat 7 ja 8 ja kehoitti puheenjohtaja valiokuntaa laatimaan ohjesääntöä valtuuskunnalle.
Lausunto
pantiin huomiseksi pöydälle.
Otettiin sitte
keskustelun alaiseksi.
1:n ja 2:n kohta hyväksyttiin keskustelutta.
3:ssa kohdassa oleva sana »vaatii» (10-tuntista työpäivää) herätti kiivaan keskustelun.
Hra Saha ei tahtonut ohjelmaan näin jyrkkää sananmuotoa. Omasta puolestaan hän tosin ei ollut itse asiata vastaan, vaan koska Suomen työväki ei vielä kokonaisuudessaan vaadi 10-tuntista työpäivää ja näin jyrkkä sanamuoto voisi tehdä haittaa työväen asialle, niin olisi asiasta mainittava vaan toivomuksena.
Samaa mieltä olivat myös hrat Ansas, Ikonen, Johansson ja Helin, joista viimeksi mainittu lisäsi senkin, että Oulussa moni vastustaa työpäivän lyhentämistä luullen päiväpalkan sen kautta vähenevän.
Hrat Järvenpää, Renström ja Vallenius taas olivat sitä mieltä, että jos toivomuksiin yhä tyydyttäisiin, niin ei päästäisi sen pitemmälle. Jo olisi aika tässä kohden jotakin vaatiakin.
Hra af Ursin arveli toivomista tässä kohden myöskin liian laimeaksi. Jos vaatimusta pidetään liian jyrkkänä, niin sanottakoon sitte, että »työväki ajaa pontevasti».
Hra Järvenpään pyynnöstä pantiin asia pöydälle huomiseksi.
4:s ja 5:s kohta hyväksyttiin.
6:een kohtaan tahtoi hra Renström lisättäväksi sen toivomuksen, että ammattitarkastajat toimisivat niin, että työväki saa heihin täyden luottamuksen ja katsoi sitä paitsi välttämättömäksi, että työväenyhdistykset saisivat varsinkin käsityöammateissa ottaa edustajien kautta osaa tarkastuksiin.
Hra Lyly ei luullut mahdolliseksi saada tarkastusoikeutta työväenyhdistyksille. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että »työväki» tulisi tarkastuksiin osalliseksi.
Hra Kaihlanen ei luullut, että ehdoitus työväenyhdistysten osallisuudesta tarkastuksiin saisi kannatusta, koska työväenyhdistykset eivät ole kiinteitä tai pakollisia, joten niille ei voi jättää valitsemisoikeutta. Onhan kaikilla oloilla tosi, ettei korppi korpin silmää puhkaise, vaan jos kerran saadaan tarkastuslautakuntaan terveyslautakunnan jäsen ja lääkäri, niin ei ole luultavaa, ettei tarkastuksia tehtäisi perinpohjaisesti.
Hra Järvenpää katsoi luonnolliseksi, että jos kerran työnantajat saavat ottaa osaa tarkastuksiin, että silloin myös työntekijöille — joiden olosuhteita tarkastus pääasiallisesti koskeekin — jätetään sama tilaisuus.
Kohta hyväksyttiin ehdotetussa muodossaan 13 äänellä 5 vastaan.
Toivomustan a) kohtaan tahtoi hra Lyly lisätä, että työväki tunnustaa, valtion ohella, myös omaksi velvollisuudekseen kerätä tilastollisia tietoja olosuhteistaan. Kun hra Renström oli selittänyt, että valtion toivotaan ryhtyvän keräykseen, jotta tietoihin tulisi yhdenmukaisuus, kun sillä sitä paitsi on tilastollinen toimisto, hyväksyttiin kohta valiokunnan ehdotuksen mukaan 15 äänellä 4 vastaan.
b) kohta hyväksyttiin.
c) kohtaan tahtoi hra Lily lisätä, että kunnat myös tarkastaisivat säästöpankkeja ja työväen talletus- ja lainauslaitoksia. Kun hra Wallenius oli puolimittain kannattanut hra Lylyä ja hra v. Wright ilmoittanut, että ensi valtiopäiville tulee hallituksen esitys säästöpankkien tarkastuksesta, hyväksyttiin valiokunnan ehdotus 15 äänellä 3 vastaan.
d) ja e) kohta hyväksyttiin.
f) kohdan tahtoi hra Kaihlanen muutettavaksi vaatimusten puolelle ohjelman ensi osaan irtolaiskysymyksen edelle.
Hra Järvenpää ei katsonut tarpeelliseksi, että työväenyhdistykset ottavat raittiusasiaa erityisesti ohjelmaansa. Olkoon sen ajaminen raittiusmiesten huolena ja pysyköön siis kukin omalla alallaan.
Hra af Ursin katsoi raittiusasian kuuluvan likeisestä myös työväelle, jos kohta onkin erikoisyhdistyksiä sitä asiaa varten. Jollemme koeta edistää raittiutta, niin emme saa mitään tuloksia.
Kun hra Renström oli huomauttanut, että ohjelma oli laadittu sellaiseen muotoon, että siitä kävisi selville että työväki »itse» tahtoi vastustaa juoppoutta, jonka tähden kysymys raittiudesta ei sopinut ohjelman ensimmäiseen osaan, hyväksyttiin f) kohta semmoisenaan 17 äänellä 2 vastaan.
g) ja h) kohta hyväksyttiin myöskin.
Istunto päättyi kl. 11 illalla. Intendentit Gripenberg ja Solitander olivat istunnossa läsnä. Ammattitarkastaja kanslianeuvos Lindeberg ilmoitettiin poismatkustaneeksi.
Keskiviikkona syyskuun 20 p:nä työskentelivät valiokunnat taas aamupäivällä ja yleinen istunto alkoi kl. 5 i. p.
Hra Ansas luki valiokunnan laatiman ehdoituksen valtuuskunnan ohjesäännöksi, joka lyhyen keskustelun jälestä hyväksyttiin seuraavassa muodossa:
1 §. Suomen työväen valtuuskunnan tehtävä on:
1) panna toimeen työväenyhdistysten edustajain yleisten kokousten päätökset;
2) valmistaa asioita, jotka tulevat käsiteltäviksi seuraavassa edustajain kokouksessa, sittenkuin kokousta valmistava toimikunta on ne valtuuskunnalle jättänyt, joka on tapahtuva vähintäin kolme kuukautta ennen kokouksen alkua;
3) pitää vaarin Suomen työväen eduista sekä panna alulle ja hoitaa tähän kuuluvia asioita;
4) tarpeen vaatiessa tehdä asianomaiselle virastolle esityksiä ja antaa vaadittuja lausuntoja; sekä
5) antaa ensi seuraavalle edustajain kokoukselle kertomus toimistansa ynnä tilit käyttämistänsä varoista.
2 §. Valtuuskuntaan kuuluu
a) 5 jäsentä ja 3 varajäsentä, jotka valitaan joka kolmas vuosi pidettävässä työväen yhdistysten edustajain yleisessä kokouksessa Helsingissä asuvista työväen edustajista; sekä
b) maan työväen yhdistysten 1 vuodeksi valitsemat neuvottelijajäsenet, joita valtuuskunta tärkeimmissä asioissa kuulustelkoon ja joilla silloin on valta yhdistyksensä mielipidettä mikäli mahdollista kysyttyään joko lähteä Helsinkiin täysioikeutettuina jäseninä ottamaan osaa valtuuskunnan kokouksiin tai valtuuskunnan määräämän ajan kuluessa kirjallisesti antaa lausuntonsa.
3 §. Valtuuskunta kokoontuu Helsingissä vähintäin kerran vuodessa, vaan muuten asianhaarain sitä vaatiessa tai jonkun yhdistyksen lähettämän ehdotuksen johdosta. Työväen yhdistysten valitsemat neuvottelijajäsenet, jotka oleskelevat Helsingissä, saavat ottaa osaa valtuuskunnan istuntoihin.
4 §. Valtuuskuntaan valitut kokoontuvat heti vaalin jälkeen enimmät äänet saaneen kutsumuksesta ja valitsevat keskenään puheenjohtajan. Samassa tilaisuudessa ottaa valtuuskunta sihteerin, jonka ei välttämättöiuästi tarvitse olla valtuuskunnan jäsen, vaan mikäli mahdollista lakitieteellisesti sivistynyt henkilö. Sihteeri nauttii valtuuskunnan määräämää palkkaa.
Valtuuskunnan tulee, heti kun se on muodostunut, kehoittaa kutakin maan työväen yhdistystä soveliaan ajan kuluessa valitsemaan yhden. 2 §:n b-kohdassa mainitun neuvottelijajäsenen ja valtuuskunnalle ilmoittamaan vaalin tuloksen.
Jos valtuuskunnan kokouksissa eri mieliä syntyy, ratkaisee äänien enemmistö ja jos äänet menevät tasan, voittaa se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa.
5 §. Valtuuskunnan jäsenillä ei ole palkkaa. Neuvottelijajäsenet, jotka tahtovat lähteä johonkin valtuuskunnan kokoukseen, sopikoot kukin yhdistyksensä kanssa matkakulujen korvauksesta. Sihteerin palkkaamiseksi ja juoksevien menojen suorittamiseksi kootaan valtuuskunnan toimesta toistaiseksi vuosittain 600 mk, eri yhdistyksiltä suhteellisesti niiden jäsenluvun mukaan.
Sen ohessa esitti valiokunta, että valtuuskunnan jäsenet ja varajäsenet heti valittaisiin sekä että se ensin väliaikaisena kokoonnuttuaan hankkisi tälle ohjesäännölle asianomaisen vahvistuksen.
Lyhemmän keskustelun jälestä päätettiin kuitenkin 16 äänellä 2 vastaan olla vahvistusta hakematta: jos valtuuskunnan vastaisuudessa tulisi esiintyä työväen yhteisenä edustajana, niin voisivat yhdistykset sen siihen kulloinkin valtuuttaa.
Lisäykseksi siltä varalta, että jäseniä kuolee tai eroaa eikä varajäsenet voi täyttää avonaisia paikkoja, hyväksyttiin 12 äänellä 6 vastaan hr Renströmin ehdotus, että Helsingin työväenyhdistys valitsee uupuvan jäsenmäärän.
Tätä päätöstä vastaan pani hra Ansas vastalauseen, koska äänestyksen alaiseksi laskettiin jo hyväksytty mietintö ja koska kaikkien työväen yhdistysten edustajain valitsema valtuuskunta jätetään yhden yhdistyksen täydennettäväksi. Tähän yhtyivät hrat Lyly, Saha ja Johansson.
Puheenjohtaja katsoi päätöksen käsittäneen ainoastaan tarpeellisen lisäyksen, jollaisen tekeminen Valtiopäiväjärjestyksessäkin oli sallittu.
Hra Erkko luki seuraavan ehdoituksen:
Valiokunta, joka sai toimekseen antaa lausunnon työväenkalenterista sekä työväen oman äänenkannattajan perustamisesta, on käsitellyt nämä asiat toistensa yhteydessä.
Niin suotavaksi kuin valiokunta onkin katsonut oman, useammin ilmestyvän äänenkannattajan aikaansaamisen työväen pyrinnöille, ei se kuitenkaan ole katsonut ajan sellaisen perustumiseen vielä tulleen. Siksi ovat sekä henkiset voimat, että aineelliset varat vielä liian pienet. Sellaisen tarvekaan ei vielä niin kauan ole varsin suuri, kun muut valtiolliset sanomalehtemme niin hyvin pääkaupungissa kuin maaseuduilla yleensä ovat suosiollisella kannalla työväenliikkeeseen ja useimmat niistä ovat nimenomaan ottaneet työväenasian ohjelmaansa ja ajettavakseen.
Jonkun suuremman lehden kulmaan sovitettu ja irtileikattava lisäke, sellainen kuin »Työmies» aikanaan U. S:ssa, ei myöskään valiokunnan mielestä vastaa tarkoitustaan työväen äänenkannattajana. Köyhillä työmielnllä ei ole varaa suurten päivälehtien tilaamiseen ja muiltakin näitten lehtien lukijoilta tulee tuollainen kulmalisäke usein lukematta syrjäytetyksi.
Mutta jonkunlainen äänenkannattaja olisi kuitenkin tarpeen, sillä sellainen olisi epäilemättä omiaan helpottamaan eri osissa maata kaukana toisistaan olevain työväenyhdistysten yhteistoimintaa. Siinä voisi myöskin työväenvaltuuskunta, jonka asettamisesta tässä kokouksessa arvattavasti tulee päätös tehtäväksi, julkaista laajemmat tiedonantonsa, joten se olisi samalla yhdyssiteenä yhdistysten ja valtuuskunnan välillä. Vaan sellaisen ei välttämättä tarvitse ilmestyä useammin kuin jonkun kerran vuodessa. Valiokunta on ollut sitä mieltä, että työväenpyrintöjen äänenkannattaja nyt alussa saattaisi ilmestyä vaan kahdesti tai kolmasti vuodessa.
Mutta koska äsken ilmestynyt työväenkalenteri sisältää pääasiallisesti samaa, mitä aiottu aikakauskirja tulee sisältämään, ei valiokunnan mielestä olisi mitään syytä hajoittaa voimia tekemällä aikakauskirjasta uutta yritystä. Valiokunta ehdottelee siis, että työväenkalenteria ruvettaisiin antamaan aikakauskirjan tapaan useammin kuin kerran vuodessa ja että siitä siis muodostettaisiin työväen pyrintöjen äänenkannattaja. Valiokunta arvelee ensi aluksi riittävän, jos kalenteri ilmestyisi kolmasti vuodessa, ensimmäinen esim. syyskuulla, toinen vähän ennen joulua sekä kolmas huhtikuussa. Kukin vihko olisi noin neljän painoarkin suuruinen ja maksaisi korkeintaan 75 penniä. Sisällys tulisi olemaan pääasiallisesti sama kuin jo ilmestyneen työväenkalenterin, nimittäin: kirjoituksia työväenyhdistysten ohjelmaan kuuluvista asioista, tietoja työväenliikkeen alalta koti- ja ulkomailta, kaunokirjallisia kertomuksia j. n. e. Erittäin suotavana pitää valiokunta, että työväenyhdistysten vuosikertomuksista edelleenkin painetaan otteita kalenteriin, koska eri yhdistykset siten paraiten tulevat toistensa puuhia ja harrastuksia tuntemaan ja pienemmätkin yhdistykset siten saavat vuosikertomustensa pääsisällöt julkaistuksi. Painokustannusten suorittamiseksi olisi vuosikertomuksien julkaisemisesta suoritettava työväen valtuuskunnan tarpeen mukaan määräämä maksu.
Mitä kalenterin toimittamiseen tulee, ehdottaa valiokunta, että sen ylin johto olisi työväen valtuuskunnan käsissä. Kun ei toimituksesta kannata mitään maksua kirjoittajille suorittaa ja toimitustyö sen vuoksi käy kovin rasittavaksi, jos se aina on samain miesten tehtävänä, niin olisi valiokunnan mielestä kalenterin toimittaminen vuoroin annettava eri yhdistysten tehtäväksi. Työväen valtuuskunta tiedustelee edeltäpäin hyvissä ajoissa, mikä yhdistys milloinkin on halukas toimitustyöhön ryhtymään ja sopii siitä jonkun kanssa. Kilpailu, joka täten eri yhdistysten välillä syntyy, ei voi olla kalenterille muuksi kuin eduksi.
Ruotsalaisen kalenterin suhteen on valiokunnan enemmistö sitä mieltä, että sen toimittamiseen on ryhdyttävä ainoastaan siinä tapauksessa, että ruotsinkieliset yhdistykset takaavat sille riittävän määrän tilaajia. Missään tapauksessa sitä ei saisi suomenkielisen kustannuksella ulosantaa.
Valiokunta siis lyhyesti ehdottaa:
1:o ettei nyt vielä ryhdyttäisi useammasti ilmestyvän työväen äänenkanuattajan ulosautamiseen;
2:o että jo ulostullutta työväenkalenteria, joka kaikin puolin vastaa tarkoitustansa, laajennettaisiin kahdesti tai kolmasti vuodessa ilmestyväksi, joten se tulisi poistamaan kipeimmän äänenkannattajan puutteen; ja
3:o että kalenterin toimittaminen uskottaisiin vuoroin eri yhdistyksille, työväen valtuuskunnan ylimmän johdon alla.
Helsingissä syysk. 20 p. 18P3.
Eero Erkko.
Joh. Kaihlanen.
Leander Ikonen.
Johan Tarsala.
Valiokunnan ehdoituksesta syntyi eri mieliä.
Hra Helin ei katsonut soveliaaksi toimittaa kalenteria useammin kuin kerran vuodessa, koska oli vaikeata eri yhdistysten antaa tietoja toimestaan monasti vuodessa. Toivoi siis, että kalenteri ilmestyisi ainoastaan kerta vuosittain ja eri aikakauskirja kahdesti vuodessa.
Tähän yhtyivät myös hrat Renström, Ansas ja Johansson huomauttaen, että olisi muodotointa antaa kalenterin ilmestyä monasti vuodessa ja pienillä vihkosilla olisi sekin puolensa, että niitä voisi myydä, jonka kautta leviäisi tietoja työvaenasiasta laveammallekin yleisöön.
Päätettiin sitte 12 äänellä 8 vastaan, että kalenteri toimitettaisiin ainoastaan kerran vuodessa ja sillä tavoin kuin komitea 3:ssa kokdassa ehdoittaa.
8:lla äänellä 7 vastaan taas päätettiin jättää valtuuston asiaksi toimittaa vihkosten muodossa tiedonantoja.
Tämän ehdoituksen vastustajat olivat sitä mieltä, että kysymys n. s. äänenkannattajasta voisi tällä kertaa kokonaan raueta.
Hra af Ursin luki seuraavan
Komitea puolustaa pakollista sairasvakuutusta semmoisena ja siinä laajuudessa, kuin hallituksen asettaman vakuutuskomitean vähemmistö on ehdottanut, ja tekee sen seuraavilla perusteilla:
1) Koska valtion tulee estää sitä, että muutamat sen jäsenet laiminlyömällä velvollisuutensa itseänsä ja omaisiansa vastaan joutuvat yhteiskunnan rasitukseksi;
2) Koska pakollinen sairasvakuutus on osottaunut ainoaksi tehokkaaksi keinoksi meidän oloissamme sairasvakuutuksen voimaansaamiseksi (90 % tehtaitten sairaskassoista on pakollisia);
3) Koska on luultava, etteivät nykyiset työväen itsensä perustamat sairaskassat uusien pakollisten kassain kautta tule häviämään, vaan päinvastoin pääsemään parempaan suosioon ja voimaan, varsinkin jos niillekin suodaan valtion puolesta jotakin kannatusta;
4) Koska se luku työväkeä, joka pakollisen vakuutuksen kautta saataisiin lisää vakuutetuksi (noin 20,000 henkeä), ei komitean mielestä ole vähäinen meidän oloihimme katsoen;
5) Koska valesairauden vaara on suurimmaksi osaksi vältetty sen asetusehdotuksen määräyksen kautta, että sairastava saa vaan osaa siitä rahapalkasta, minkä hän on vuoden ajalla ennen sairastumistaan keskimäärin päivää kohden rahana ansainnut, sekä myöskin sen tarkastuksen kautta, jota sama asetusehdotus määrää;
6) Koska ei ole voitu näyttää, että sairasvakuutus tulisi rasittavaksi niille, jotka asetusehdotuksen mukaan ovat sen alaisia.
Komitea yhdistyy hallituksen asettaman vakuutuskomitean vähemmistön mielipiteeseen seuraavilla perusteilla:
1) Koska vakuutuskustauuukset ovat luettavat tuotantokustannuksiin;
2i Koska työntekijät muuten eivät ole riittävästi turvatut niitä varalta, että työnantaja joutuu vararikkoon;
3) Koska muuten ei voi välttää riitoja ja riitaisuutta työnantajan ja työntekijäin välillä, varsinkin kun enemmistön asetusehdotuksen 1 §:n 1, 2 ja 3 kohta eivät sisällä kyllin selviä määräyksiä siitä, milloin työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijälle tapaturman kautta syntyneet vahingot;
4) Koska emme luule, että työnantajain huolenpito työntekijäinsä turvallisuudesta pakollisen vakuutuksen vallitessa on vähempi kuin vapaaehtoisenkaan vakuutuksen tullessa voimaan ja koska luotamme siihen, että ammattitarkastajat tunnollisesti täyttävät virkavelvollisuutensa;
5) Koska enemmistön ehdottama työnantajain korvausvelvollisuus tavallansa jo on vakuutusvelvollisuus.
Komitea hyväksyy hra Gripenbergin ehdotuksen, että perustettaisiin yleinen elinkorkolaitos, jonka välittäjiksi voisivat tulla paikalliset eläkekassat:
1) Koska tämmöinen valtion perustama elinkorkolaitos ei tarkoita voiton saamista ja siis voipi tehdä työväen pieniä säästöjä tuottavimmiksi;
2) Koska semmoinen vakuutuslaitos jo on tarpeellinen tapaturmavakuutusta varten.
N. R. af Ursin.
A. Lyly.
G. A. Sjöblom.
J. Kaihlanen.
A. Järvenpää.
Allekirjoittaneet, jotka eivät voi yhtyä valiokunnan enemmistön mielipiteeseen sairasvakuutuksesta, pyytävät täten nöyrimmästi saada kokoukselle esiintuoda eriävän käsityksensä tässä suhteessa. Yleensä hyväksymme työväenvakuutuskomitean enemmistön esityksen asiasta, pitäen kuitenkin muutamia sen ehdotuksia sopimattomina eli korjauksen tarpeessa.
Perussyymme siihen, ettemme voi hyväksyä pakollista työväen sairasvakuutusta, ovat pääasiallisesti seuraavat:
a) Pakollinen sairasvakuutus tarkoittaa, kuten moni muukin toimenpide valtion puolelta, pakon käyttämistä yksityishenkilön suhteen, ajaen hänet väkisin johonkin hyvään, jonka hyötyä hän ei vielä voi käsittää eli, jos käsittääkin, johon hän ei muista pätevistä syistä voi ryhtyä. Vaikka valtio joskus käyttää pakkoa, tulee sen tehdä niin yleensä vaan silloin kuu ei muutu perille vievää keinoa ole. Ei valtion vaikutusvalta yksityisen kansalaisen vapaan määräämisvallan yli nykyään suinkaan ole laajennettava ilman sangen päteviä syitä.
b) Työväenluokassa se kerrassaan kuolettaa itsenäisyyden tunteen, kun työväki ei vapaasta tahdosta saa hoitaa omaa etuausa ja tulevaisuuttansa; huonompi osa on kasvatettava huolenpitäväksi eikä huonolla keinolla hyviä tuloksia pikaisesti ole aikaansaatava.
c) Koska hyvin luultava on, että pakollisen sairasvakuutuksen vallitessa, isännöitsijät eivät enään anna lisää vapaaehtoisiin kassoihin ja kansa mieluummin turvaa valtion takaamiin pakkokassoihin, tulevat vapaaehtoiset kassat kitumaan ja katoamaan aikojen kuluessa. Silloin tulevat simulatsioonin eli valesairauden kautta paremmat työmiehet ainoissa jälellä olevissa pakkokassoissa kärsimään huonompien takia. Sitä paitse jää melkoinen osa työväkeä kaikkea vakuutusta vaille, jos eivät pääse pakkokassoihin, joihin pitää saada vähintään 50 osanottajaa.
d) Kun valtio kannattaa vapaaehtoisia sairaskassoja, voivat nämä, paitse valtion takuun, antaa enemmän tukea kassojen reservirahastoille sekä vähentää sisäänmaksut. Tämä seikka on varsin tärkeä, kun ottaa huomioon yleisen köyhyyden työväen kesken varsinkin huonoina aikoina, koska suurempi osa työmiehiä toimii »rautaisen palkkasäännön» alaisena.
e) Yleensä ei ole pätevää aihetta pakon säätämiseen. Jos valtio takaa vapaaehtoiset kassat ja antaa niille apulisiä, tulee paljon osanottajia lisään. Jos sen lisäksi asetetaan asteittainen maksujärjestelmä melkeen kuin henkivakuutuslaitoksissa, ei maksun suuruus peloita monta tervettä miestä vakuuttamasta itseänsä, varsinkin jos pontevasti ajetaan lentokirjeillä y. m. tiedon levittämistä vakuutuksen hyödyllisyydestä työväen piiriin. Tosiasia on myös, että vapaaehtoinen sairasvakuutus esim. Tanskassa on suuresti edistynyt, samoin myös Suomessa monessa hyvin hoidetussa sairaskassassa esim. Turussa.
f) Valiokunnan enemmistön syistä saamme lausua, että valtion tulee jo inhimillisyyden kannalta pitää huolta kaikista vaivaisista, ei vaan sairaista työmiehistä, joilla ei ole omia varoja siihen, ja että se ei suinkaan liene tarkoituksen mukaista valtiolle luoda omille pakkokassoille vastapainoa auttamalla vapaaehtoisia kassoja.
J. Kaihlanen.
N. R. af Ursin.
Ehdoituksesta ei syntynyt mainittavaa keskustelua, koska kysymystä oli ensi evästyksessä kaikkien mielestä kyllin perinpohjaisesti valmistettu. Äänestettäessä hyväksyttiin komitean ehdoitus sairasvakuutuksesta 14 äänellä 6 vastaan, jotka siis puolustivat vapaaehtoista sairasvakuutusta.
Ehdoitukset tapaturmavakuutuksesta ja eläkevakuutuksesta hyväksyttiin yksimielisesti.
Puheenjohtaja ilmoitti pöytäkirjaan merkittäväksi, ettei hän ollut ottanut osaa äänestykseen.
Valiokunnan ehdoitus progressivisesta veroituksesta ei myöskään antanut aihetta keskusteluun, vaan hyväksyttiin se yksimielisesti.
Otettiin sitte uudestaan käsiteltäväksi
3:s kohta, joka oli pantu pöydälle. Sen ehdoitti hra af Ursin muutettavaksi seuraavaan muotoon:
3) maamme työväki pyrkii pontevasti 10-tuntisen lain säätämän työpäivän saavuttamiseen ammatti- ja teollisuusaloilla, kuitenkin myönnettäköön pitempi työaika kun se nähdään välttämättömäksi määrätyillä teollisuusaloilla määrätyksi ajaksi vuotta sillä ehdolla että näin ollen työväelle annetaan vapautta sopivaan aikaan.
Hra Saha yhtyi tähän ehdoitukseen sillä muutoksella, että sanat »lain säätämän» jätettäisiin pois. Äänestettäessä näiden välillä hyväksyttiin hra af Ursinin ehdoitus 11 äänellä 5 vastaan. Äänestettäessä taas hra af Ursinin ja valiokunnan alkuperäisen ehdoituksen välillä, hyväksyttiin edellinen 11 äänellä 8 vastaan.
Vastalauseensa päätöstä vastaan panivat Hra Saha, koska piti liian aikaisena koettaa lainsäädännön avulla järjestää asiaa, jonka tärkeydestä kaikki työmiehet eivät vielä ole selvillä ja
Hra Ansas, joka katsoi vaativaa muotoa tässä kohden sopimattomaksi varsinkin meillä, jossa työväellä itse asiassa on niin vähän osaa lainsäädännössä.
Hra Järvenpää jätti seuraavan kirjallisen
En ole taipuvainen tinkimään varman mielipiteeni ja niiden työmiesten mielipiteen kanssa, jotka minun ovat tänne lähettäneet. Koska niin yleisesti myönnetään oikeutetuksi 10-tuntisen työajan määräys, kannatan sitä edelleenkin seuraavista syistä:
koska työväen itsetajuntaan tulleena ei enään sovi elää niistä muruista, jotka toisten pöydältä putoavat;
koska työväki, jota täällä edustamme, on suurilukuisin;
koska nyt työväen edustajain ensi kerran koolla ollessa on annettava selvä ja varma väritys, millä tavalla työväen tulee, oikeutettujen vaatimustensa suhteen esiintyä ja
koska työväen sopii yhtä hyvin kuin muidenkin esiintyä varmana ja vakaana vaatimuksessaan, olen minä edelleen sitä mieltä, että se muoto, jonka valiokunta alkujaan oli antanut 3:lle ohjelman kysymykselle olisi ollut siinä pysytettävä.
keskusteltaessa tahtoi hra Järvenpää, että kokouksen puolesta lausuttaisiin toivomuksena ensi valtiopäivillä esiin otettaviksi ainoastaan hyväksytyn työväenohjelman kolme ensimmäistä kohtaa.
Hra Saha vastusti tätä, koska edellisestä keskustelusta juuri oli käynyt selville, ettei tahdota vaatia lainsäädännön avulla yleistä työpäivää määrättäväksi.
Hra Helin tahtoi lausuttavaksi toivomuksena myös sen, että miedommat väkijuomat alistettaisiin kuntien päätösvallan alaisiksi.
Hra af Ursin piti paraimpana asettaa toivomukset niin vähälukuisiksi kuin suinkin, koska sen kautta olisi toivo saavuttaa edes jotakin. Ei olisi sentähden pyydettävä muuta kuin äänivallan laajentamista kaikille niille, jotka eivät ole palkollissäännön alaisia. Jos jotakin siihen lisättäisiin, niin olisi se määräys miedommista väkijuomista.
Äänestämällä päätettiin sitte koettaa saada seuraavat asiat esille ensi valtiopäivillä:
1:o kunnallisen äänioikeuden laajentaminen koko työväestölle (yksimielisesti).
2:o Valtiollisen äänioikeuden laajentaminen (yksimielisesti) ja äänimäärän alentaminen ainakin 10:een (16 äänellä 2 vastaan, jotka eivät tahtoneet mitään rajoitusta tässä kohden).
3:o 10-tuntinen lainsäätämä normaalityöpäivä (11 äänellä 7 vastaan).
Vastalauseen panivat hrat Ikonen, Saha, af Ursin, Ansas, Johansson ja Helin sitä vastaan, että kysymys nyt jo ensi valtiopäivillä päätettiin esille otettavaksi. Puheenjohtaja ilmoitti, ettei hän ottanut osaa äänestykseen.
4:o ammattitarkastajien luvun lisääminen vähintään 4:ksi.
5:o miedompien väkijuomien alistaminen kuntien päätösvallan alaiseksi. (10 äänellä 7 vastaan). Vastalauseen ilmoitti hra Järvenpää ennen mainitsemillaan perusteilla.
Vielä mainittiin kysymykset koulupakosta ja irtolaisista, vaan edellinen hylättiin 11 äänellä 4 vastaan ja jälkimmäinen 10 äänellä 6 vastaan, koska hra Erkon ja Renströmin huomautuksen mukaan, nämät asiat muutenkin joka tapauksessa tulevat valtiopäivillä käsiteltäviksi.
Koska aika alkoi kulua myöhäiseksi, ehdoitti puheenjohtaja, että ryhdyttäisiin valitsemaan valtuuskuntaa. Ehdokkaiksi esitettiin hrat v. Wright, Brander, Hjelt, Pehkonen, Hindström, Järvenpää, Erkko, Virta, Lahtinen, Kytö, Lindroth, neidit Gripenberg ja Hultin. Näistä huomauttivat hrat Erkko ja Brander, että pääasiallisesti olisi työmiehiä valittava valtuuskuntaan.
Pienen loma-ajan pidettyä, jonka kuluessa koottiin vaaliliput, luki puheenjohtaja kielletyn työväenkokouksen tilit, jotka löytyvät tähän liitettyinä.[1] Niiden mukaan löytyvä jäännös Smk 16:28 päätettiin käyttää tämän kokouksen kulujen suorittamiseksi. Tästä kokouksesta ei puheenjohtaja luullut muita sanottavia kuluja syntyvän, kuin mikä meni pöytäkirjain painattamiseen. Tätä varten päätettiin ajoissa lähettää tilauslistoja pöytäkirjain lunastamista varten kaikkiin yhdistyksiin ja jollei tällä tavoin saataisi riittävästi rahoja niin olisi jäännös jaettava yhdistysten kesken.
Koska vaalilippujen lukeminen ei vielä ollut päättynyt, ehdoitti hra Erkko keskusteltavaksi
joka oli yksi ennen mainituista uusista kysymyksistä.
Pnhevuoron pyysi hra Renström ja lausui jotenkin tähän suuntaan:
Sunnuntaisin pidettyjen huvien poistamisvaatiinus on eräällä taholla pikemmin muotiasia kuin todellisen tarpeen tähden syntynyt. Maaseuduilla varsinkaan ei työväki voisi saada mitään huvia ja virkistystä jos äskeisen kirkolliskokouksen kielto tulisi käytäntöön. Kaikki mitä tähän asti on tehty työväen kohottamiseksi jalostuttavilla huveilla, olisi hukkaan mennyttä työtä ja uudestaan jouduttaisiin niihin nurkkahuveihin, joista juuri on koetettu saada työväki vieroitetuksi, jouduttaisiin samaan alhaiseen tilaan, jossa oltiin 20 vuotta takaisin päin.
Suurimmassa työväen kaupungissa, Tampereella, ovat kaikkien työväen eri seurain toimeen panemat huvit, joissa aina on henkinen ohjelma pääasiana, melkein tykkönään poistaneet nuo nurkkahuvitukset, joihin vieläkin jälimpänä olevissa näkyy olevan halua, mutta joita ei, yleisen mielipiteen painosta, uskalleta pitää, kun kerran on toisenlaisia tarjona. Jos julkiset huvit kiellettäisiin, niin raa'at yksityiset huvitukset tulisivat uudestaan ja hyvinkin yleisesti käytäntöön.
Lauvantai-ilta olisi tosin nykyään vapaana huvien liitoon, varsinkin kun jo nykyään päästetään silloin työstä pois aikaisemmin kuin muina arkipäivinä. Mutta lauvantai-iltaa pidetään hyvin yleisesti arvokkaampana kuin sunnuntai-iltaa ja silloin valmistaudutaan sapatin viettoon. Eikä lauvantai-ilta ole muutenkaan sopiva, koska silloin on kaikenlaisia kotitoimia, ostoksia y. m. Ja kuinka jaksaisi se, joka on klo 5 a. p. mennyt työhön ja palaa sieltä klo 6, 7 tai 8 i. p., enää ottaa osaa, vielä vähemmän nauttia ja virkistyä huveista. Työväen huvien päiväksi ei siis nykyoloissa jää muu kuin sunnnntai-iltapuoli.
Huvien laatu on oleva jalostava, virkistävä. Ainakin Tampereella on tullut aivan kuin totunnaisen tavan määräämäksi säännöksi, että ohjelmaan pitää kuulua laulua, soittoa, lausuntoa ja esitelmä. Tanssia ei vastusteta, mutta on vain tahdottu ettei se saa olla pääasia.
Ja vielä yksi puoli. Myönnetäänhän, että terveessä ruumiissa on terve sielu. Sen on työväkikin käsittänyt ja sentahden ruvennut urheilua harjoittamaan; mutta siihenkään sillä ei ole aikaa muulloin kuin sunnuntaina. Jos, niinkuin puhuja luuli, kirkolliskokous tarkoitti ettei urheiluakaan saisi sunnuntaina harjoittaa, niin tämä kielto on sitäkin turmiollisempi. Se johtaa vaan laiskuuteen ja muihin paheisiin.
Puhuja ehdotti, että kokous panisi jyrkimmän vastalauseen kirkolliskokouksen päätöstä vastaan sunnuntaipäivän viettämisestä. (Hyvä! hyvä!)
Hra Saha lausui varmana vakuutuksenaan, että jos sunnuntaihuvit kielletään, niin kapakkavierasten luku lisääntyy ja taas palataan raaemmalle, alhaisemmalle kannalle eikä työväki, joka on jo ruvennut nousemaan, ikinä kohoa tästä alennuksen tilasta. Hän yhtyi kaikesta sydämmellään edell. puhujan vastalauseeseen.
Niinikään hrat Johansson ja Ikonen. Hra Ansas teki samoin ja sanoi asialla tosin olevan sen ikävän puolen, että huvien valmistajat eivät saa nauttia sunnuntailepoa. Mutta sitä ei voi nykyoloissa auttaa. Toivottava olisi, että työajan lyhetessä myöskin arkipäivinä voitaisiin panna virkistäviä huveja toimeen. Mutta nythän työskennellään nykyisiä oloja varten ja sen tähden hän kannatti jyrkkää vastalausetta.
Kokous hyväksyi hra Renström'in ehdoittaman vastalauseen.
Muut uusista kysymyksistä päätettiin lähettää eri yhdistyksiin keskusteltaviksi.
valtuuskuntaan päättyi siten, että hra tehtailija V. v. Wright sai 16 ääntä, faktori J. Pehkonen 15, tohtori Aug. Hjelt 13, tohtori K. A. Brander ja viivoittaja A. Järvenpää 9 ääntä. Näistä pyysi hra Brander luopua sillä perustuksella, että hän katsoi valtuuskuntaan tulleen liian vähän varsinaisia työmiehiä, joka seikka voisi antaa vastustajille aihetta heikontaa valtuuskunnan merkitystä työväestön pyrintöjen edustajana. Hänen sijaansa uutta valittaessa saivat hrat viilari K. Lindroth ja kirjansitoja V. Virta yhtä monta ääntä. Puheenjohtaja määräsi hra Lindrothin valituksi, koska hän oli saanut ensi äänestyksessä lähes enimmän ääniä. Kun sittemmin myös hra Järvenpää luopui, valittiin hänen sijaansa neiti T. Hultin. Varajäseniksi valittiin hra Virta (18 ääntä), insinööri R. Hindström (15) ja turkkuri A. N. Lahtinen.
Pöytäkirjan tarkastajiksi oli keskuskomitea valinnut puheenjohtajan ja hra Järvenpään.
Lopuksi julisti puheenjohtaja v. Wright kokouksen päättyneeksi ja lausui sulimmat kiitoksensa kokouksen jäsenille, että olivat tänne tulleet. Puh. lausui olevansa varma, että maamme työväki suurella innolla on seurannut kokousten menoa sanomalehtien kertomuksista ja että työväki on nähnyt tärkeitä asioitaan täällä asiantuntevuudella ja hartaudella käsitellyn. Sekä työväki että suuri yleisö saa varmasti harrastusta tästä koossa olosta työväen asiaan. Eikä varmaankaan tämän perästä ole ketään, joka pelkäisi työväen kokouksissa svntyvän minkäänlaista levottomuutta niin että olisi syylä niitä vastedes kieltää. Täällä on vain, sen on jokainen huomaava, koetettu pohtia parhaansa mukaan työväen tärkeitä kysymyksiä. Lopuksi lausui puheenjohtaja ilonsa siitä että teollisuushallituksen jäsenet ovat käyneet istunnoissa ja kiitti sanomalehtimiehiä, joiden välityksellä tieto kokouksesta ja työväen asioista leviää laajoihin piireihin ja harrastus työväen asiaan varmaan saa laajemmalti alaa.
Tämän jälkeen tohtori af Ursin kiitti hra v. Wrightiä kaikkien puolesta, siitä etevästä tavasta, jolla hän puheenjohtajan toimia hoiti. Hauska on olla sellaisen johdon alaisena ja se näyttää että työväen johto on hyvissä käsissä. Hän toivoi samaa pontevuutta edelleenkin työväen liikkeen johdossa koko maassa.
Hra Saha kiitti taas sihteeriä hänen vaivaloisesta työstään.
Siihen vastasi tohtori Brander kiittäen kiittämästä. Näitä asioita käsitellyt nyt päättynyt kokous oli varmistuttanut hänen vakuutustaan siitä, että Suomen heränneen työväen toiminnasta koittaa kirkkaampi tulevaisuus maallemme.
| * | * | |
| * |
Kokouksen päätyttyä nautittiin yhteinen illallinen, johon Helsingin työväen yhdistys oli kutsunut kaikki kokouksen jäsenet ja saapuvilla olevat sanomalehtimiehet.
Helsingin työväenyhdistyksestä otti osaa noin 30 jäsentä, miehiä ja naisia, joten osanotto oli varsin runsaslukuinen ja ilta kului rattoisasti.
Illallisen syötyä lausui hra A. Järvenpää Helsingin yhdistyksen puolesta kiitokset vieraille ja toivoi heidän tästä illasta vievän uutta virkeyttä työväen liikkeeseen. Tähän vastasi vierasten puolesta hra Helin kiittäen Helsingin työväenyhdistystä siitä, että yhdistys oli tämän ensimäisen työväen kokouksen toimeen pannut. Toimittaja Erkko esitti isänmaan maljan, puhumalla miten esteitä ja epäkohtia, jotka haittaavat kansanluokkain edistystä, ja varsinkin työväen luokan edistystä, on koetettava tarmokkaasti poistaa, eikä suinkaan tästä työstä ole luovuttava pelotuksien vaikutuksesta. Vielä kiitti toimittaja K. Renström Helsingin työväenyhdistystä siitä, että tämä oli kokouksen ja Suomen työväen liikkeen alkuun pannut.
Iltaan oli Tampereen kirjanpainajain yhdistys lähettänyt seuraavan sähkösanoman: »Kiitos alkamastanne työstä! Olemme sitä innolla seuranneet, toivomme siitä hyviä tuloksia. Eläköön työväen kohottamispyrinnöt». Puheen piti vielä hra af Ursin laulukunnalle ja hra Ansas, joka toivotti vasta valitulle työväen valtuuskunnalle intoa, pontevuutta ja onnea Suomen työväen pyrintöjen johtajana.
Iltaa vietettiin muuten puheiden lomassa Helsingin yhdistyksen laulukunnan lauluilla ja vilkkaalla yksityisellä keskustelulla, joka niinkuin koko kokouskin lujitti entisiä ja hankki uusia ystäviä työväen asialle.
Toimeksi saanut:
K. A. Brander.
Ylläolevan pöytäkirjan olemme tarkastaneet ja hyväksyneet. Helsingissä '28 p. joulukuuta 1893.
V. v. Wright.
A. Järvenpää.
Pohjustaja: kansakoulunopettaja O. Dannholm, Helsinki.
Olisiko suotava että kansakoulu tulisi pohjakouluksi kaikille lapsille?
Kansakoulun muuttaminen pohjakouluksi oli yhdistyksien harras toivo. Joko olisivat kansakoulujen kurssit ja kirjat soviteltavat niin, ettei ne saattaisi vaikeuksia kansakoulusta oppikouluun muuttaessa, tahi muutettaisiin oppikoulujen ohjelmat samaan tapaan kuin Ameriikassa, joka olisikin varsin helppoa. Kuopiossa on kansakoulu, jonka ensim. luokat ovat pohjakouluntapaisia.
Pohjustaja: lehtori Jonathan Reuter, Helsinki.
Mitä kokemuksia on saatu työväen opetuksesta ammattikoulujen kautta?
Tulos ei ole ollut tyydyttävä; opetusaineet eivät ole suoraan soveltuneet ammatteihin, ja sen johdosta laimea koulunkäynti. On myös havaittu, ettei työnteettäjät pidä huolta elinkeinolain heille määräämistä velvollisuuksista mikäli se koskee oppilaiden koulunkäyntiä.
Jyväskylän koulu on huomattu hyödylliseksi ja tarkoitustaan vastaavaksi.
Pohjustaja: rautasorvari V. Sohlman, Helsinki.
Mitä kokemuksia on saatu työväen opetuksesta alkeisoppijaksojen ja esitelmäin kautta?
Vastattiin:
Että alkeisoppikurssit kehittävät työkansan henkistä ihmistä, ja herättävät, samalla kuin ne antavat opetusta työmiehille tarpeellisissa alkeistiedoissa, halua niitä jatkamaan, ja
että luennot, samalla kuin ne selvittävät puutteellisuudet työmies-elämässä, näyttävät keinon niiden poistamiseksi.
Jyväskylässä on laimeutta osotettu miesoppilaiden puolelta. Ainoastaan raittiusesitelmät ovat saaneet enemmän kannatusta. Varojen puolesta oli este, jottei niitä voitu säännöllisesti jatkaa ja laajentaa.
Pohjustaja: räätälimestari O. Olander, Helsinki.
Voidaanko ammattiopetuksesta toivottavassa määrässä pitää huolta tehtaissa, vai onko puollustettava käytännöllisten ammattikoulujen perustamista muutamia suurempia ammatteja varten, ja mitä toimenpiteitä voitaisiin siinä tarkoituksessa ehdottaa?
Vastattiin:
Virallisten ammattiyhdistysten kautta, sekä valtion että kunnan kannatuksella olisi mitä pikemmin perustettava käytännöllisiä ammattikouluja, joissa täydennettäisiin työpajoissa saavutettua ammattitaitoa.
Kuopion yhdistys toivoi, että hallitus lähettäisi sopivia henkilöitä ulkomaille tutustumaan ammattikouluihin.
Pohjustajan ponnen toista osaa
että koetetaan saada elinkeinolaissa senlainen muutos, että käsityö- ja tehdasyhdistyksiin kuuluminen tulisi pakolliseksi työmiehille kaikista ammateista, jotta käsityöteollisuus saisi lainsäätämän järjestyksen, jota paitsi sen etujen valvominen ei ole mahdollista
kannattivat Jyväskylän ja Turun yhdistykset. Viimemainittu lausui toivomuksenaan, että siksi kunnes muutos elinkeinolaissa saadaan aikaan, teollisuushallitus ja muut virastot jotka nyt työväkeäkin koskevissa asioissa tiedustelevat enemmiten vaan käsityö- ja tehdasyhdistysten mielipidettä joiden lausunnot työväkeä koskevissa asioissa voivat olla yksipuolisia, kääntyisivät myös työväen ja ammattiyhdistysten puoleen, ja siten ottaisivat tietoa työväenkin mielipiteistä.
Pohjustaja: tohtori K. A. Brander, Viipuri.
a) Onko ja millä syillä puollustettava yhä useampien työväenyhdistysten perustamista?
b) Kuinka olisi uusien yhdistysten perustamista ja jo löytyvien vahvistamista edistettävä?
c) Onko yhteisvaikutus maamme työväenyhdistyksien välillä toivottava, esim. asettamalla keskuskomitea ja toimeenpanemalla määräaikaisia työväenkokouksia?
Vastattiin:
a) Koska työväenliikkeen tarkoituksena on maamme monilukuisen työväenluokan henkisen ja aineellisen tilan parantaminen ja saman kansaluokan hankkiminen täydellisiin yhteiskunnallisiin oikeuksiinsa, ja työväenyhdistykset ovat näyttäytyneet tätä asiaa suuresti edistäneen, niin on koetettava perustaa uusia tällaisia yhdistyksiä kaikkialle, missä niin paljo työväkeä on koottuna samalle seudulle, että voivat tällaisen yhdistyksen elossa pitää.
b) ja c) Toivottava olisi, että perustettaisiin erityinen sanomalehti, joka käsittelisi pääasiallisesti työväen asiata ja että pantaisiin toimeen määräaikaisia yleisiä työväenkokouksia, joissa m. m. valittaisiin kaikkia yhdistyksiä edustava keskuskomitea, sillä näiden vaikutuksesta paraiten uusia yhdistyksiä syntyisi ja jo löytyvät saisivat niistä yhä suurempaa elinvoimaa, vaan niin kauan kuin näitä ei voi toteuttaa, olisi lentokirjallisuuden ja kiertävän luennon pitäjän avulla kehitettävä harrastusta yhteiseen asiaan ja maamme työväenyhdistyksien olisi pidettävä vuoroonsa yksityisiä kokouksia, joihin kutsuisivat vieraiksi jäseniä muista yhdistyksistä keskustelemaan ja päättämään sellaisista kysymyksistä, joita kutsuva yhdistys on sitä ennen valmistellut ja lähettänyt näistä perustelun muille yhdistyksille.
Sitäpaitsi ehdoitti Turun yhdistys Työväenkalenteria tehokkaana keinona työväen asian ajamisessa.
Pohjustaja: tehtailija V. v. Wright, Helsinki.
a) Mitä kokemuksia on saatu ammattiyhdistyksistä?
b) Mitä voi niiltä toivoa tulevaisuudessa?
c) Ovatko ne järjestettävät itsenäisiksi vai työväenyhdistysten osastoiksi?
d) Olisiko yhteistoiminta kunkin paikkakunnan eri ammattiyhdistysten kesken toivottava vai pitäisikö koettaa saada kaikki maamme ammattiyhdistykset yhteisesti toimimaan?
e) Jos yhteisvaikutus on toivottava, miten on se järjestettävä?
Vastattiin:
a) Kokemus on osoittanut että ammattiyhdistykset ja ammattiosastot, jos niitä harrastetaan, hoidetaan taitavasti ja pontevuudella, ovat omiansa koossapitämään ammattilaisia ja saattavat heidät tilaisuuteen menestyksellä valvoa etujansa ja parantaa tilaansa, etenkin jos, kuten molempain asiapuolten todellinen etu vaatisi, työmiehet ja työnantajat yhdessä toimivat;
b) Jos äsken mainitut edellytykset ovat olemassa, voidaan ammattiyhdistysten vaikutuksesta vastaisuudessakin odottaa mitä parhaimpia tuloksia;
c) Koska ammattiyhdistysten yhdistäminen osastoiksi työväenyhdistyksiin tuottaa suuria mulemmunpuolisia etuja, etupäässä terveellisen voimain yhteenkerääntymisen, niin kehoitetaan siten järjestäytymään;
d) Yhteisvaikutus samalla paikkakunnalla ja koko maassakin olevien ammattiyhdistysten kesken on mitä suurimmaksi hyödyksi ja on siihen siis voimien mukaan pyrittävä.
e) Tämä yhteistyö samalla paikkakunnalla olevien ammattiyhdistysten kesken saadaan parhaiten aikaan asettamalla kaikkien ammattiyhdistysten valitsema keskuskomitea ja koko maan ammattiyhdistysten kesken kirjeenvaihdolla keskuskomiteain ja suorastaan yhdistystenkin kesken sekä yleisten työväenkokousten yhteydessä, osaksi ammatittain, osaksi yhteisesti pidetyillä neuvotteluilla.
Siinä tapauksessa, että nämät eli samaan suuntaan meneviä lausuntoja hyväksytään lienee ammattiyhdistyksillä syytä neuvotella eikö olisi asetettava komitea laatiman ehdotusta
a) mallisäännöiksi ammattiyhdistyksille ja
b) suunnitelmaksi samalla paikkakunnalla olevain ja koko maan ammattiyhdistysten yhteistyön järjestämistä varten.
Jos puheenaolevan komitean asettaminen pidetään tarpeellisena, voitaisiin ehkä sen valitseminen jättää Helsingin työväenyhdistyksen tehtäväksi.
Pohjustaja: tehtailija V. v. Wright. Helsinki.
a) Mihin kokemukseen on tultu
a) tuotteilu-yhdistysten,
b) ravinto-yhdistysten,
c) asunto-yhdistysten suhteen?
b) Mitä toimenpiteitä olisi puollustettuva työväen yhteisvaikutus-aatteelle perustettujen taloudellisten yritysten auttamiseksi?
Vastattiin:
Tuotteiluyhdistykset voivat olla edullista, mutta meillä saadun vähäisen kokemuksen vuoksi on niitä perustettaessa suurinta varovaisuutta noudatettava.
Ravinto- ja asunto-yhdistysten hyödystä työväen taloudellisen tilan parantamisessa ei sitä vastoin ole epäilystäkään, jonka vuoksi senlaisten yhdistysten perustamista on tehokkaasti edistettävä.
Ensimmäisenä toimenpiteenä puheenaolevien yhdistysten edistämiseksi ehdotetaan, että Tampereen työväenyhdistys laatisi lyhykäisiä vuosikatsauksia niiden järjestyksestä ja vaikutuksesta, jotka katsaukset työväenyhdistysten kautta sitten levitetään maamme työväestöön.
Turun yhdistys arveli ravintoyhdistysten kannattavan itsensä, jos ainoastaan ne, jotka voivat tehdä ostoksensa yhtiön myymälöissä, rupeaisivat osakkaiksi.
Pohjustaja: lakit. kand. K. Willgren, Helsinki
Onko työväen osallisuus liikkeen tuottamaan voittoon havaittu tarkoituksen mukaiseksi?
Vastattiin:
että Suomen työväenyhdistykset työväen osallisuutta liikkeen voittoon koskevassa asiassa yhtyisivät siihen suuntaan menevään lausuntoon, että maamme työmiehet pitävät suotavana, että työnantajat mikäli mahdollista antaisivat työmiehillensä jonkun osan sen liikkeen tuottamasta puhtaasta voitosta, jonka palveluksessa he ovat, joko siten, että työmiehille annetaan palkintoja osoitetusta ahkeruudesta ja tarkkuudesta työssä eli raaka-aineiden, öljyn, poltto-aineiden y. m. säästämisestä taikka sitten ennakolta määrätty osa liikkeen voitosta jaettavaksi niiden työmiesten kesken, jotka määrätyn ajan liikkeen palveluksessa oltuaan senlaisen palkinnon ansaitsevat.
Turun yhdistys ehdoitti jaettavaksi joku % bruttotuloista.
Helsingin yhdistys arveli että voittoosuusjärjestelmän toteuttamista kohtaa erinomaisen suuria vaikeuksia käytännössä, se viepi, toimeenpantuna, vääryyksiin ja saattaa helposti saada aikaan todellisen työpalkkojen vähennyksen samalla kuin se työväessä herättää toiveita saada nauttia jonkun määräämättömän ja epävarman osuuden. Osallisuutta tähän liikevoittoon voivat työmiehet itselleen hankkia yksinomaan siten, että he osakkaina saavat osaa työnantajiensa liikkeestä.
Pohjustaja: kauppias Otto Thylin, Helsinki.
Mitä voivat työmiehet tehdä kotimaisen työn suosimiseksi?
Vastattiin:
Että työmiehet koettavat hankkia itselleen sellaisia tietoja ja sellaista ammattitaitoa, että kotimainen työ mahdollisesti suuremmassa määrässä kehittyisi ja edistyisi
että työmiehet sijoittaessaan pääomiaan kauppayhtiöille niiltä vaativat, että säännöissä on määrätty että näissä myymälöissä pidetään kotimaisia teoksia niin paljon kuin mahdollista, ja että työmiehet tarpeitaan ostaessaan aina muistaisivat etukädessä hakoa kotimaisia teoksia, sekä että työtä tehdessään huoltaisivat, että heidän teoksensa kelvollisuuden ja hintojen puolesta vetäisi vertoja ulkomaalasille, kutsuen tätä kansalliseksi asiaksi.
Pohjustaja: varatuomari L. Kivekäs. Helsinki.
Mitä on asteettain ylenevä eli progressivinen veroitus ja mitä vaikutusta siitä saattaa odottaa yhteiskunnallisen kysymyksen kehitykseen?
Vastattiin:
Mieskohtaisia veroja, jotka aivan yhtäläisesti kohtaavat köyhää kuin rikastakin olisi vältettävä niin paljon kuin suinkin, koska ne rasittavat työväkeä suhteellisesti paljon enemmän kuin varakkaampia kansankerroksia.
Helsingin yhd. toivoo että erityinen valiokunta käsittelisi tätä tärkeätä kysymystä.
Pitääkö työmiesten raittiuspyrinnöissä asettautua ehdottoman raittiuden kannalle, vai onko vain vastustettava juovuttuvain juomain väärinkäyttämistä?
Mitä voi ja pitäisi työmiehen tehdä raittiuspyrintöjen edistämiseksi?
Vastattiin:
että työmiesten raittiuspyrinnöissään tulee ei ainoastaan vastustaa väkijuomain väärinkäyttämistä, vaan myöskin niiden jokapäiväistä tai kohtuullista nauttimistakin, koska sekin todellisuudessa on väärinkäyttämistä, vaikk'ei sitä sinä pidetä.
Kuopion yhd.
Niin työmiesten kuin muiden raittiuspyrinnöissä on vastustettava juovuttavien juomien väärinkäyttämistä, ja koska väärinkäytösten poistaminen johtaa ehdottoman raittiuden kannalle, on paras alusta alkaen tunnustaa että juuri sinnepäin on pyrittävä.
Raittiuspyrintöjen edistämiseksi tulisi työmiehen omaksi edukseen ja muille esimerkiksi itse olla ehdottomasti raitis, hyljätä kapakat ja asettaa perhejuhlansa raittiuskannalle. Samoin käyttäköön äänivaltaansa yhdistyksissä, joissa hän on jäsenenä vapauttaakseen ne väkijuomien viettelyksestä; ja milloin hän on tilaisuudessa vaikuttamaan jotakin kuntansa koko maata koskeviin päätöksiin, pitäköön siinäkin tarkasti silmällä raittiuden asiaa, sillä siten hän parhaiten valvoo ei ainoastaan yhteiskunnaan vaan oman kansaluokkansakin etua.
Pohjustaja: fil. kand. Jean Boldt, Helsinki.
a) Minkälainen on n. s. irtonaisen väestön tila maaseuduilla?
b) Miten vaikuttaa mainittu väestö työmiesten taloudelliseen ja siveelliseen tilaan?
c) Mitä toimenpiteitä voitaisiin ehdottaa tässä suhteessa löytyvien epäkohtien poistamiseksi?
Vastattiin:
että maamme työväenyhdistykset ryhtyisivät toimiin komitean asettamiseksi ennen ensi valtiopäiviä työväen kannalta punnitsemaan irtonaisen väestön tilaa koskevaa asiaa ja laatimaan ehdotusta puheenaolevan väestön tilan parantamiseksi.
Hallitukselta pitäisi anoa apua niiden kustannusten suorittamiseksi, joita ehdotuksen toimeenpanemisesta syntyy.
Helsingin yhd. toivoo parempaa tulosta jos Maanviljelysseurat ja Isäntäyhdistykset ottavat asian omakseen.
Pohjustaja: neiti Alexandra Gripenberg, Helsinki.
a) Minkälainen on naistyöntekijäin asema teollisuudessa?
b) Eikö olisi pyrittävä suurempaan yhtäläisyyteen mies- ja naispuolisten työntekijäin työpalkoissa?
c) Onko toivottava että naisille hankittaisiin tilaisuutta useampaan ammattiin kuin tähän asti?
Vastattiin:
että heitä käytetään ala-arvoisempiin ja vähäpalkkaisempiin töihin siitä syystä, ettei heille ole suotu tarpeeksi ammattitaitoa sekä tilaisuutta sen hankkimiseen;
että naisille on maksettava sama palkka kuin miehille, jos heillä on samat tiedot ja sama taito kuin miehillä;
että naisille on suotava sama oikeus ja tilaisuus kuin miehillekin hankkia ammattitaitoa sekä täydellinen vapaus valita työalansa.
Turun yhdistys huomautti sitäpaitsi että alhainen palkka monessa tapauksessa on syynä työtä tekevään kansanluokkaan kuuluvain naisten lankeemukseen siveellisessä suhteessa.
Pohjustaja: kirjapainotaituri J. Pehkonen, Helsinki.
Onko työväen kannalta katsoen puolustettava muutoksia Elinkeinolaissa siinä kohdassa, joka koskee oikeutta ammattikokeita suorittamatta harjoittaa elinkeinoa ja pitää oppilaita?
Vastattiin:
että Elinkeinolaissa aina on säilytettävä vähempivaraisillekin oikeus mielensä mukaan rehellisellä työllä hankkia toimeentulonsa, sekä erittäinkin ammatti-työmiehelle oikeus harjoittaa ammattiansa itsenäisestikin ja toisten avulla, tarvitsematta suorittaa minkäänlaisia kokeita tai tutkintoja, joita ei muiltakaan samanlaisen liikkeen harjoittajiksi aikovilta kansalaisilta vaadita.
Jyväskylän yhd. ehdottaa: Jokaisella olkoon oikeus, tarvitsematta itse suorittaa minkälaista tutkintoa, perustaa vieraalla väellä käytettävän liikkeen, jos hän vaan pitää työnjohtajana todisteellisesti taitavaa ammattimiestä ja siitä asianomaisille tekee ilmoituksen.
Pohjustaja: Tampereen Työväenyhdistys.
Mitä on työväensuojeluslaki ja sen johdosta tullut ammatin tarkastus vaikuttanut?
Vastattiin:
että vaikkei vielä olekaan voitu saatin täyttä kokemusta työväensuojeluslain vaikutuksesta ja ammatintarkastajain toiminnasta, on kuitenkin lain toimeenpanossa ja tarkastuksessa jo havaittu vaillinaisuuksia, joiden suhteen työväestöllä on muistutuksia ja toivomuksia; sekä
että välttämätöntä on ammatintarkastajain luvun lisääminen, jos mielitään saada laitos tarkoitustaan vastaavaksi.
Pohjustaja: nahkurimestari A. Theman, Helsinki.
Onko työmiesten koettaminen aikaansaada lain kautta määrättyä joko normali- tai pisintä työaikaa, vai saattaako toivoa, että työaika lainsäädännön välityksettäkin toivottavassa määrässä vähitellen lyhennetään?
Vastattiin:
että työaika lyhenee itsestään ilman sitä varten lain säädäntöä, kuin vaan koneisto ehtii lisääntyä.
Kuha ja Helsingin yhd. puolustavat lainmääräystä; viimemainittu arvelee että vaikka nouseva sivistys luultavasti tulee lyhentämään työaikaa, täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että monien liikkeenharjoittajien kilpailun vuoksi on mahdotan lyhentää työaikaa.
Pohjustaja: Tehtailija V. v. Wright, Helsinki.
Kuinka ovat työväen edot valvottuina heidän edustuksensa kautta
a) virallisissa ammatti-yhdistyksissä,
b) kunnallishallituksessa, ja
c) valtiopäivillä?
Mitkä toivomukset ovat yllämainittuihin edustusaloihin katsoen lausuttavat ja kuinka ne paraiten voitaisiin toteuttaa?
Vastattiin:
a. Niiden porvarissäädyn jäsenten kautta ensi valtiopäivillä, jotka harrastuvat työväen asiaa, koettaa saada esille anomusehdotusta siitä, että soveliaalla tavalla kokoonpannun komitean kautta tutkittaisiin, josko lyövälle voitaisiin antaa tilaisuutta ottamaan osaa ainakin osan niiden asiain käyttelemiseen, jotka nyt voimassa olevan elinkeinolain mukaan ovat virallisten ammatti-yhdistysten valtuusmiesten käyteltävät.
b. 1. Työväen eduista useimmissa kaupungeissa ei tähän saakka ole ollenkaan huolta pidetty työmiesten valitsemisen kautta kaupunginvaltuusmiehistöön, ja muutamissa kaupungeissa ainoastaan vähässä määrässä, jonka vuoksi
2. se toivomus lausutaan, että työväki, huomauttaen kaikista niistä seikoista, jotka puolustavat muutosta työväen asemassa kunnalliseen edustukseen katsoen, pontevasti vaatikoon ja tehokkaasti toimikoon siihen suuntaan, että taitavia edusmiehiä työväenkin keskuudesta valitaan kaupunginvaltuusmiehiksi ja että sen helpottamiseksi korkein ääniluku asteittain alennetaan.
c. Työmiehet eivät tähän saakka ole itse mitenkään voineet valtiopäivillä etujansa valvoa, koska heillä ei ole ollut äänivaltaa, vaan ovat he saaneet tyytyä siihen, mitä muihin kansaluokkiin kuuluvat henkilöt ovat heidän hyväksensä tehneet.
Työväen sulkeminen kaikesta vaikutuksesta porvarissäädyn kokoonpanossa ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista eikä järkevääkään,
1:ksi koska työväki välillisten verojen muodossa suorittaa valtiolle suuren osan sen tuloista ja verraten enemmän kuin varakkaammat kansaluokat;
2:ksi koska työmiehet aivan samaten kuin muutkin kansaluokat palvelevat maatansa niin rauhan toimissa kuin sotaväessäkin, vieläpä niissä kantavat raskaimman kuorman;
3:ksi koska työväki on kansan enemmistö ja huolenpito heidän hyvinvoinnistansa siis on mitä suurimmasta tärkeydestä;
4:ksi koska työväen edut tulisivat pontevammin ja paremmalla asiantuntevaisuudella ajetuiksi valtiopäivillä, jos työmiehille olisi jonkun verran vaikutusta edusmiesten vaaleissa.
Akaan yhd. toivoi maalaisillekin hyödyllistä muutosta.
Pohjustaja: aktuarius, tri Aug. Hjelt, Helsinki.
a) Millä kannalla on maamme työväenoloja koskeva tilasto?
b) Mitä olisi valtion ja työväenyhdistysten tekeminen sellaisen tilaston aikaansaamiseksi?
Pohjustaja sanoo: Valtion toimet ovat satunnaisia ja sangen vailinaisia. Helsingin työväenyhd. on ruvennut johdonmukaisesti tietoja keräämään.
Vastattiin:
Että asianomaiset virastot meidänkin maassamme ottaisivat huomioonsa tyydyttävän jatkuvan tilaston työväenoloista, sen tärkeyteen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden, sekä mahdollisuuden mukaan toiminnassaan semmoista tilastoa edistäisivät.
Työväen velvollisuutena olisi levittää tietoja työväen tilaston oikeasta tarkoituksesta ja hyödystä, että epäluulot poistuisivat; ja asettua etupäähän näitä tietoja keräämään.
| Huhtik. | 14 | An | 250 kpl. ohjelmia. | 14:— | |
| » | » | » | Karttamerkkejä | 2:— | 16:— |
| Kesäk. | 8 | » | Käännös eräästä kirjotuksesta siltä henkilöltä joka kielsi työväenkokouksen pitämisen | 5:— | |
| Syysk. | 1 | » | Painatuskustannuksia | 17:80 | |
| Jouluk. | 31 | » | 18 p. Maalisk. maksettuja: | ||
| » | 250 kpl. keskustelukysymyksiä | 19:— | |||
| » | Avoin kirje Suomen työväenyhdistyksille | 19:— | |||
| » | 10 kpl. tiedonantoja | 19:— | 57:— | ||
| » | Saldo | 584:20 | |||
| Smk. 680:— | |||||
| Toukok. | 3 | An | Kassa Konto | ||
| » | » | » | Painatuskustannuksia | 608:— | |
| Syysk. | 31 | » | Saldo | 16:20 | |
| Smk. 624:20 | |||||
| Elokuun | 15 | Per | Kassa Konto | ||
| Kirjansit. ammattiyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Läkki & peltisep. ammattiyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Kirjanpainajain yhdistykseltä | 20:— | ||||
| Puuseppien am. yhdistykseltä | 10:— | 50:— | |||
| » | 30 | Kuopion työväen yhdistykseltä | 20:— | ||
| Vaasan työväen yhdistykseltä | 40:— | ||||
| Kuha (Forssassa) työväen yhd. | 20:— | ||||
| Savonlinnan työväen yhd. | 10:— | ||||
| Puuseppien y. m. ammattiyhdistyksiltä Turussa | 10:— | ||||
| Turun suutariammattiyhdist. | 10:— | ||||
| Oulun työväenyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Kotkan työväenyhdistykseltä | 20:— | ||||
| Hämeenlinnan työväenyhdistykseltä | 20:— | ||||
| Porin työväenyhdistykseltä | 60:— | ||||
| Sortavalan työväenyhdistykseltä | 20:— | ||||
| Porvoon työväenyhdistykseltä | 30:— | 270:— | |||
| Lokak. | 3 | Jyväskylän työväenyhdistykseltä | 20:— | ||
| Värtsilän suomenk. puh. klupilta | 10:— | ||||
| » | 7 | Turun kirvesmiesten ammattiyhdistykseltä | 10:— | ||
| Tampereen työv. yhdistykseltä | 60:— | ||||
| Tampereen räätäli am. yhdist | 10:— | ||||
| Turun työväenyhd. | 30:— | ||||
| Tampereen pumpulitehtaan työmiehiltä | 30:— | 170:— | |||
| Marrask. | 11 | Neuloja ammattiyhdistykseltä | 10:— | ||
| Tampereen suutari am. yhdist | 10:— | ||||
| Akaan työväenyhdistykseltä | 10:— | 30:— | |||
| Jouluk. | 31 | Viipurin työväenyhdistykseltä | 100:— | ||
| Leppäkosken työväenyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Joensuun työväenyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Helsingin suutari am. yhdist. | 10:— | ||||
| Leipurien am. yhdist. | 10:— | ||||
| Mekanillinen am. yhdist. | 20:— | 160:— | |||
| Smk. 680:— | |||||
| Tammik. | 31 | Per | Saldo | Smk. 584:20 | |
| Huhtik. | 16 | Kassa Konto | |||
| Maalari ammattiyhdistykseltä | 10:— | ||||
| Muurari ammattiyhdistykseltä | 10:— | 20:— | |||
| Nahkuri sällien yhdistykseltä | 20:— | 20:— | |||
| Smk. 624:20 | |||||
| Tammik. | 1 | Per | Saldo | Smk. 16:20 |
Helsinki 19 p. Syysk. 1893.
Alrik Biese.
Tänä vuonna ei ole mitään maksuja sisääntullut.
A. B.
[1] Ks. Tilit työväenkokouksesta v. 1891 (kielletty). MIA huom.